Isänpäivästä sun muusta

Sadepäivät jatkuu, joten jatkukoon myös blogin päivittäminen. Kirjoitan nyt lyhyesti kaikesta pienestä ja mitättömästä, mitä tehtiin ennen erästä Kamakura-visiittiä (josta tulee muuten todennäköisesti hyyvin pitkä ja kuvientäyteinen merkintä, koska otin ko. päivänä järkyttävän määrän kuvia).

Oltiin muuten eilen viemässä mun kelloa korjattavaksi, mutta Yamada Denkissä sanottiin, että sen hihna pitää vaihtaa ja tämä ei sitten onnistukaan muualla kuin kellon merkin omassa korjauspisteessä. Kengo sanoi, että takuu menee todennäköisesti umpeen tässä kuussa, ja takuutodistukset sun muut on Suomessa = korjaus ei tule onnistumaan ainakaan ilmaiseksi. Ärsyttää. D:

Muttajoo, siirrytään ärsyttävistä asioista kivempiin asioihin. Eli ruokaan.

Yllä isänpäivän illallinen. Japanissa isänpäivä on Suomesta poiketen kesäkuussa, tänä vuonna tarkemmin sanottuna 21. päivä. Pöydästä löytyy perunasalaattia, jotain limaista kurkkujuttua (...ei ehkä kuulostaa hyvältä mutta oli hyvää :D), papuja (nää sai jokin aika sitten yhdeltä sukulaiseltaan postipaketissa läjän vihanneksia, mm. noita papuja) sekä Kengon isän tekemää lihapaistosjuttua.

En tiedä miksi tuota kutsuisi, mutta oli tositosi hyvää. ♥

Myös seuraava otus oli eksynyt pöytään:

Rapu ja awabi. Rapu näyttää mun silmiin harvinaisen elävältä, mutta on tässä vaiheessa jo keitetty. Kengo oli saanut tehtäväksi käydä ostamassa isänpäiväkakkua, mutta tiesi otousanin ilahtuvan enemmän merenelävistä, joten se kävi ostamassa yllä olevan ravun + pari tuollaista awabi-simpukkaa.

Awabinpaisto-operaatio. Kengon iskä käski mut ja Kengon katsomaan tuon paistumista, kun sen olisi pitänyt kuulemma olla hyvinkin eläväinen ja suunnilleen hyppiä pois kuorestaan, mutta... No, joko se oli kuollut jo valmiiksi tai sitten se ei vaan jaksanut liikkua, mutta se ei kyllä liikkunut yhtään minnekään, vaikka kuinka tuijotettiin. :___D

Kengo oli rapuvastaava, ja leikkasi jalat irti + vielä sivuttain auki niin, että lihan sai kaavittua helposti. Tämän jälkeen se vielä nylki koko pään niin tarkasti kuin vain mahdollista. ...oli muuten ihan järkyttävän hyvää rapua. *Q*

Jälkiruokana japanilaistyylistä ilmavaa sokerikakkumaista juustokakkua. Siinä luki isänpäivän kunniaksi arigatou, mutta muistin kameran olemassaolon vasta siinä vaiheessa, kun kakku oli jo palasina lautasilla. Kuvassa näkyvä kuppi on muuten mun vakiokuppi, jonka Kengon äiti ja sisko kävi ostamassa muutama viikko sitten edellisen miffy-kupin mentyä rikki. Tai no rikki ja rikki, siitä lohkesi tiskikoneessa minimaalinen pala yläreunasta, mutta nää kuulemma heittää sellaisetkin heti pois. :D

Seuraavaksi sitten juttua Kamakurasta! Sadetta on luvatty nyt tiistaihin asti (tosin huomenna klo 12-18 sataa vain 20% todennäköisyydellä joten mennään varmaan jonnekin), joten blogimerkintöjä saattaa tulla normaalia tiuhempaan tahtiin.

Puistoilua

Busseiltiin jokin aika sitten Oomorin asemalta hieman itään, jokseenkin lähelle Jounanjimaa, jossa aiemmin käytiin. Tämän kertainen puisto oli vähän isompi kuin Jounanjiman merellinen puisto ja sisälsi muun muassa baseball-stadionin, nurmikenttiä ja kissoja. Ei mikään Yoyogipuiston veroinen nähtävyys, mutta kiva arkinen puisto, jossa Kengo kuulemma käy joskus juoksemassa (ja meilläkin on tää suunnitelmissa kunhan saadaan mulle jonkinlaiset urheiluun sopivat vaatteet hankittua - aika tosin saattaa loppua kesken D:).

Sain otettua kuvan meidän bussista ennen kuin se häipyi horisonttiin!...tosin kuten näkyy, japsibussit ei liiemmin Suomen busseista poikkea. Niin ja sain muuten tällä kertaa otettua kuvan bussin sisältäkin:

 
...se ainut tärähtämätön kuva vain sattui olemaan myös se muuten epäonnistunein. :D Mutta no, eipä nää bussit sisältäkään juuri Suomen busseista poikkea, joten samapa tuo.

Puistoa. Portaiden päässä on tuollainen hieno alastonpatsas, josta otin paremman kuvan puistovisiitin loppuvaiheessa, mutta Kengo näkyy siinä kuvassa myös ja se ei sen mielestä ole blogikelpoinen, joten jää ikävä kyllä nyt postaamatta. Nyyh.

Tuossa vasemmanpuoleisessa kiviläjässä kuulemma virtasi joskus vettäkin. Ei näköjään enää. :D

Leikittiin vähän kuntolaitteilla. :D Kengo pääsi tuon melkein ylös asti - mun suoritus taas oli sitä luokkaa, että järkevämpi jättäisi mainitsematta, mutta mun on nyt ihan pakko ylpeillä sillä, että onnistuin roikkumaan ensimmäisessä kapulassa ihailtavan kauan. Seuraavaan kapulaan siirtyminen vain sattui olemaan ylitsepääsemättömän vaikeaa. :___D Tuolla oli myös muita kuntohärveleitä, ja esimerkiksi sellainen juttu, jossa voi kokeilla miten korkealle pystyy hyppäämään. Ajattelin ensin, että mun huono tulos johtui ballerinoista, mutta Kengon kenkiin vaihtaminen (meillä on about sama kengänkoko) ei valitettavasti muuttanut tulosta mihinkään. :D

Päivän juoma-automaattijuoma. ♥ Ja kun nyt mun kellokin kerran näkyy kuvassa, niin voisin myös mainita, että sen tapit päätti taas lähteä paikoiltaan. Samalla selvisi tosin, ettei kaikkia tappeja oltukaan vaihdettu, vaikka ajattelin että edellinen kelloseppä olisi vaihtanut ne kaikki kun ne alkuperäiset oli niin huonoja... Tänään olisi tarkoitus vihdoin viedä tuo korjattavaksi, katsotaan muistetaanko vai unohtuuko se taas ties kuinka monennetta päivää peräkkäin.

Muttajoo, takaisin puistoilemaan.

Käytiin katsomassa baseballia. :D Toi oli tosin joku harjoitusottelu, ja Kengon mielestä niiden baseball oli harvinaisen omituista eikä siis kovin hyvä esimerkki Japanin baseballista... Se oli muuten aikomuksissa viedä mut katsomaan jotain sen vanhan lukion baseball-ottelua, mutta valitettavasti ne pidetään jossain sellaisella stadionilla, joka on niin kaukana ettei mennäkään katsomaan. Aa niin ja näytin Kengolle youtubesta jotain suomalaista pesäpalloa, kun ajattelin että sitä kiinnostaisi. Se katsoi sitä varmaan tunnin (!!) silmät pyöreinä ihmetellen (ja naureskellen), että mikä ihmeen laji se oikein on + taivasteli myöhemmin asiaa myös isälleen, joka on Kengon tavoin harrastanut baseballia. :D

Tuolla ruohikossa piileksi satoja lintuja ja aina vähän väliä ne pyrähti lentoon ja piiloutui uudestaan muualle. Yritettiin ottaa niistä kuvia, mutta ne oli liian nopeita. :D

Baseball-stadion ja kengät, joiden avulla sain läjän rakkoja ja näiden koko perhettä järkyttäneen jättimäisen vesikellon. :___D Sen puhkaisuoperaatio oli muuten aika, hmm, ikimuistoinen. Ensin Kengo talutti mut olohuoneeseen penkille istumaan ja levitti sanomalehden kyseisen jalan alle samalla kun Kengon iskä meni kuumentamaan neulaa ja hakemaan desinfiointiainetta. Tänä aikana myös Kengon sisko ja äiti ilmestyivät paikalle ihmettelemään tuota pelottavan kokoista vesikelloa, ja siinä ne kaikki katsoivat sen puhkaisu- & laastarointi-operaatiota. En oikein tiennyt olisiko pitänyt nolostella vai nauraa. :___D Oli tää ehkä huvittavampi tilanne kumminkin kuin se kerta, kun vahingossa viilsin sormeen, vaikka silloinkin melkein nauratti kun kaikki kerääntyi huolestuneina ympärille, vaikka onnistun ruokaa laittaessa viiltämään sormeen harva se päivä...

Kisuvanhus, joka keskittyi itsensä pesemiseen siinä määrin, että sitä pääsi kuvaamaan hyvinkin läheltä. Japanissa on ihanan paljon kissoja, varsinkin puistoissa. ♥ Kengon kodin lähettyvillä kissoja näkyy paljon tosin ihan kaduillakin, kuten ne kaksi kisua eräänä iltana keskellä asfalttitietä blogiin sopimattomissa puuhissa... :____D

Bussipysäkille saavuttuamme bussiin tuloon oli vielä viitisen minuuttia, joten juostiin vielä käymään läheisellä sillalla katsomassa maisemia.

Kaunista. ♥

Ja mitäpä olisi merkintä ilman ruokaa? Tuona päivänä päivällisenä oli maguroa riisipedillä eli tekkadonia (...?).

Jälkiruokaa. Melkein joka päivä jälkiruokana on jotain hedelmää (+ paljon muuta, usein mm. vanukasta tai jogurttia, tai jotain snackseja :D).

...ja lisää jälkiruokaa. Konnyakua, makuina tällä kertaa persikka ja viinirypäleet. Ennen noissa on kuulemma lukenut, että lasten ja vanhusten pitää olla varovaisia niitä syödessään, nyt niissä lukee että älkää syökö... Uudenvuodenmochien tapaan noidenkin syömiseen on mahdollista onnistua heittämään henkensä, eli ei ehkä kannata kokeilla niellä tuollaista kokonaan pureskelematta.

Niin ja vielä ruoasta puheen ollen:

Tein jokin aika sitten Kengon perheelle lasagnea ja perunamuussia (...Kengon ehdottama yhdistelmä). Lasagne kuivui kasaan ja perunamuussi oli mautonta, mutta kehuivat silti. :___D En tajua miksi kaikki ruoat mitä teen tuntuu epäonnistuvan täällä, kun Suomessa en voisi edes kuvitella, että esimerkiksi perunamuussi epäonnistuisi... Lasagne nyt saattaa välillä vähän kuivahtaa, mutta ei noin pahasti sentään. Mutta no, onneksi vähän aikaa sitten tekemäni pannacotta sentään onnistui. Toivottavasti samoin tapahtuu myös täytekakulle, jonka teen parin päivän päästä... ^^'

Nyt lähdetään viemään kelloa korjaukseen + ostamaan hiustenkuivaajaa. o/ Huomiseksi, viikonlopuksi ja maanantaiksi on muuten luvattu sadetta, katsotaan saadaanko aikaiseksi tehdä mitään blogikelpoista. Esimerkiksi Kamakura-reissu on tosin vielä postaamatta, joten samapa se blogin kannalta on vaikka lusmuttaisiin kotona koko viikonloppu. :D

Japaniruokaspesiaali #88

...88 siksi että se on mun lempinumero.

Tällä kertaa kerron siis Odaibapäivän ja erään puistoreissun välisestä ajasta, ja tältä ajalta ei juuri muuta materiaalia ole kuin ruokakuvia. Eli siirrytään sen pidemmittä puheitta suoraan aiheeseen: ruokahalua herättäviin kuviin ja randomeihin selityksiin.

Käytiin Oomorin Ito Youkadon Baskin Robbinsissa (tai no Japanissahan sitä kutsutaan nimellä サーティワンアイス) jo toista kertaa tällä matkalla. Olin tilaamassa kahden pallon annosta, mutta tuolla oli sellainen kampanja, että sai samaan hintaan neljä palloa, joten tietenkin Kengo rahanarvon tuntevana miehenä käski mun tilata neljän pallon annoksen. Lupasi onneksi myös auttaa syömisessä. :__D

Erään päivän päivällinen: nikujagaa (suomalaiselle muistuttaa varmaan jonkinlaista lihakeittoa) + parsaa ja makaronisalaattia.
 

Toinen päivällinen: makkaraa ja pavunitupaistosta.

Ja jatketaan nyt edelleen päivällisteemalla: odenia. Tuo oden tosin kuulemma epäonnistui ja oli pahaa, mutta kyllä mulle maistui. :D

Seuraavana päivänä popsittiin odenin tähteitä. Lisäkkeinä myös mm. tororoa ja juustoista keittoa.

Tonjiru. ♥ Jostain syystä tykkään tästä keitosta ehkä eniten näiden keittovariaatiossa (toi juustoinen keitto tosin pääsee aika lähelle).

Välillä Kengon iskä aina intoutuu tekemään jotain, useimmiten esimerkiksi yakisobaa tai jotain paistoksia, eräänä päivänä se teki tällaisia lihaparsarullia. Oli niiin hyvää. ♥

Kengon ollessa kipeänä syötiin paljon udonia. Jopa siinä määrin, että mulle tuli hetkeksi sellainen olo, etten halua syödä udonia enää koskaan. :___D ...nyt alkoi muuten tehdä hirveästi mieli curryudonia. *Q*

Vielä yksi lounas, jonka Kengon sisko kävi ostamassa. Mulle tuollaista makeansuolaista valkosipulikanaa (jonka oon ehkä aiemmin jo kertaallen postannut), Kengolle makeahkoa lihaa. Molemmat oli tosi hyviä. ♥

Käytiin vaihteeksi ulkona syömässä. Ramenia. :D Monelle japanilaisella arkista, mutta mulle aika spesiaalia, kun en ilman Kengoa oikein osaa tuollaisiin pieniin salarymanintäyteisiin paikkoihin mennä.

Samaa supertulista ramenia, jota pääsin viimeksi maistamaan vain Kengon annoksesta. Oli niin hyvää, että olisi tehnyt mieli juoda tuo kaikki liemi, mutta Kengu kielsi kun on kuulemma epäterveellistä... :D
 

Ramenin jälkeen mentiin syömään kakkua. :D Halusin mennä family restaurantiin parfaitille, kun halusin jotain maitoista sen tulisuuden jälkeen, mutta Kengo keksikin että mennään tällaiseen hienoon konditoriaan syömään kalliita kakkuja... Se osaa kyllä yllättää välillä, kun ottaa huomioon että se ei hirveästi makeasta välitä. Olin ottamassa vain yhtä kakkupalaa, mutta Kengo keksikin että otetaan molemmille kaksi palaa ja syödään kaikki puoliksi. Ja kyllä me noi aikalailla puoliksi syötiinkin: Kengo kun kertoi vasta illalla, että noi oli olleet sen makuhermoille liian hienostuneita ja mun lemppari (oikean yläkulman suolainen kinuski + suklaa -juttu) oli ollut sen mielestä suorastaan pahaa. :___D

Tältä näytti konditoria yläkerran kahvilasta katsottuna.

...joo, muokkaan tätä merkintää ehkä myöhemmin, mutta nyt ei kerkeä tämän paremmin krjoittaa, kun Kengo haluaa pelata Super Smash Brosia. :___D Se katsoi yksi päivä netistä jotain livepelivideioita tosta pelistä, ja menin sanomaan että tekisi mieli itsekin pelata, ja parin päivän päästä posti toi Nintendo 64:n ja kyseisen pelin (molemmat tietenkin halvalla nettihuutokaupasta). Onpahan tekemistä tällaisille sadepäiville. :D

Odaiba

Käytiin jokin aika sitten pitkästä aikaa Odaibassa (viime kerta mun osalta siis maaliskuussa). Eipä me hirveästi mitään tehty, lähinnä tallusteltiin ympäriinsä, ikkunashoppailtiin, heiteltiin kiviä rannalla, kiusattiin erästä epäonnista toukkaa, leikittiin autonäyttelyssä, taivasteltiin korealaisten ja kiinalaisten turistien paljoutta, käytiin batting centerissä (osuin palloon 4 kertaa!!!) ja syötiin.

Näkymää asemalta ulos vievältä käytävältä. Oltiin tapaamme mukaan myöhään liikenteessä, joten suunnattiin heti Odaibaan saavuttuamme Aqua Cityyn etsimään ruokapaikkaa.

Päädyttiin jo toista kertaa tämän matkan aikana Pomu no Ki -omuriceravintolaan. Tilasin saman annoksen kuin Kengo viimeksi, eli voiriisi-täytteisen omeletin kerma-basilika-pekoni-peruna -kastikkeella. Hyvää oli, mutta ei voittanut sitä mentaiko-omuricea, jonka söin viimeksi. *Q*

Syömisen jälkeen mentiin rannalla hillumaan. Ei valitettavasti löydetty hyviä leivänheittokiviä, mutta onneksi baseball-tyyliin heitellessä kiven muodolla ei ole niin väliä... :D Ja olihan toi ranta kuvauksellinen.

...kuvauksellinen kaukaa katsottuna siis. Hyönteiskuvaajille lähikuvatkin varmaan kelpaisi, tosin nuo tuhannet jalkaparit vipelsi välillä sen verran kovaa vauhtia, että en tiedä miten hyviä kuvia niistä saa.

Kiviin ja ötököihin kyllästyttyämme siirryttiin hiekkarannalle katsomaan lainelautailijoita. ...paitsi että lentokalat kiinnosti kyllä huomattavasti enemmän. Ne hyppelehti vilkkaasti ylös vedestä kuin mitkäkin delfiinit, mutta pysyi visusti veden alla aina silloin kun sormi sattui olemaan kameran laukaisinnapilla (tai videokuvaus käynnissä).

Tässä kuvassa sää näyttää jokseenkin uhkaavalta, mutta totta puhuen koko päivänä ei ollut sateesta tietoakaan + oli kuuma. 

Perusnäkymää Odaibasta: asfalttia, pukumiehiä, tyhjähkö parkkipaikka ja maailmanpyörä. Ehkä tekosaari on helpompi asfaltoida kuin pistää vehertämään (ei sillä tosin, on tuolla oikeasti paljon viheralueitakin, enemmän kuin monessa muussa paikassa täällä päin).

Suuntana Venus Fort (blogissa moneen kertaan nähty kauppakeskus)!

Kyseisen kauppakeskuksen kaunista arkkitehtuuria. En ole tosin varma olenko oikeasti tuota mieltä.

Kuten merkinnän alussa mainitsin, käytiin myös autonäyttelyssä testaamassa kannattaako Kengon hankkia ajokortti. Huomattiin kuitenkin, ett' se sopii huomattavasti paremmin pelkääjänpaikalle - ylimääräiset jenit sen kannattaa siis törsätä johonkin muuhun kuin autoon tai ajokorttiin.

...joo, totta puhuen käveltiin vain kyseisen autonäyttelytilan läpi, Kengo istahti yhteen autoon, räpsäisin kuvan ja sitten siirryttiinkin jo pelihalliin leikkimään ilmaiseksi saamillamme poleteilla. Meidän oli alunperin tarkoitus mennä vain batting centeriin, mutta ovella jaettiin kaikenlaisia ilmaiskuponkeja, niin pitihän ne käyttää. :D Pelattiin jotain random pokemon-peliä, jossa lauottiin polettikolikoita sellaiselle liikkuvalle alustalle, ja ne piti jotenkin saada osumaan sinne niin, että niitä kolikoita tuli ulos koneesta. Pointtina siis ilmeisesti se, että pystyy pelaamaan niin kauan kuin mahdollista? :___D Oltiin niin taitavia, että peli meni rikki ennen kuin ehdittiin käyttää kaikki kolikot, ja error-ruudun katselemiseen kyllästyttyämme lähdettiin purkamaan tästä syntyneitä aggressioita (nämä todellisuudessa olemattomat aggressiot syntyivät siksi, että meillä oli juuri ollut joku nappulan-rämppäys-pokemon-ottelu, eikä errorin takia koskaan saatu tietää kumpi voitti) baseball-mailoja heiluttelemalla. Kengo osui palloon joka kerta, mutta pallon lentovauhti oli niin hidas, ettei se saanut lyötyä kunnolla (sen sijaan eräänä toisena päivänä 140 kilsan pallolla lyöminen sujui huomattavasti paremmin). Eräälle toisella ensimmäistä kertaa koskaan edestä päin lentävää palloa lyövälle taas hidaskin vauhti oli ihan liikaa. Kengon mielestä tosin jo se, että osuin palloon 4 kertaa (näistäkin osa oli vain hipaisuja), oli ensikertalaiselta hieno saavutus. :D

Tarpeeksi pelailtuamme palattiin Aqua Cityn lähistölle. Oli tullut jo pimeähköä, mutta olin tällä kertaa laiska ja armollinen kameran muistikortille, ja jätin peruskuvat valaistujen pilvenpiirtäjien ympäröivästä Tokionlahdesta ottamatta. Ei ne kuitenkaan ikinä kovin hyvin onnistu.

Tutkittiin vielä vähän aikaa Odaiban ravintolatarjontaa, mutta päätettiin lopulta palata Oomoriin ja mennä syömään yakinikua.

Juodaan yleensä ravintoloissa vain vettä, koska ollaan niin kitsaita (tai ainakin tuo toinen osapuoli on), mutta tuolla oli niin halpaa, että päätettiin poiketa periaatteistamme ja tilattiin molemmille tuollaista yllä näkyvää sitruunalimsan tyyppistä juomaa (se ei siis logosta tai lasin tekstistä huolimatta ole olutta). Maksoi muuten muistaakseni vain sata jeniä.

Yakiniku-paikoissa on aina ihania salaatteja eikä tämäkään pettänyt odotuksia. Tuo on tosin Kengon vakiopaikka, joten ehkä se tietää mitä kannattaa tilata ja mitä ei. :D Se kehui kovasti yhtä tuon ravintolan tulista keittoa, ja olisin sitäkin halunnut päästä maistamaan, mutta ne ilkimykset oli menneet poistamaan sen listalta. D: Ehkä se oli ollut liian tulista valtavirran makuun.

Kengo löysi netistä jonkun kupongin, jolla sai ilmaiseksi jonkin ennalta määrämättömän ruokalajin, ja saatiin eteemme superspesiaalia ruokaa nimeltään jagabutter. Eli perunoita voissa. ...allekirjoittanut ei tosin ennen ollut juuri tuollaisia tullut syöneeksi, joten en ollut Kengon kanssa samaa mieltä, kun se sanoi että yhtälailla olisi voinut jättää kupongin käyttämättä.

Lihaa, lihaa ja lihaa. ♥ Jossain saattoi olla vielä yksi lautasellinen lisää naudanlihaa. 

Paistaja työssään. Yakiniku-paikoissa mielestäni ehdottomasti parasta on naudanliha (ehkä osittain siksi, etten yleensä juuri pääse sitä syömään), mutta kyllä esimerkiksi kuvassa paistumassa oleva kanakin oli ihan mielettömän hyvää. Koko lysti maksoi muuten vain vajaat 3000 jeniä, ja oli tähän mennessä halvin yakiniku-paikka, jossa olen syönyt. Rehellisesti sanottuna en juuri huomannut makueroa kalliimpiin paikkoihin verrattuna (ja tarkoitan tällä about kaksinkertaista hintaa, en ole missään superextrakalliissa paikoissa syönyt), eli taidetaan käydä Kengon kanssa tästä lähtien aina tuolla yakinikulla. :D