Koulupäivien lounaskooste

Lääkäripostausta saatte vielä hetken odotella, mutta tässä kuvapostaus koulupäivien parhaasta hetkestä, eli lounaasta. Siitä ihanasta 50-minuuttisesta, jolloin syöksyn ulos luokkahuoneesta, portaat alas ja lähimpään Seven Eleveniin pohtimaan "mitä sitä tänään söisi". Aion tosin tästedes shoppailla varmaan lähinnä Santoku-supermarketeissa, koska Seven Elevenin valikoimat alkavat kyllästyttää + Santokussa on halvempaa ja kunnon valikoima. Sevenin lisäksi tästä postauksesta löytyy lounaita, jotka ovat peräisin yliopiston omasta kaupasta, My Basket -supermarketista (joka on liian pieni eli valikoimakin on pieni) tai joskus harvakseltaan jopa jostain muusta konbinista.

Naudanliha-bento, aloe-jogurtti ja vihannesmehu. Yliopiston kaupasta kerätty.

Kallis avokadosalaatti lievästi tulisella kastikkeella, vaniljavanukkaalla täytetty pullaleipä ja kuitupitoinen konnyaku-hyytelö.

Kolminkertainen kolmioleipä täytettynä teriyakikanalla, majoneesilla ja kananmunalla. Juomana sitruksinen yuzu-mehu.

Sekihan-onigiri (tämä kannattaa ehdottomasti ostaa Seven Elevenistä!), pinaattikananmunapekonipaistos, jogurtti ja lämmin hunajasitruunajuoma. Olin muistaakseni tällöin kipeänä, niin yritin syödä mahdollisimman vitamiinirikkaasti ja tämä oli tulos. :___D

Yllä oleva lounas on itse asiassa ostettu My Basket -supermarketista ja syöty ruotsalaisen kurssikaverini asunnolla, jonne kävelee Wasedalta parissa minuutissa. Syötiin lisäksi inarisushia ja makirullia jauhetulla magurolla (= halpaa sushia).

Tuli kylmä ja nabeinnostukseni alkoi. Yllä korealaistyylinen tulinen kimchinabe sisältäen muun muassa kimchiä, possua ja tofua.

Taas eräs yritys saada jostain kasviksiakin, kun päivällisellä niitä ei yleensä hirveästi tule syötyä. Tämäkin lounas on peräisin My Basketista, sisältäen haudutettuja etikkaisen makeita vihanneksia (+ kananmunan + jotain), pinaattia seesaminsiemenillä, white mocca -tyylisen kahvivanukkaan (oli muuten virheostos) ja taka-alalla suosikki-ochani, eli tummahko, vahva vihreä tee.

Jälkiruoka. Söin lounaaksi sushia tunnilla (kyseessä siis se tunti, jolla tehtiin itse sushipalleroita), joten ostin lounastauolle vain karamellivanukkaan.

Jonkinlainen keitto ja chaahan-onigiri, jota Kengo suositteli. Riisi on niin irtonaista, että oli hyvin vaikea syödä siististi, mutta hyvää oli. Taustalla näkyy taas vihreää teetä. Kannan yleensä juomiset kotoa, kun näiden perhe aina tilaa kerralla reippaasti juomisia supermarketista. Tulee halvemmaksi. :'D

Korealaistyylinen chige-niminen nabe-tyyppinen ruoka ja pussissa paistopisteeltä ostettu hamukatsu. Googlettakaa ハムカツ niin tiedätte mikä se on, kuvaa kun en näköjään saanut otettua. :D

Taas teriyakimunaleipä. Tämä on tosin FamilyMartin versio, jossa on myös salaattia ja sipulia. Tykkään sipulista nykyään, mutta tuohon leipään se sopi sen verran surkeasti, että olen vältellyt kyseisen konbiniketjun voileipiä siitä asti. Vasemmalla väsyneen päivän maitokahvi ja oikealla annouimo-vanukas, eli vanukas, joka maistuu äärimmäisen makealta perunalajikkelta (ja jota muuten suosittelen varauksetta kaikille Japanissa käyville ♥).

Salaatti ihanalla kastikkeella sisältäen muun muassa reippaasti daikonia, addiktioleipäni ja kreikkalaista jogurttia hunajalla.

 Miso chanko -nabe kanajauhelijapalloilla, sekihan-riisipallo ja jälkiruokana japanilaistyylinen jälkiruoka cream senbei, sisältäen azukitahnaa, warabimochia, shiratamaa ja kermaa.

Yliopiston omasta konbinista ostettu lounas. Vastapaistettu melonileipä suklaahipuilla (parasta ♥), lihaa ja majoneesia sisältävä onigiri sekä kreikkalainen jogurtti.

Ume-konbu-riisipallo ja pekonileipä. Molemmat lievästi epäonnistuneita ostoksia, leipä oli lämmittämättömänä kuivan jyystettävä, onigiri taas muuten vain ei ollut ihan omaan makuuni, vaikka umesta tykkäänkin.

Kallis mentaiko-onigiri, vanukas mansikkakastikkeella ja yakitorilajitelma (paistettua kanaa siis), joka oli ihan mielettömän hyvää. ♥

Aamupala. Eräänä torstaiaamuna tuli nälkä koulumatkalla, niin kävin sitten ostamassa vaniljatäytteellä täytettyjä suklaakuutioita (äärimmäisen onnistunut ostos) ja macchavalkosuklaakeksinaksuja (epäonnistunut ostos). Eräänä toisena torstai-aamuna nälkä innosti ostamaan Godivan tryffeleitä, mutta siitä rahakaivosta ei onneksi ole kuvaa todisteena... :'D

Viimeisiä lounaita ennen lukukauden loppua. Halusin jotain hyvää makeaa, mutta tiesin, että kadun jälkeenpäin, jos ostan pelkkää makeaa, joten ostin myös random misopohjaisen keiton. Lisäksi kermavaahdolla täytetty melonileipä ja vanukas, johon olin tuossa vaiheessa täydellisen koukussa (nytkin alkoi tehdä mieli...).

Ensimmäinen Santoku-supermarketista ostamani lounas. Jos näyttää vähältä, niin katsokaa ensin saman päivän jälkiruokaa...

Daigaku-imoja (bataattia makeassa kastikkeessa) ja maccha-soijamaitovanukas. Vanukas ei ollut ihan minun makuuni, mutta daigaku imo ei onneksi petä koskaan, vaikka onkin tahmaisuudessaan vaikea syödä asiallisesti. Söin vielä tuona päivänä lounge-huoneessa yhden puolalaisen kurssikaverin & suomalaisen hepun kanssa - nämä onneksi ehtivät häippäistä luennolle ennen kuin siirryin jälkiruokaan. :D

Loppuhuipennuksena ainut koululounas (alkuaikojen kouluruokalavisiittiä lukuunottamatta), jonka popsin ravintolassa. Kengolla oli asiaa yliopiston lähelle ja minulla taas oli sopivasti luento peruttu, joten suunnattiin Takadanobaban Negishiin syömään. Niin hyvää. ♥

Joulun viettoa

Mitäs parempaa tekemistä sitä uudenvuodenaattona olisi kuin kirjoittaa joulunvietosta, joten saatte nyt kuulla hieman siitä, miten vietin ensimmäisen Japani-jouluni. Olen käynyt Japanissa monen monta kertaa ja viettänyt täällä kerralla pisimmillään parikin kuukautta, mutta jostain syystä en ennen tätä vaihtovuotta koskaan ole ollut täällä jouluna. Ja ymmärrän nyt tämän ensimmäisen joulun jälkeen hyvin miksi: Japanin joulu ei näyttävistä jouluvaloista huolimatta ole kovin jouluinen.

Varoituksen sana: merkintä sisältää jonkin verran yleistämistä, mutta en ole mikään ekspertti japanilaiseen jouluun liittyen + kirjoitan lähinnä omien kokemuksieni ja kuulemieni kertomuksien perusteella, joten ei kannata ottaa kaikkea totuutena. Niin ja mainittakoon nyt varmuuden vuoksi sekin vielä, että tiedän varsin hyvin, että Suomessakin sanan "jouluinen" tulkinta riippuu täysin ihmisestä, samoin se, miten joulua viettää, joten painotetaan nyt vielä sitä, että puhun tässä merkinnässä ihan vain itsestäni. :')

Näyttääkö jouluiselta? Ei. Mutta itse asiassa kuva ei edes ole jouluaatolta eikä sää ole se pääpointti, koska ei Suomessakaan (läheskään) aina saada valkoista joulua + Japanissa oli tänäjouluna paikoin hyvinkin valkoista (Hokkaidolla ainakin on oikein kivasti lunta). Syynä epäjouluisuuteen on yksinkertaisesti tunnelma - ja asenteet liittyen jouluun. Jouluaatto ei ole se rauhallinen päivä, joka vietetään perheen kanssa kotona syöden jouluruokia, saunoen ja lahjoja avaten, vaan jouluaattona juhlitaan kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa jonottamalla ravintoloihin ja jouluvalonäytöksiin.

Roppongin joulumarkkinatungostatunnelmaa.

Lisäksi joulua ja joulunalusaikaa voi viettää myös kiertelemällä joulumarkkinoita. Itse katsastin vain Roppongin ja Hibiyan joulumarkkinat, mutta molemmat olivat aika samantyylisiä. Myynnissä lähinnä glögityylistä viiniä, saksalaista olutta ja makkaroita + kaikenlaista friteerattua - ei siis ainakaan suomalaisten perinteiden mukaista jouluruokaa siis. :'D

Hibiyan markkinat olivat sen verran suurta kokoluokkaa (mainostetaan Tokion suurimpina joulumarkkinoina), että myynnissä näkyi myös erilaisia joulukakkuja ja pipareita. Tosin kuten yllä olevista kuvista voi ehkä päätelläkin, ihmisiä oli sen verran liikkeellä, että jonottamisessa kuluu sen verran aikaa, että ei lopulta syöty mitään. Katseltiin vain koristeluja ja nautittiin piparin- ja glögintuoksusta. :')

Huomioikaa oikealla näkyvä jono: (enimmäkseen) pareja jonottamassa yhteiskuvaan kuusen kanssa.

Itse jouluaattona käytiin Shinbashissa tallustelemassa ja katsomassa Caretta Shiodome -kauppakeskuksessa katsomassa yhtä jouluvalonäytöstä, mutta se tungos oli niin järkyttävä, että päädyttiin lopulta ihailemaan valoja lähinnä ylhäältä kadulta käsin.

Yllä kuva, jonka kävin ottamassa alhaalla jouluvalojen tasolla. Ihmismeri ei kuvassa näy, mutta tietäisitte vain, miten paljon vaivaa näin, että pääsin ottamaan tällaisen kuvan, jossa ei näy yhtäkään random hepun päätä. :___D Tuota valonäytöstä olisi päässyt jonottamalla katsomaan myös paremmin, mutta oltaisiin todennäköisesti päästy ulos siitä ihmismassasta vasta aikaisintaan tunnin päästä, joten jätettiin tällä kertaa väliin.

Kadulta ei saanut kovin hyviä kuvia, kun roikkumispuomin edessä oli kulkuesteet ja ylempänä taas kuvaamista häiritsi lasiseinä, mutta näyttävää valonäytöstä pystyi seuraamaan ihan siedettävän hyvin. Kaikissa näissä kuvissa tuo valomeri näkyy sinisenä, mutta tosiasiassa se vaihteli väriä musiikin mukaan + myös valojen kirkkaus vaihteli. Välillä soi sellainen uhkaava musiikki ja myös valojen väri oli sellainen uhkaavan punainen, ja välillä vain tornit näkyi ja muut valot oli pois päältä ja niin edelleen. Suosittelen käymään katsomassa, jos on Tokiossa päin - kyseistä valoshowta järjestetään ystävänpäivään asti. Täältä löytyy muuten parempia kuvia ko. näytöksestä. :)

Muttajoo, ei jonotettu jouluvaloihin ja jatkettiin samaa linjaa myös illallisen kohdalla, eikä jonotettu myöskään ravintolaan. Jouduttiin tosin reilu puolisen tuntia odottamaan, että päästiin ilman varausta popsimaan yakinikua, mutta istuttiin se aika kahvilassa, joten ei paljon haitannut. :)

Jos muuten haluaa istumapaikan kahvilassa, niin suosittelen ajankohdaksi jouluaattoiltaa. En tosin tiedä Shibuyan tapaisista suuriliikenteisemmistä paikoista, mutta ainakin Oomorissa kahvilat oli melkein surullisen tyhjiä. :D 

 

Join muuten tiramisulaten, oli hyvää. ♥ Vieläkin parempaa oli tosin meidän jouluaattoateria...

Yakiniku. ♥ Tuo ravintola on vieläpä sellainen mukavan tasokas paikka oikein laadukkaalla lihalla, mutta silti kohtuuhintainen, kun ajattelee että maksoi kahdelta hengeltä vain noin 60e. Ja syötiin siis enemmänkin lihaa kuin mitä kuvissa näkyy - jostain syystä esimerkiksi カルビ-lihasta ei tullut otettua kuvaa, vaikka se kenties olisi näyttänyt kaikista ruokahalua herättävimmältä. En oikein ikinä tiedä miten noiden lihojen nimet kääntäisi, joten osaan suomeksi sanoa vain sen, että kuvassa kaikista taaimpana näkyvä liha on naudankieltä.

Anyways, tuonne ravintolaan vien jokaisen lihaa syövää tutun, joka sattuu eksymään Japaniin päin, joten lentolippuja varailemaan siitä.

Syötiin herkullisen lihan lisäksi myös tulista keittoa (joka sisälsi ihanan paljon kaikenlaisia kasviksia) ja öljyssä kypsynyttä valkosipulia. Ja tuo valkosipuli on tosiaan tarkoitettu syötäväksi sellaisenaan, dipattuna joko suolaan tai tuohon yllä näkyvään misokastikkeeseen. Ja on muuten hirmuisen hyvää. ♥ Yllä olevassa kuvassa vasemmassa alareunassa näkyvä epämääräinen möykky on muuten liharasvaa, jolla voi vähärasvaista lihaa paistaessaan vähän voidella paistoritilää ennen paistamista.

...ja jos nyt hypätään takaisin vähän jouluisempaan meininkiin, niin sanottakoon, että joulupäivä tuntui jotenkin huomattavasti jouluaattoa jouluisemmalta. Ehkä itsestäänselvyys, kun ajattelee että Japanissa joulua juhlitaan oikeastaan joulupäivänä? :'D Heti aamusta leikittiin koko perheellä joulupukkeja asettelemalla vaivihkaa lahjoja niiden saajien lähistölle. Ja sitten kun lahjan saaja kyseisen paketin/pussin avaa, niin katsotaan vierestä ja esitetään tietämätöntä "ai santa-san on käynyt, onpa kivaa" -tyyliin. :___D

Oli jotenkin tosi hassua saada lahjoja näin, kun kotona Suomessa me ei nykyään hirveästi lahjoja jaella. Sain termospullon ja termosbentokupposen koulua varten & JUMPin uusimman singlen. :')

Suomikotona en muista, että edes ihan pienenä lahjoissa tai korteissa olisi lukenut "joulupukilta", niin tällainen joulupukkileikki oli jotenkin hassua. Mutta ihanan jouluista. ♥ Tätäkin jouluisempaa ja mukavampaa oli tosin se, että syötiin kaikki viisi yhdessä aamupalaa. Tällainen on näiden kotona äärimmäisen harvinaista, joten vaikkei ruoka (riisiä, nattoa + paistettu kananmuna) mitään jouluruokaa ollutkaan, tunnelma muistutti jotenkin siitä, miten aina Suomessa vietetään koko perheellä joulua. :') Myös se, että aamulla pyjamat päällä toivotettiin toisillemme hyvät joulut, oli jotenkin jouluista. Kyllä sitä punaista pöytäliinaa, kynttilöitä, joulukuusta ja kunnon perinteistä jouluruokaa jäi kaipaamaan, mutta oli tällainenkin joulu varsin mukava kokemus. :')

Joulupäivänä vietettiin muutenkin koko perheellä joulua ja käytiin myös ostamassa perinteiseen japanilaiseen tapaan joulukakkua. Ei tosin ostettu sellaista yhtä isoa mansikkakermakakkua, vaan Cozy Cornerin yksittäisiä palasia. Itse päädyin vieläpä ei-niin-kovin-joulunväriseen maccha-kakkuun... :'D

Huomasi muuten kakunostokierroksella, että japanilaiset todellakin syö jouluna paistettua kanaa. Kentuckyn ovessa oli lappu, että ne ei pysty tänään palvelemaan kuin lähinnä tilausasiakkaita ja "fried chicken" oli muutenkin loppu monissa kaupoissa. :D Me ei edes yritetty ostaa kanaa, vaan ostettiin Kengon jokajouluista perinneruokaa - savukalkkunaa. 

Tässä kuva meidän koko jouluateriasta: sushia, savukalkkunaa ja curryudonia. Ei mikään kovin spesiaali ateria siis, mutta toisaalta näillä syödään hyvin harvoin sushia illallisella, joten siinä mielessä aika luksusta. :)

Nyt häivyn syömään vuoden 2016 viimeistä lounasta. o/

Huomoita Wasedan opiskelumeiningistä ynnä muusta

Onneksi en kirjoita virallista vaihtoblogia, kun ei tästä säännöllisestä päivittämisestä oikein näytä tulevan mitään. :D On vain yksinkertaisesti koko ajan niin paljon läksyjä tehtävänä, etten vain ole ehtinyt. Ja niinä harvinaisina hetkinä, kun en ole koulussa tai ei ole yhtäkään ainetta kirjoitettavana (tai vaikkapa sanalistaa opiskeltavana), ei jaksa muuta kuin syödä tai nukkua.

Eli joo, vaihdosta nautitaan täysillä. :)))) En ehkä välttämättä suosittelisi Wasedan IJLP-ohjelmaa sellaisille, jotka haluavat tehdä vaihtoaikanaan muutakin kuin opiskella. Osin tähän työläyteen vaikuttaa tietenkin kurssivalinnatkin, mutta mitä olen muiden kanssa jutellut, niin kaikilla tuntuu kyllä olevan ihan riittävästi hommaa kurssiensa kanssa. En suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan liittyväni johonkin yliopiston saakuruun (= klubi/kerho) tällä hetkellä, aika ja energia ei vain riitä... En ole jaksanut edes turisteilla viime aikoina juuri ollenkaan, vaikka toisaalta on hirveästi paikkoja joissa haluaisin käydä.
...mutta kivaa täällä on silti vaikkei opiskelun lisäksi juuri mitään ehdikään tehdä. :') Tuleepahan ainakin opittua japania. :___D

Lähipuiston ruskaa.

Anyways, tämänkertaisen postauksen pointtina on hieman esitellä jotain asioita liityen Wasedaan ja opiskeluun japanilaisessa yliopistossa yleensä. Postausta lukiessa kannattaa muistaa se, että kaikki kurssit, joilla olen ovat kielikursseja + suunnattu ei-japanilaisille opiskelijoille, joten en osaa sanoa hirveästi perusjapanilaisen yliopisto-opiskelijan elämästä. En edes juurikaan tapaa japanilaisia opiskelijoita muulloin kuin koulumatkoilla kampuksen läpi kävellessä + niillä kursseilla, joilla on japanilaisia vapaaehtoisia (esimerkiksi sakubun-kurssilla olen ehtinyt tutustua jo useampaan mummoon ja pappaan). En myöskään ole ainakaan toistaiseksi juurikaan osallistunut oikeastaan mihinkään tapahtumiin tai opiskelijarientoihin, joten tämä postaus keskittyy lähinnä vain ja ainoastaan kursseihin ja oppitunteihin.

IJLP-ohjelmakokemusten lisäksi tiedän myös sen, että yhdessä pääaineessa katsotaan elokuvia, vertaillaan niitä ja kuvataan omia musiikkivideoita. :___D Niin ja sen tiedän kanssa, että saakuruissa eli circleissä eli eräänlaisissa opiskelijakerhoissa yleensä enemmistö jäsenistä on miespuolisia. Ja erään hyvin tuntemani japanilaisen henkilön kyseenalaisten yleistysten perusteella tiedän myös, että tenniskerhossa ei ikinä pelata tennistä vaan vain ryypätään. Joo. Näin.

Mutta asiaan!

1. Tunneilla jaetaan järkyttävästi monisteita.
Voi tietenkin olla, että tähän vaikuttaa sekin, että melkein millään ottamillani kursseilla ei ole kirjaa käytössä, mutta tuo monistemappi alkaa olla jo sen verran paksu, että olen vähän järkyttynyt. Niin ja toisaalta comprehensive japanese -kurssilla on kyllä kirja, mutta siellä jaetaan myös ihan järkyttävästi monisteita. :D Toinen hyvä esimerkki monisteparatiisista on elämäntarina-kurssi, jolla jokaiselle jaetaan joka tunnilla paksu nivaska, joka sisältää kaikkien kurssilaisten elämäntarinaräpellykset + lisäksi saadaan joka kerta vielä lisäksi oma tarina korjattuna takaisin. Lisäksi olen kuullut, että joillain kursseilla jaetaan myös seuraavaan monisteeseen valmistavia monisteita - eli monisteita, joilla esitellään seuraavaan monisteen sisältö. :___D Suomessa ollaan joko ekologisempia, teknologisesti edistyneempiä tai laiskempia (tulostamaan) kuin täällä, mutta paperilappusia joutuu raahaamaan kotiin huomattavasti vähemmän.

2. Pitkät hissijonot
Jonotetaanko Suomessa yleensä hisseihin? Täällä sellainen on kuulemma kouluissa varsin normaalia. Joskus jonossa joutuu seisomaan kymmenisenkin minuuttia (ja täällä se tarkoittaa ykköskerroksessa sitä, että jono ulottuu kunnolla ulos asti) eli kovin viime tinkaan koululle tullessa joutuu ehkä kulkemaan portaita. :___D Itsehän en hisseistä tykkää muutenkaan, joten yleensä kiipeän seitsemänteenkin kerrokseen...

3. Läsnäolon tärkeys
Lähes poikkeuksetta kaikilla ottamillani kursseilla pelkällä paikalle raahautumisella saa jo 20-50% arvosanasta. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin: jo yksikin poissaolo vaikuttaa arvosanaan ja jos on poissa yli kolmasosan tunneista, kurssia ei pääse läpi vaikka kuinka neuvottelisi asiasta (ainakaan virallisen ohjeistuksen mukaan). Läsnäolon tärkeys tietenkin vielä korostuu niillä kursseilla, joissa pidetään joka tunnilla jonkinlaisia pikkutestejä tai vastaavia. Esimerkiksi "opitaan japania draamasarjasta" -kurssilla on joka tunnilla sanakoe ja kuullunymmärtämiskoe (sisältäen myös "opithan ulkoa kaikki turhakin yksityiskohdat äskeisestä 45 minuutin jaksosta? tässä pari pikkutarkkaa kysymystä, joissa ei ole mitään järkeä" -osuuden) joten minunlaiseni perfektionistit joutuvat hillumaan paikalle kipeinäkin. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

4. Tiukat poissaolosäännöt
Wasedan virallisten sääntöjen mukaan sellainen poissaolosyy, josta saa poissaolon hyväksiluetuksi, on vain influenssa tai muu hyvin herkästi tarttuva tauti. Erään opettajan mukaan esimerkiksi keuhkokuume ei kuulunut tällaisiin tauteihin eli ihan kevyin perustein ei lomailla, ainakaan silloin jos poissaoloja on kertynyt jo muutenkin (= jos kurssin läpimeno alkaa olla vaakalaudalla). Lisäksi myöhästymisen syyksi ei virallisen ohjeistuksen mukaan saa hyväksyä junan myöhästymistä - syy miksi lähden joka aamu kotoa 1,5 tuntia ennen tunnin alkua.

5. Kuulutukset ruokalassa/opiskelijaravintolassa/shokudoussa
Oli pakko mainita ihan siksi, että tämä on jotenkin niin japanilaista. :'D Ruokalan täyttyessä alkaa soida sellainen automaattinen kuulutus, jossa pyydetään häipymään heti, kun on saanut syötyä, että muutkin pääsisivät istumaan. Ja siellä muuten lähes aina lounasaikaan täyttä, eli tuo nauha pyörii aikalailla taukoamatta.

6. Uusintatentti-käsitteen tuntemattomuus
Monilla kursseilla on sellainen käytäntö, että tenttiin joko tullaan tai uusitaan koko kurssi. En tietenkään tiedä käytäntöjä kaikkien kurssien osalta, mutta tähän mennessä oikeastaan kaikilla kursseilla on sanottu, ettei mahdollisuutta uusintatenttiin tai tentin tekemiseen jonain muuna päivänä ole. Comprehensive-kurssin pikkutestejä tosin pystyy kuulemma tekemään jälkeenpäin, jos on ollut poissa hyvästä syystä (= vähintäänkin influenssassa).

7. Keigon käytön vähyys vaihtareiden keskuudessa
Tämä nyt ei liity Wasedaan sinänsä, mutta oikeasti yllättyin siitä miten moni vaihtari - jopa korkeamman tason kursseilla - puhuu opettajillekin perustuttavallisella kaverityylillä kohteliaan keigon sijaan. Välillä oikein särähtää korvaan, kun joku vastaa opettajalle tyyliin "ううん、知らない" (ja tämän lauseenhan voi kääntää "en tiiä eikä pahemmin kiinnostakaan tietää"). Itse stressasin hirveästi siitä, että unohdan vahingossa jonkun desun tai masun lauseen perästä tai en muista käyttää sonkeigoa ja annan hirveän huonon ensivaikutelman, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. :___D

8. Wasedan kampuksen siivojaamiesten ihailtava työpanos
Wasedan pääkampuksella on rakennusten määrään nähden ihailtava määrä puita. Ne on nättejä ja tykkään niistä erittäin paljon, mutta kampuksen "pää/keskikäytävää" ympäröivät puut on valitettavasti ginnan-puita, ja ginnanin siemenet... No, ne on varsin hyviä keitettyinä chawanmushissa, mutta maahan pudonneina ne muun muassa tarttuu maahan ja kengänpohjiin, putoilee tuulisella säällä päähän ja haisee varsinkin kesäisin ihan järkyttävästi. :___D Tässä vaiheessa tulevatkin kuvaan Wasedan siniseen pukeutuneet harjamiehet, jotka siivoaa kampusta aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään joka päivä ja vähentää näin edes hieman riskiä ginnanin täyteisiin kengänpohjiin. ♥

9. Kolme etunimeä omaava joutuu selittelemään
Siis jos haluaa tulla kutsutuksi kutsumanimellään eikä vaikkapa kolmannella nimellään. Poikkeuksetta kaikki opettajat kutsui mua aluksi kolmannella nimelläni TAI vaihtoehtoisesti koko nimiletkalla eikä moni oikein tunnu tajuavan, kun sanon että kaksi vikaa voi jättää pois. Mutta no, eipä tämä juuri muuten vaikuta kuin nimenhuudossa, mutta toisaalta käy jotenkin sääliksi joitain opettajia, kun ne ontuvasti lausuen tapailee niitä kaikkia etunimiä siellä, vaikka osan voisi ihan hyvin jättää pois...

Lisäyksenä tuohon viimeiseen vielä, että Japanissa ei muutenkaan ole hirveän hyvä omata kolmea etunimeä, koska usein ne tuppaavat pidentämään nimeä liiaksi. Pankkitiliä avatessa työntekijä joutui kirjoittamaan tilikirjani kanteen käsin neljä kirjainta lisää, kun kaikki nimet eivät mahtuneet, ja junakausilippua ostaessani työntekijä joutui nolona sanomaan, ettei nimeni mahdu järjestelmän nimikenttään (ylimääräiset etunimet sai onneksi jättää pois). Mieluiten jättäisin ylipäätäänkin nuo pois täällä, kun tuntuvat aiheuttavan lähinnä sekaannuksia (kuten väärällä nimellä kutsumista) ja ylimääräistä vaivaa, mutta kun joka paikassa käsketään kirjoittaa koko nimi kuten se on passissa...

Täällä on muuten viime aikoina vähän säät kylmentyneet, ja varsinkin aamuisin ja iltaisin on niin kylmä, että villakangastakkikaan ei ole yhtään liian kuuma. Tästä huolimatta lähi-ala-asteen lapset hilluu liikuntatunneilla lyhyissä housuissa ja t-paidoissa... Siis jopa 5-10 asteen lämmössä. D: Purin tätä järkytystä Kengolle jokin aika sitten, ja se vain vastasi, että joo, siellä on ilmeisesti sellaiset pukeutumissäännöt ja sillä itselläänkin oli ala-asteella jonain vuodenaikoina sellaiset pukeutumisohjeistukset, että liikuntatunnilla ei saa pukea pitkähihaista. ...hyrrr. D:

Kuulumisia #liianpieniluku

Allekirjoittaneen sijaan allekirjoittaneen seuralainen on nyt kipeänä, joten yritän olla häiritsemättä sitä ja kirjoitan sen sijaan tänne vähän paremmin kuulumisiani. Ehdin muuten vielä unohtaa kaiken, mistä olen aikonut kirjoittaa. :__D

Random maisemakuva Shinagawasta suunnilleen kuukauden takaa.

Viimeisen kunnon postaukseni aikaan sää taisi olla vielä kesätasoa, mutta viimeaikoina on ollut niin kylmä, että japanilaisilla on päällä jo ihan kunnon toppatakkeja. Itse olen kulkenut neule + trenssitakki + huivi -yhdistelmässä, eikä ole kyllä ollut yhtään liian kuuma - paitsi junassa, varsinkin Keihin-touhoku-linjalla on joko lämmitys liian kovalla tai aina liian ruuhkaisaa.

Ajattelin, etten vaihtovuoden aikana hirveästi mitään Johnny'siin liittyvää tekisi, mutta jotenkin kummasti sitä tuli vihdoin päädyttyä Hey! Say! JUMPin faniklubiin. Tämä siksi, että keikoille pääseminen jonkun muun lipulla (= netistä ostetulla lipulla) vaikeutuu tulevaisuudessa kuulemma entisestään ja ilmeisesti jonkinlaista kasvojentunnistus-systeemiäkin ollaan suunnittelemassa. Ei siis oikein enää viitsi maksaa lipusta järkyttävää summaa, kun ei edes tiedä pääseekö kyseisellä lipulla edes sisään konserttiareenalle. :'D Lisäksi faniklubissa lipun saa tietenkin halvemmalla - olettaen siis, että arvonnassa onnistaa ja lipun ylipäätään saa. Onneksi tykkään JUMPista enkä Arashista.
Eli jos Shiko jossain vaiheessa päätyy Japaniin päin niin keikalle let's go!! En voi tosin taata hyviä paikkoja. :__D

Koska faniklubijutuista en uskalla laittaa kuvia Johnnysin tiukkuuden takia, tässä sen sijaan juuri keitettyjä pähkinöitä. Tämäkin jokseenkin vanha kuva.

Mutjoo, se asiattomuuksista, vaihto-opiskelijan kuuluu omistaa blogipostauksensa koululle, joten siirrytään nyt siihen. ...tällainen siirtymä ei tosin sinällään tuota vaikeuksia, koska en ole viime aikoina juuri muuta tehnyt kuin rampannut Wasedassa ja tehnyt läksyjä. :___D Sakubun(ainekirjoitus)-kurssilla oli tällä viikolla vuorossa kahden sivun aine ja vieläpä vapaavalintaisesta aiheesta - arvatkaa vaan kuinka paljon eräs käytti aikaa pelkän aiheen valintaan... Ihmeellisesti sain kuitenkin koko roskan jotenkin räpellettyä loppuun asti ennen deadlinea. On ehdottomasti hirvein tähän mennessä tuolla kurssilla kirjoittamistani aineista, mutta no, tuon kurssin pointtihan on kirjoittaa ensin ihan surkea räpellys ja sitten korjata se vapaaehtoisten japanilaisten avustajien kanssa siedettävälle tasolle. ...tai ainakin itse olen ymmärtänyt kurssin pointin näin.

Tuo on kyllä oikeasti ihan kiva kurssi, mutta jotenkin varsinkin tuo viimeinen pidempi aine tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset kaksi kurssin osallistujien äänestämällä valitsemat aiheet olivat "kirje 10 vuotta vanhemmalle itsellesi" ja "jos voisit matkustaa ajassa...", eli mukavasti sai ala-astetason lapsellisia juttuja tarinoitua. Valitettavasti tajusin kuitenkin vasta kolmatta ainetta kirjoittaessa, että yksi noista on pakko lukea ääneen luokan edessä kurssin lopussa = pakko kirjoittaa joku sopivan neutraali juttu. Kirjoitin sitten tuon erään hepun ehdotuksesta otsikolla "minä ja joulu", ja tuli kyllä niin hirveää soopaa ettei ole tottakaan... Onneksi suomifanipappa korjasi mun ainetta viimeksi, niin en joudu ainakaan sen kommentteja kuulemaan ensi kerralla (saman vapaaehtoisen pariksi ei saa mennä useampaa kertaa). :___D

Muutenkin yleisesti ottaen tykkään ottamistani kursseista, vaikka oikeastaan kaikilla on sellaisia osuuksia, jotka mielelläni poistaisin. Kuten keigo-kurssin draamaesitys. Jonka pääosaan jouduin. Ja josta kirjoitin valtaosan. Hmmm. Vastuunjaon epätasaisuus onneksi korjaantuu itse esityspäivänä, koska sain vapautuksen kaikista ylimääräisistä pölinöistä (kuten juoniselityksistä) ja joudun ainoastaan esittelemään itseni + sanomaan vuorosanani. Olen myös todennut, ettei "koe ni dashite yomu" -kurssista eli ääneenlukemis-kurssista ole mitään hyötyä minkään muun kannalta kuin korkeintaan esiintymiseen tottumisessa. Puolet tunnista leikitään hyödyttömiä tutustumisleikin tyylisiä leikkejä ja toinen puolisko harjoitellaan ja luetaan luokan edessä ryhmittäin jokin runo tai vastaava. Voisi kuvitella auttavan ääneen lukemiseen tottumisessa (kurssin nimestä päätellen), mutta parin lauseen ääneen lukemisella ei valitettavasti hirveästi ole tuohon vaikutusta. Olisi pitänyt ottaa se kurssi, jossa koko tunti käytetään romaanin ääneen lukemiseen...

Ai niin, yksi juttu muuten mistä järkytyin kurssien alkuvaiheessa: "kirjoita oma historiasi" -kurssilla ja dokumenttikeskustelu-kurssilla on sellaisiakin opiskelijoita, jotka ovat 100% japanilaisia ja asuneet Japanissa koko elämänsä. Ja nyt en siis puhu vapaaehtoisista avustajaopiskelijoista, vaan ihan kurssin osanottajista. :__D Nämä tyypit on yleensä käyneet kansainvälistä koulua pienestä pitäen eivätkä siksi osaa puhua japania "kunnolla". Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että japani on muuten aivan täydellisen sujuvaa, mutta lausumisessa on kenties jotain englantityylistä, osa sanoista/lauseista tulee enkuksi ja/tai keigo (kohtelias puhetyyli) ei oikein suju. Lisäksi joukossa on reippaasti myös puoliksi japanilaisia, jotka puhuu niin sujuvaa japania, että tulee aikamoisen usein mietittyä, että olenkohan valinnut väärän tason kursseja... Tämä tunne on tosin kaikista pahimmillaan sanomalehtikurssilla, mutta siellä onneksi 95% osanottajista tuntuu (läksyjen tarkistussessioiden ynnä muiden aktiviteettien perusteella) olevan samassa tilanteessa, joten en ole ainakaan ainoa. :D

Ai niin, tuli äsken mainitsemastani kansainvälisestä koulusta mieleen, että mainitsin joskus aikaa sitten, että käytiin hillumassa erään koulun kulttuurifestivaaleilla, mutten tainnut kertoa mitään tarkempaa? Kyseessä oli siis erään Kengon sukulaisen tyttären koulu, joka on tosiaan näitä international schooleja, joissa japanin sijaan käytetään lähinnä englantia. Siellä taisi jopa olla sellainen kielto, että välitunneillakaan ei käytetä japania. Kulttuurifestivaali itsessäänkin oli jotenkin niin kansainvälinen tunnelmaltaan ja muutenkin, että tuntui kuin ei oltaisi Japanissa ollenkaan. Elämänkertakurssilla yksi kansainvälisen koulun kasvatti kuvaili kouluelämäänsä kuplassa elämiseksi ja ymmärrän hyvin miksi.

Festivaaleista puheen ollen, alla vielä muutama kuva Hokkaido matsurista, jonne mentiin syömään ikuraa ja rapua. Tästäkin on jo jonkin verran aikaa, kuten ehkä kuvissa näkyvien ihmisten vaatetuksestakin voi päätellä...

Jono. Jatkuu molempiin suuntiin kuvan ulkopuolelle. Ja kyllä, tuo kaukana kuvan vasemmassa reunassa näkyvä ihmismassa on tätä samaa jonoa. 

Eli joo, yllä olevista kuvista voi tosin ehkä päätelläkin, että ei me mitään päästy syömään. :___D Oltaisiin jouduttu jonottamaan varmaan päälle pari tuntia, joten päätettiin säästää kyseiset makunautinnot ensi vuoden Hokkaidon reissulle. Hokkaidolle ollaan menossa näillä näkyminen kesällä, koska talviloman aikaan siellä on ihan liian kylmä. ...t: suomalainen.

Ai niin, ja tajusin muuten tänään että mun aikaisempi flunssa saattoikin olla keuhkokuume. :'''D Selittäisi mulle epätavallisen sitkeän ja korkean kuumeen + oudon ja pitkän yskän hengitysvaikeuksineen. Eli ehkä pitää olla kiitollinen japanilaisesta lääkäriinpatistamisesta, koska muuten en olisi antiobioottejakaan saanut...
Ja tosiaan, tämä mahdollisuus tuli mieleen siksi, että eräs tässä huushollissa on tällä hetkellä keuhkokuumeessa - paranemaan päin onneksi kuitenkin jo.