4.1: Paljon kävelyä ja hyvin huonolaatuista opastusta

Viikko sitten maanantaina opastettiin Kengon tutun ystäväperhettä niiden minimaalisella Tokion retkellä. Niillä oli vaihtolento Naritalla ja aikaa kierrellä Tokiossa ruhtinaalliset viisi tuntia - ja tästä ajasta siis on jo (onneksi) miinustettu matkat lentokentälle - eli ei hirveän moneen paikkaan ehditty, mutta ehdittiin silti kävellä niin paljon, että saatiin jopa meidän opastettavat väsymään, vaikka ne sanoi tottuneensa kävelemään pitkiä matkoja ja kävelevänsä mielellään paljon.... Mutta ehkä ne nyt sai sitten nukuttua lennolla. :D

Aamukahvi, moottoritie ja käsi. Jouduttiin heräämään aamuviiden maissa, että ehdittiin lentokentälle puoli kahdeksaksi. Ja silti myöhästyttiin - joskin ei johdu meistä, kone vain meni laskeutumaan puoli tuntia etuajassa. Mutta joka tapauksessa onnistuttiin löytämään meille ennaltaan tuntemattomat Kengon tutun tutut, ja esittelyiden jälkeen ohjattiin ne heti kylmään ulkoilmaan bussia odottamaan - ettei menisi minuuttiakaan hukkaan. :___D

Meillä oli vähän vaikeuksia hyvän turistikierroksen suunnittelussa. Ei ensinnäkään tiedetty yhtään millaisia tyyppejä nuo Kengon tutun tutut on tai mikä niitä kiinnostaa, joten oli vähän vaikea suunnitella, kiinnostaisiko niitä enemmän Shibuya-Harajuku-tyylinen meininki vai vähän perinteisempi Tokio. Pohdittiinkin jonkin aikaa Asakusan ja Shibuyan välillä, mutta lopulta todettiin molemmat huonoiksi vaihtoehdoiksi (Shibuya liian kaukana ja Asakusassa ruuhkaa uuden vuoden takia), joten ei saatu näytettyä niille kunnolla oikein sitä perinteisempää eikä futuristisempaa puolta. :___D Yllä Tokion aseman punatiilipuolta, jota käväistiin katsomassa ihan siksi, että se oli lähellä lentokenttäbussin pysähdyspaikkaa. Perheen isä (kyseessä oli siis pariskunta + yläasteikäinen lapsi) paljastui arkkitehtuuri-intoilijaksi, ja saatiin mukavasti kysymyksiä liittyen kaikkeen mahdolliseen, josta meistä kummallakaan ei ollut aavistustakaan. :___D

Tokion aseman lähistöllä kiertelyn jälkeen lähdettiin syömään Tsukijiin, ja käytiin nopeasti myös eräässä temppelissä, joka näkyy yllä (erittäin huonosti tosin). Ei sinänsä ollut hirveästi pointtia käydä, kun toi on joku intialainen temppeli kaiketi, mutta no, se nyt sattui olemaan reitin varrella...

Tsukiji! Näyttää vilkkaalta, mutta todellisuudessa melkein joka paikka oli kiinni. Meidän perustuuria. :___D En tiedä liittyikö maanantaihin vai Tsukijin kohtaloon (kyseinen fisumarketti siirtyy piakkoin muualle), mutta sushipaikkojakaan ei ollut auki kuin ihan muutama - ja niihin muutamiin oli ihan järkyttävät jonot.

...niinpä päädyttiin sushin sijaan syömään kaisendoneja eli mereneläviä riisipedillä. Ei siis saatu toteutettua meidän opastettavien ainoaa toivetta kierroksen suhteen: sushin syömistä. ...mutta toisaalta ne itse ehdotti donburipaikkojen ohi mennessä, että sellaiseen voisi mennä syömään, joten no, ehkä niille riitti että saivat raakaa kalaa. :__D

Ikuradon. ♥

Syömisen jälkeen kierreltiin vähän lähistöllä maistellen kaikenlaista, ja sitten tallusteltiin lähellä sijaitsevaan Hamarikyu-puistoon.

Puistossa tuli myös tehtyä matkan ensimmäinen suomalaisbongaus, wohoo. :D Tai no, oikeastaan vaan lippuja ostaessa kuulin ohimennen joidenkin puhuvan suomea, mutta kai sitä voi bongaukseksi kutsua...

Japani on tosiaan epätavallisen lämmin tänä talvena: kukatkin kukkii.

Oli hyvä sää. :) Oli niin lämmin, että välillä tuli vastaan ihmisiä jopa t-paidoissa, mutta jostain ihmeellisestä syystä mulla ei silti tullut kuuma, vaikka päällä oli villakangastakki ja huivi.

Tätä vesialuetta katsellessa päästiin taas esittelemään meidän tietämystä ja kielitaitoa, kun tuon Kengon tutun tutun perheen isä halusi tietää mikä tuo vesialue tarkalleen on ja mikä sen tarkoitus on (tässä vaiheessa pohdittiin japaniksi keskenämme voisiko se olla kanaali ja mitä kanaali on enkuksi ja mikä pointti kanaaleilla on). Vesialueongelmista päästyämme pidettiin seuraava palaveri siitä, mitä shogun on englanniksi ja miten "shogun no agariba"n voi kääntää ja päädyttiin kääntämään se shogun's rising placeksi. :___D Ylipäätään vastailtiin kaikkeen vähän silleen "todennäköisesti blaablaa", "ehkä se on blaablaa" -tyyliin, kun ei mitään tiedetty varmasti (tai ollenkaan...). En osannut oikeasti yhtään odottaa, että ne kyselisi niin paljon (eikä ikävä kyllä tuo toinenkaan), ja vielä asioista, joita mulle ei ole koskaan tullut edes mieleen miettiä... Kyllä oikeilla turistioppailla mahtaa olla rankkaa, kun pitää tietää ties mitä faktoja.

Puistokierroksen jälkeen kello alkoi jo lähennellä iltapäiväkahta, joten saatettiin tuo perhe bussipysäkille ja lähdettiin etsimään Kengon siskolle synttärilahjaa.

Piiiitkän etsimisurakan jälkeen palattiin kotiin. Ruokana currya ja jotain friteeratun potaattipallon tyyppistä.

Jälkiruokana yakimonburan-nimisiä leivoksia, jotka Kengon isä oli saanut uudenvuodenlahjaksi jostain. En odottanut noilta paljonkaan, mutta ne oli ihan hirveän hyviä. ;__; Kokonainen pehmoinen kastanja sisällä, ja muutenkin koko leivos (koostumus sellainen tiivis ja kostea, ei mitään höttöä) maistui ihanasti kastanjoilta. ♥

Tuli tuossa muuten hetki sitten mieleen, että näin bloggaajana (ainakin jonkinlaisena sellaisena) minun olisi varmaan pitänyt monien muiden blogien esimerkin mukaan kirjoittaa jotain hienoa ja syvällistä vuodenvaihteesta, mutta... Jotenkin se vain jäi, kun oli niin kiire kertoa mitä kaikkea syötiin uutenavuotena. :___D Ja rehellisesti sanoen, ei mulla niin hirveästi ehkä olisikaan vuoden vaihtumisesta sanottavaa. Järkytyin kyllä vähän, kun tajusin että täytän kohta jo 22 - en siksi, että kärsisin ikäkriisistä, vaan siksi, että muistin vasta joulukuussa täyttäneeni jo 21. Ehdin siis olla henkisesti 21v vain muutaman hassun kuukauden, nyyh. D: ...mutta 2015 oli siis kokonaisuutena oikein kiva vuosi. :)

...anteeksi hieman viimeistelemättömästä merkinnästä (eri asia sitten onko mun merkinnät yleensä ikinä viimeisteltyjä...), kirjoitan tätä olohuoneen lattialla ikkunan vieressä superaurinkoisessa paikassa, ja tässä alkaa olla niin kuuma, että on pakko lopettaa kirjoittaminen. Koneen kanssa muualle kirjoittamaan siirtyminenhän on nimittäin mahdotonta... :__D

Asakusa uuden vuoden aikaan

Kuten suunniteltiin, käytiin 3.päivä Asakusassa, tarkoituksena muun muassa tehdä vuoden ensimmäinen pyhättövierailu (hatsumoude) ja ottaa omikujit, eli ennustukset tulevalle vuodelle. Huomattiin kuitenkin jo metrosta noustuamme, että jos oikeasti halutaan tehdä hatsumoude, niin saadaan pyhittää hommalle koko päivä - jo asemalta ulos pääsyyn meni varmaan ainakin vartti, kun madeltiin käytävillä ihmismassan viimeisinä (oltiin valittu juuri aseman väärässä päässä oleva junavaunu).

Autotie oli tammikuun ensimmäisten päivien tapaan (t: asian tolaa instagrammin kautta stalkannut) suljettu liikenteeltä, ja kävelijöille riitti siis aika reippaasti tilaa. Ja silti välillä oli tungosta. :D

Kaminarimonia lähestyessä ihmismäärä tuntui koko ajan lisääntyvän...

...ja loppujen lopuksi ei jaksettu edes jonottaa tuosta portista läpi, vaan kierrettiin sivulta. :___D

Ei ehkä kuvassa näy, mutta tuo keskuskäytävä oli oikeasti ihan täynnä ihmisiä eikä se massa juuri liikkunut. Tuo toinen arvioi, että tulisi menemään vähintään tunti, jos tuota reittiä haluttaisiin mennä pyhätölle, joten päätettiin suosiolla luovuttaa ja siirrytiin sivukujalle.

Sivukujalla ei ollut ollenkaan niin paljon ihmisiä - johtuen kenties osin siitä, että tuota reittiä ei itse pyhätölle tuona päivänä edes päässyt. Paitsi kiilamalla yhdestä kohtaa epäkohteliaasti joukon sekaan, mutta me ei haluttu ottaa riskiä tulla poliisisetien torumiksi, niin jätettiin tuollainen suosiolla väliin. En tiedä tuosta toisesta, mutta itselleni tuo hatsumoude kun ei tosiaan ole mikään perinne tai muutenkaan kovin tärkeä asia, niin ei hirveästi haitannut vaikkei itse pyhätölle päästykään. Omikujissakin saan aina huonoa onnea, niin hyvää vaan että jäi väliin - en tosin tiedä onnistuuko huonon onnen välttely pelkästään sillä, ettei käy katsomassa millaista onnea saa. :___D

Bongaa poliisi. Vinkki: se on korkeammalla kuin tavalliset pulliaiset.

Tämänkin kuvan pointtina on poliisi. Eikun ei. Tässä olikin pointtina se, että tuon pyhätölle suuntaavan massan eteneminen on pysäytetty määrittelemättömäksi ajaksi, koska edessä päin on liikaa tungosta, joten nyt odottamisesta vähemmän tykkäävillä on hyvä tilaisuus luikkia sekaan. :) ...no joo, en oikeasti nähnyt kuin ihan muutaman hyppivän tuosta sinne jonon sekaan, suurin osa vaan meni tuosta läpi muualle.

Omikujin (ennustus) olisi saanut tuolta sivusta ilman kovin järkyttävää jonotusta, mutta jätettiin nyt silti väliin. Parempi olla tietämättä luvataanko mulle hyvin huonoa onnea vai huonoa onnea täksi vuodeksi (ei, en ole pessimisti, mutta tiedän kokemuksesta että toi omikuji-systeemi ei oikein tykkää musta).

Tässä näkyy itse pyhättö + mm. uudenvuoden mochi (tuo valkoinen missä on mandariini päällä). Näillä on tuollainen kotonakin, joskin se on hyyvin pieni, sellaista taskukokoa - hinta nimittäin vastaa kokoa.

Vaikkei pyhättöön päästykään, niin päästiin kumminkin syömään. :) Tuolla oli pitkät rivistöt ruokakojuja eikä niiden jonot olleet ollenkaan mahdottomia. Harkittiin muun muassa Hiroshima-tyylistä okonomiyakia (mutta todettiin että maksettaisiin lähinnä järkyttävästä läjästä kaalia), tikkuun tökittyjä fisuja (mutta ne oli järkyttävän hintaisia), mochia sisältävää keittoa (hinta hinta hinta D:) ja erilaisia mereneläviä, mutta lopulta ei syöty juuri mitään. :___D 

Tai no, syötiin me suklaabanaaneja. :D Ne on siis ihan vaan banaaneja suklaalla kuorrutettuna eli ei todellakaan mitään kovin spesiaalia, mutta kyllähän ne hyviä oli. :)

Toinen superspesiaalius: ranskalaiset. Totta puhuen nuo ei tosin ole ihan tavallisia ranskalaisia, vaan niissä on sellainen jännä, aavistuksen mochimainen koostumus. Makukin on erilainen - joskin muistutti kumminkin sen verran ihan vain perunaa, että kuvan potaattien pitelijä sai lopulta popsia noista aika ison osan. Itse jätin tilaa jälkiruoalle, ja söin pitkästä aikaa maccha-pehmistä. ♥

Tarpeeksi syötyämme käveltiin Uenoon (ylläolevassa kuvassa siis ollaan jo Uenossa), ikkunashoppailen vähän matkalla. Käytiin myös Asakusan ROXin alakerran Seiyu-supermarketissa ja pääsin nostalgioimaan toissa vuoden kesän Japanin matkaa, jolloin yövyttiin Shikon kanssa Asakusassa pari viikkoa ja käytiin kyseisessä Seiyussa melkein joka päivä. 

Ei tehty Uenossa juuri mitään, vaan jatkettiin matkaa ja käveltiin Akihabaraan. 

Akihabarassa kierreltiin vähän elektroniikkaliikkeitä, mutta häivyttiin lopulta sieltäkin ostamatta mitään. Etsittiin näiden kotiin uutta hiustenkuivaajaa, mutta ihan hintavertailun takia piti kiertää kaikki mahdolliset kaupat (...), joten päätettiin lähteä käymään vielä Shinbashissa. Oltaisiin varmaan kävelty vahingossa sinnekin, mutta alkoi olla jo sen verran myöhä, että todettiin paremmaksi hypätä junaan. :D

Hiustenkuivaajan metsästyksestä oli hyötyä, koska pääsin taas näkemään jouluvaloja. ♥

Saatiin lopulta muuten se hiustenkuivaajakin ostettua: sellainen parinkymmenentuhannen jenin superhyväksi kehuttu malli. :D En saanut seuralaistani suostuteltua ostamaan vaaleanpunaista versiota, mutta se valitsi ihan oma-aloitteisesti kirkkaanpinkin version. On varsin söpö + kiitos tuon hiustenkuivaajan, en enää joudu viettämään joka ikinen ilta tuskaista 20 minuuttia hiustenkuivaaja kädessä, vaan selviän kyseisestä hommasta suunnilleen kymmenessä minuutissa. :)

Päivällisenä curry-udonia - kuulemma siksi, etteivät tienneet että ollaan tulossa syömään. Tykkään tosi paljon currysta ja udonista, joten pitää varmaan yrittää pitää toi syömääntuloasia epäselvänä useamminkin, jos silloin kerran saa tuollaista ruokaa... :____D

En tajua miksi, mutta rakastan noita ituja. *Q*

Kengon äiti oli tullut näiden mummon luota edellisenä päivänä ja tuonut mukanaan osechi-ruokien jämiä, joten pääsin sittenkin vähän maistelemaan niitäkin. :) Näiden perheessä kukaan ei kuulemma erityisemmin tykkää osechi-ruoista ja koska perheen äiti on uudenvuoden aina poissa kotoa, ne jouduttaisiin ostamaan kaupasta = kallista, joten näillä syödään yleensä jotain ihan muuta (kuten sushia, mutta tänä vuonna perheen isä teki kardinaalivirheen ja meni vahingossa ostamaan uudenvuoden aattona sushia lounaaksi). Mutta anyways, yllä olevassa kuvassa näkyy kaikenlaista, jota en osaa oikein suomeksi selittää. :___D Osa on ostettua, osa by perheen mummo. Ja kaikki oli hyvää. ♥ Nää ei muuten edelleenkään ihan usko, että oikeasti tykkään kaikesta minkä sanon olevan hyvää, kun sanon aina kaiken olevan hyvää. :D Kyllähän mä kerran sanoin, että parempaakin on syöty, kun mulle annettiin maistiainen jostain pakastelihapullista, joista perheen isä tykkää, mutta kaikki muut vihaa...

Eilen opastettiin yhtiä Kengon tutun tuttuja ympäri Tokiota, kun niillä oli vaihto Naritan kentällä ja ruhtinaalliset kymmenen tuntia aikaa kierrellä Tokiossa. ...mutta koska eräs palasi juuri töistä, kerron eilisestä myöhemmin lisää. :') ...tai sitten ei, koska se häipyi ensi töikseen perheen isän huoneeseen ja palasi juuri pahvilaatikon kanssa, ja käski mun käyttää sitä pöytänä, että saan bloggailtua paremmin. ♥ Kai sitä pitäisi yrittää kirjoittaa parempaa tekstiä, kun nyt mulla on tällainen hieno Aquarius Zero -juoman pöytäkin...

Jälleen Japanissa

Anteeksi otsikosta, joka on rimmaavuudestaan huolimatta äärimmäisen tylsä. Kirjoitan tätä samalla kun katson telkkarin tallenteista Getsuyou kara Yofukashi -nimistä ohjelmaa (jossa Matsuko ja Murakami keskittyy paraikaa merilevän syömiseen), joten keskittyminen (niin blogiin kuin siihen merileväänkään) ei ehkä ole mitään parasta mahdollista laatua. :D Olen varmaan ennenkin sanonut tämän, mutta Japanin telkkari on oikeasti ihana. ♥ Niin paljon mielenkiintoisia ohjelmia, joista oppii paitsi japania myös kaikkea muuta mahdollista. Tai no, riippuu vähän ohjelmasta: esimerkiksi uutena vuotena katsottiin sellaista ohjelmaa, jossa viisi koomikkoa hilluu 24 tuntia kameroiden edessä ja yrittää parhaansa mukaan olla nauramatta, vaikka niitä kaikin mahdollisin tavoin siihen yllytetäänkin - en oikein usko, että opin tuosta mitään. :___D

Mutta jos nyt kerron vähän taas kuinka matka on alkanut, kun tiedän että ainakin sukulaiset sun muut sellaista informaatiota odottavat. Varmaan vaihdon aikana (jos siis nyt sinne lähden, t: pessimisti) vähän muutan tätä kirjoitussysteemiä, enkä kirjoita vain kaikista tekemisistäni järjestyksessä päivä 1, päivä 2 yms tyyliin, mutta antaa nyt tämän matkan ajan vielä mennä näin. :)

Ensimmäisenä haluan hehkuttaa tämänkertaista lentoa, koska pääsin, tittidii, lentämään business-luokassa. *_* Olin valmistautunut peruseconomy-luokkaa varten kunnon selviytysmispakkauksella, mutta portilla sainkin tietää, että mut on siirretty businessluokkaan. ♥ Kuulemma kone oli niin täynnä, että useampia siirrettiin business-luokan puolelle - ja ei kyllä ollut valittamista. :) En oikein saanut kovin hyviä kuvia koneen sisältä, eikä esimerkiksi ruoat mitenkään järkyttävästi eronneet economy-luokan tarjonnasta (ne tosin tarjottiin oikeista astioista + useammassa erässä + vaihtoehtoja oli jonkin verrran enemmän), mutta se jalkatila. *___* Voisin melkein maksaa tuosta ihan siksi, että kerrankin oli ihan hyvä olo vielä lennon loppupuolellakin enkä joutunut pelkäämään veritulppaa kuten yleensä. :___D Oli myös kiva, kun penkin sai täysin makuuasentoon - en tosin siitä huolimatta juuri saanut nukuttua, mutta edellytykset siihen oli kuitenkin paremmat kuin yleensä. Ja ihanaa oli myös se, että pääsi jaloittelemaan tökkimättä ketään randomia hereille (eikä myöskään tullut kenenkään herättämäksi). :) Aa niin ja koneesta ensimmäisenä ulos pääseminen oli ihan mukavaa myös, ei tarvinut jonottaa passintarkastuksessa niin kauan kuin joskus. Toisaalta matkalaukkua odottaessa kesti sen verran kauan, että ei siitä hirveästi hyötyä ollut...

Mjoo, kuvat on tätä luokkaa. Istuin keskirivillä, joten en hirveästi päässyt katselemaan ulos, mutta eipähän tarvinut murehtia sitä, että maisemat menee hukkaan jos keskittyy liikaa nukkumiseen (/nukkumisyrityksiin).

Yllä jonkinlainen alkupala, en nyt muista miksi tällaista kutsuttiin, mutta tuo taisi olla jotain mätimoussea kumminkin. Join äärimmäisen hyvin yhteensopivasti tomaattimehua. :__D

Alkupalaksi otin kermaista rapukeittoa, mutta toisten annoksia katsellessa tuli huomattua, että se toinen vaihtoehto olisi ehkä ollut kuvauksellisempi...

...tosin tähän pääruokaan verrattuna mikä tahansa muu on kyllä kuvauksellista. :___D Tai siis, tuo oli kyllä hyvää, mutta ei antanut kauhean hyvää kuvaa business-luokasta ainakaan Kengon perheelle, kun täsmälleen samannäköistä ruokaa tarjotaan muuallakin koneessa. Mutkun teki mieli kanaa. D:

 
Aamupalavaihtoehtoina oli amerikkalainen ja japanilainen, ja japanilainen tuli syötyä. ...epäyhteensopivasti kahvin kanssa.

Jos tätä blogia muuten lukee joku muu, joka on joskus raapustanut tullilappuun jonkun muun osoitteen, kuin hotellin osoitteen, niin kyselläänkö teiltäkin yhtä epäilevästi kaikenlaista aina tullitarkastuksessa? Tälläkin kertaa tuli taas useampi kysymys siitä kenen osoite ko. osoite on. Viimeksi kysyivät jopa missä tavattiin Kengon kanssa. Ei sillä, mielellänihän mä selitän kaikenlaista kaikille, jotka vaan kuuntelee, mutta kyllä se nyt vähän oudolta tuntuu alkaa tarinoimaan jollekin random tullivirkailijamiehelle omia yksityisasioita... Ja joo, taisin selittää tästä samasta asiasta viimeksikin, mutta tää on aina jotenkin häiritsevää.

Muttajoo, ei olla vielä hirveästi tehty mitään, mutta 30.päivä käytiin Ebisussa katsomassa jouluvaloja. :)

Ihmisiä oli sen verran, että suurin osa kuvista tärähti. Varsinkin tämä kuusi oli erittäin vaikea kuvattava, kun ihmisiä vilisi joka puolella, ja tämän hetkinen kamerani ei ole mikään loistovaihtoehto pimeäkuvaukseen...

Jouluvaloja ihaillessamme myös myös syötiin leipomuksia, jotka käytiin ostamassa Johan-nimisestä leipomosta. Kuvia ei nyt ole, mutta vaahterasiirappi-macadamia-pullaleivät oli erityisen ihania. ♥ Oomoriin palattuamme ostettiin myös Atoren alakerrasta sellaisia pieniä taiyaki-tyylisiä herkkuja, joissa oli täytteenä mm. vanukasta ja satsumaimoa (vastaa jossain määrin bataattia).

Satsumaimosta puheen ollen...

Kuvassa satsumaimon lajike annouimo (tai täysin eri potaatti, en tiedä, mutta ainakin se muistuttaa satsumaimoa). Tuo on niin makeaa, että menisi hyvin jälkiruoastakin. :)

Ja kun nyt kerran ruoasta puhutaan, niin pistetään nyt sitten pari ruokaotostakin. Ruoan takiahan mä aina tänne tulen.

Eräs päivällinen, pääosassa valkosipulisoijaan dipattava naudanliha ja ikura (♥).

Meidän ainut ravintolakäynti tähän mennessä, ja sekin liukuhihnasushipaikassa. :D Kuvassa muun muassa ikuraa, kalmaria ja maguro- eli tonnikalamössöä (näin kauniisti suomeksi käännettynä).

Tarako-majoneesi-rulla. Söin kaiketi ensimmäistä kertaa koskaan, ja hyvää oli. :)

Tilaan joka kerta tuolla lopuksi chawanmushia, niin piti tietysti pitää perinnettä yllä tälläkin kertaa.

...ja lisää kalaa. Huomaa kyllä, että tämän talon ihmiset tykkää sushista ja sashimista. :D Ei sillä että olisi valittamista tosin.

Sushin voi myös paistaa. ...näemmä. :__D Varsinkin hotate eli kampasimpukka oli hyvää paistettunakin.

Uutena vuotenakaan ei oikein muuta tehty kuin syötiin. Perheen äiti lähti aattoaamuna näiden mummolle, ja on siellä kolmanteen päivään asti, joten vastuu aattoillan päivällisestä meni perheen isälle ja Kengolle, ja vietettiinkin useampi tunti ruokakauppoja kiertäen - kuten ihmismäärästä päätellen aika moni muukin näytti tekevän. :D Valitsemisessa oli haasteensa, varsinkin kun en oikein tiennyt mikä sopisi uuteen vuoteen, mutta saatiin loppujen lopuksi kerättyä kokoon ihan kiitettävän runsas päivällisateria. Varsinkin kun perheen isäkin oli hoitanut oman osuutensa mallikaasti, ja ostanut pöytään muun muassa yakisobaa sekä jonkinlaista lihaa ja tuonut näiden mummon tekemää kinpira gobouta - joka oli muuten hirveän hyvää, varsinkin kun tykkään kinpira gobousta muutenkin. ♥

Tässä koko päivälliskattaus. Ihan riittävästi ruokaa kolmelle (perheen isä oli jo syönyt muualla) ihmiselle. :___D

Rapua. ♥

Tässä näkyy vielä lähempää se kinpira gobou, josta ylempänä selitin. Se on siis tuo alareunan vasemmanpuoleinen foliossa esille asetettu ruoka - joka ei muuten foliosta huolimatta ole kuumaa tai edes lämmintä. :D Itse asiassa ainut lämmin ruoka tänään taisi olla yakisoba.

Syötiin vuodenvaihteessa toshikoshi-sobaa, eli nuudeleita vuoden vaihteen kunniaksi. Niistä ei nyt ole kuvaa, mutta yllä vuoden 2016 ensimmäinen aamiainen, ozouni-keitto, joka on soban tapaan hyvin perinteinen japanilainen uudenvuoden ruoka. Yllä oleva versio sisälsi ainakin kanaa, kananmunaa, mochia ja mitsubanlehtiä. Omani sattui sisältämään mochia peräti kaksi isoa lämpärettä, ja muiden varoittelujen seurauksena pureskelin niitä niin varovaisesti ja hartaasti, että jossain vaiheessa sain osakseni ihmettelyä, että enkö ole vieläkään syönyt... Anteeksi vaan, kun en halua tukehtua mochiin.

Niin ja jos ette vielä saaneet ruokakuvista tarpeeksenne, niin tässä tulee vielä eilisen päivällinen (pizza) ja tämänpäiväinen lounas (takoyaki).

Tilattiin kaksi L-kokoista pizzaa half & half -malliin, niin että toinen puolisko on erilainen kuin toinen. Ihan siksi, että päästään syömään mahdollisimman monenlaista. :'D Ylläolevan pizzan vasen puolisko sisältää naudanlihaa makeahkolla kastikkeella, valkosipulia ja pinaattia, oikea puolisko taas muun muassa kanaa, maissia, majoneesia ja pinaattia.

Toinen pizza oli puoliksi kasvispizza (sisältäen esimerkiksi munakoisoa ♥), puoliksi seafood-pizza, jossa tomaattikastike oli korvattu valkoisella bouillabaise-kastikkeella.

Ja tässä vielä tämän päiväinen lounas: Gindacon mentaiko-juusto-takoyaki. ♥ Sattui olemaan lämmin päivä, joten syötiin puistossa pulujen kanssa.

Meidän oli itse asiassa tarkoitus lähteä tänään Asakusaan vuoden ensimmäiselle pyhättökäynnille (japanilainen perinne), mutta Instagramin perusteella siellä näyttää tänäänkin olevan vielä sellainen ruuhka, että jätettiin se huomiselle. Lisäksi vakioseuralaiseni piti lähteä tänään iltapäivästä sukuloimaan, joten ajateltiin, että mennään Asakusaan mieluummin sellaisena päivänä, että ehditään samalla muutenkin kiertelemään lähistöllä. Eli saatte joskus tulevaisuudessa ehkä mielenkiintoisiakin postauksia, jotka ei sisällä pelkkää ruokaa. :D