Ylppärit

Heips.(^o^)/

Satuin pääsemään ylioppilaaksi viime lauantaina, ja sitä voisi kutsua bloggaamisen arvoiseksi tapahtumaksi, joten tahaton yritykseni pitää kuukauden taukoa bloggaamisesta epäonnistui. Nyyh. :'<
Ja voisi nyt mainita vielä, että suurin osa kuvista on Shikon ottamia ja muutama kummini Kimmon (tarkasti sanottuna 3., 5., 6. & 13. kuva), itse en oikeastaan edes koskenut kameraan koko päivänä.

Juhlien virallisempi osuus pidettiin Valkealatalolla alkaen kello 10, eli toisin sanottuna heti yläasteen päättäjäisten jälkeen. Kuvassa näkyvät traktorit ei siis tosiaan ole ylppäreitään juhlivien kulkuneuvoja--- tai niin ainakin luulisin. :__D


Shikon yleisöstä ottama yleiskuva. Kukaan ei tajunnut, että alaskin saisi tulla istumaan, joten salin alaosan penkit oli lähestulkoon tyhjiä. XD Oikealla alhaalla näkyykin sitten meidän huikean suuri ylioppilaiksi valmistuvien joukko. Nojoo, olihan meitä toisaalta kokonaista 45, joka on lukion kokoon nähden kumminkin aika suuri prosentti. :)

Awkward awkward awkward. Eikä tämä edes ole pahin, näytän ihan järkyttävän tönköltä ja aikalailla kauhistuneelta jossain niistä kuvista, joissa vastaanotan todistusta sun muita. En mä nyt periaatteessa edes jännittänyt sinne lavalle menoa, mutta--- ei sille vaan voi mitään, että sieltä haluaa pois ennen kuin edes astelee koko lavalle. :____D Muttajuu, ehkä eksyneeltä murmelilta näyttäminen on kumminkin pieni asia, kun ajattelee että olisin yhtä hyvin voinut kaatua naamalleni sinne tai jotain muuta yhtä mukavaa.

Niin ja tosiaan, olin tylsimys hiusten suhteen. Yritin aluksi kihartaa niitä ihan kunnolla, mutta lopputulos oli sitä luokkaa, että päädyin suoristamaan hiukset uudestaan suoriksi ja kihartelin sitten uudestaan kevyemmin. Ja se näkyi - rakas hamppukasani latistui jo ennen koko juhlan alkua. Lakistakaan ei ollut oikein apua, kun kiharat alkoi suoristua ja vääntelehtiä miten sattuu... Mutta whatever, ei niitä onneksi paljon ehtinyt murehtimaan (ennen kuin jälkeenpäin). :)

En nyt enää ihan tarkkaan muista juhlien ohjelmaa, mutta se nyt oli sellanen perus, eli muutamia musiikkiesityksiä, puheita (..okensanomitään), laulua sun muuta. Ja tietty todistusten & stipendien jako. Pienen koulun hyviin puoliin kuuluu muuten myös paremmat mahdollisuudet stipendiin - tällaisellekin tylsimykselle riitti yksi sellainen ihmeellisyys. :'D

Hyvin onnistunut äitin kanssa otettu yhteiskuva. Katsotaan melkein jopa samaan kameraan. :__D

 

Iskä tykkäsi mun todistuksesta. XD Kyllä itsekin olin siihen ihan tyytyväinen, vaikka matikka menikin lievästi sanottuna huonosti, mutta ehkä muut ihan mukavat yllätykset kompensoi sitä. Esimerkiksi äikässä olin saanut tekstitaidosta alustavasti vain about puolet pisteistä, eli ehkä huonoimmat pisteeni koskaan, mutta jotenkin kummallisesti esseestä tuli 55 pistettä ja tekstitaidon noustua muutamalla pisteellä loppuarvosanaksi tulikin laudatur. Äikkä oli ainut aine (nojoo psykan ja hissan lisäksi), jossa ihan tosissani tähtäsin ällään, joten I couldn't be happier. ♥ 

Siniiiii. \o/ Odoteltiin yhteisen yo-kuvan ottamista ja Kimmo hyökkäsi ottamaan meistä yhteiskuvan. XD

Yhteisen kuvan ottamisen jälkeen lähdettiinkin sitten samantien meille, koska vieraat oli kutsuttu sanoilla "puolen päivän jälkeen" ja kello oli jo melkein tuon 12. ...ei kyllä sinänsä olisi ollut kiire, koska suurin osa vieraista tuli lähempänä yhtä tai reilusti sen jälkeen. :D

Mutta pääsinpähän ihailemaan koskematonta tarjoilupöytää. n___n Ei harrasteta minkään sortin pitopalveluiden tai vastaavien käyttämistä, joten kaikki oli tehty itse lukuunottamatta vihreää juustokakkua, jonka kummini Eeva teki. Mulla oli alunperin hyvin kunnianhimoiset suunnitelmat noiden tarjoilujen suhteen, ja mietin kaikkea hienoa ja hyvin yhteensopivaa sun muuta, mutta lopulta päädyttiin tällaiseen perinteisempään (meidän järjestämissä juhlissa perinteiseen siis) tyyliin. Kinkkupiirakkaa, juustosarvia, riekkiskakkua (kakun nimi on äitin siskoineen aikoinaan keksimä nimi, mutta yksinkertaistetusti tuo on vähän mokkapalojen-tyylistä), suklaatryffeleitä, juustokakkua kahteen tapaan, maccha-keksejä + äitin hätävarjelun liioittelu -kauppaherkut.

 

 ...maccha-keksit ne ei onnistuneet ihan niin kuin suunnittelin, mutta ei se mitään, laitettiin vain näteimmät tarjolle. n___n Esimerkiksi nuo "puoliksi macchaa, puoliski perustaikinaa" -keksit jätettiin rasiaan. Kutsuttiin niitä varusmiehiksi.

 

Ruoka ei toki ole paras asia tällaisissa juhlissa. ♥ Nojaa, oikeasti en tosin edes ehtinyt syödä kovin paljon, mutta noita jäi kyllä tähteeksi ihan mukavasti. XD

 

 

Meidän perheen toinen ylioppilas. :)

Pidettiin tällainen pienimuotoinen photoshoot pihalla. :____D Oli oikein tuollainen varjo ja kaikki, mutta--- ei niistä niin hirveästi apua ole, jos kuvattava on tönkkö eikä osaa poseerata luonnollisesti. Eikä edes luonnottomasti. Varsinkaan silloin jos otetaan jotain tärkeämpää kuvaa, kuten nyt.

 

...mutta taitava kuvaaja onnistui onneksi saamaan joitain vähemmän epäonnistuneita kuvia tällasestakin mursusta. :')

 

Ruusut = ♥

Lahjaksi sain lähinnä sitä mitä olin toivonutkin, eli tittidii, rahaa. Nykyään ei oikein enää ole mitään hienoja lahjatoiveita, kun tuntuu että aikalailla kaiken käy mieluummin ostamassa ja valitsemassa itse. Ei-raha-lahjoista jää toisaalta ehkä vähän pysyvämpi muisto, mutta toisaalta jos niillä rahoilla menee vaikka matkalle, niin kyllä itse ainakin aina muistan keitä kaikkia kyseisen matkan toteutumisesta voi kiittää. :')

Joka tapauksessa harvoja ei raha-lahjojani olivat mummilta saatu pyyhe & suklaalevy sekä Eevalta & Kimmolta saatu muuminyytti (kaikki oli pakattu isoksi nyytiksi kuvan vasemman reunan muumikankaasen), joka sisälsi lakanoita ynnä muuta vastaavaa sekä muumipyyhkeen plusplus nuo aivan järkyttävän ihanat Arabian muumifiguurit. ;_;♥ Noi on vaan niin sulosia~ Pelkään vaan koko ajan, että vahingossa rikon jonkun niistä - varsinkin pappa tykkää kaatuilla helposti. Pitää yrittää keksiä noille kaikille arvoisensa paikat tässä kohtapuoliin.

 

Tämäkin kisu osallistui juhliin, lähinnä pihalta käsin tosin. Aluksi se koki pientä pakokauhua aina välillä (ihmismäärästä johtuen kenties), mutta väsyi epämääräiseen juoksenteluun ja syöksyilemiseen onneksi melko pian ja lähinnä makoili ruohikossa loppuajan. Kävi sääliksi, kun se joutui olemaan koko ajan valjaissa. T_T

Illemmalla lähdin sitten Sinille syömään ja jo joskus ennen kymmentä suunnattiin kohti Amarilloa (hah taksikuskikin arvasi heti minne ollaan menossa XD). Hauskaa oli sielläkin. n__n Aamuöinen innostus kotiin kävelemisestä ja taksirahojen säästämisestä onneksi lopahti jo kilometrin jälkeen, koska jalat ei välttämättä muistelesi oikein hyvällä sellaista yli 10 kilsan kävelyä. :__D

Muutenkin oli kokonaisuutena oikein kiva päivä, näki paljon sukulaisia ja muita ihmisiä, joita ei normaalisti oikein näe ja oli muutenkin sellainen kiva juhlatunnelma koko päivän. No more high school for me. \o/