Anyways, kiivettiin tänään siis Takaosanille.
Mun pinkki aamupala. ♥
Vaihdettiin Shinjukussa Keio-linjan junaan, jolla lähdettiin kohti Takaosanguchin asemaa. Alan olla jo aika expertti näiden junien ja asemien kanssa, ei tuu esim. enää vahingossa istuttua tuntia paikallisjunassa jos samaan hintaan pääsisi puolet nopeamminkin (koettu viime vuonna Shikon kanssa Takaolle mennessä XD). Oikeaan junaan eksymisessä auttaa oletettavasti aika paljon se, että ymmärrän nykyään kaikki kuulutukset junanvaihdoista sun muista + valotauluja katsellessa ei tarvitse enää odotella romajeja tai enkkua. Eli on mun japanin opiskelusta jotain iloa ollut. :'D
Oon tosin asemalla suunnistaessani edelleen sen verran putkiaivo, että nytkin unohdin kokonaan, että meidän piti ostaa bentot... Mutta no, onneksi ylhäältä vuorelta sai dangoja & jätskiä. XD
Takaosanguchin asemalle saavuttuamme alkoi about 4 kilsan mittainen matka ylös vuorelle.
Mentiin (tälläkin kertaa) reittiä numero 1, joka on pisin, mutta myös loivin. Ja jos multa kysytään, niin toikin on kyllä ihan tarpeeksi jyrkkä. :D
"Älä ruoki apinoita". Ei ikävä kyllä nähty yhtäkään niin ei tullu houkutusta rikkoa tuota kieltoa. Eikä meillä mitään ruokaa olisi ollutkaan. XD
Tasaista maata, ihanaa. ♥ Tuota iloa ei tosin kauaa kestänyt, vaan edessä odotti paaaaljon portaita.
Ennen porraskiipeilyä syötiin dangoja. Niiin hyvää. ♥
Spot the monkey !
On niin huvittavan näköistä, kun monilla patsailla tuolla oli pipot päässä. :D
Dangojen jälkeen pysähdyttiin seuraavan kerran jäätelöautomaatin luokse. Sinillä ei ollut vielä tarpeeksi kylmä, joten se osti vähän lisäviilennystä.
Hilpeää portaiden nousua. n___n
Ja yksi hilpeä tyyppi siinäkin. XD
Takaosan is the best!!
Yhteiskuva Sarista ja puusta.
Pikkumiehiä pusikossa.
And we made it! \o/ Päästiin huipulle asti hengissä ja kaapelihissejä käyttämättä. Pidettiin tuolla pieni tauko, ja lähdettiin alas samaa reittiä, jota oltiin tultu ylöskin. Viestittelin äsken linessa yhden japsijätkän kanssa ja se sano että jos tuolla huipulla huutaa jotain, niin tulee hyvää onnea tai jotain. ...hmm, jotenkin musta tuntuu että oltais saatu vielä enemmän katseita jos oltais alettu karjumaan tuolla jotain. :___D
Down down down down.
Tosin mepäs ei mentykään alas vaan lähdettiin kiipeämään seuraavalle vuorelle! :) ...joo ei.
Pidettiin jäätelötauko nro 2 (mulla tosin oli kylmä joten otin viereisestä automaatista macchalaten) samassa kohtaa missä aikaisempikin, eli apinapuiston edessä. Pohdiskeltiin mentäisiinkö tonne vai ei, mutta se vaikutti niin epäsuositulta ettei lopulta menty (/ei jaksettu mennä/oltiin säästeliäitä).
Alas päätettiin mennä kaapelihissillä, ja vaikka se maksoi about 400 jeniä, niin se oli kyllä sen arvoista. :D Ensiksikin, tonne mentiin silleen jännästi, että astuttiin sellaselle liukuhihnalle ja sitten se vaunu tuli takaapäin ja siihen istuttiin. Ne vaunut ei siis pysähtyneet missään vaiheessa, vaan ne meni nonstoppia ylös ja alas tota rinnettä. Ja toinen loistava juttu: niissä ei ollut minkäänlaista kiinnikettä tai vastaavaa, eikä hirveesti edes sellasia kohtia, joista olisi voinut pitää kiinni. Että siitä sitten vaan putoamaan. :__D
Alas päästyämme lähdettiin takaisin Shinjukuun ja sieltä Ikebukuroon, ja koska oltiin laiskoja ruokapaikan etsimisen suhteen, mentiin taas Gustoon. Meidät ohjasi pöytään sama tyyppi kun eilen ja se myös vei meidät täsmälleen samaan pöytään kuin eilen. :DD Meidän ruoatkin oli aika samankaltasia eilisten kanssa... Ja kun meinasin unohtaa nomihoudain tilaamisen, niin se kysy otetaanko me sitä tänään vai ei.
Ollaan kohta ton paikan vakioasiakkaita. XD
Mun annos: magurotatakidon + udon -setti.
Päästiin myös seuraamaan japanilaista työhaastattelua oikein aitiopaikoilta, kun meidän viereisessä pöydässä yksi tyttö ensin täytteli jotain lappuja ja sitten siihen tuli sellanen tärkeän näköinen vanhempi Guston työntekijä, joka alko sitten haastattelemaan sitä. Jos toi haastattelu meni hyvin, niin Japanin työhaastatteluissa ei ilmeisesti tarvi olla ylitsepursuavan sosiaalinen päällepäsmäri - hyvä sinänsä, jos aattelin saada osa-aikatöitä sillon kun oon vaihdossa.
Huomenna mennään todennäkösesti Asakusaan ja Sky Treehen, ja sen jälkeen ehkä Odaibaan. Kauheeta miten nopeesti aika on mennyt, meillä on enää about puolet matkasta jäljellä. D: On niin ärsyttävää lähteä kotiin, kun tietää että Suomessa odottaa vaan pääsykoekirjat... Sitä paitsi toukokuun alussa olis ihanan paljon keikkoja ja muita, pääsis yhdellä matkalla näkemään JUMPin, Yuman ja Johnny's WESTin ja äääää. ;_;
No comments:
Post a Comment