Japan day 9-10

Nyt tulee jo 2 päivää samassa merkinnässä, wohoo. \o/

Oli muuten aika täydellinen ajoitus lähteä Osakasta, kun siellä sattui eilisaamuna olemaan maanjäristys. :D Syötiin aamupalaa ja katsottiin vähän siinä sivussa telkkaria, ja sitten vaan oltiin silleen että "whut, puhutaanko tuolla maanjäristyksestä ja kansain alueesta?". Ei se kaiketi mikään kovin vakava ollut (ainakaan osakassa), mutta kyllä siihen varmaan olisi herännyt ainakin. :D

Anyway, meidän 9. ja 10. Japani-päivän pääpointtina oli Hey! Say! JUMP, mutta ensin kirjoittelen vähän Hamamatsusta, kun nyt ollaan kumminkin ehditty jo vähän tutustua tähänkin paikkaan.

Tässä näkymä meidän hotellin vierestä. Siellä on... asema ja kauppakeskus. Niin ja suojatie.

Myös erikoisempia nähtävyyksiä löytyy, eli kukkia.

...ja random patsaita. Tämä on tunnettu myös jonkinlaisena musiikki-citynä, mutta toistaiseksi se ei ole kauheasti näkynyt. Liikennevaloissa soi musiikkia muuallakin. :D

 Jos sattuu olemaan jonkinlaista astetta vakavampaa kiinnostusta portaisiin ja niiden kävelyyn, niin suosittelen ehdottomasti matkustamaan Hamamatsuun. Täällä suojatiet ovat vähän tuntemattomampi keksintö, ja tien ylittämisen sijaan ne usein alitetaan.

...joka onkin sitten pyöräilystä tykkääville vähän huonompi juttu. Tai no mikäs siinä, käsilihakset vahvistuu, kun pääsee kantamaan pyöräänsä.

Bussiaddikteille täällä on myös paljon nähtävää. n__n

Starbucks. ♥ 

Käytiin siellä aamupalalla ja päätin olla edustava kuvassa. :)

Ei olla näiden kahden päivän aikana syöty mitenkään mainittavan hyvin, lähinnä ollaan vaan ostettu kaupasta jotain ja syöty jossain (hotellin lisäksi mm. myös JUMPin keikkapaikan läheisessä kaupassa, kun siellä oli pöytä ja muutkin söi). Ylläolevassa kuvassa on meidän tämän päivän ainut ravintolaruoka, katsudon, jota syötiin Zaza Cityn alakerrassa (sama kauppakeskus jossa tuo starbucks on). Se on sellanen kiva ruokakerros, jossa on ruokakaupan ja ravintoloiden lisäksi myös mukava 100 jenin kauppa. Olisin halunnut ostaa sieltä sellasen peilin, jossa luki "lame mirror", mutta en sitten jaksanut. :D

...juu taisi olla keikkatunnelmat jo päällä tätä kuvaa ottaessa. XD

Hamamatsustakin onnistuttiin löytämään puisto. \o/

Joku poika/mies soitti puistossa shamisenia. *-*

Puistossa oli linnakin, mutta sen lähellä oli liikaa känniläisiä japanilaisia (ainakin siltä ne vaikutti.. ja kello oli siis tosiaan about 1 iltapäivällä ja päivä sunnuntai). Sitä paitsi se oli niin pieni, että piti ihan etsimällä paikka, jossa siitä saisi kuvan vähän kauempaa.

Normaalisti täällä lukee kylteissä tekstejä korkeintaan japaniksi, enkuksi, koreaksi ja kiinaksi, mutta täällä näkyy myös espanjaa(ko?).

Sitten pääasiaan, eli Hey! Say! JUMPiin ! ♥ Kello on jo aika paljon ja pitäisi alkaa valmistautua huomiseen Tokioon lähtöön, joten en nyt hirveästi aio selittää itse keikoista.

Mentiin junalla Ainon asemalle, ja päädyttiin tällaiseen pienehköön paikkaan. Väärään suuntaan oli vaikea lähtyä, kun asemalta lähti suoraan tällainen leveä tie kohti Ecopa areenaa ja stadionia.



Paikallista taidetta. Tai jotain siihen suuntaan.





Mentiin keikkapaikalle jo puoli yhden maissa, vaikka itse keikka alkoi vasta 18:00. Tosin toisaalta tavaroiden myynti alkoi jo puoliltapäivin, joten oltiin myöhemmin paikalla kuin yleensä. :__D



Ecopa areena on tuo vasemmanpuoleinen, isompi rakennus oikealla on stadion - jossa JUMP ei ole toistaiseksi päässyt keikkaleimaan, mutta Chinen lupasi että sekin tulee tapahtumaan vielä joskus.



Ihmeellisen tyhjää. Ei tavaroiden ostamisessa ole oikeaa tunnelmaa, kun ei ensin jonota niitä vähintään tuntia. D:

(kuva ostoksista poistettu koska Johnnys on nykyään pelottava)
Ostin 3 uchiwaa, pamfletin ja penlightin siltä varalta että jommankumman meistä penlightista loppuu paristot keikan aikana. Kuvassa näkyy myös meidän itse tekemät uchiwat, vanhat penlightit ja viimevuoden totebag, jossa kannoin noita.Niin ja keikkasaaliiksi saatiin tuollainen kiva läjä noita nauhoja (kaikki tämän päivän keikalta tosin, kun ekalla keikalla meidän kohdalle ei edes lentänyt noita).



Ekana päivänä keikkaa odotellessa päätettiin jäädyttää itsemme meloni-kakigorilla, eli  käytännössä jäähileellä, johon on kaadettu jonkinlaista makusiirappia. Se oli hyvää, mutta sen jälkeen tuli kylmä... Ja oli vaikea syödä, kun tuolla tuuli niin kovaa. u__u

Näytän melkein fanaattiselta fanilta. Tai sitten en.

En muuten tajua näitä japanilaisia, kun tuona keikkapäivänäkin näytin ihan epämääräiseltä, kun tuuli sotki hiukset minne sattuu ja ties mitä, mutta silti tosi moni tuli pyytämään yhteiskuvaa... On ilmeisesti aikalailla ihan sama minkä näköinen täällä on, kun täysin ryvettyneen näköisenäkin saa kuulla ties mitä "kawaii"- ja "kirei"-huuteluja ihan länsimaalaisuuden takia. XD

Keikan ovet avattiin viideltä, ja jonon muodostus alkoi about varttia ennen. Me mentiin jonoon tosin vasta ihan lähellä viittä, kun tyyppi, jonka kanssa olin sopinut vaihtavani lippuja neljän maissa, sattuikin myöhästymään tapaamisesta sellaiset 45 min... :__D

Itse keikka oli... ihana. :') ...en oikeesti osaa kirjottaa siitä vielä mitään. Sitä paitsi tuntuisi jotenkin oudolta hehkuttaa tänne siitä, kun jotenkin tää on ollut sellainen täysjärkisempi blogi tähän asti. Muokkaan ehkä tähän merkintään huomenna jotain tarkempaa keikasta jos jaksan/muistan/ehdin. :D

Siirrytään siis suoraan keikkapäivään numero 2 !

Tällaista oli junassa menomatkalla. Hyvin tyhjää, vaikka ei istumaan päästykään. Ei itse asiassa olla taidettu Hamamatsussa olon aikana istua junassa vielä kertaakaan, kun mennään aina vaan suosiolla seisomaan.

Ihmisiä tulossa pois 13:00 keikalta. Ollaan siis menossa ylöspäin, vaikka ei siltä näyttäisikään.

Ihmisiääää. Jotenkin niitä näytti olevan paljon enemmän luonnossa.

Joku poika tanssi siellä, mutta ei ehditty oikein jäädä katselemaan, kun tultiin paikalle vasta vähän ennen ovien avaamista.

...ja itse keikka oli jälleen pure perfection. ♥ Tällä kertaa oltiin 9.rivissä ja lähempänä taka- ja keskilavaa, kuin mitä ollaan koskaan aikaisemmin oltu. Ekalla keikalla tuntui, että oltiin vähän liian kaukana (12.rivi), mutta näillä paikoilla ollessa tuntui että sai usempaan kertaan tyylin katsekontaktin kaikkiin JUMPilaisiin ja pääsi muutenkin vielä paremmin tunnelman mukaan. 

Ekalla keikalla mun vieressä oli matkalaukku (no offense, mutta paikan varaaminen matkalaukulle menee lievästi yli kun kyseessä on loppuumyyty keikka), tällä kertaa sellanen Chinen-fani-poika. Se oli maskista (ja yskimisestä ynnä muusta) päätellen kipeä, mutta silti oikein innokkaasti mukana = hyvä kun en saanut penlightista päähäni. XD Välillä se vajosi tosin istumaankin, johtuen varmaan siitä kipeänä olemisesta.

Muttasiisjoo. Keikalla oli paljon kivoja kappaleita (aikalailla kaikki mun lempikappaleet itse asiassa, tokan keikan extraencoressa myös romeo & juliet ♥) ja muutama ihan uusikin kappale, MC:ssä puhuttiin hsj:n jäsenten suunnittelemista curry-resepteistä, kaikki oli ihania ja kivoja ja jaja... Aw haluun takasin. ;_;

...pakko sanoa, mutta vaikka tän kuvan perusteella voisi niin päätellä, niin crocsit ei oikeasti ole mikään kovin yleinen kenkävalinta fanien keskuudessa. :___D Useimmilla on jonkinlaiset korkokengät, mutta näköjään tällasia mukavuudenhaluisempiakin löytyy.

Mutta siis, keikan jälkeen lähdettiin vauhdilla asemalle. Seuraavan junan lähtöön oli aika pitkä aika, mutta meidän tavoite olikin ylipäätään mahtua siihen junaan... Tuolla asemalla oli paljon staffilaisia ohjailemassa ihmisiä jonoihin, joka oli sinänsä hyvä, koska JUMP-fanit tuntien ilman ohjausta kaikki olisi vaan tunkeneet täysillä junaan kohteliaisuussäännöistä välittämättä. 

Niin ne teki tosin nytkin muttajoo. XD Itse kävelin sisään, ja pääsin silti ihan mukavasti oven viereen.

Vähän täydempää on kuin tullessa. :D

Huomenna sitten vihdoin Tokioon. Ollaan viimepäivinä tosin vähän mietitty meidän matkaa uudestaan, kun ollaan sivistetty itseämme uutisten suhteen. Telkkarista tulee koko ajan uutisia Pohjois-Koreaan liittyen, mutta tajusin vasta pari päivää sitten nettiuutisia lukiessa, että Tokioon meneminen tällä hetkellä ei välttämättä olekaan ihan paras mahdollinen vaihtoehto. Okei selvä, ehkä P-Korea vaan uhkailee kuten aina ennenkin, mutta silti välillä tuntuu että olisi parempi vain lähteä takaisin Osakan suuntaan loppumatkaksi. T_T

Muttajoo, eiköhän me kumminkin sinne Tokioon päädytä. Satun vaan olemaan tällanen huolehtija ja turvallisuutta arvostava ihminen, niin pitää kaikenlaista miettiä. :D