Takautuvasti valitusta (ja vähän muutakin) Wasedan kevätlukukauden kursseista

Löysin luonnoksista unohdettuja muistelmia vaihtovuoden toisen puolikkaan kursseista, ja päätin kirjoittaa kyseisen raakileen loppuun ihan Wasedan kurssitarjottimesta kiinnostuneita varten.

Wasedaan aikomattomia sun muita suosittelisin kenties jättämään väliin ja vaikkapa nostalgioimaan vanhoja Japaninmatkojani (harrastin tätä itse jokin aika sitten, ja seasta löytyi niin nolompia kuin vähemmän nolompiakin juttuja, mutta oi oi nostalgia).

Niin, ja koska kursseista ei ole kuvia, merkinnän kuvapuoli täyttyy tällä(kin) kertaa ruoalla!

Maanantai

Kuullunymmärtämistä 7 (聞きとれなくても再構築できるようになる7)
Kuunneltiin ja kirjoitettiin kunnon sanelu-tyyliin (pilkut, pisteet ja kaikki pienet yksityiskohdat). Lisäksi katsottiin ajankohtaisohjelmia ja tiivistetään niitä esseiksi hyvin nopealla aikataululla. Iso osa tunneista meni siihen, kun opettaja selitti mitä meidän pitää milloinkin tehdä, ja miten meidän pitää oppia kuuntelemaan opettajan ohjeita tarkkaan - johon tämä kurssi on kuulemma ihan täydellinen. Kokonaisuutena oikein opettavainen kurssi, jolla joutui kirjoittamaan käsin nopeasti ja paljon.

Työuran pohdintaa 4-5 (「働く」ことを考える4-5)
Mietin jossain vaiheessa, että miten ihmeessä tason 4-5 opiskelijat oikeasti selviää tästä kurssista, mutta toisaalta eipä tällä kai vaadittu ymmärtämään kaikkea... Oli hyvin hyödyllinen urapohdinnan kannalta + auttoi motivoimaan työnhakuun Japanissa, vaikken olekaan siellä töitä hakemassa. :D

Taiguu communication 7-8 (待遇コミュニケーション7-8)
Otin tämän kurssin siksi, että olin tykännyt ko. opettajasta yhdellä syksyn keigo-kurssilla. Ei ehkä ihan sellainen kurssi kuin odotin, mutta ihan kiva kurssi silti! Opeteltiin kommunikaatiota monelta eri kantilta, tavoitteena saada jonkinlainen pohja "omantyyliselle" puhetyylille. Eli esimerkiksi sellaisia juttuja, kuten että jos ylikohteliaisuus tai nöyryys ei tunnu sopivan omaan persoonallisuuteen, niin ei ole pakko vetää niin överiksi, kuin kirjoissa (tai monilla muilla kursseilla) ehkä opetetaan, ynnä muuta vastaavaa. Oli ihan mukava kurssi, ja meitä oli niin pieni ryhmä, että sai aina henkilökohtaiset ja laajat vastaukset niihin tyhmimpiinkin kysymyksiin.

Onomatopeia 4-5 (オノマトペを学んで、話そう4-5)
Pienen tason kurssi, mutta taso ei kyllä näkynyt läksyjen määrässä tai kurssin työläydessä muutenkaan. Saatiin aina läksyksi kaiken maailman kuva- ja sarjakuvaselityksiä + päälle vielä lauseiden ja esimerkkikeskustelujen kirjoittamista, ja läksyissä meni perfektionistilla monesti useampi tunti. Olen erittäin huono onomatopoeettisissa ilmauksissa, joten kurssi tuli tarpeeseen. Lisäksi tällä oli myös hauskaa, unohtumattomimpia hetkiä olivat muun muassa ne kerrat kun kirjoitettiin rakkaustarinaa parin aasilaisen pojan kanssa, ja sitten tuo kaksikko esitti kyseisen tarinan tunteella luokan edessä (itse olin kertoja). Toinen oli se, kun kirjoitin hienon rakkausrunon, ja sitten päädyin ryhmään, jossa oli mun lisäksi 5 aasialaista poikaa, ja ne innostui siitä mun runosta vähän liikaakiin -> päädyttiin esittämään sekin luokan edessä ja saatiin mahtavat aplodit, joilla tuskin oli mitään tekemistä mun runonkirjoitustaidon kanssa. :__D

Väliin tunnelman kevennykseksi maailman parasta pizzaa: Domino'sin ihanaa valkosipulista yakiniku-pizzaa (高麗カルビ), jonka syömättä jättäminen on suorastaan rikos, vaikka hintakin on varsin rikollinen 3500 jeniä (L-koko).

Yakiniku itsessään on myös varsin hyvää - myös kotona paistettuna. ♥ 

Tiistai

Luennon ymmärtämistä ja muistiinpanojen tekoa 5-7 ja 7-8 (2 luentoa putkeen) (講義理解とノート・テイキング)
Hyvin korkean tason kursseja molemmat. Katsottiin ja kuunneltiin uutisia ja ajankohtaisohjelmia, kirjoitettiin muistiinpanoja ja tehtiin kuullunymmärrys-tehtäviä. Opettajan häsläystä ja ajoittaisia täysin randomeja juttuja lukuunottamatta tempo oli hyvin nopea, ei hirveästi ehtinyt kanjeja tarkistella. Korkeamman tason kurssilla muistiinpanot jäivät myös monesti melko vajaiksi, vaikka kaiken olisikin ymmärtänyt. Summa summarum, parhaita ja hyödyllisimpiä kursseja koko lukukautena.

Kielioppia 5 (コミュニケーションの日本語文型5-2)
Otin kertauksen vuoksi. Ope oli ihan hauska, mukavan ironinen, mutta toisaalta en tykännyt siitä, että se aina niin tietäväisesti kertoi meille kaikenlaisia "yleisiä faktoja" Japanista ja japanilaisista, vaikka nämä "faktat" oli välillä melkoisen pielessä. Mutta hyvää kielioppikertausta oli + tunneilla oli yllättävän hauskaa ottaen huomioon, että kyseessä on melkoisen kuiva kielioppikurssi.

Business-japania 6 (職場でのコミュニケーション6)
Oli ok kurssi siihen asti kunnes alettiin saada epäinhimillisiä tehtäviä. Eräällä kerralla saatiin tehtäväksi väsätä pareittain esitelmä ja opetella se ulkoa seuraavaan tuntiin mennessä. Tunnilla tähän annettiin aikaa peräti vartti ja paperia ei saanut edes vilkaista itse esitelmän aikana. Samantyylisiä ulkoaopettelu-tehtäviä riitti muutenkin. Kehitti ehkä business-japania enemmän paineensietokykyä ja esitelmänpitotaitoa, mutta toisaalta työelämän kannalta ehkä ihan hyödyllistä.

Japania uutisten ja draaman kautta 4-5 (ニュースと映画・ドラマで学ぶ日本語4-5)
Katsottiin/kuunneltiin draamaa/uutisia koko kurssilla yhteensä suunnilleen puoli tuntia, muu aika meni sanoja päntätessä (itselle uutena tuli mm. poliisislangia XD), aksentteja ja intonaatioita harjoitellessa sekä puhekielen sääntöjä opetellessa. Tällä kurssilla oli välillä äärimmäisen aivottomia tehtäviä, kuten sellaista että lausutaan lauseita heitellen joka väliin "ne" tai "sa", tai sitten sellaista että opetellaan täysin hyödytön keskustelu ulkoa, ja sitten kaikki kurssin osanottajat vuorotellen lausuvat sen ja jos yksikin äänne menee väärin niin uusi yritys ensi viikolla... Välillä äärimmäisen ärsyttävää ja hyödyttömän oloista, mutta tämän kurssin (välillä jotain lastenelokuvien ilkeää noita-akkaa muistuttava) ope oli aivan loistava! Korjaa pienetkin intonaatio/aksentti-virheet ja pakottaa toistamaan lausetta niin kauan, että lausuminen menee täydellisen oikein. Koska tämä on matalan levelin kurssi, niin voin ihan ylpeilemättä sanoa, että mun lausuminen oli kyllä sieltä parhaasta päästä tällä kurssilla, mutta silti ope korjaili välillä minuakin. Joka on ihanaa, koska haluan oikeasti täydellisen aksentin + virheiden tekemiskynnys pieneni taas mukavasti.

Väliin vähän liukuhihnasushia.

Koska liukuhinasushi-ravintoloiden maguro ei kuulemma ole tilaamisen arvoista, syön aina magurotatakia. 

Keskiviikko

Japanin lausumiskurssi: rytmi, aksentti ja intonaatio (日本語の発音（リズム・アクセント・イントネーション）を学ぶ3-4)
Matalan tason kurssi, mutta silti yksi vaikeampia kaikista kursseistani. Lausumiseni ei kokonaisuutena ole huonoa: törmään todella harvoin tilanteisiin, jossa japaniani ei ymmärretä tai sitä korjaillaan, ja lisäksi moni myös sanoo, että kuulostan lähsetulkoon natiivilta. Tiedän kuitenkin itse, ettei lausumiseni ole täydellistä, ja ongelmani on varsinkin aksentti. Intonaatiossa, rytmissä sun muissa ei ole niin suurta ongelmaa, mutta se aksentti... En vain tajua, mitä nousevalla ja laskevalla aksentilla edes tarkoitetaan. Jos joku sanoo "ame" (karkki) ja "ame" (sade) peräjälkeen eri aksenteilla, tunnistan kyllä kumpi on kumpi, mutta jos alan itse lausumaan niitä niin ne menee oikein vain ja ainoastaan hyvällä tuurilla. En vain ymmärrä, miten oikein pitäisi ääntää, että saisi äänteitä nousemaan/laskemaan.

Anyways, tällä kurssilla pääsin sitten kunnolla toistelemaan noita aksentteja ja kaikkea mahdollista muutakin. Yleensä tehtävät yms meni hyvin, ope ihmetteli jossain välissä että mitä edes teen koko kurssilla, mutta kokeet taas oli välillä ihan painajaismaisia. Sain jotenkuten opeteltua aksentit ulkoa, mutta en siltikään tunnista kuullessa puhutaan alkoholista vai lohesta (molemmat sake, itse puhun tosin lohesta shakena) tai muista tarpeeksi hyvin, mitkä verbit on laskevia ja mitkä ei. Lisäksi kurssin lopputyö, draaman näyttely, meni hyvin huonosti kiitos ryhmämme järkevän päätöksen olla harjoittelematta yhdessä. :))) Kaikesta huolimatta meni kuitenkin läpi + opin paljon lausumisesta, mutta ei mun aksentti kyllä hirveästi parantunut, kun kukaan ei osaa kertoa mitä suunlihaksilla oikein oikeasti pitäisi tehdä. :___D

Perinnekulttuuria & popkulttuuria 6-8 (伝統文化とポップカルチャーを探る6-8)
Vaikutti nimen perusteella hauskalta ja rennolta - toisaalta opettajan nimen perusteella tiesin, että läksyjen osalta ei tulisi olemaan rentoa. Joka tunnille piti kirjoittaa käsin vähintään 1-2 liuskaa jostain perinne/popkulttuuriin liittyvästä aiheesta, ja lisäksi saatiin välillä myös muita mukavia läksyjä. Kiva kurssi kuitenkin, tunneilla oli paljon ryhmäkeskustelua ja sai mielenkiintoista informaatiota kaikesta mahdollisesta. :)

Kriittistä lukemista 5-6 (クリティカル・リーディング5-6)
Teki mieli laittaa tuo kurssin nimi lainausmerkkeihin, ei meinaan kyllä vastannut nimeään millään lailla. :__D Käytiin aina yksi teksti läpi kerrallaan, käyttäen siihen joku 3-4 kurssikertaa. Ensin luettiin teksti ja pohdittiin mitä kirjoittaja on halunnut sanoa. Tässä vaiheessa omilla mielipiteillä tai kritiikillä ei ollut sijaa, vaan keskityttiin nimenomaan siihen, mitä kirjoittaja ajattelee. Seuraavalla tunnilla siirryttiinkin jo pois tekstistä, ja puhuttiin ko. tekstin aihepiiriin liittyen omista kokemuksista, mielipiteistä ynnä muusta, ja tätä jatkettiin aina useamman tunnin ajan. Kurssilla keskusteltiin paljon ja pohdittiin omia mielipiteitä, elämää, tulevaisuutta & kaikkea mahdollista, mutta ei tosiaan paljoa luettu, varsinkaan kriittisesti. Tykkäsin silti kurssista ja oli kiva päästä aina juttelemaan japanilaisten vapaaehtoisten kanssa.

Japania animen kautta 4-5 (テレビアニメで学ぶ日本語4-5)
Tämän otin ihan mielenterveyttäni varten, koska oli pakko saada joku rennompi kertaukseen sopiva kurssi muiden kurssien vastapainoksi. Ja olihan tämä rento, sanalistoissa ei hirveästi ollut sellaisia sanoja, joita en olisi ennen kuullut. Kuullunymmärtämisetkin olivat pääasiassa helppoja, muutamaa täysin mahdotonta lukuunottamatta (opettaja päivitteli aina seuraavalla tunnilla, että miten on mahdollista ettei juuri kukaan ole saanut oikein sitä ja sitä repliikkiä). Mutta ei tälläkään tunnilla laiskottelemaan päässyt, varsinkaan jos on niin perfektionisti kuin minä... :__D Niin ja pakko mainita, että en tosiaan yleensä animea katsele nykyään (paitsi kengolla koko perheellä sazae-chania ja marukoa), niin oli sinänsä ihan sivistäväkin kurssi.

Loppuun vielä yakitoria. Kengon iskä toi monesti näitä meille lounaalle. Tykkään eniten kanan nahasta, maksasta, sunagimosta (kivipiira?) ja valkosipuli+ihanan rasvainen kana -tikuista, joiden ostaminen tosin loppui siihen, kun eräs tajusi, että se valkosipulihan on 99% varmasti kiinalaista...

  Herra toi usein myös mun pyynnöstä hijiki-salaattia ja tuota papu-tofu-seesam-juttua. ♥

Ja se siitä! Saatiin eilen arvosanatkin noista kursseista, ja kaikki meni läpi, wohoo. :') Olen muuten merkinnän hämäävistä kuvista huolimatta jo Suomessa.

Lääkärillä Japanissa

Olen oppinut viime aikoina paljon kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi pari päivää sitten opin eräästä telkkarissa näytetystä dokumenttiohjelmasta, että Japanin miescheerleaderit on oikeasti saman tyyppinen lievästi pelottava jengi kuin Koulussa -animessa, jota katseltiin Shikon kanssa pieninä hyvin innokkaasti (on laatusarja muuten eikä sitä ole suomennettu niin pitkälle, että joutuisi katsomaan liian hurjaa huutosakkimenoa). Muttajoo, asiaan.

Tällä kertaa vuorossa on siis sellaista informaatiota, joka ei aivan oka paikassa kävele vastaan: allekirjoittaneen omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa tietoa Japanin lääkäreistä. Olen testannut tähän mennessä kolmea lääkäriasemaa, kahta yksityistä pienempää ja yhtä isoa sairaalaa. Toinen noista yksityisistä oli sellainen hyvin pieni asema, jossa terveysasema on itse asiassa asuintalon alakerrassa ja lääkäri asuu itse samaisen talon yläkerrassa. Tätä ei tosin vastaanotosta sinällään huomaa, sillä paikka näyttää sisäpuolelta tavallisen kliiniseltä terveyskeskukselta. Toinen kokeilemani yksityinen on hieman suurempi terveyskeskus-kompleksi, jossa on useampi kerros. Tuo iso sairaala taas on sellainen paikka, jossa joutuu parhaimmillaan odottamaan vuoroaan useammankin tunnin, ja jossa istuu aina väkeä kymmenittäin jonottamassa. Isoin sairaala on myös näistä kolmesta vanhimman oloinen ja vähiten siisti - ei tosin sotkuinen sekään, mutta jotenkin Japanin asteikolla rähjäinen.

Täällä vastaanotolle pääsee hyvin nopeasti - ainakin Suomen tahtiin tottuneena tuntuu siltä. Yksityisillä klinikoilla otetaan vastaanotolle oikeastaan heti, paikasta riippuen jopa viikonloppuisin, eikä tällaisissakaan paikoissa hinta välttämättä kovin paljon kirpaise: itse kävin hakemassa flunssalääkkeitä 300 jenin vastaanottomaksulla (+ lisäksi lääkkeet itse, jotka maksoivat noin 200 jeniä). Ei siis todellakaan kallista - paitsi tietysti siinä tapauksessa, että on vain tuikitavallinen matkailija, jolla ei ole Japanin terveysvakuutusta. Tässä tapauksessa suosittelen nyhtämään kulut myöhemmin takaisin omalta matkavakuutusfirmalta. :'D

Itse yllätyin vähän siitä, miten halpaa lääkärillä käyminen täällä on. Suomessa aina toitotetaan Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja siitä, miten saadaan halvalla hyvää terveydenhuoltoa, kun maksetaan kalliit veromme. Mjoo-o. Itse kävin joulukuussa tuolla isossa sairaalassa, sain diagnoosin niveltuppitulehdukseta ja samalla kortisonipistoksen sormen niveleen, ja hinnaksi koko käynnille tuli 400 jeniä (= 3 euroa). Jouduin tosin odottamaan vastaanotolle pääsyä melkein tunnin, koska uudenvuodenloma-ajan ruuhka oli niin järkyttävä, mutta kyllä tuolla hinnalla kelpaa vaikka joutuisikin vähän odottelemaan. :) Sitä paitsi, mikäs olikaan se maa, jossa jonotin pienenä ties kuinka monta tuntia päivystyksessä pääsemättä lopulta koskaan lääkärille, palaten kotiin kuumeessa...? Täällä on kuulemma myös jonkinlaisia terveyskulukatto-tyyppisiä systeemejä, joissa tietyn rahamäärän jälkeen ei joudu enää itse maksamaan - niistä ei tosin ilmeisesti hirveästi tiedetä.

Turvonnut sormeni, tiedän että halusitte kaikki nähdä tämän. :) Lääkäri ei tosiaan aluksi uskonut tuossa olevan pahemmin vikaa, antoi vain kipulääkkeitä ja jotain voidetta, eli en tiedä miten asiantunteva lääkäri lopulta oli kyseessä... Eipä se tosin niin kovin pahalta näytäkään, oli vain kipeä eikä oikein taipunut (onneksi tosin eräs Suomessakin suosittu käsimerkki ei merkitse täällä suurempia niin ei ollut ongelmia siinä mielessä).

En siis tarkoita, että japanilainen lääkärisysteemi välttämättä olisi parempi kuin Suomen. Täällä ollaan tuhatkertaisesti Suomea pahemmin lääkeuskovaisia ja pieneen flunssaankin saa yleensä melkoisen pilleriläjän. Kuten ehkä saatatte aiempien postauksieni perusteella muistaakin, itse sain syksyllä normaaliin flunssaan yhdellä kertaa viittä eri lääkettä. :D Toinen asia, jonka suhteen joutuu olemaan vähän varovainen, on lääkäriaseman JA lääkärin huolellinen valinta. Ei täällä mitään epäilyttäviä lääkäriasemia ole sen enempää kuin Suomessakaan, mutta olen löytänyt jo yhden paikan, jota aion vastedes välttää parhaani mukaan. Tajusin jälkeenpäin, että viimesyksyn flunssani oli todennäköisesti keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume, mutta minut vain passitettiin ilman tutkimuksia pilleriläjän kanssa kotiin. Ei sillä, että tuo sinällään haittaisi, mutta olisin ehkä jättänyt menemättä joka päivä kouluun, jos olisin tiennyt - ja samalla parantunut reippaasti nopeammin. Kengo kävi samassa paikassa keuhkokuumeen kanssa ja se oli "onneksi" niin huonossa kunnossa, että se sentään tutkittiin, mutta jostain kumman syystä eivät osanneet kumminkaan diagnosoida sitä. Seuraavana päivänä toisessa sairaalassa Kengoa sitten kiellettiinkin enää koskaan menemästä tuohon ei-niin-hyvään sairaalaan, kuulemma yhtä tyhjän kanssa. :D

Muttajoo, se siitä. Jos joku blogini lukijoista joskus asustelee lähellä Oomoria, niin voin kertoa suosituksia ja anti-suosituksia tarkemmin. Joka tapauksessa täällä siis kannattaa vähän tutkia etukäteen, minne lääkäriasemalle mennä ja minne ei. Terveysasemia ja sairaaloita on täällä sen verran reippaasti, että riittää ainakin mistä valita - hammaslääkäreitä on tosin vielä enemmän.

Lääkärit on muuten täällä yhtä persoonallisia heppuja kuin Suomessakin, mutta juroimmatkin juttelee kumman innokkaasti, kun tällainen ulkomaalainen heppu saapuu vastaanotolle. Eräskin lääkärimies, joka on kuulemma yleensä vähän töykeä eikä hirveästi juuri mitään ylimääräistä puhu, jutteli oikein innokkaasti Suomesta ja revontulista samalla kun pisti minulle influenssarokotteen. :'D Yksi taas aina mulkoilee silmät niin jättimäisinä, että melkein tuntuu, että se tahallaan yrittäisi saada häipymään vastaanotolta niin äkkiä kuin vain mahdollista... Ihan hassu pappa sekin kyllä. Sillä on sellainen hilpeä osittaiskaljukin, kuten lähes kaikilla lääkäreillä joiden kanssa olen ollut täällä tekemisissä.

Täällä lääkärit ovat monesti myös mukavan tehokkaita: useamman kerran olen ollut ulkona vastaanotolta parissa minuutissa. Tutkimuksia myös määrätään melko heppoisesti, ainakin tuossa isossa ruuhkaisessa sairaalassa, jossa minulta mitattiin turvonneen sormen takia kymmenittäin veriarvoja sun muita, otettiin röntgenkuvat ja ehdotettiin myös MRI-kuvauksia. Tutkimukset myös hoidettiin hyvin tehokkaasti, samoin kuin ohjeistukset liittyen muun muassa siihen, minne minun tulisi milloinkin syöksyä pisteltäväksi tai kuvattavaksi. Suosittelenkin hankkimaan täydellisen kuullunymmärtämistaidon ennen tuollaiseen kiireiseen sairaalaan menemistä, koska minullakin oli vaikeuksia välillä tajuta, mitä minun milloinkin haluttiin tekevän ja minne pitäisi mennä. :D
Niin ja tosiaan, sehän on sitten eri asia, että onko tutkimuksiin lähettäminen ja tehokkuus hyvä vai huono asia, itsekin olen siitä vähän montaa mieltä...

Suomessa lääkärilasku taitaa ainakin julkisella puolella tulla jälkeenpäin kotiin, täällä taas maksetaan poistuessa. Mukaansa saa yleensä myös kyseisen sairaalan/terveysaseman kortin, jotta seuraavalla kerralla on nopeampi kirjautua sisään. Toisaalta tämä kortti ei yleensä ole kovin pitkää aikaa voimassa, ja esimerkiksi puolen vuoden tauon jälkeen joutuu monesti maksamaan uudestaan niin sanotun "aloitusmaksun", joka on paikasta riippuen jopa 40 euroa. Suosittelen siis Japanissa asustelevia käymään lääkärillä joko jatkuvasti tai ei ollenkaan. :'D

Tämä henkilö ei ole juuri viimeaikoina lääkärillä viihtynyt, eli ensi kerralla tulee taas kolmekymppiä maksettavaksi - ainakin vakkarisairaalassani.

Tämä merkintä on nyt ollut hyvin sekava, mutta sanotaan nyt loppuun vielä, että loppujen lopuksi lääkärikäynnit täällä menevät aikalailla samalla kaavalla kuin Suomessakin. Marssitaan tiskille, selitetään miksi on tullut paikalle (tai jos on varattu aika niin vain ilmoittaudutaan), istutaan odottamaan, hillutaan lääkärin huoneeseen ja selitetään taas asioista, ja loppu riippuukin siitä, minkä vuoksi on paikalle tullut. Ainoa selkeä eroavaisuus on se, että lääkärien vastaanottoja ei yleensä pidetä pienissä huoneissa mukavan yksityisesti, vaan välissä saattaa olla vain näköesteenä toimiva seinä, jonka toisella puolella on toinen lääkäri toisen potilaan kanssa. Lisäksi tuossa isossa sairaalassa vastaanottohuoneessa ei ollut edes ovea, vain verho, jonka toisella puolella muut potilaat istuvat odottamassa vuoroaan. :D Ei siis hirveän yksityisissä asioissa ehkä tee mieli mennä ainakaan suurempiin sairaaloihin, pienillä klinikoilla yksityisyyttä tuntuu onneksi saavan vähän enemmän.

Mutta se tästä sekavasta merkinnästä! Loppuun aikaisia kirsikan kukkia, jotka bongattiin Harajukussa pari viikkoa sitten.

Loppukatsaus syyskauden kursseihin #2

Meinaa taas bloggailu unohtua, vaikken muista olleeni mitenkään erityisen kiireinen. Tai no, ehkä vähän, mutta kyllä siinä löhöilyn, syömisen ja nukkumisen välissä olisi ehkä ehtinyt tänne jotain raapustaa, jos olisi jaksanut painaa koneen käynnistysnappia...

Anyways, länttään tähän nyt nopeasti mielipiteeni syyslukukauden kurssien toisesta puoliskosta - unohdan muuten kohta mitä koko kursseilla tehtiin. :'D Tämä postaus on suunnattu erityisesti Waseda-vaihdosta kiinnostuneille (suosittelen harkitsemaan asiaa vielä muutaman kerran - vaihdon saa hoidettua huomattavasti hauskemmin ja mukavammin muualla kuin Wasedan IJLPssa), mutta postaan seuraavaksi jotain yleisellä tasollakin mielenkiintoista.

Kuvapuolella saatte nauttia Japanin ihanasta talviherkusta nimeltään yaki-imo, joka ei liity aiheeseen millään muotoa. ♥

 Tältä näyttää yaki-imo paperipussissa.

Comprehensive Japanese 5

Eli se 3 kertaa viikossa pidettävä kurssi, jolla opetellaan japania mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.   Ehkä kokonaisuutena hyödyllisin ja mukavin kurssi koko periodissa, suurilta osin sen ansiosta, että minulla oli hyvä tuuri opettajavalintojen kanssa. Muilla kursseilla tosiaan pääsee valitsemaan opettajan (/kurssin voi valita opettajan perusteella), mutta comprehensive -kursseja pidetään aina niin paljon, että oppilaat arvotaan kursseille - ja näin siis myös opettajia pääse itse valitsemaan. Itse pääsin sellaiselle kurssille, jolla oli keskiviikon tunnilla superystävällinen naisopettaja (joka oli myös hyvä opettamaan) ja perjantain kaksoistunnilla sellainen mukava miesopettaja (ainoa miesopettaja tässä periodissa muuten), joka jostain syystä piti maskia naamalla puoli kurssia, mutta jonka tunneilla oli jostain syystä tosi hauskaa. Tällä kurssilla oli kivaa myös se, että ehti vähän jopa tutustua kurssikavereihin, kun näki samoja ihmisiä useamman kerran viikossa. Ai niin, ja tietty hyvää oli myös se, että opin vihdoinkin kunnolla kirjoittamaan pitkiä asiatekstejä. Lisäksi tuli hyvää kielioppi- ja sanastokertausta. Tasapainoa hyödyllisyyteen toivat kirjan kappaleisiin liittyvät hyödyttömämpääkin hyödyttömämmät kertausmonisteet sekä kuullunymmärtämis-sessiot, joita ei koskaan ehditty kunnolla pitämään, mutta kokonaisuutena aivan loistava kurssi.

Opiskellaan japania dokumenttiohjelmien avulla -keskustelukurssi

Kurssin pointtina oli se, että leikittiin vuorotellen ryhmissä opettajia - toisin sanottuna pidettiin 75 minuutin esitelmät. Pääpointtina oli tosin keskustelu, joten luokan edessä pälättämisen välissä piti aina pakottaa muu luokka keskustelemaan aiheesta. Tällä kurssilla oli hyvin suuri joukko puoliksi japanilaisia ja aasialaisia opiskelijoita, mutta itse päädyin jotenkin ihmeellisesti ryhmään, jossa oli lähestulkoon pelkästään eurooppalaisia vaihtareita. :'D Päätettiin sitten vielä valita aiheeksi Haafu-elokuva, eli Japanissa asuvien puoliksi japanilaisten elämästä kertova dokumenttileffa. Keskustelua syntyi lähinnä liittyen syrjintään ja ihmisen arviointiin ulkokuoren perusteella - aika perusaihe siis. Muut ryhmät esitelmöivät muun muassa eutanasiasta, vanhustenhoito-ongelmista Japanissa, LGBTsta ja sinievätonnikalojen sukupuutto -ongelmasta. Nyt kun tuota listaa katsoo ja miettii tuota kurssia muutenkin, niin kyllä mun japanin taito ilmeisesti on jo aika hyvässä kunnossa, kun millään tunnilla ei ollut ongelmia ymmärtää mistä puhuttiin. :'D Joka tapauksessa oikein mielenkiintoinen kurssi + oli myös hauskaa kiitos omalaatuisien kurssitoverien.

Ääneenlukemiskurssi

Oli lopulta aika hyödytön kurssi eikä auttanut intonaation tai ääneenlukemistaidon paranemisessa juuri yhtään. Tunnit menivät aina käytännössä niin, että ensin leikittiin suunnilleen puolet tunnista (...mjoo) ja sitten meidän jaettiin ryhmiin, joissa harjoiteltiin (aivan liian lyhyessä ajassa) lukemaan joku lyhyt runo tai tarinanpätkä. Tunnin lopuksi sitten kaikki ryhmät esittivät tuotoksensa samalla kun muut raapustivat hätäisesti kommenttilappuja. Ihan hauska ja vaivaton kurssi + kasvatti esiintymistaitoa ja fb-kaverilistaa, mutta japanin opiskelun kannalta melko hyödytön.

Tässä kuvassa yaki-imo lämpenee uunissa ehdittyään kylmentyä matkalla kotiin. 

Draamankatsomiskurssi

Katsoin äsken kurssiorientaatiopostausta, ja ensivaikutelmani tästä kurssista on näköjään ollut hieman väärä. Ei nimittäin todellakaan ollut lopulta suosikkikurssini... Kaiken kaikkiaan ihan ok kurssi, pääsi katsomaan draamaa eikä ollut kovin työläs, mutta kuullunymmärtämiskoe alkoi ottaa päähän jo ensimmäisestä tunnista alkaen. Ensinnäkin, meidän oletettiin tunnilla kuulevan 100% tarkkaan mitä supernopeasti pälättävät hahmot sanovat. Ihan sama ymmärrätkö mitä sanotaan, kunhan osaat kirjoittaa sen pilkuntarkasti paperille - murteilut, puhekielisyydet ja jopa mahdolliset kielioppivirheet mukaanlukien. Tämä nyt vielä menetteli, mutta "kuullunymmärtämis"-testin viimeinen osuus sai välillä oikeasti ärsyyntymään. Ehkä olen ymmärtänyt sanan "kuullunymmärtäminen" väärin, mutta olen aika varma, että kyseinen sana ei tarkoita "45 minuutin draamajakson sisällön pilkuntarkkaa muistamista". Kysmykset olivat nimittäin luokkaa: "Millä nimellä hahmo A kutsui hahmo B:tä?" (2 sekunnin turha yksityiskohta jakson alkupuolella) tai "Täydennä tämä hahmon B sanoma lause" (kyseinen lause sanottiin koko jaksossa yhden kerran nopeasti).

Sanakoe oli huomattavasti vähemmän raivostuttava, mutta ärsytti osaltaan sekin. Ensinnäkin, meillä oli aina reilun parin sivun lista sanoja opiskeltavana ennen jokaista tuntia. Kaiken kaikkiaan sanoja oli ehkä noin 100-200 per tunti, itselleni uusia sanoja onneksi huomattavasti vähemmän. Valitettavasti sanakokeessa oli kuitenkin välillä kohta, jossa sanojen merkitys piti selittää japaniksi - ja kaiken lisäksi nämä sanat olivat välillä sellaisia, joita Kengokaan ei osannut selittää ilman googlen apua. Käytinkin sanakokeen takia joka kerta useamman tunnin sanalistan perusteelliseen opiskeluun - vain huomatakseni, että kokeessa kysyttiin ilmauksia, joita ei edes ollut koko listassa. Ei, ei ja ei.

Juttelin yhden kiinalaisen tytön (joka on muuten johnnysfani) kanssa tuosta kurssista jälkeenpäin, ja se piti sitä ihan suosikkikurssinaan, vaikka kokeet kuulemma olivatkin vaikeita. Ilmeisesti siis ei vain sovi perfektionisteille? Ja en siis edes saanut mitään huonoja pistemääriä, ärsytti vain se, että kyseltiin järjettömyyksiä.

Tässä tunnelmaa keventämään leikattu yaki-imo, valmiina syötäväksi. Vielä kun olisi muistanut voita ostaa...

Elämäntarinan kirjoitus -kurssi

Tästä kurssista tykkäsin erittäin paljon. Kurssin pääpointtina oli kirjoittaa jonkinlainen tarina omasta elämästään/itsestään, mielellään keskittyen johonkin tiettyyn teemaan. Osa kurssilaisista keskittyi johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen tai esimerkiksi harrastukseen, osa taas kirjoitti koko elämästään. Kurssin tarkoituksena oli kirjoittamisen lomassa pohtia omaa elämäänsä ja persoonallisuuttaan esimerkiksi tulevaa ammatinvalintaa ja työnhakua varten. Itse pidin kurssista erityisesti siksi, että pääsi kirjoittamaan paljon, mutta myös siksi, että muiden juttuja oli mielenkiintoista kuunnella. Tarinoita riitti aina Etelä-Korean armeijasta (joka on muuten ilmeisesti ihan mielettömän rankka kokemus) ja supertiukasta kiinalaisesta kasvatuksesta maailmanmatkaajiin, ja välillä tuntui kuin olisi lukenut elokuvan käsikirjoitusta tai täysin fiktiivistä romaania. Tunnit menivät niin, että kirjoittaminen hoidettiin aina vapaa-ajalla ja tunneilla meidät jaettiin randomisti ryhmiin, joissa lukaistiin toistemme tuotokset ja keskusteltiin niistä. Saatiin lopuksi kurssista muistoksi kirjanen, johon on painettu kaikkien tarinat + kanteen vielä yhteiskuva. Työläs kurssi, mutta ehdottomasti sen arvoinen. :')


Ja siinä taisikin olla kaikki kurssit, jotka syyslukukaudella purskutin läpi. En tiedä millaisen kuvan näistä selostuksista saa, mutta vaikka onnistuin valitsemaan muutaman rennommankin kurssin, oli opiskelu silti rankempaa kuin missään, missä olen ennen opiskellut. Eli, jos hauskanpito vaihdon aikana kiinnostaa niin en ehkä suosittelisi Wasedan ILJP-ohjelmaa. Myös japanilaisiin opiskelijoihin tutustuminen on vähän vaikeaa, kun niitä ei juuri japanin tunneilla vilistä. 

Loppukatsaus syyslukukauden kursseihin #1

Juu, minullahan on tuolla luonnoksissa myös useampi "välikatsaus kursseihin" -niminen postaus, mutta niiden loppuun asti kirjoittamiseen ei ilmeisesti koskaan ollut aikaa, joten kirjoitetaan nyt sitten vain loppukatsaus. Wasedan syysperiodi tosiaan loppuu parin viikon päästä ja 31. päivä on omalla kohdallani jo talvilomaa, wohoo. :) Kyseinen talviloma kestää muuten yli 2 kuukautta, joten kenties tällä lomalla ehdin tehdä muutakin kuin nukkua ja toipua opiskelustressistä.

Mutta niihin kursseihin! Ne kun ovat olleet elämäni pääpiste lokakuusta asti. :D

Näkymää erään yliopistorakennuksen sisältä päin kuvattuna.

現代社会を読む
Eli siis kurssi, jolla luetaan tekstejä liittyen Japanin yhteiskuntaan, opiskellaan hieman sanastoa liittyen aiheeseen (+ esim. tekstissä vilisevien verbien käyttötapoja) ja opitaan vastaamaan tekstiin liittyviin kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Kurssista on ollut hyötyä lähinnä tiivistämistaidon ja nyky-yhteiskuntaan liittyvän sanaston kannalta, tekstit itsessään on sen verran helpohkoja ettei niistä ole kauheasti japania oppinut. Opettaja on mukava eikä kurssi ole ollut kovin vaivalloinen, läksyjäkin hyvin vähän.

Sanomalehtikurssi
Tälläkään kurssilla ei juuri läksyjä ollut, mutta kokonaisuutena oli jokseenkin stressaava ja ehkä vähän turhan haastava. Sanomalehtiartikkelit itsessään tuottivat jo tarpeeksi haastetta (Kengollakin oli vaikeuksia ymmärtää kaikkea mitä niissä sanottiin), mutta vielä enemmän ärsyttivät opettajan laatimat tehtävämonisteet, joista 1) ei ollut minkäänlaista hyötyä minkään kannalta ja 2) ei monesti saanut selvää edes natiivi japanilainen. :___D Lisäksi suurin osa kurssin opiskelijoista oli selvästi valinnut itselleen liian korkeatasoisen kurssin, koska välillä opettaja joutui käymään puolet luokasta läpi saadakseen tyydyttävän vastauksen johonkin kysymykseen.
Tiivistettynä: en suosittelisi, mutta toisaalta kyllä tämä kurssi kehitti aika reippaasti lukutaitoa. Lähes kaikilla muilla valitsemillani kursseilla tekstit oli aivan liian helppoja, joten oli ihan piristävää saada vähän haastettakin välillä.

Kielioppikertauskurssi tasoa 5-6
Kurssin nimen ja kuvauksen perusteella luulin, että kurssilla luettaisiin tekstejä ja analysoitaisiin niiden kielioppirakenteita. Pieleen meni. Kurssilla käydään läpi simppeleitä kielioppirakenteita, väännetään rautalangasta は ja が -partikkeleiden eroavaisuuksia ja puhutaan kaikesta vaikeilla kieliopillisilla nimityksillä (mutta näitä nimityksiä ei sitten kuitenkaan mukamas tarvitse oppia). Ai niin, ja kyllä tällä luetaankin: muun muassa yksinkertaistettuja lastenkirjasta poimittuja tekstejä, jotka käydään läpi raivostuttavan yksityiskohtaisesti. Läksyjen suhteen tosi vaivaton kurssi, ei esseitä tai muitakaan isoja läksyjä, mutta pyrin kevätlukukaudella välttelemään vastaavanlaisia kursseja parhaani mukaan.

Ainekirjoitusta vapaaehtoisten japanilaisen avustuksella
Tämä kurssi oli kokonaisuutena erittäin opettavainen ja mukava kurssi. Kirjoitettavaakaan ei lopulta ollut kovin paljon: 3 ainetta (yhteensä 4 sivua) koko kurssin aikana. Tykkäsin tällä kurssilla kaikesta eniten siitä, että aineista sai opettajan punakynämerkintöjen lisäksi henkilökohtaista ja hyvin tarkkaa palautetta natiiveilta, ja vähänkin epäluonnollisen kuuloiset tai korvaan särähtävät ilmaukset korjattiin yhdessä japanilaisten avustajien kanssa. Yhden aineen hiomiseen käytettiin aina useampi tunti, ja joskus omani valmistui niin nopeasti, että muutama tunti meni täysin aiheeseen liittymättömiä jutustellessa. :') Ihana kurssi, joka sai harkitsemaan myös saman opettajan raportin kirjoitus -kurssin valitsemista. Edes kurssin ajankohta (maanantai-ilta) ei häirinnyt, kun tunneilla oli niin mukavaa ja mielenkiintoista. :)

Perinnekulttuuria kokemisen kautta

Ainekurssin opettaja pitää myös tätä kurssia. Otin tämä siksi, etten ollut tarpeeksi kiinnostunut Japanin perinnekulttuurista, ja pakko myöntää ettei tilanne kurssin aikana muuttunut, mutta tulipahan koettua kaikenlaista, jota en muuten koskaan varmaan olisi kokenut. :) Erityisesti taikorumpujen paukutus oli kivaa, alkoi oikeastaan jopa tehdä mieli liittyä Wasedan taikokerhoon (pari kuvaa ko. tunnista löytyy täältä, mut tunnistaa koosta ja awkwardista olemuksesta). Toinen josta tykkäsin, oli kurssin alkupään furoshiki-tunti. Tuskin tulen koskaan paketoimaan yhtäkään lahjaa furoshikiliinalla, mutta kiva oli silti oppia miten se tehdään. :D Tykkäsin tällä kurssilla myös siitä, että aina suunnilleen joka kolmas kerta oli pyhitetty keskustelulle liittyen edellisten kertojen aiheisiin.  Lisäksi kurssilla ei ollut mitään kovin stressaavia läksyjä. Sen sijaan yksi asia, josta en tykännyt, oli sekä opettajan että japanilaisten avustajien välillä pinnalle ponnahtavat asenteet siitä, etteivät vaihto-opiskelijat tiedä mistään mitään. Myönnetään, perinnekulttuurista en ole ihan hirveästi perillä, mutta sushitunnilla otti kyllä päähän, kun kaikilla on oletuksena, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni maustamassa sushiriisiä tai syömässä katkarapua. Lisäksi vielä eräs (ihan hauska mutta välillä yleistyksissään raivostuttava suomirakas) avustajapappa kehtasi luulla mua nirsoksi, vaikka oikeasti vaan pelkäsin syödä niitä pöydällä ties kuinka monta tuntia lilluneita fisuja... Onneksi japanilainen asenne on tarttunut sen verran, etten kiehahtele mitenkään huomattavasti. :D

Tässä tätä eksoottista gourmet-sushia, jollaista kukaan ulkomaalainen ei ole koskaan syönyt. Joo.

Olinkohan oikeasti ainut, joka pelkäsi saavansa ruokamyrkytyksen tuolla tunnilla...?

Keigo-kurssi
Hyödyllistä kertausta ja vähän uuttakin - tiedän nyt enemmän keigosta kuin Kengo. :___D Pettymyksen tuotti tosin se, että ei harjoiteltu keigoa käytännössä ollenkaan. Vähän välillä keskusteltiin, mutta sekin meni perusteineigolla ja lisäksi pidettiin (/pidetään, toinen on itse asiassa vielä pitämättä) pari ryhmäharjoitusesitelmää luokan edessä. Ensimmäistä varten kirjoitettiin ryhmissä näytelmä, jossa käytettiin keigoa - ei juuri hyötyä muussa, kuin esiintymistaidon kasvamisessa. Toista varten taas haastateltiin ryhmissä japanilaisia jostain aiheesta (meidän ryhmä tietoudesta liittyen keigon eri muotoihin), ja myöhemmin esitellään tulokset muulle luokalle. Ihan ok kurssi sinänsä, mutta olisin kaivannut tilannesidonnaista puheharjoittelua reippaasti lisää. Omapahan tosin syyni - olisihan niitä muitakin keigokursseja ollut tarjolla.

Keigokurssin koepänttäystä lounaan jälkiruoan kera.

Tiivistyskurssi
Opettaja on supersympaattinen vanha japanilainen nainen, joka puhuu hiljaa ja lempeästi, ja välillä alkaa selittämään kesken tunnin neliapiloiden etsimistaktiikoista (saatiin nähdä myös sen neliapilakokoelma) tai siitä, miten kissojen silittely on mukavaa. :D Lisäksi kirjoitettiin koko luokan voimin naimisiinmeno-onnittelut eräälle kurssilaiselle, josta en muista edes nimeä saati mitään muutakaan, mutta onpahan nyt onniteltu. :___D Kurssista oli tiivistämistaidon kannalta paljon enemmän hyötyä kuin aluksi olisi uskonut ja tunnit olivat unettavuudessaan mukavan rentoja. Sanastoakin tarttui mukaan monenlaisista aiheista ja eri tasoilta, joten kokonaisuudessaan yllättävän hyvä kurssi.

Vessaselfiet. ♥

Ensi kerralla juttua lopuista viidestä kurssista! Kurssien nimistä ynnä muusta kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa aiemmat postaukseni liittyen kursseihin: täältä ja täältä. Kirjoittelen pikapuoliin myös kokemuksistani liittyen japanilaisiin lääkäreihin, eli pysykää kuulolla vaikkei opiskelupuoli niin kiinnostaisikaan. :)

Joulun viettoa

Mitäs parempaa tekemistä sitä uudenvuodenaattona olisi kuin kirjoittaa joulunvietosta, joten saatte nyt kuulla hieman siitä, miten vietin ensimmäisen Japani-jouluni. Olen käynyt Japanissa monen monta kertaa ja viettänyt täällä kerralla pisimmillään parikin kuukautta, mutta jostain syystä en ennen tätä vaihtovuotta koskaan ole ollut täällä jouluna. Ja ymmärrän nyt tämän ensimmäisen joulun jälkeen hyvin miksi: Japanin joulu ei näyttävistä jouluvaloista huolimatta ole kovin jouluinen.

Varoituksen sana: merkintä sisältää jonkin verran yleistämistä, mutta en ole mikään ekspertti japanilaiseen jouluun liittyen + kirjoitan lähinnä omien kokemuksieni ja kuulemieni kertomuksien perusteella, joten ei kannata ottaa kaikkea totuutena. Niin ja mainittakoon nyt varmuuden vuoksi sekin vielä, että tiedän varsin hyvin, että Suomessakin sanan "jouluinen" tulkinta riippuu täysin ihmisestä, samoin se, miten joulua viettää, joten painotetaan nyt vielä sitä, että puhun tässä merkinnässä ihan vain itsestäni. :')

Näyttääkö jouluiselta? Ei. Mutta itse asiassa kuva ei edes ole jouluaatolta eikä sää ole se pääpointti, koska ei Suomessakaan (läheskään) aina saada valkoista joulua + Japanissa oli tänäjouluna paikoin hyvinkin valkoista (Hokkaidolla ainakin on oikein kivasti lunta). Syynä epäjouluisuuteen on yksinkertaisesti tunnelma - ja asenteet liittyen jouluun. Jouluaatto ei ole se rauhallinen päivä, joka vietetään perheen kanssa kotona syöden jouluruokia, saunoen ja lahjoja avaten, vaan jouluaattona juhlitaan kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa jonottamalla ravintoloihin ja jouluvalonäytöksiin.

Roppongin joulumarkkinatungostatunnelmaa.

Lisäksi joulua ja joulunalusaikaa voi viettää myös kiertelemällä joulumarkkinoita. Itse katsastin vain Roppongin ja Hibiyan joulumarkkinat, mutta molemmat olivat aika samantyylisiä. Myynnissä lähinnä glögityylistä viiniä, saksalaista olutta ja makkaroita + kaikenlaista friteerattua - ei siis ainakaan suomalaisten perinteiden mukaista jouluruokaa siis. :'D

Hibiyan markkinat olivat sen verran suurta kokoluokkaa (mainostetaan Tokion suurimpina joulumarkkinoina), että myynnissä näkyi myös erilaisia joulukakkuja ja pipareita. Tosin kuten yllä olevista kuvista voi ehkä päätelläkin, ihmisiä oli sen verran liikkeellä, että jonottamisessa kuluu sen verran aikaa, että ei lopulta syöty mitään. Katseltiin vain koristeluja ja nautittiin piparin- ja glögintuoksusta. :')

Huomioikaa oikealla näkyvä jono: (enimmäkseen) pareja jonottamassa yhteiskuvaan kuusen kanssa.

Itse jouluaattona käytiin Shinbashissa tallustelemassa ja katsomassa Caretta Shiodome -kauppakeskuksessa katsomassa yhtä jouluvalonäytöstä, mutta se tungos oli niin järkyttävä, että päädyttiin lopulta ihailemaan valoja lähinnä ylhäältä kadulta käsin.

Yllä kuva, jonka kävin ottamassa alhaalla jouluvalojen tasolla. Ihmismeri ei kuvassa näy, mutta tietäisitte vain, miten paljon vaivaa näin, että pääsin ottamaan tällaisen kuvan, jossa ei näy yhtäkään random hepun päätä. :___D Tuota valonäytöstä olisi päässyt jonottamalla katsomaan myös paremmin, mutta oltaisiin todennäköisesti päästy ulos siitä ihmismassasta vasta aikaisintaan tunnin päästä, joten jätettiin tällä kertaa väliin.

Kadulta ei saanut kovin hyviä kuvia, kun roikkumispuomin edessä oli kulkuesteet ja ylempänä taas kuvaamista häiritsi lasiseinä, mutta näyttävää valonäytöstä pystyi seuraamaan ihan siedettävän hyvin. Kaikissa näissä kuvissa tuo valomeri näkyy sinisenä, mutta tosiasiassa se vaihteli väriä musiikin mukaan + myös valojen kirkkaus vaihteli. Välillä soi sellainen uhkaava musiikki ja myös valojen väri oli sellainen uhkaavan punainen, ja välillä vain tornit näkyi ja muut valot oli pois päältä ja niin edelleen. Suosittelen käymään katsomassa, jos on Tokiossa päin - kyseistä valoshowta järjestetään ystävänpäivään asti. Täältä löytyy muuten parempia kuvia ko. näytöksestä. :)

Muttajoo, ei jonotettu jouluvaloihin ja jatkettiin samaa linjaa myös illallisen kohdalla, eikä jonotettu myöskään ravintolaan. Jouduttiin tosin reilu puolisen tuntia odottamaan, että päästiin ilman varausta popsimaan yakinikua, mutta istuttiin se aika kahvilassa, joten ei paljon haitannut. :)

Jos muuten haluaa istumapaikan kahvilassa, niin suosittelen ajankohdaksi jouluaattoiltaa. En tosin tiedä Shibuyan tapaisista suuriliikenteisemmistä paikoista, mutta ainakin Oomorissa kahvilat oli melkein surullisen tyhjiä. :D 

 

Join muuten tiramisulaten, oli hyvää. ♥ Vieläkin parempaa oli tosin meidän jouluaattoateria...

Yakiniku. ♥ Tuo ravintola on vieläpä sellainen mukavan tasokas paikka oikein laadukkaalla lihalla, mutta silti kohtuuhintainen, kun ajattelee että maksoi kahdelta hengeltä vain noin 60e. Ja syötiin siis enemmänkin lihaa kuin mitä kuvissa näkyy - jostain syystä esimerkiksi カルビ-lihasta ei tullut otettua kuvaa, vaikka se kenties olisi näyttänyt kaikista ruokahalua herättävimmältä. En oikein ikinä tiedä miten noiden lihojen nimet kääntäisi, joten osaan suomeksi sanoa vain sen, että kuvassa kaikista taaimpana näkyvä liha on naudankieltä.

Anyways, tuonne ravintolaan vien jokaisen lihaa syövää tutun, joka sattuu eksymään Japaniin päin, joten lentolippuja varailemaan siitä.

Syötiin herkullisen lihan lisäksi myös tulista keittoa (joka sisälsi ihanan paljon kaikenlaisia kasviksia) ja öljyssä kypsynyttä valkosipulia. Ja tuo valkosipuli on tosiaan tarkoitettu syötäväksi sellaisenaan, dipattuna joko suolaan tai tuohon yllä näkyvään misokastikkeeseen. Ja on muuten hirmuisen hyvää. ♥ Yllä olevassa kuvassa vasemmassa alareunassa näkyvä epämääräinen möykky on muuten liharasvaa, jolla voi vähärasvaista lihaa paistaessaan vähän voidella paistoritilää ennen paistamista.

...ja jos nyt hypätään takaisin vähän jouluisempaan meininkiin, niin sanottakoon, että joulupäivä tuntui jotenkin huomattavasti jouluaattoa jouluisemmalta. Ehkä itsestäänselvyys, kun ajattelee että Japanissa joulua juhlitaan oikeastaan joulupäivänä? :'D Heti aamusta leikittiin koko perheellä joulupukkeja asettelemalla vaivihkaa lahjoja niiden saajien lähistölle. Ja sitten kun lahjan saaja kyseisen paketin/pussin avaa, niin katsotaan vierestä ja esitetään tietämätöntä "ai santa-san on käynyt, onpa kivaa" -tyyliin. :___D

Oli jotenkin tosi hassua saada lahjoja näin, kun kotona Suomessa me ei nykyään hirveästi lahjoja jaella. Sain termospullon ja termosbentokupposen koulua varten & JUMPin uusimman singlen. :')

Suomikotona en muista, että edes ihan pienenä lahjoissa tai korteissa olisi lukenut "joulupukilta", niin tällainen joulupukkileikki oli jotenkin hassua. Mutta ihanan jouluista. ♥ Tätäkin jouluisempaa ja mukavampaa oli tosin se, että syötiin kaikki viisi yhdessä aamupalaa. Tällainen on näiden kotona äärimmäisen harvinaista, joten vaikkei ruoka (riisiä, nattoa + paistettu kananmuna) mitään jouluruokaa ollutkaan, tunnelma muistutti jotenkin siitä, miten aina Suomessa vietetään koko perheellä joulua. :') Myös se, että aamulla pyjamat päällä toivotettiin toisillemme hyvät joulut, oli jotenkin jouluista. Kyllä sitä punaista pöytäliinaa, kynttilöitä, joulukuusta ja kunnon perinteistä jouluruokaa jäi kaipaamaan, mutta oli tällainenkin joulu varsin mukava kokemus. :')

Joulupäivänä vietettiin muutenkin koko perheellä joulua ja käytiin myös ostamassa perinteiseen japanilaiseen tapaan joulukakkua. Ei tosin ostettu sellaista yhtä isoa mansikkakermakakkua, vaan Cozy Cornerin yksittäisiä palasia. Itse päädyin vieläpä ei-niin-kovin-joulunväriseen maccha-kakkuun... :'D

Huomasi muuten kakunostokierroksella, että japanilaiset todellakin syö jouluna paistettua kanaa. Kentuckyn ovessa oli lappu, että ne ei pysty tänään palvelemaan kuin lähinnä tilausasiakkaita ja "fried chicken" oli muutenkin loppu monissa kaupoissa. :D Me ei edes yritetty ostaa kanaa, vaan ostettiin Kengon jokajouluista perinneruokaa - savukalkkunaa. 

Tässä kuva meidän koko jouluateriasta: sushia, savukalkkunaa ja curryudonia. Ei mikään kovin spesiaali ateria siis, mutta toisaalta näillä syödään hyvin harvoin sushia illallisella, joten siinä mielessä aika luksusta. :)

Nyt häivyn syömään vuoden 2016 viimeistä lounasta. o/

Huomoita Wasedan opiskelumeiningistä ynnä muusta

Onneksi en kirjoita virallista vaihtoblogia, kun ei tästä säännöllisestä päivittämisestä oikein näytä tulevan mitään. :D On vain yksinkertaisesti koko ajan niin paljon läksyjä tehtävänä, etten vain ole ehtinyt. Ja niinä harvinaisina hetkinä, kun en ole koulussa tai ei ole yhtäkään ainetta kirjoitettavana (tai vaikkapa sanalistaa opiskeltavana), ei jaksa muuta kuin syödä tai nukkua.

Eli joo, vaihdosta nautitaan täysillä. :)))) En ehkä välttämättä suosittelisi Wasedan IJLP-ohjelmaa sellaisille, jotka haluavat tehdä vaihtoaikanaan muutakin kuin opiskella. Osin tähän työläyteen vaikuttaa tietenkin kurssivalinnatkin, mutta mitä olen muiden kanssa jutellut, niin kaikilla tuntuu kyllä olevan ihan riittävästi hommaa kurssiensa kanssa. En suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan liittyväni johonkin yliopiston saakuruun (= klubi/kerho) tällä hetkellä, aika ja energia ei vain riitä... En ole jaksanut edes turisteilla viime aikoina juuri ollenkaan, vaikka toisaalta on hirveästi paikkoja joissa haluaisin käydä.
...mutta kivaa täällä on silti vaikkei opiskelun lisäksi juuri mitään ehdikään tehdä. :') Tuleepahan ainakin opittua japania. :___D

Lähipuiston ruskaa.

Anyways, tämänkertaisen postauksen pointtina on hieman esitellä jotain asioita liityen Wasedaan ja opiskeluun japanilaisessa yliopistossa yleensä. Postausta lukiessa kannattaa muistaa se, että kaikki kurssit, joilla olen ovat kielikursseja + suunnattu ei-japanilaisille opiskelijoille, joten en osaa sanoa hirveästi perusjapanilaisen yliopisto-opiskelijan elämästä. En edes juurikaan tapaa japanilaisia opiskelijoita muulloin kuin koulumatkoilla kampuksen läpi kävellessä + niillä kursseilla, joilla on japanilaisia vapaaehtoisia (esimerkiksi sakubun-kurssilla olen ehtinyt tutustua jo useampaan mummoon ja pappaan). En myöskään ole ainakaan toistaiseksi juurikaan osallistunut oikeastaan mihinkään tapahtumiin tai opiskelijarientoihin, joten tämä postaus keskittyy lähinnä vain ja ainoastaan kursseihin ja oppitunteihin.

IJLP-ohjelmakokemusten lisäksi tiedän myös sen, että yhdessä pääaineessa katsotaan elokuvia, vertaillaan niitä ja kuvataan omia musiikkivideoita. :___D Niin ja sen tiedän kanssa, että saakuruissa eli circleissä eli eräänlaisissa opiskelijakerhoissa yleensä enemmistö jäsenistä on miespuolisia. Ja erään hyvin tuntemani japanilaisen henkilön kyseenalaisten yleistysten perusteella tiedän myös, että tenniskerhossa ei ikinä pelata tennistä vaan vain ryypätään. Joo. Näin.

Mutta asiaan!

1. Tunneilla jaetaan järkyttävästi monisteita.
Voi tietenkin olla, että tähän vaikuttaa sekin, että melkein millään ottamillani kursseilla ei ole kirjaa käytössä, mutta tuo monistemappi alkaa olla jo sen verran paksu, että olen vähän järkyttynyt. Niin ja toisaalta comprehensive japanese -kurssilla on kyllä kirja, mutta siellä jaetaan myös ihan järkyttävästi monisteita. :D Toinen hyvä esimerkki monisteparatiisista on elämäntarina-kurssi, jolla jokaiselle jaetaan joka tunnilla paksu nivaska, joka sisältää kaikkien kurssilaisten elämäntarinaräpellykset + lisäksi saadaan joka kerta vielä lisäksi oma tarina korjattuna takaisin. Lisäksi olen kuullut, että joillain kursseilla jaetaan myös seuraavaan monisteeseen valmistavia monisteita - eli monisteita, joilla esitellään seuraavaan monisteen sisältö. :___D Suomessa ollaan joko ekologisempia, teknologisesti edistyneempiä tai laiskempia (tulostamaan) kuin täällä, mutta paperilappusia joutuu raahaamaan kotiin huomattavasti vähemmän.

2. Pitkät hissijonot
Jonotetaanko Suomessa yleensä hisseihin? Täällä sellainen on kuulemma kouluissa varsin normaalia. Joskus jonossa joutuu seisomaan kymmenisenkin minuuttia (ja täällä se tarkoittaa ykköskerroksessa sitä, että jono ulottuu kunnolla ulos asti) eli kovin viime tinkaan koululle tullessa joutuu ehkä kulkemaan portaita. :___D Itsehän en hisseistä tykkää muutenkaan, joten yleensä kiipeän seitsemänteenkin kerrokseen...

3. Läsnäolon tärkeys
Lähes poikkeuksetta kaikilla ottamillani kursseilla pelkällä paikalle raahautumisella saa jo 20-50% arvosanasta. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin: jo yksikin poissaolo vaikuttaa arvosanaan ja jos on poissa yli kolmasosan tunneista, kurssia ei pääse läpi vaikka kuinka neuvottelisi asiasta (ainakaan virallisen ohjeistuksen mukaan). Läsnäolon tärkeys tietenkin vielä korostuu niillä kursseilla, joissa pidetään joka tunnilla jonkinlaisia pikkutestejä tai vastaavia. Esimerkiksi "opitaan japania draamasarjasta" -kurssilla on joka tunnilla sanakoe ja kuullunymmärtämiskoe (sisältäen myös "opithan ulkoa kaikki turhakin yksityiskohdat äskeisestä 45 minuutin jaksosta? tässä pari pikkutarkkaa kysymystä, joissa ei ole mitään järkeä" -osuuden) joten minunlaiseni perfektionistit joutuvat hillumaan paikalle kipeinäkin. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

4. Tiukat poissaolosäännöt
Wasedan virallisten sääntöjen mukaan sellainen poissaolosyy, josta saa poissaolon hyväksiluetuksi, on vain influenssa tai muu hyvin herkästi tarttuva tauti. Erään opettajan mukaan esimerkiksi keuhkokuume ei kuulunut tällaisiin tauteihin eli ihan kevyin perustein ei lomailla, ainakaan silloin jos poissaoloja on kertynyt jo muutenkin (= jos kurssin läpimeno alkaa olla vaakalaudalla). Lisäksi myöhästymisen syyksi ei virallisen ohjeistuksen mukaan saa hyväksyä junan myöhästymistä - syy miksi lähden joka aamu kotoa 1,5 tuntia ennen tunnin alkua.

5. Kuulutukset ruokalassa/opiskelijaravintolassa/shokudoussa
Oli pakko mainita ihan siksi, että tämä on jotenkin niin japanilaista. :'D Ruokalan täyttyessä alkaa soida sellainen automaattinen kuulutus, jossa pyydetään häipymään heti, kun on saanut syötyä, että muutkin pääsisivät istumaan. Ja siellä muuten lähes aina lounasaikaan täyttä, eli tuo nauha pyörii aikalailla taukoamatta.

6. Uusintatentti-käsitteen tuntemattomuus
Monilla kursseilla on sellainen käytäntö, että tenttiin joko tullaan tai uusitaan koko kurssi. En tietenkään tiedä käytäntöjä kaikkien kurssien osalta, mutta tähän mennessä oikeastaan kaikilla kursseilla on sanottu, ettei mahdollisuutta uusintatenttiin tai tentin tekemiseen jonain muuna päivänä ole. Comprehensive-kurssin pikkutestejä tosin pystyy kuulemma tekemään jälkeenpäin, jos on ollut poissa hyvästä syystä (= vähintäänkin influenssassa).

7. Keigon käytön vähyys vaihtareiden keskuudessa
Tämä nyt ei liity Wasedaan sinänsä, mutta oikeasti yllättyin siitä miten moni vaihtari - jopa korkeamman tason kursseilla - puhuu opettajillekin perustuttavallisella kaverityylillä kohteliaan keigon sijaan. Välillä oikein särähtää korvaan, kun joku vastaa opettajalle tyyliin "ううん、知らない" (ja tämän lauseenhan voi kääntää "en tiiä eikä pahemmin kiinnostakaan tietää"). Itse stressasin hirveästi siitä, että unohdan vahingossa jonkun desun tai masun lauseen perästä tai en muista käyttää sonkeigoa ja annan hirveän huonon ensivaikutelman, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. :___D

8. Wasedan kampuksen siivojaamiesten ihailtava työpanos
Wasedan pääkampuksella on rakennusten määrään nähden ihailtava määrä puita. Ne on nättejä ja tykkään niistä erittäin paljon, mutta kampuksen "pää/keskikäytävää" ympäröivät puut on valitettavasti ginnan-puita, ja ginnanin siemenet... No, ne on varsin hyviä keitettyinä chawanmushissa, mutta maahan pudonneina ne muun muassa tarttuu maahan ja kengänpohjiin, putoilee tuulisella säällä päähän ja haisee varsinkin kesäisin ihan järkyttävästi. :___D Tässä vaiheessa tulevatkin kuvaan Wasedan siniseen pukeutuneet harjamiehet, jotka siivoaa kampusta aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään joka päivä ja vähentää näin edes hieman riskiä ginnanin täyteisiin kengänpohjiin. ♥

9. Kolme etunimeä omaava joutuu selittelemään
Siis jos haluaa tulla kutsutuksi kutsumanimellään eikä vaikkapa kolmannella nimellään. Poikkeuksetta kaikki opettajat kutsui mua aluksi kolmannella nimelläni TAI vaihtoehtoisesti koko nimiletkalla eikä moni oikein tunnu tajuavan, kun sanon että kaksi vikaa voi jättää pois. Mutta no, eipä tämä juuri muuten vaikuta kuin nimenhuudossa, mutta toisaalta käy jotenkin sääliksi joitain opettajia, kun ne ontuvasti lausuen tapailee niitä kaikkia etunimiä siellä, vaikka osan voisi ihan hyvin jättää pois...

Lisäyksenä tuohon viimeiseen vielä, että Japanissa ei muutenkaan ole hirveän hyvä omata kolmea etunimeä, koska usein ne tuppaavat pidentämään nimeä liiaksi. Pankkitiliä avatessa työntekijä joutui kirjoittamaan tilikirjani kanteen käsin neljä kirjainta lisää, kun kaikki nimet eivät mahtuneet, ja junakausilippua ostaessani työntekijä joutui nolona sanomaan, ettei nimeni mahdu järjestelmän nimikenttään (ylimääräiset etunimet sai onneksi jättää pois). Mieluiten jättäisin ylipäätäänkin nuo pois täällä, kun tuntuvat aiheuttavan lähinnä sekaannuksia (kuten väärällä nimellä kutsumista) ja ylimääräistä vaivaa, mutta kun joka paikassa käsketään kirjoittaa koko nimi kuten se on passissa...

Täällä on muuten viime aikoina vähän säät kylmentyneet, ja varsinkin aamuisin ja iltaisin on niin kylmä, että villakangastakkikaan ei ole yhtään liian kuuma. Tästä huolimatta lähi-ala-asteen lapset hilluu liikuntatunneilla lyhyissä housuissa ja t-paidoissa... Siis jopa 5-10 asteen lämmössä. D: Purin tätä järkytystä Kengolle jokin aika sitten, ja se vain vastasi, että joo, siellä on ilmeisesti sellaiset pukeutumissäännöt ja sillä itselläänkin oli ala-asteella jonain vuodenaikoina sellaiset pukeutumisohjeistukset, että liikuntatunnilla ei saa pukea pitkähihaista. ...hyrrr. D:

Kuulumisia #liianpieniluku

Allekirjoittaneen sijaan allekirjoittaneen seuralainen on nyt kipeänä, joten yritän olla häiritsemättä sitä ja kirjoitan sen sijaan tänne vähän paremmin kuulumisiani. Ehdin muuten vielä unohtaa kaiken, mistä olen aikonut kirjoittaa. :__D

Random maisemakuva Shinagawasta suunnilleen kuukauden takaa.

Viimeisen kunnon postaukseni aikaan sää taisi olla vielä kesätasoa, mutta viimeaikoina on ollut niin kylmä, että japanilaisilla on päällä jo ihan kunnon toppatakkeja. Itse olen kulkenut neule + trenssitakki + huivi -yhdistelmässä, eikä ole kyllä ollut yhtään liian kuuma - paitsi junassa, varsinkin Keihin-touhoku-linjalla on joko lämmitys liian kovalla tai aina liian ruuhkaisaa.

Ajattelin, etten vaihtovuoden aikana hirveästi mitään Johnny'siin liittyvää tekisi, mutta jotenkin kummasti sitä tuli vihdoin päädyttyä Hey! Say! JUMPin faniklubiin. Tämä siksi, että keikoille pääseminen jonkun muun lipulla (= netistä ostetulla lipulla) vaikeutuu tulevaisuudessa kuulemma entisestään ja ilmeisesti jonkinlaista kasvojentunnistus-systeemiäkin ollaan suunnittelemassa. Ei siis oikein enää viitsi maksaa lipusta järkyttävää summaa, kun ei edes tiedä pääseekö kyseisellä lipulla edes sisään konserttiareenalle. :'D Lisäksi faniklubissa lipun saa tietenkin halvemmalla - olettaen siis, että arvonnassa onnistaa ja lipun ylipäätään saa. Onneksi tykkään JUMPista enkä Arashista.
Eli jos Shiko jossain vaiheessa päätyy Japaniin päin niin keikalle let's go!! En voi tosin taata hyviä paikkoja. :__D

Koska faniklubijutuista en uskalla laittaa kuvia Johnnysin tiukkuuden takia, tässä sen sijaan juuri keitettyjä pähkinöitä. Tämäkin jokseenkin vanha kuva.

Mutjoo, se asiattomuuksista, vaihto-opiskelijan kuuluu omistaa blogipostauksensa koululle, joten siirrytään nyt siihen. ...tällainen siirtymä ei tosin sinällään tuota vaikeuksia, koska en ole viime aikoina juuri muuta tehnyt kuin rampannut Wasedassa ja tehnyt läksyjä. :___D Sakubun(ainekirjoitus)-kurssilla oli tällä viikolla vuorossa kahden sivun aine ja vieläpä vapaavalintaisesta aiheesta - arvatkaa vaan kuinka paljon eräs käytti aikaa pelkän aiheen valintaan... Ihmeellisesti sain kuitenkin koko roskan jotenkin räpellettyä loppuun asti ennen deadlinea. On ehdottomasti hirvein tähän mennessä tuolla kurssilla kirjoittamistani aineista, mutta no, tuon kurssin pointtihan on kirjoittaa ensin ihan surkea räpellys ja sitten korjata se vapaaehtoisten japanilaisten avustajien kanssa siedettävälle tasolle. ...tai ainakin itse olen ymmärtänyt kurssin pointin näin.

Tuo on kyllä oikeasti ihan kiva kurssi, mutta jotenkin varsinkin tuo viimeinen pidempi aine tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset kaksi kurssin osallistujien äänestämällä valitsemat aiheet olivat "kirje 10 vuotta vanhemmalle itsellesi" ja "jos voisit matkustaa ajassa...", eli mukavasti sai ala-astetason lapsellisia juttuja tarinoitua. Valitettavasti tajusin kuitenkin vasta kolmatta ainetta kirjoittaessa, että yksi noista on pakko lukea ääneen luokan edessä kurssin lopussa = pakko kirjoittaa joku sopivan neutraali juttu. Kirjoitin sitten tuon erään hepun ehdotuksesta otsikolla "minä ja joulu", ja tuli kyllä niin hirveää soopaa ettei ole tottakaan... Onneksi suomifanipappa korjasi mun ainetta viimeksi, niin en joudu ainakaan sen kommentteja kuulemaan ensi kerralla (saman vapaaehtoisen pariksi ei saa mennä useampaa kertaa). :___D

Muutenkin yleisesti ottaen tykkään ottamistani kursseista, vaikka oikeastaan kaikilla on sellaisia osuuksia, jotka mielelläni poistaisin. Kuten keigo-kurssin draamaesitys. Jonka pääosaan jouduin. Ja josta kirjoitin valtaosan. Hmmm. Vastuunjaon epätasaisuus onneksi korjaantuu itse esityspäivänä, koska sain vapautuksen kaikista ylimääräisistä pölinöistä (kuten juoniselityksistä) ja joudun ainoastaan esittelemään itseni + sanomaan vuorosanani. Olen myös todennut, ettei "koe ni dashite yomu" -kurssista eli ääneenlukemis-kurssista ole mitään hyötyä minkään muun kannalta kuin korkeintaan esiintymiseen tottumisessa. Puolet tunnista leikitään hyödyttömiä tutustumisleikin tyylisiä leikkejä ja toinen puolisko harjoitellaan ja luetaan luokan edessä ryhmittäin jokin runo tai vastaava. Voisi kuvitella auttavan ääneen lukemiseen tottumisessa (kurssin nimestä päätellen), mutta parin lauseen ääneen lukemisella ei valitettavasti hirveästi ole tuohon vaikutusta. Olisi pitänyt ottaa se kurssi, jossa koko tunti käytetään romaanin ääneen lukemiseen...

Ai niin, yksi juttu muuten mistä järkytyin kurssien alkuvaiheessa: "kirjoita oma historiasi" -kurssilla ja dokumenttikeskustelu-kurssilla on sellaisiakin opiskelijoita, jotka ovat 100% japanilaisia ja asuneet Japanissa koko elämänsä. Ja nyt en siis puhu vapaaehtoisista avustajaopiskelijoista, vaan ihan kurssin osanottajista. :__D Nämä tyypit on yleensä käyneet kansainvälistä koulua pienestä pitäen eivätkä siksi osaa puhua japania "kunnolla". Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että japani on muuten aivan täydellisen sujuvaa, mutta lausumisessa on kenties jotain englantityylistä, osa sanoista/lauseista tulee enkuksi ja/tai keigo (kohtelias puhetyyli) ei oikein suju. Lisäksi joukossa on reippaasti myös puoliksi japanilaisia, jotka puhuu niin sujuvaa japania, että tulee aikamoisen usein mietittyä, että olenkohan valinnut väärän tason kursseja... Tämä tunne on tosin kaikista pahimmillaan sanomalehtikurssilla, mutta siellä onneksi 95% osanottajista tuntuu (läksyjen tarkistussessioiden ynnä muiden aktiviteettien perusteella) olevan samassa tilanteessa, joten en ole ainakaan ainoa. :D

Ai niin, tuli äsken mainitsemastani kansainvälisestä koulusta mieleen, että mainitsin joskus aikaa sitten, että käytiin hillumassa erään koulun kulttuurifestivaaleilla, mutten tainnut kertoa mitään tarkempaa? Kyseessä oli siis erään Kengon sukulaisen tyttären koulu, joka on tosiaan näitä international schooleja, joissa japanin sijaan käytetään lähinnä englantia. Siellä taisi jopa olla sellainen kielto, että välitunneillakaan ei käytetä japania. Kulttuurifestivaali itsessäänkin oli jotenkin niin kansainvälinen tunnelmaltaan ja muutenkin, että tuntui kuin ei oltaisi Japanissa ollenkaan. Elämänkertakurssilla yksi kansainvälisen koulun kasvatti kuvaili kouluelämäänsä kuplassa elämiseksi ja ymmärrän hyvin miksi.

Festivaaleista puheen ollen, alla vielä muutama kuva Hokkaido matsurista, jonne mentiin syömään ikuraa ja rapua. Tästäkin on jo jonkin verran aikaa, kuten ehkä kuvissa näkyvien ihmisten vaatetuksestakin voi päätellä...

Jono. Jatkuu molempiin suuntiin kuvan ulkopuolelle. Ja kyllä, tuo kaukana kuvan vasemmassa reunassa näkyvä ihmismassa on tätä samaa jonoa. 

Eli joo, yllä olevista kuvista voi tosin ehkä päätelläkin, että ei me mitään päästy syömään. :___D Oltaisiin jouduttu jonottamaan varmaan päälle pari tuntia, joten päätettiin säästää kyseiset makunautinnot ensi vuoden Hokkaidon reissulle. Hokkaidolle ollaan menossa näillä näkyminen kesällä, koska talviloman aikaan siellä on ihan liian kylmä. ...t: suomalainen.

Ai niin, ja tajusin muuten tänään että mun aikaisempi flunssa saattoikin olla keuhkokuume. :'''D Selittäisi mulle epätavallisen sitkeän ja korkean kuumeen + oudon ja pitkän yskän hengitysvaikeuksineen. Eli ehkä pitää olla kiitollinen japanilaisesta lääkäriinpatistamisesta, koska muuten en olisi antiobioottejakaan saanut...
Ja tosiaan, tämä mahdollisuus tuli mieleen siksi, että eräs tässä huushollissa on tällä hetkellä keuhkokuumeessa - paranemaan päin onneksi kuitenkin jo.