Uusi lukukausi, uudet kurssit ja uudet kujeet

Heipä hei! :) Olen taas saanut kuulla blogilaiskuudestani, joten ganbaroidaan nyt sitten vähäsen ja kirjoitellaan niitä kuulumisia. Ei minulle tosin kummempia kuulu, mutta aina voin kirjoittaa esimerkiksi äärimmäisen ihanan makuisesta kahvijellystä, jonka äsken popsin. En edes muistanut, että kahvihyytelö on niin hyvää...

Mutta siis, Wasedassa alkoi uusi lukukausi ja uudet kurssit ja uudet tuttavuudet ja uudet lounaspaikat, kun maistoin ensimmäistä kertaa yliopiston bentokojuissa myytäviä lounasbokseja. Valitsin nyt tälle lukukaudelle vähän rennompia kursseja, tai ainakin parhaani yritin. Esitelmiä on melko vähän, mutta läksyjä huomattavasti enemmän kuin olin kuvitellut ja lisäksi muutaman kurssin taso on huomattavasti korkeampi kuin mitä rekisteröityessäni kuvittelin. Ilmeisesti Wasedassa ei ole rentoja japanin kursseja, mutta no, tuleepahan ainakin opittua sitä japania.

Runosuoni sykkii äärimmäisen hitaalla tahdilla tänään, joten kerron viimeaikaisesta elostani kuvien kera epämääräisessä järjestyksessä.

Ennen koulun alkamista kierreltiin ympäriinsä katselemassa kirsikankukkia. Yllä oleva kuva eräältä kävelylenkiltä kohti Shinagawaa ja takaisin. Oli nättiä! :)

Tämä kuva taas on ihan kotikonnuilta.

Ja tässä taas näette blogin kirjoittajan selkäpuolen.

Saatiin myös kunnia tavata Ryo eräänä puistoilupäivänä.  

Meguro-jokea käytiin katsomassa Eevan & Kimmon kanssa, kun ne oli mukavia ja tuli viihdyttämään minua tänne toiselle puolelle maapalloa.

Käytiin myös Shinjukun puistossa, jonne oli päättänyt muutama muukin suunnata juuri samana päivänä.

Tässä kameramies ja puu, joka on nätisti puettu pahviin. Ei aavistustakaan miksi.

Tämän merkinnän kuvat on muuten sitten äärimmäisen epäkronologisessa järjestyksessä. Menee varmaan enemmänkin väärään suuntaan.... :D

Yksi maailman ihanimmista jälkiruoista: kuzumochia kinako-jauheen ja eräänlaisen siirapin kanssa. Niin simppeliä muta hirveän hyvää. ♥

Random maisemakuva hieman kauempaa, ne muista enää mistä mutta jostain kuusesta kumminkin. :D Täältä jäi eläväisimpänä mieleen poliisiasemalla käyminen, kun käytiin viemässä maasta löytämämme 5000 jenin seteli sinne. Oli hyvin aikaa vievä visiitti, kun poliisisetä luki oppaasta mitä sen pitää missäkin järjestyksessä tehdä ja oli muutenkin vähän pihalla kaikesta, mutta oli ihan jännää katsella niitä etsintäkuulutusilmoituksia sun muita mitä siellä seinällä oli. :D

Ai niin, kävin myös ensimmäistä kertaa vuosiin kampaajalla! Oli hauska kokemus ja hiukset tuntui muutaman päivän aivan ihanilta, mutta nyt on jo alkanut tuntua siltä, että taidan sittenkin saada itsekin hiukseni leikattua ihan tarpeeksi hyvin. Tai siis, rehellisesti, huomaako kukaan teistä mitään eroa yllä olevan kuvan ja merkinnän muiden kuvien kanssa? :D Muut on otettu ennen kampaajalla käyntiä ja yllä oleva kampaajakäynnistä seuraavana päivänä. Mutta hauska kokemus oli kumminkin!

Anteeksi äärimmäisen huonosta ja epämääräisestä merkinnästä, parantelen tätä ehkä myöhemmin tai kirjoittelen lisää kuulumisia, mutta tiedättepähän nyt että olen edelleen hengissä. P-Korean ohjuskaan ei ole vielä tänne asti eksynyt, vaikka uutisissa esiteltiinkin pari päivää sitten jo evakuointiohjeita. Kengo harkitsi kaasunaamareiden hankkimistakin, mutta ne on vielä toistaiseksi tilaamatta, osin siksi, että englannin- tai suomenkielisiä uutissivustoja lukemalla totesin, että japanilaisten uutissivustojen maalailema ohjusuhka ei taida olla maailman mittakaavassa kovin realistinen. :D

Lääkärillä Japanissa

Olen oppinut viime aikoina paljon kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi pari päivää sitten opin eräästä telkkarissa näytetystä dokumenttiohjelmasta, että Japanin miescheerleaderit on oikeasti saman tyyppinen lievästi pelottava jengi kuin Koulussa -animessa, jota katseltiin Shikon kanssa pieninä hyvin innokkaasti (on laatusarja muuten eikä sitä ole suomennettu niin pitkälle, että joutuisi katsomaan liian hurjaa huutosakkimenoa). Muttajoo, asiaan.

Tällä kertaa vuorossa on siis sellaista informaatiota, joka ei aivan oka paikassa kävele vastaan: allekirjoittaneen omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa tietoa Japanin lääkäreistä. Olen testannut tähän mennessä kolmea lääkäriasemaa, kahta yksityistä pienempää ja yhtä isoa sairaalaa. Toinen noista yksityisistä oli sellainen hyvin pieni asema, jossa terveysasema on itse asiassa asuintalon alakerrassa ja lääkäri asuu itse samaisen talon yläkerrassa. Tätä ei tosin vastaanotosta sinällään huomaa, sillä paikka näyttää sisäpuolelta tavallisen kliiniseltä terveyskeskukselta. Toinen kokeilemani yksityinen on hieman suurempi terveyskeskus-kompleksi, jossa on useampi kerros. Tuo iso sairaala taas on sellainen paikka, jossa joutuu parhaimmillaan odottamaan vuoroaan useammankin tunnin, ja jossa istuu aina väkeä kymmenittäin jonottamassa. Isoin sairaala on myös näistä kolmesta vanhimman oloinen ja vähiten siisti - ei tosin sotkuinen sekään, mutta jotenkin Japanin asteikolla rähjäinen.

Täällä vastaanotolle pääsee hyvin nopeasti - ainakin Suomen tahtiin tottuneena tuntuu siltä. Yksityisillä klinikoilla otetaan vastaanotolle oikeastaan heti, paikasta riippuen jopa viikonloppuisin, eikä tällaisissakaan paikoissa hinta välttämättä kovin paljon kirpaise: itse kävin hakemassa flunssalääkkeitä 300 jenin vastaanottomaksulla (+ lisäksi lääkkeet itse, jotka maksoivat noin 200 jeniä). Ei siis todellakaan kallista - paitsi tietysti siinä tapauksessa, että on vain tuikitavallinen matkailija, jolla ei ole Japanin terveysvakuutusta. Tässä tapauksessa suosittelen nyhtämään kulut myöhemmin takaisin omalta matkavakuutusfirmalta. :'D

Itse yllätyin vähän siitä, miten halpaa lääkärillä käyminen täällä on. Suomessa aina toitotetaan Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja siitä, miten saadaan halvalla hyvää terveydenhuoltoa, kun maksetaan kalliit veromme. Mjoo-o. Itse kävin joulukuussa tuolla isossa sairaalassa, sain diagnoosin niveltuppitulehdukseta ja samalla kortisonipistoksen sormen niveleen, ja hinnaksi koko käynnille tuli 400 jeniä (= 3 euroa). Jouduin tosin odottamaan vastaanotolle pääsyä melkein tunnin, koska uudenvuodenloma-ajan ruuhka oli niin järkyttävä, mutta kyllä tuolla hinnalla kelpaa vaikka joutuisikin vähän odottelemaan. :) Sitä paitsi, mikäs olikaan se maa, jossa jonotin pienenä ties kuinka monta tuntia päivystyksessä pääsemättä lopulta koskaan lääkärille, palaten kotiin kuumeessa...? Täällä on kuulemma myös jonkinlaisia terveyskulukatto-tyyppisiä systeemejä, joissa tietyn rahamäärän jälkeen ei joudu enää itse maksamaan - niistä ei tosin ilmeisesti hirveästi tiedetä.

Turvonnut sormeni, tiedän että halusitte kaikki nähdä tämän. :) Lääkäri ei tosiaan aluksi uskonut tuossa olevan pahemmin vikaa, antoi vain kipulääkkeitä ja jotain voidetta, eli en tiedä miten asiantunteva lääkäri lopulta oli kyseessä... Eipä se tosin niin kovin pahalta näytäkään, oli vain kipeä eikä oikein taipunut (onneksi tosin eräs Suomessakin suosittu käsimerkki ei merkitse täällä suurempia niin ei ollut ongelmia siinä mielessä).

En siis tarkoita, että japanilainen lääkärisysteemi välttämättä olisi parempi kuin Suomen. Täällä ollaan tuhatkertaisesti Suomea pahemmin lääkeuskovaisia ja pieneen flunssaankin saa yleensä melkoisen pilleriläjän. Kuten ehkä saatatte aiempien postauksieni perusteella muistaakin, itse sain syksyllä normaaliin flunssaan yhdellä kertaa viittä eri lääkettä. :D Toinen asia, jonka suhteen joutuu olemaan vähän varovainen, on lääkäriaseman JA lääkärin huolellinen valinta. Ei täällä mitään epäilyttäviä lääkäriasemia ole sen enempää kuin Suomessakaan, mutta olen löytänyt jo yhden paikan, jota aion vastedes välttää parhaani mukaan. Tajusin jälkeenpäin, että viimesyksyn flunssani oli todennäköisesti keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume, mutta minut vain passitettiin ilman tutkimuksia pilleriläjän kanssa kotiin. Ei sillä, että tuo sinällään haittaisi, mutta olisin ehkä jättänyt menemättä joka päivä kouluun, jos olisin tiennyt - ja samalla parantunut reippaasti nopeammin. Kengo kävi samassa paikassa keuhkokuumeen kanssa ja se oli "onneksi" niin huonossa kunnossa, että se sentään tutkittiin, mutta jostain kumman syystä eivät osanneet kumminkaan diagnosoida sitä. Seuraavana päivänä toisessa sairaalassa Kengoa sitten kiellettiinkin enää koskaan menemästä tuohon ei-niin-hyvään sairaalaan, kuulemma yhtä tyhjän kanssa. :D

Muttajoo, se siitä. Jos joku blogini lukijoista joskus asustelee lähellä Oomoria, niin voin kertoa suosituksia ja anti-suosituksia tarkemmin. Joka tapauksessa täällä siis kannattaa vähän tutkia etukäteen, minne lääkäriasemalle mennä ja minne ei. Terveysasemia ja sairaaloita on täällä sen verran reippaasti, että riittää ainakin mistä valita - hammaslääkäreitä on tosin vielä enemmän.

Lääkärit on muuten täällä yhtä persoonallisia heppuja kuin Suomessakin, mutta juroimmatkin juttelee kumman innokkaasti, kun tällainen ulkomaalainen heppu saapuu vastaanotolle. Eräskin lääkärimies, joka on kuulemma yleensä vähän töykeä eikä hirveästi juuri mitään ylimääräistä puhu, jutteli oikein innokkaasti Suomesta ja revontulista samalla kun pisti minulle influenssarokotteen. :'D Yksi taas aina mulkoilee silmät niin jättimäisinä, että melkein tuntuu, että se tahallaan yrittäisi saada häipymään vastaanotolta niin äkkiä kuin vain mahdollista... Ihan hassu pappa sekin kyllä. Sillä on sellainen hilpeä osittaiskaljukin, kuten lähes kaikilla lääkäreillä joiden kanssa olen ollut täällä tekemisissä.

Täällä lääkärit ovat monesti myös mukavan tehokkaita: useamman kerran olen ollut ulkona vastaanotolta parissa minuutissa. Tutkimuksia myös määrätään melko heppoisesti, ainakin tuossa isossa ruuhkaisessa sairaalassa, jossa minulta mitattiin turvonneen sormen takia kymmenittäin veriarvoja sun muita, otettiin röntgenkuvat ja ehdotettiin myös MRI-kuvauksia. Tutkimukset myös hoidettiin hyvin tehokkaasti, samoin kuin ohjeistukset liittyen muun muassa siihen, minne minun tulisi milloinkin syöksyä pisteltäväksi tai kuvattavaksi. Suosittelenkin hankkimaan täydellisen kuullunymmärtämistaidon ennen tuollaiseen kiireiseen sairaalaan menemistä, koska minullakin oli vaikeuksia välillä tajuta, mitä minun milloinkin haluttiin tekevän ja minne pitäisi mennä. :D
Niin ja tosiaan, sehän on sitten eri asia, että onko tutkimuksiin lähettäminen ja tehokkuus hyvä vai huono asia, itsekin olen siitä vähän montaa mieltä...

Suomessa lääkärilasku taitaa ainakin julkisella puolella tulla jälkeenpäin kotiin, täällä taas maksetaan poistuessa. Mukaansa saa yleensä myös kyseisen sairaalan/terveysaseman kortin, jotta seuraavalla kerralla on nopeampi kirjautua sisään. Toisaalta tämä kortti ei yleensä ole kovin pitkää aikaa voimassa, ja esimerkiksi puolen vuoden tauon jälkeen joutuu monesti maksamaan uudestaan niin sanotun "aloitusmaksun", joka on paikasta riippuen jopa 40 euroa. Suosittelen siis Japanissa asustelevia käymään lääkärillä joko jatkuvasti tai ei ollenkaan. :'D

Tämä henkilö ei ole juuri viimeaikoina lääkärillä viihtynyt, eli ensi kerralla tulee taas kolmekymppiä maksettavaksi - ainakin vakkarisairaalassani.

Tämä merkintä on nyt ollut hyvin sekava, mutta sanotaan nyt loppuun vielä, että loppujen lopuksi lääkärikäynnit täällä menevät aikalailla samalla kaavalla kuin Suomessakin. Marssitaan tiskille, selitetään miksi on tullut paikalle (tai jos on varattu aika niin vain ilmoittaudutaan), istutaan odottamaan, hillutaan lääkärin huoneeseen ja selitetään taas asioista, ja loppu riippuukin siitä, minkä vuoksi on paikalle tullut. Ainoa selkeä eroavaisuus on se, että lääkärien vastaanottoja ei yleensä pidetä pienissä huoneissa mukavan yksityisesti, vaan välissä saattaa olla vain näköesteenä toimiva seinä, jonka toisella puolella on toinen lääkäri toisen potilaan kanssa. Lisäksi tuossa isossa sairaalassa vastaanottohuoneessa ei ollut edes ovea, vain verho, jonka toisella puolella muut potilaat istuvat odottamassa vuoroaan. :D Ei siis hirveän yksityisissä asioissa ehkä tee mieli mennä ainakaan suurempiin sairaaloihin, pienillä klinikoilla yksityisyyttä tuntuu onneksi saavan vähän enemmän.

Mutta se tästä sekavasta merkinnästä! Loppuun aikaisia kirsikan kukkia, jotka bongattiin Harajukussa pari viikkoa sitten.

Koulupäivien lounaskooste

Lääkäripostausta saatte vielä hetken odotella, mutta tässä kuvapostaus koulupäivien parhaasta hetkestä, eli lounaasta. Siitä ihanasta 50-minuuttisesta, jolloin syöksyn ulos luokkahuoneesta, portaat alas ja lähimpään Seven Eleveniin pohtimaan "mitä sitä tänään söisi". Aion tosin tästedes shoppailla varmaan lähinnä Santoku-supermarketeissa, koska Seven Elevenin valikoimat alkavat kyllästyttää + Santokussa on halvempaa ja kunnon valikoima. Sevenin lisäksi tästä postauksesta löytyy lounaita, jotka ovat peräisin yliopiston omasta kaupasta, My Basket -supermarketista (joka on liian pieni eli valikoimakin on pieni) tai joskus harvakseltaan jopa jostain muusta konbinista.

Naudanliha-bento, aloe-jogurtti ja vihannesmehu. Yliopiston kaupasta kerätty.

Kallis avokadosalaatti lievästi tulisella kastikkeella, vaniljavanukkaalla täytetty pullaleipä ja kuitupitoinen konnyaku-hyytelö.

Kolminkertainen kolmioleipä täytettynä teriyakikanalla, majoneesilla ja kananmunalla. Juomana sitruksinen yuzu-mehu.

Sekihan-onigiri (tämä kannattaa ehdottomasti ostaa Seven Elevenistä!), pinaattikananmunapekonipaistos, jogurtti ja lämmin hunajasitruunajuoma. Olin muistaakseni tällöin kipeänä, niin yritin syödä mahdollisimman vitamiinirikkaasti ja tämä oli tulos. :___D

Yllä oleva lounas on itse asiassa ostettu My Basket -supermarketista ja syöty ruotsalaisen kurssikaverini asunnolla, jonne kävelee Wasedalta parissa minuutissa. Syötiin lisäksi inarisushia ja makirullia jauhetulla magurolla (= halpaa sushia).

Tuli kylmä ja nabeinnostukseni alkoi. Yllä korealaistyylinen tulinen kimchinabe sisältäen muun muassa kimchiä, possua ja tofua.

Taas eräs yritys saada jostain kasviksiakin, kun päivällisellä niitä ei yleensä hirveästi tule syötyä. Tämäkin lounas on peräisin My Basketista, sisältäen haudutettuja etikkaisen makeita vihanneksia (+ kananmunan + jotain), pinaattia seesaminsiemenillä, white mocca -tyylisen kahvivanukkaan (oli muuten virheostos) ja taka-alalla suosikki-ochani, eli tummahko, vahva vihreä tee.

Jälkiruoka. Söin lounaaksi sushia tunnilla (kyseessä siis se tunti, jolla tehtiin itse sushipalleroita), joten ostin lounastauolle vain karamellivanukkaan.

Jonkinlainen keitto ja chaahan-onigiri, jota Kengo suositteli. Riisi on niin irtonaista, että oli hyvin vaikea syödä siististi, mutta hyvää oli. Taustalla näkyy taas vihreää teetä. Kannan yleensä juomiset kotoa, kun näiden perhe aina tilaa kerralla reippaasti juomisia supermarketista. Tulee halvemmaksi. :'D

Korealaistyylinen chige-niminen nabe-tyyppinen ruoka ja pussissa paistopisteeltä ostettu hamukatsu. Googlettakaa ハムカツ niin tiedätte mikä se on, kuvaa kun en näköjään saanut otettua. :D

Taas teriyakimunaleipä. Tämä on tosin FamilyMartin versio, jossa on myös salaattia ja sipulia. Tykkään sipulista nykyään, mutta tuohon leipään se sopi sen verran surkeasti, että olen vältellyt kyseisen konbiniketjun voileipiä siitä asti. Vasemmalla väsyneen päivän maitokahvi ja oikealla annouimo-vanukas, eli vanukas, joka maistuu äärimmäisen makealta perunalajikkelta (ja jota muuten suosittelen varauksetta kaikille Japanissa käyville ♥).

Salaatti ihanalla kastikkeella sisältäen muun muassa reippaasti daikonia, addiktioleipäni ja kreikkalaista jogurttia hunajalla.

 Miso chanko -nabe kanajauhelijapalloilla, sekihan-riisipallo ja jälkiruokana japanilaistyylinen jälkiruoka cream senbei, sisältäen azukitahnaa, warabimochia, shiratamaa ja kermaa.

Yliopiston omasta konbinista ostettu lounas. Vastapaistettu melonileipä suklaahipuilla (parasta ♥), lihaa ja majoneesia sisältävä onigiri sekä kreikkalainen jogurtti.

Ume-konbu-riisipallo ja pekonileipä. Molemmat lievästi epäonnistuneita ostoksia, leipä oli lämmittämättömänä kuivan jyystettävä, onigiri taas muuten vain ei ollut ihan omaan makuuni, vaikka umesta tykkäänkin.

Kallis mentaiko-onigiri, vanukas mansikkakastikkeella ja yakitorilajitelma (paistettua kanaa siis), joka oli ihan mielettömän hyvää. ♥

Aamupala. Eräänä torstaiaamuna tuli nälkä koulumatkalla, niin kävin sitten ostamassa vaniljatäytteellä täytettyjä suklaakuutioita (äärimmäisen onnistunut ostos) ja macchavalkosuklaakeksinaksuja (epäonnistunut ostos). Eräänä toisena torstai-aamuna nälkä innosti ostamaan Godivan tryffeleitä, mutta siitä rahakaivosta ei onneksi ole kuvaa todisteena... :'D

Viimeisiä lounaita ennen lukukauden loppua. Halusin jotain hyvää makeaa, mutta tiesin, että kadun jälkeenpäin, jos ostan pelkkää makeaa, joten ostin myös random misopohjaisen keiton. Lisäksi kermavaahdolla täytetty melonileipä ja vanukas, johon olin tuossa vaiheessa täydellisen koukussa (nytkin alkoi tehdä mieli...).

Ensimmäinen Santoku-supermarketista ostamani lounas. Jos näyttää vähältä, niin katsokaa ensin saman päivän jälkiruokaa...

Daigaku-imoja (bataattia makeassa kastikkeessa) ja maccha-soijamaitovanukas. Vanukas ei ollut ihan minun makuuni, mutta daigaku imo ei onneksi petä koskaan, vaikka onkin tahmaisuudessaan vaikea syödä asiallisesti. Söin vielä tuona päivänä lounge-huoneessa yhden puolalaisen kurssikaverin & suomalaisen hepun kanssa - nämä onneksi ehtivät häippäistä luennolle ennen kuin siirryin jälkiruokaan. :D

Loppuhuipennuksena ainut koululounas (alkuaikojen kouluruokalavisiittiä lukuunottamatta), jonka popsin ravintolassa. Kengolla oli asiaa yliopiston lähelle ja minulla taas oli sopivasti luento peruttu, joten suunnattiin Takadanobaban Negishiin syömään. Niin hyvää. ♥

Loppukatsaus syyskauden kursseihin #2

Meinaa taas bloggailu unohtua, vaikken muista olleeni mitenkään erityisen kiireinen. Tai no, ehkä vähän, mutta kyllä siinä löhöilyn, syömisen ja nukkumisen välissä olisi ehkä ehtinyt tänne jotain raapustaa, jos olisi jaksanut painaa koneen käynnistysnappia...

Anyways, länttään tähän nyt nopeasti mielipiteeni syyslukukauden kurssien toisesta puoliskosta - unohdan muuten kohta mitä koko kursseilla tehtiin. :'D Tämä postaus on suunnattu erityisesti Waseda-vaihdosta kiinnostuneille (suosittelen harkitsemaan asiaa vielä muutaman kerran - vaihdon saa hoidettua huomattavasti hauskemmin ja mukavammin muualla kuin Wasedan IJLPssa), mutta postaan seuraavaksi jotain yleisellä tasollakin mielenkiintoista.

Kuvapuolella saatte nauttia Japanin ihanasta talviherkusta nimeltään yaki-imo, joka ei liity aiheeseen millään muotoa. ♥

 Tältä näyttää yaki-imo paperipussissa.

Comprehensive Japanese 5

Eli se 3 kertaa viikossa pidettävä kurssi, jolla opetellaan japania mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.   Ehkä kokonaisuutena hyödyllisin ja mukavin kurssi koko periodissa, suurilta osin sen ansiosta, että minulla oli hyvä tuuri opettajavalintojen kanssa. Muilla kursseilla tosiaan pääsee valitsemaan opettajan (/kurssin voi valita opettajan perusteella), mutta comprehensive -kursseja pidetään aina niin paljon, että oppilaat arvotaan kursseille - ja näin siis myös opettajia pääse itse valitsemaan. Itse pääsin sellaiselle kurssille, jolla oli keskiviikon tunnilla superystävällinen naisopettaja (joka oli myös hyvä opettamaan) ja perjantain kaksoistunnilla sellainen mukava miesopettaja (ainoa miesopettaja tässä periodissa muuten), joka jostain syystä piti maskia naamalla puoli kurssia, mutta jonka tunneilla oli jostain syystä tosi hauskaa. Tällä kurssilla oli kivaa myös se, että ehti vähän jopa tutustua kurssikavereihin, kun näki samoja ihmisiä useamman kerran viikossa. Ai niin, ja tietty hyvää oli myös se, että opin vihdoinkin kunnolla kirjoittamaan pitkiä asiatekstejä. Lisäksi tuli hyvää kielioppi- ja sanastokertausta. Tasapainoa hyödyllisyyteen toivat kirjan kappaleisiin liittyvät hyödyttömämpääkin hyödyttömämmät kertausmonisteet sekä kuullunymmärtämis-sessiot, joita ei koskaan ehditty kunnolla pitämään, mutta kokonaisuutena aivan loistava kurssi.

Opiskellaan japania dokumenttiohjelmien avulla -keskustelukurssi

Kurssin pointtina oli se, että leikittiin vuorotellen ryhmissä opettajia - toisin sanottuna pidettiin 75 minuutin esitelmät. Pääpointtina oli tosin keskustelu, joten luokan edessä pälättämisen välissä piti aina pakottaa muu luokka keskustelemaan aiheesta. Tällä kurssilla oli hyvin suuri joukko puoliksi japanilaisia ja aasialaisia opiskelijoita, mutta itse päädyin jotenkin ihmeellisesti ryhmään, jossa oli lähestulkoon pelkästään eurooppalaisia vaihtareita. :'D Päätettiin sitten vielä valita aiheeksi Haafu-elokuva, eli Japanissa asuvien puoliksi japanilaisten elämästä kertova dokumenttileffa. Keskustelua syntyi lähinnä liittyen syrjintään ja ihmisen arviointiin ulkokuoren perusteella - aika perusaihe siis. Muut ryhmät esitelmöivät muun muassa eutanasiasta, vanhustenhoito-ongelmista Japanissa, LGBTsta ja sinievätonnikalojen sukupuutto -ongelmasta. Nyt kun tuota listaa katsoo ja miettii tuota kurssia muutenkin, niin kyllä mun japanin taito ilmeisesti on jo aika hyvässä kunnossa, kun millään tunnilla ei ollut ongelmia ymmärtää mistä puhuttiin. :'D Joka tapauksessa oikein mielenkiintoinen kurssi + oli myös hauskaa kiitos omalaatuisien kurssitoverien.

Ääneenlukemiskurssi

Oli lopulta aika hyödytön kurssi eikä auttanut intonaation tai ääneenlukemistaidon paranemisessa juuri yhtään. Tunnit menivät aina käytännössä niin, että ensin leikittiin suunnilleen puolet tunnista (...mjoo) ja sitten meidän jaettiin ryhmiin, joissa harjoiteltiin (aivan liian lyhyessä ajassa) lukemaan joku lyhyt runo tai tarinanpätkä. Tunnin lopuksi sitten kaikki ryhmät esittivät tuotoksensa samalla kun muut raapustivat hätäisesti kommenttilappuja. Ihan hauska ja vaivaton kurssi + kasvatti esiintymistaitoa ja fb-kaverilistaa, mutta japanin opiskelun kannalta melko hyödytön.

Tässä kuvassa yaki-imo lämpenee uunissa ehdittyään kylmentyä matkalla kotiin. 

Draamankatsomiskurssi

Katsoin äsken kurssiorientaatiopostausta, ja ensivaikutelmani tästä kurssista on näköjään ollut hieman väärä. Ei nimittäin todellakaan ollut lopulta suosikkikurssini... Kaiken kaikkiaan ihan ok kurssi, pääsi katsomaan draamaa eikä ollut kovin työläs, mutta kuullunymmärtämiskoe alkoi ottaa päähän jo ensimmäisestä tunnista alkaen. Ensinnäkin, meidän oletettiin tunnilla kuulevan 100% tarkkaan mitä supernopeasti pälättävät hahmot sanovat. Ihan sama ymmärrätkö mitä sanotaan, kunhan osaat kirjoittaa sen pilkuntarkasti paperille - murteilut, puhekielisyydet ja jopa mahdolliset kielioppivirheet mukaanlukien. Tämä nyt vielä menetteli, mutta "kuullunymmärtämis"-testin viimeinen osuus sai välillä oikeasti ärsyyntymään. Ehkä olen ymmärtänyt sanan "kuullunymmärtäminen" väärin, mutta olen aika varma, että kyseinen sana ei tarkoita "45 minuutin draamajakson sisällön pilkuntarkkaa muistamista". Kysmykset olivat nimittäin luokkaa: "Millä nimellä hahmo A kutsui hahmo B:tä?" (2 sekunnin turha yksityiskohta jakson alkupuolella) tai "Täydennä tämä hahmon B sanoma lause" (kyseinen lause sanottiin koko jaksossa yhden kerran nopeasti).

Sanakoe oli huomattavasti vähemmän raivostuttava, mutta ärsytti osaltaan sekin. Ensinnäkin, meillä oli aina reilun parin sivun lista sanoja opiskeltavana ennen jokaista tuntia. Kaiken kaikkiaan sanoja oli ehkä noin 100-200 per tunti, itselleni uusia sanoja onneksi huomattavasti vähemmän. Valitettavasti sanakokeessa oli kuitenkin välillä kohta, jossa sanojen merkitys piti selittää japaniksi - ja kaiken lisäksi nämä sanat olivat välillä sellaisia, joita Kengokaan ei osannut selittää ilman googlen apua. Käytinkin sanakokeen takia joka kerta useamman tunnin sanalistan perusteelliseen opiskeluun - vain huomatakseni, että kokeessa kysyttiin ilmauksia, joita ei edes ollut koko listassa. Ei, ei ja ei.

Juttelin yhden kiinalaisen tytön (joka on muuten johnnysfani) kanssa tuosta kurssista jälkeenpäin, ja se piti sitä ihan suosikkikurssinaan, vaikka kokeet kuulemma olivatkin vaikeita. Ilmeisesti siis ei vain sovi perfektionisteille? Ja en siis edes saanut mitään huonoja pistemääriä, ärsytti vain se, että kyseltiin järjettömyyksiä.

Tässä tunnelmaa keventämään leikattu yaki-imo, valmiina syötäväksi. Vielä kun olisi muistanut voita ostaa...

Elämäntarinan kirjoitus -kurssi

Tästä kurssista tykkäsin erittäin paljon. Kurssin pääpointtina oli kirjoittaa jonkinlainen tarina omasta elämästään/itsestään, mielellään keskittyen johonkin tiettyyn teemaan. Osa kurssilaisista keskittyi johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen tai esimerkiksi harrastukseen, osa taas kirjoitti koko elämästään. Kurssin tarkoituksena oli kirjoittamisen lomassa pohtia omaa elämäänsä ja persoonallisuuttaan esimerkiksi tulevaa ammatinvalintaa ja työnhakua varten. Itse pidin kurssista erityisesti siksi, että pääsi kirjoittamaan paljon, mutta myös siksi, että muiden juttuja oli mielenkiintoista kuunnella. Tarinoita riitti aina Etelä-Korean armeijasta (joka on muuten ilmeisesti ihan mielettömän rankka kokemus) ja supertiukasta kiinalaisesta kasvatuksesta maailmanmatkaajiin, ja välillä tuntui kuin olisi lukenut elokuvan käsikirjoitusta tai täysin fiktiivistä romaania. Tunnit menivät niin, että kirjoittaminen hoidettiin aina vapaa-ajalla ja tunneilla meidät jaettiin randomisti ryhmiin, joissa lukaistiin toistemme tuotokset ja keskusteltiin niistä. Saatiin lopuksi kurssista muistoksi kirjanen, johon on painettu kaikkien tarinat + kanteen vielä yhteiskuva. Työläs kurssi, mutta ehdottomasti sen arvoinen. :')


Ja siinä taisikin olla kaikki kurssit, jotka syyslukukaudella purskutin läpi. En tiedä millaisen kuvan näistä selostuksista saa, mutta vaikka onnistuin valitsemaan muutaman rennommankin kurssin, oli opiskelu silti rankempaa kuin missään, missä olen ennen opiskellut. Eli, jos hauskanpito vaihdon aikana kiinnostaa niin en ehkä suosittelisi Wasedan ILJP-ohjelmaa. Myös japanilaisiin opiskelijoihin tutustuminen on vähän vaikeaa, kun niitä ei juuri japanin tunneilla vilistä. 

Loppukatsaus syyslukukauden kursseihin #1

Juu, minullahan on tuolla luonnoksissa myös useampi "välikatsaus kursseihin" -niminen postaus, mutta niiden loppuun asti kirjoittamiseen ei ilmeisesti koskaan ollut aikaa, joten kirjoitetaan nyt sitten vain loppukatsaus. Wasedan syysperiodi tosiaan loppuu parin viikon päästä ja 31. päivä on omalla kohdallani jo talvilomaa, wohoo. :) Kyseinen talviloma kestää muuten yli 2 kuukautta, joten kenties tällä lomalla ehdin tehdä muutakin kuin nukkua ja toipua opiskelustressistä.

Mutta niihin kursseihin! Ne kun ovat olleet elämäni pääpiste lokakuusta asti. :D

Näkymää erään yliopistorakennuksen sisältä päin kuvattuna.

現代社会を読む
Eli siis kurssi, jolla luetaan tekstejä liittyen Japanin yhteiskuntaan, opiskellaan hieman sanastoa liittyen aiheeseen (+ esim. tekstissä vilisevien verbien käyttötapoja) ja opitaan vastaamaan tekstiin liittyviin kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi. Kurssista on ollut hyötyä lähinnä tiivistämistaidon ja nyky-yhteiskuntaan liittyvän sanaston kannalta, tekstit itsessään on sen verran helpohkoja ettei niistä ole kauheasti japania oppinut. Opettaja on mukava eikä kurssi ole ollut kovin vaivalloinen, läksyjäkin hyvin vähän.

Sanomalehtikurssi
Tälläkään kurssilla ei juuri läksyjä ollut, mutta kokonaisuutena oli jokseenkin stressaava ja ehkä vähän turhan haastava. Sanomalehtiartikkelit itsessään tuottivat jo tarpeeksi haastetta (Kengollakin oli vaikeuksia ymmärtää kaikkea mitä niissä sanottiin), mutta vielä enemmän ärsyttivät opettajan laatimat tehtävämonisteet, joista 1) ei ollut minkäänlaista hyötyä minkään kannalta ja 2) ei monesti saanut selvää edes natiivi japanilainen. :___D Lisäksi suurin osa kurssin opiskelijoista oli selvästi valinnut itselleen liian korkeatasoisen kurssin, koska välillä opettaja joutui käymään puolet luokasta läpi saadakseen tyydyttävän vastauksen johonkin kysymykseen.
Tiivistettynä: en suosittelisi, mutta toisaalta kyllä tämä kurssi kehitti aika reippaasti lukutaitoa. Lähes kaikilla muilla valitsemillani kursseilla tekstit oli aivan liian helppoja, joten oli ihan piristävää saada vähän haastettakin välillä.

Kielioppikertauskurssi tasoa 5-6
Kurssin nimen ja kuvauksen perusteella luulin, että kurssilla luettaisiin tekstejä ja analysoitaisiin niiden kielioppirakenteita. Pieleen meni. Kurssilla käydään läpi simppeleitä kielioppirakenteita, väännetään rautalangasta は ja が -partikkeleiden eroavaisuuksia ja puhutaan kaikesta vaikeilla kieliopillisilla nimityksillä (mutta näitä nimityksiä ei sitten kuitenkaan mukamas tarvitse oppia). Ai niin, ja kyllä tällä luetaankin: muun muassa yksinkertaistettuja lastenkirjasta poimittuja tekstejä, jotka käydään läpi raivostuttavan yksityiskohtaisesti. Läksyjen suhteen tosi vaivaton kurssi, ei esseitä tai muitakaan isoja läksyjä, mutta pyrin kevätlukukaudella välttelemään vastaavanlaisia kursseja parhaani mukaan.

Ainekirjoitusta vapaaehtoisten japanilaisen avustuksella
Tämä kurssi oli kokonaisuutena erittäin opettavainen ja mukava kurssi. Kirjoitettavaakaan ei lopulta ollut kovin paljon: 3 ainetta (yhteensä 4 sivua) koko kurssin aikana. Tykkäsin tällä kurssilla kaikesta eniten siitä, että aineista sai opettajan punakynämerkintöjen lisäksi henkilökohtaista ja hyvin tarkkaa palautetta natiiveilta, ja vähänkin epäluonnollisen kuuloiset tai korvaan särähtävät ilmaukset korjattiin yhdessä japanilaisten avustajien kanssa. Yhden aineen hiomiseen käytettiin aina useampi tunti, ja joskus omani valmistui niin nopeasti, että muutama tunti meni täysin aiheeseen liittymättömiä jutustellessa. :') Ihana kurssi, joka sai harkitsemaan myös saman opettajan raportin kirjoitus -kurssin valitsemista. Edes kurssin ajankohta (maanantai-ilta) ei häirinnyt, kun tunneilla oli niin mukavaa ja mielenkiintoista. :)

Perinnekulttuuria kokemisen kautta

Ainekurssin opettaja pitää myös tätä kurssia. Otin tämä siksi, etten ollut tarpeeksi kiinnostunut Japanin perinnekulttuurista, ja pakko myöntää ettei tilanne kurssin aikana muuttunut, mutta tulipahan koettua kaikenlaista, jota en muuten koskaan varmaan olisi kokenut. :) Erityisesti taikorumpujen paukutus oli kivaa, alkoi oikeastaan jopa tehdä mieli liittyä Wasedan taikokerhoon (pari kuvaa ko. tunnista löytyy täältä, mut tunnistaa koosta ja awkwardista olemuksesta). Toinen josta tykkäsin, oli kurssin alkupään furoshiki-tunti. Tuskin tulen koskaan paketoimaan yhtäkään lahjaa furoshikiliinalla, mutta kiva oli silti oppia miten se tehdään. :D Tykkäsin tällä kurssilla myös siitä, että aina suunnilleen joka kolmas kerta oli pyhitetty keskustelulle liittyen edellisten kertojen aiheisiin.  Lisäksi kurssilla ei ollut mitään kovin stressaavia läksyjä. Sen sijaan yksi asia, josta en tykännyt, oli sekä opettajan että japanilaisten avustajien välillä pinnalle ponnahtavat asenteet siitä, etteivät vaihto-opiskelijat tiedä mistään mitään. Myönnetään, perinnekulttuurista en ole ihan hirveästi perillä, mutta sushitunnilla otti kyllä päähän, kun kaikilla on oletuksena, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni maustamassa sushiriisiä tai syömässä katkarapua. Lisäksi vielä eräs (ihan hauska mutta välillä yleistyksissään raivostuttava suomirakas) avustajapappa kehtasi luulla mua nirsoksi, vaikka oikeasti vaan pelkäsin syödä niitä pöydällä ties kuinka monta tuntia lilluneita fisuja... Onneksi japanilainen asenne on tarttunut sen verran, etten kiehahtele mitenkään huomattavasti. :D

Tässä tätä eksoottista gourmet-sushia, jollaista kukaan ulkomaalainen ei ole koskaan syönyt. Joo.

Olinkohan oikeasti ainut, joka pelkäsi saavansa ruokamyrkytyksen tuolla tunnilla...?

Keigo-kurssi
Hyödyllistä kertausta ja vähän uuttakin - tiedän nyt enemmän keigosta kuin Kengo. :___D Pettymyksen tuotti tosin se, että ei harjoiteltu keigoa käytännössä ollenkaan. Vähän välillä keskusteltiin, mutta sekin meni perusteineigolla ja lisäksi pidettiin (/pidetään, toinen on itse asiassa vielä pitämättä) pari ryhmäharjoitusesitelmää luokan edessä. Ensimmäistä varten kirjoitettiin ryhmissä näytelmä, jossa käytettiin keigoa - ei juuri hyötyä muussa, kuin esiintymistaidon kasvamisessa. Toista varten taas haastateltiin ryhmissä japanilaisia jostain aiheesta (meidän ryhmä tietoudesta liittyen keigon eri muotoihin), ja myöhemmin esitellään tulokset muulle luokalle. Ihan ok kurssi sinänsä, mutta olisin kaivannut tilannesidonnaista puheharjoittelua reippaasti lisää. Omapahan tosin syyni - olisihan niitä muitakin keigokursseja ollut tarjolla.

Keigokurssin koepänttäystä lounaan jälkiruoan kera.

Tiivistyskurssi
Opettaja on supersympaattinen vanha japanilainen nainen, joka puhuu hiljaa ja lempeästi, ja välillä alkaa selittämään kesken tunnin neliapiloiden etsimistaktiikoista (saatiin nähdä myös sen neliapilakokoelma) tai siitä, miten kissojen silittely on mukavaa. :D Lisäksi kirjoitettiin koko luokan voimin naimisiinmeno-onnittelut eräälle kurssilaiselle, josta en muista edes nimeä saati mitään muutakaan, mutta onpahan nyt onniteltu. :___D Kurssista oli tiivistämistaidon kannalta paljon enemmän hyötyä kuin aluksi olisi uskonut ja tunnit olivat unettavuudessaan mukavan rentoja. Sanastoakin tarttui mukaan monenlaisista aiheista ja eri tasoilta, joten kokonaisuudessaan yllättävän hyvä kurssi.

Vessaselfiet. ♥

Ensi kerralla juttua lopuista viidestä kurssista! Kurssien nimistä ynnä muusta kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa aiemmat postaukseni liittyen kursseihin: täältä ja täältä. Kirjoittelen pikapuoliin myös kokemuksistani liittyen japanilaisiin lääkäreihin, eli pysykää kuulolla vaikkei opiskelupuoli niin kiinnostaisikaan. :)

Joulun viettoa

Mitäs parempaa tekemistä sitä uudenvuodenaattona olisi kuin kirjoittaa joulunvietosta, joten saatte nyt kuulla hieman siitä, miten vietin ensimmäisen Japani-jouluni. Olen käynyt Japanissa monen monta kertaa ja viettänyt täällä kerralla pisimmillään parikin kuukautta, mutta jostain syystä en ennen tätä vaihtovuotta koskaan ole ollut täällä jouluna. Ja ymmärrän nyt tämän ensimmäisen joulun jälkeen hyvin miksi: Japanin joulu ei näyttävistä jouluvaloista huolimatta ole kovin jouluinen.

Varoituksen sana: merkintä sisältää jonkin verran yleistämistä, mutta en ole mikään ekspertti japanilaiseen jouluun liittyen + kirjoitan lähinnä omien kokemuksieni ja kuulemieni kertomuksien perusteella, joten ei kannata ottaa kaikkea totuutena. Niin ja mainittakoon nyt varmuuden vuoksi sekin vielä, että tiedän varsin hyvin, että Suomessakin sanan "jouluinen" tulkinta riippuu täysin ihmisestä, samoin se, miten joulua viettää, joten painotetaan nyt vielä sitä, että puhun tässä merkinnässä ihan vain itsestäni. :')

Näyttääkö jouluiselta? Ei. Mutta itse asiassa kuva ei edes ole jouluaatolta eikä sää ole se pääpointti, koska ei Suomessakaan (läheskään) aina saada valkoista joulua + Japanissa oli tänäjouluna paikoin hyvinkin valkoista (Hokkaidolla ainakin on oikein kivasti lunta). Syynä epäjouluisuuteen on yksinkertaisesti tunnelma - ja asenteet liittyen jouluun. Jouluaatto ei ole se rauhallinen päivä, joka vietetään perheen kanssa kotona syöden jouluruokia, saunoen ja lahjoja avaten, vaan jouluaattona juhlitaan kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa jonottamalla ravintoloihin ja jouluvalonäytöksiin.

Roppongin joulumarkkinatungostatunnelmaa.

Lisäksi joulua ja joulunalusaikaa voi viettää myös kiertelemällä joulumarkkinoita. Itse katsastin vain Roppongin ja Hibiyan joulumarkkinat, mutta molemmat olivat aika samantyylisiä. Myynnissä lähinnä glögityylistä viiniä, saksalaista olutta ja makkaroita + kaikenlaista friteerattua - ei siis ainakaan suomalaisten perinteiden mukaista jouluruokaa siis. :'D

Hibiyan markkinat olivat sen verran suurta kokoluokkaa (mainostetaan Tokion suurimpina joulumarkkinoina), että myynnissä näkyi myös erilaisia joulukakkuja ja pipareita. Tosin kuten yllä olevista kuvista voi ehkä päätelläkin, ihmisiä oli sen verran liikkeellä, että jonottamisessa kuluu sen verran aikaa, että ei lopulta syöty mitään. Katseltiin vain koristeluja ja nautittiin piparin- ja glögintuoksusta. :')

Huomioikaa oikealla näkyvä jono: (enimmäkseen) pareja jonottamassa yhteiskuvaan kuusen kanssa.

Itse jouluaattona käytiin Shinbashissa tallustelemassa ja katsomassa Caretta Shiodome -kauppakeskuksessa katsomassa yhtä jouluvalonäytöstä, mutta se tungos oli niin järkyttävä, että päädyttiin lopulta ihailemaan valoja lähinnä ylhäältä kadulta käsin.

Yllä kuva, jonka kävin ottamassa alhaalla jouluvalojen tasolla. Ihmismeri ei kuvassa näy, mutta tietäisitte vain, miten paljon vaivaa näin, että pääsin ottamaan tällaisen kuvan, jossa ei näy yhtäkään random hepun päätä. :___D Tuota valonäytöstä olisi päässyt jonottamalla katsomaan myös paremmin, mutta oltaisiin todennäköisesti päästy ulos siitä ihmismassasta vasta aikaisintaan tunnin päästä, joten jätettiin tällä kertaa väliin.

Kadulta ei saanut kovin hyviä kuvia, kun roikkumispuomin edessä oli kulkuesteet ja ylempänä taas kuvaamista häiritsi lasiseinä, mutta näyttävää valonäytöstä pystyi seuraamaan ihan siedettävän hyvin. Kaikissa näissä kuvissa tuo valomeri näkyy sinisenä, mutta tosiasiassa se vaihteli väriä musiikin mukaan + myös valojen kirkkaus vaihteli. Välillä soi sellainen uhkaava musiikki ja myös valojen väri oli sellainen uhkaavan punainen, ja välillä vain tornit näkyi ja muut valot oli pois päältä ja niin edelleen. Suosittelen käymään katsomassa, jos on Tokiossa päin - kyseistä valoshowta järjestetään ystävänpäivään asti. Täältä löytyy muuten parempia kuvia ko. näytöksestä. :)

Muttajoo, ei jonotettu jouluvaloihin ja jatkettiin samaa linjaa myös illallisen kohdalla, eikä jonotettu myöskään ravintolaan. Jouduttiin tosin reilu puolisen tuntia odottamaan, että päästiin ilman varausta popsimaan yakinikua, mutta istuttiin se aika kahvilassa, joten ei paljon haitannut. :)

Jos muuten haluaa istumapaikan kahvilassa, niin suosittelen ajankohdaksi jouluaattoiltaa. En tosin tiedä Shibuyan tapaisista suuriliikenteisemmistä paikoista, mutta ainakin Oomorissa kahvilat oli melkein surullisen tyhjiä. :D 

 

Join muuten tiramisulaten, oli hyvää. ♥ Vieläkin parempaa oli tosin meidän jouluaattoateria...

Yakiniku. ♥ Tuo ravintola on vieläpä sellainen mukavan tasokas paikka oikein laadukkaalla lihalla, mutta silti kohtuuhintainen, kun ajattelee että maksoi kahdelta hengeltä vain noin 60e. Ja syötiin siis enemmänkin lihaa kuin mitä kuvissa näkyy - jostain syystä esimerkiksi カルビ-lihasta ei tullut otettua kuvaa, vaikka se kenties olisi näyttänyt kaikista ruokahalua herättävimmältä. En oikein ikinä tiedä miten noiden lihojen nimet kääntäisi, joten osaan suomeksi sanoa vain sen, että kuvassa kaikista taaimpana näkyvä liha on naudankieltä.

Anyways, tuonne ravintolaan vien jokaisen lihaa syövää tutun, joka sattuu eksymään Japaniin päin, joten lentolippuja varailemaan siitä.

Syötiin herkullisen lihan lisäksi myös tulista keittoa (joka sisälsi ihanan paljon kaikenlaisia kasviksia) ja öljyssä kypsynyttä valkosipulia. Ja tuo valkosipuli on tosiaan tarkoitettu syötäväksi sellaisenaan, dipattuna joko suolaan tai tuohon yllä näkyvään misokastikkeeseen. Ja on muuten hirmuisen hyvää. ♥ Yllä olevassa kuvassa vasemmassa alareunassa näkyvä epämääräinen möykky on muuten liharasvaa, jolla voi vähärasvaista lihaa paistaessaan vähän voidella paistoritilää ennen paistamista.

...ja jos nyt hypätään takaisin vähän jouluisempaan meininkiin, niin sanottakoon, että joulupäivä tuntui jotenkin huomattavasti jouluaattoa jouluisemmalta. Ehkä itsestäänselvyys, kun ajattelee että Japanissa joulua juhlitaan oikeastaan joulupäivänä? :'D Heti aamusta leikittiin koko perheellä joulupukkeja asettelemalla vaivihkaa lahjoja niiden saajien lähistölle. Ja sitten kun lahjan saaja kyseisen paketin/pussin avaa, niin katsotaan vierestä ja esitetään tietämätöntä "ai santa-san on käynyt, onpa kivaa" -tyyliin. :___D

Oli jotenkin tosi hassua saada lahjoja näin, kun kotona Suomessa me ei nykyään hirveästi lahjoja jaella. Sain termospullon ja termosbentokupposen koulua varten & JUMPin uusimman singlen. :')

Suomikotona en muista, että edes ihan pienenä lahjoissa tai korteissa olisi lukenut "joulupukilta", niin tällainen joulupukkileikki oli jotenkin hassua. Mutta ihanan jouluista. ♥ Tätäkin jouluisempaa ja mukavampaa oli tosin se, että syötiin kaikki viisi yhdessä aamupalaa. Tällainen on näiden kotona äärimmäisen harvinaista, joten vaikkei ruoka (riisiä, nattoa + paistettu kananmuna) mitään jouluruokaa ollutkaan, tunnelma muistutti jotenkin siitä, miten aina Suomessa vietetään koko perheellä joulua. :') Myös se, että aamulla pyjamat päällä toivotettiin toisillemme hyvät joulut, oli jotenkin jouluista. Kyllä sitä punaista pöytäliinaa, kynttilöitä, joulukuusta ja kunnon perinteistä jouluruokaa jäi kaipaamaan, mutta oli tällainenkin joulu varsin mukava kokemus. :')

Joulupäivänä vietettiin muutenkin koko perheellä joulua ja käytiin myös ostamassa perinteiseen japanilaiseen tapaan joulukakkua. Ei tosin ostettu sellaista yhtä isoa mansikkakermakakkua, vaan Cozy Cornerin yksittäisiä palasia. Itse päädyin vieläpä ei-niin-kovin-joulunväriseen maccha-kakkuun... :'D

Huomasi muuten kakunostokierroksella, että japanilaiset todellakin syö jouluna paistettua kanaa. Kentuckyn ovessa oli lappu, että ne ei pysty tänään palvelemaan kuin lähinnä tilausasiakkaita ja "fried chicken" oli muutenkin loppu monissa kaupoissa. :D Me ei edes yritetty ostaa kanaa, vaan ostettiin Kengon jokajouluista perinneruokaa - savukalkkunaa. 

Tässä kuva meidän koko jouluateriasta: sushia, savukalkkunaa ja curryudonia. Ei mikään kovin spesiaali ateria siis, mutta toisaalta näillä syödään hyvin harvoin sushia illallisella, joten siinä mielessä aika luksusta. :)

Nyt häivyn syömään vuoden 2016 viimeistä lounasta. o/