2.8.
Oon ennen ollut henkeen ja vereen Osaka-fani (jopa niin pitkälle että yritin yhdessä vaiheessa opiskella kansain murretta), mutta viime matkan aikana - jolla olin siis tosiaan ekaa kertaa pelkästään Tokiossa - aloin vihdoinkin tykkäämään Tokiostakin. Tällä matkalla Tokio sitten nousi kenties Osakaakin korkeammalle mun mielen arvoasteikolla. Toki Osakakin on edelleen hauska paikka ja haluan tästedeskin käydä siellä, mutta Tokiosta lähteminen oli ihan yllättävän haikeaa tällä kertaa. Oon ihan oikeasti vihdoin löytänyt ne Tokion ihanat puolet ja alkanut pitämään siitä kaupunkina.
Oltiin lähdössä puoli 12 lähtevällä Hikarilla, mutta saavuttiin Tokion asemalle jo ties kuinka aikaisin. Ostettiin sitten bentot ja jumitettiin - suurin osa ajasta väärällä raiteella. XD
Meillä oli kyllä varatut paikat mutta jotenkin kummallisesti päädyttiin silti varaamattomien vaunuun. :D Saatiin lippuautomaatista paikat sellasesta kolmen rivistä, eikä random salarymanin (eihän shinkanseneissa toki muita ole kuin salarymaneja) vieressä istuminen houkutellut. Lisäksi tajuttiin että olisi kätevää istua vaunun takimmaisilla paikoilla, niin voisi pistää matkalaukut siihen taakse eikä tarvisi istua superahtaasti montaa tuntia.
Ja kun lopulta saavuttiin Osakaan, niin siellä tietenkin satoi. Ilmeisesti sää halusi vielä vahvistaa tätä mun ankeaa fiilistä. :D Päästiin kävelemään asemalla vähän edestakaisin, koska palautettiin viime matkalla Icocat ja niitä saa tietääkseni vain JR:lta, joten jouduttiin ennen metroaseman puolelle menoa kävelemään toiselle puolelle asemaa Icoca-automaateille (koska minähän en aio näin viidennelläkään matkalla kokeilla sitä perusjunalippujen ostamista XD).
Saavuttiin lopulta Hotel Chuoon, ja luulin että meillä olisi ollut normaali länsimaalaistyylinen huone, mutta eipä näemmä. :__D Jokailtainen futonin asettelu alkaa jo vähitellen ottaa päähän, mutta onneksi ne on sentään pedattu valmiiksi. Ja onneksi käydään niin paljon kahviloissa, ettei tuolilla istumisen taito pääse unohtumaan. :'D
Tää huone on jotenkin keinotekoisen oloinen, tuntuu että tän pitäisi oikeasti olla sellainen peruslänkkärilattiainen huone, mutta sitten joku on vain keksinyt tunkea tuohon tatamin... Joka ei muuten varmaan ole kaukana totuudesta. :D Ja sisustus on perus-Chuoa, eli ei liiemmin huonekaluja, varsinkaan persoonallisia sellaisia. Ja telkkari on niin pieni, että jos haluan istua toisella puolella huonetta ilman piilareita sitä katsomassa, niin joudun tunnistamaan ihmiset äänestä.
Tuttu rähjäinen Shinimamiya. Ihan näin by the way, meidän rakas Chuo ja monet muut Osakan halvoista ho(s)telleista sijaitsevat alueella, jota kutsutaan Japanin suurimmaksi slummiksi. Kodittomia ja muita epämääräsiä hihhuleita siis riittää koko matkan tarpeiksi. :D Toisaalta eri tavoin epämääräsiä tyyppejä tuntuu olevan täällä ihan riittämiin joka puolella... Esimerkiksi eilen Umedassa joku random mies tuli juttelemaan meille ja kyseli ensin ihan ystävällisesti japanin opiskelusta ja tällasista, mutta heitti sitten että "mentäiskö karaokeen?". ...joo ei kiitos. :__D Shinsaibashissakin monet vastakkaisen sukupuolen edustajista vaikutti siltä etteivät olleet ennen ulkomaalaisia nähneet (jota kyllä epäilen suuresti). Erityisen hyvin mieleen jäi yksi gyaru-o, joka järkyttyi meidät nähdessään niin pahasti että pudotti sateenvarjonsa silleen ihanan koomisesti, että sen kaverit joutui kertomaan sille asiasta ettei se olis jättänyt sitä varjoa siihen maahan. XD
Käytiin HEP fivessa syömässä. ...jäätelöä nimittäin. :')
Shinsaibashisujilla käytiin Excelsior Caffessa syömässä juustokakkua ja lisäksi käväistiin Daisossa ostamassa peili (syynä hiustenlaittotekniset syyt = täällä ei ole vessassa pistorasiaa, ja muualla taas ei ole peiliä).
♥
3.8.
Aamupalaksi vanukasta ja Namban Lifen leipomotuoteosastolta ostetut juustoleivät, jotka oli vähän kun perusjuustosämpylät, mutta sisälläkin oli juustoa. Mielettömän hyvää ja superterveellistä tietty. :)))
Shinimamiyassa tää vielä korostuu, mutta Osakassa on selkeästi rähjäisempää kun Tokiossa keskimäärin. Ja juniakin tulee niin harvoin, että näiltä astetta rähjäisemmiltä asemilta ehtii näpsiä ihan liikaa kuvia. XD
Anyways, kuten kuvasta voi ehkä jo päätellä (ainakin siinä tapauksessa jos on lukenut mun blogia aiemminkin), niin tänään ohjelmassa oli Hey! Say! JUMPin keikka @ Osakajo Hall (x2). Saavuttiin paikalle silleen sopivasti, että kerettiin juuri ostaa tavarat ennen ovien avaamista (josta siis oli vielä tunti itse keikan alkuun). Niin ja käytiin tosiaan kahdella keikalla peräjälkeen, joten aikalailla koko päivä meni keikkaillessa. :D
Tavaroidenostojono. Ei ostettu kovin paljon tällä(kään) kertaa, ja oikeastaan ainoa ehdottoman tärkeä ostos oli pamfletti. ...ja penlight. ...ja ne pari uchiwaa. ...no okei, ehkä ostettiin sitten ihan riittävästi. XD
Sateeton hetki, wohoo. \o/ Ei tuolla mitenkään kaatamalla satanut oikeastaan missään vaiheessa (paitsi ehkä keikkojen aikana), mutta ripsutteli aika usein.
Ensimmäisellä keikalla oltiin 17.rivissä. Suhteellisesti ajatellen ihan hyvät paikat, koska tuolla oli sellanen tyhmä systeemi, ettei jumppilaiset juosseet ympyrää stand-paikkojen vieruksilla = standin ekan rivin paikatkaan ei olleet niin loistavat kuin normaalisti. Oon käynyt nyt keikoilla neljällä eri JUMPin kiertueella (yhteensä 7 keikkaa näin by the way :D), ja ikinä ennen ei ole ollut tällaista reunaympyrätöntä järjestelyä, ja voin sanoa että kyllä vähän ärsytti. D:
Tokalle keikalle oltiin saatu rivit kymppiriviin ja toiselle puolelle hallia. En nyt mitään kunnon keikkaraportteja ala väsäämään, mutta molemmat keikat oli aivan ihania. ♥ Rakastuin kaikkiin niihin uudempiin kappaleisiinkin, joista mulla ei vielä ollut suurempia mielipiteitä. Esimerkiksi Candle oli jotenkin tosi liikuttava, kuuntelin sanoja ja Yamada lauloi niin tunteella että mulla oli melkein kyyneleet silmissä siinä vaiheessa kun se loppu. ;_; ...ja seuraavana tulikin sitten Super Super Night ja tunnelmaan muuttui täydellisesti. :___D Pidin tota vähän tyhmänä kappaleena aikasemmin, samoin kuin Oh! Idolia, mutta nyt oon ihan rakastunut molempiin (en tosin väitä etteikö ne olis edelleen vähän tyhmähköjä XD). Asu e no yell ja Weekender oli molemmat tosi kivoja myös - olin (oletettavasti) kuullut molemmista vain lyhyet versiot ennen keikkaa, mutta keikalla rakastuin molempiin heti. :') Asu e no yellin aikana alkoi tosin harmittaa, etten ostanut sitä pyyhettä, olis ollut niin kiva heilutella sitä. ;-; Niin ja Forever oli upeaihanamahtava, eikä tullut enää sellasta Kisumai-tunnelmaa, niin kuin joskus silloin kun kuulin ko. kappaleen ensikertaa.
Ja ja, mitäs muuta. Hikarun, Yamadan ja Takakin kolmen koplan kappaleen introvideo oli aika loistava(n koominen). XD Keito selosti sen enkuksi, silleen että tää on the sexiest (yamada), the coolest (takaki), the most dangerous (hikaru) ja sitä mukaa niiden kuvat ilmestyili videolle, Hikaru tietty pelleillen. :D Itse kappaleen aikana kiljunta oli japanilaisittain sanottuna hanpanai (sääliksi käy niiden korvia joilla ei ollut musiikkikorvatulppia = varmaan kaikkia muita kuin mua ja shikoa, kun musta tuntuu ettei japsit harrasta korvatulppia ylipäätään), ja kaikki sen ketkuttelu ynnä muu hyvinhyvin vakavasti otettava (...) huipentui siihen että kolmikko sai avattua paitansa. Hikaru yritti kovasti repiä (ekalla keikalla) kravattiaankin irti, mutta se oli kiinni sen paidassa (ommeltuna i guess) niin eipä lähtenyt. :D Komiikasta puheenollen, BESTin osuus oli jatkoa viime vuoden motetai-jutulle, eli BESTiläiset suri taas silmälasit päässä sitä miten ne ei oo suosittuja ja meinas melkein luovuttaa asian suhteen, mutta lopulta kaikki oli kumminkin silleen "motetai!!!". Scoren olisin tosin mieluusti kuullut livenä (tuli ainakin osin playbackkina), ja ehkä ilman sellasta ylimäärästä pelleilyä (jatkoa motetai-jutulle), mutta kelpasi kyllä näinkin. Viime vuoden tapaan 7:n osuus oli vakavasti otettavampi, ja ne aloitti Just for youlla, joka oli (jälleen) aivan ihana. *-*
Tää nyt on aika alusta keikkaa, mutta yhden kappaleen (ei tuu nyt juuri mieleen minkä) aikana oli sellanen ihana kohta, että musiikki hiljeni ja jumppilaiset tanssi kaikessa hiljaisuudessa kopisevissa kengissä, ja se oli kaikkine valoineen yms. niin vaikuttava hetki, että mulle tuli molemmilla keikoilla kylmät väreet kun musiikki jatkui sen jälkeen. Ja muita hienoja hetkiä vielä... No, MC:t oli hauskoja, kuten aina, mutta en mä nyt jaksa sitä tässä alkaa selittämään (saati että muistaisin kaikkea). Ja vaikka mulla ei varsinaisesti ole lempikappaleita JUMPilta (tykkään melkein kaikista ja mieliala vaikuttaa siihen mitä haluun millonkin kuunnella), niin sellasista konsertti-must-biiseistä tuli ihanan monta. Dash!!, Ultra music power, Beat Line (petyin tosin kun ne ei hypänneet siinä tanssissa niin korkeelle kun yleensä)... Ja tokan keikan encoressa Romeo & Juliet. ♥
Muuten kun JUMPista voisin mainita sen, että sain tokalla keikalla ehkä kymmenen kertaa penlightista päähäni(/välillä olkapäähän). Yesss, yli-innokkaat fanit on ihania. :___D Noi meidän takana istuneet oli jo ennen keikkaa niin täpinöissään, että ne pudotteli vuorotellen tavaroitaan, niin että saatiin sitten Shikon kanssa nostella niitä niille. XD
Mjoo. Oli kivaa. :)
No comments:
Post a Comment