Thursday, January 9, 2014

2013

Vuoden ensimmäinen merkintä, wohoo. \o/

Tällaisia vuosikoosteita näkyy aina muissakin blogeissa, niin aattelin sitten, että hei, miksen minäkin. Sitä paitsi oon niin Japannmatkaitunnelmissa etten kestä itseäni (google streetview i love u ♥), joten mikäs olisi parempi tapa purkaa tätä innostusta kuin tutkia edellisen matkan kuvia ja tehdä siinä sivussa kooste koko vuodesta! :')


Mulla ei ole pahemmin kerrottavaa tammikuusta, koska silloin lähinnä pänttäsin yo-kokeisiin, mutta no, pakko myöntää että ulkona oli pikkasen eri näköistä kuin tällä hetkellä. Vaikka rakastan kesän lämpöä ja shortsisäät on ihania, niin haluisin silti, että talvella olisi lunta ja pakkasta - mieluiten paljon molempia.


En tajua missä mun penkkarikuvat on... Luultavasti toisella koneella joten no unseen pics for now. ;_;

Helmi-maaliskuussa olikin sitten ne kuuluisat ylioppilaskokeet, jotka meni ihan siedettävästi. Tai no, hyvin matikkaa lukuunottamatta, joka sekin meni yleisellä tasolla ihan ookoosti, ei vain mun todistusnumeroon verrattuna ollenkaan hyvin. Kokeet päättyivät luonnollisesti penkkareihin, joissa oltiin Sinin kanssa oravapuvuissa Tikuna ja Takuna. Oltiin suunniteltu etukäteen Luigia ja Mariota ja itse mietin muumejakin, mutta lopulta aika loppui kesken ja menin lainapuvussa (ja sinille piti tietty saada samaan teemaan sopiva puku, josta kiitos äitylille ♥). Penkkareissa oli juuri niin hauskaa kuin mitä ala-asteaikoina ulkopuolisen silmistä kuvittelinkin. Esimerkiksi baarissa oleminen ja varsinkin tanssiminen orapuvussa oli aika ikimuistoista. XD

Huhtikuu sitten menikin Japanissa Shikon seurassa! Ja varoitan jo valmiiksi, että tämän osion kuvat pitävät sisällään ehkä 50% tämän merkinnän kuvista... Toisaalta tää oli kyllä mulle ehdottomasti vuoden kohokohta ja paras kuukausi, joten ehkä tän kuuluu mennäkin näin. :')


Yksi hienoimmista asioista tuossa matkassa oli hanami. Ollaan aina ennen käyty Japanissa talvella, jolloin luonto on ollut enemmän tai vähemmän karua, joten tällainen väriloisto heti saapumispäivänä oli aivan mielettömän ihanaa. *-* Käytiin Osakajon puistossa monena päivänä katselemassa noita, joskin muista syistä käytiin siellä vielä loppukuustakin...



Esimerkkinä takoyaki, joka nyt vaan yksinkertaisesti maistuu parhaalta ulkona syötynä. ♥


Vuosi 2013 opetti minut myös entistä paremmaksi tungoksessa luovimisessa. Ennen osasin lähinnä kulkea virran mukana, nykyään nopea pujottelukin onnistuu sujuvasti. XD


Ja taas tuli huomattua, että Hey! Say! JUMP vaan on kaiken mahdollisen reissaamisen ja lippujen kiskurihintojen arvoinen, vaikka moni muu ei meidän Hamamatsu-visiittiä tunnukaan ymmärtävän. Varsinkin japanilaisilta saa aina kuulla ihmettelyä, kun kertoo käyneensä Osakassa, Tokiossa ja Hamamatsussa, vaikka kuinka yrittäisi vaan ohimennen mainita koko paikan. :___D Varsinkin sitten kun sanoo, ettei edes maistanut unagipaita taikka unagia muutenkaan...
By the way, näitä yhteiskuvia ei ole näkynyt aikaisemmin blogissa ihan siksi, että niiden onnistuneisuusprosentti on aika pohjatasoa, kuten varmaan huomaatte. XD


Aa joo, voisin myös mainita että Japanin matka hävitti taas tyylitajuni jonnekin, en tiedä minne, mutta aion huolehtia siitä, että ensi matkalla se ei pääse karkaamaan.


Muutama kauhea asuvalinta lisää... En mä ikinä Suomessa pukeudu näin huonosti, oikeesti. :____D Yleensä pukeudun tosi varman päälle, enkä käytä Suomessa hameita ollenkaan... Ehkä tää johtuu siitä, että Suomen ilmasto on niin erilainen, ettei oikein edes viitsi pukea shortseja esim. keväällä, ja kesällä taas ei pysty käyttämään kovin kyseenalaisia yhdistelmiä. ...oh god, kadun varmaan kohta että laitoin näistä kuvia tänne. Dx


Tokiossa viettyinä parina viikkona pääsin vihdoinkin näkemään paljon puhutun Shibuyan risteyksen. En nyt tiedä onko se kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta toisaalta tuolta oikealla näkyvästä Starbucksista katsottuna olisi varmasti hieno näky. Tai sateella, sateenvarjomeret ylhäältä päin katsottuna on ihania (niissä kulkeminen itse taas on tuskaa). ♥


Katsastettiin myös tämä suuresti hypetetty buddha, joka oli aivan mielettömän äärimmäisen mahtavan upea näky, jota suosittelen ehdottomasti kaikille, koska tämän kivipatsaan näkeminen tulee muuttamaan elämänne ja 200 jeniä on pikkuhinta siitä kokemuksesta.

...toivottavasti mun sarkasmi ei ole liian epäkunnoittavaa. ja hei en edes sanonut sitä kivikasaksi.




Ja pakko vielä mainita, että rakastuin Enoshimaan. ♥ Ei ehkä kovin Japani-tyylinen paikka sinänsä, mutta toisaalta se vaan osaltaan kertoo siitä, miten monia täysin erilaisia paikkoja tuohon maahan mahtuu.

Japanista paluun jälkeen... En tiedä miksi, mutta mua vähän masensi, vaikken sitä silloin suostunutkaan myöntämään. Osittain se johtui siitä, että Osakassa vietetyt viimeiset päivät oli niin hauskoja (ja saatiin ilmaista ruokaa), osittain ehkä tekemisen puutteesta Suomen puolella, ja... En tiedä. Suurimmilta osin ehkä ihan vaan siitä että Japanissa vietetyt päivät tuntuu aina elämän parhailta hetkiltä. Mun ajatusmaailma ei tosin enää onneksi ole vuosiin ollut sillä "yhy japani on ihanin maa koskaan haluun asuu siellä"-tasolla, jolla se ehkä ala-asteaikoina olisi saattanut olla... En edes tiedä tykkäisinkö olla Japanissa kovin pitkään yhtäjaksoisesti - ja nyt puhutaan siis sellaisista ajoista, jotka vaatisi jo viisumin. Jos pääsen yliopistoon (ja minähän pääsen koska en kestä ajatustakaan toisesta välivuodesta!!), niin ajattelin että vaihtoon mennessä voisi sitten kokeilla. :)



Todennäköisesti myös sekavuus tulevaisuuden suhteen huononsi mielialaa toukokuussa, koska en tiennyt yhtään mitä tekisin lukion jälkeen. En ollut lukenut kunnolla (tai en käytännössä ollenkaan) mihinkään pääsykokeisiin, ja kävin loppujen lopuksi kokeilemassakin vain Itä-Aasian tutkimuksen koetta. Vähän vakavammalla asenteella kokeilin onneani Japanin opetusministeriön stipendin kanssa, mutta haastattelu meni niin huonosti kun vain voi mennä ja (pitkän) matikan kokeeni pistemäärä ei varmaan ollut nollaa korkeampi. Hyödyin kokemuksesta tosin sinänsä, että itsevarmuuteni japanin kielen taitooni kasvoi, kun sain advanced-levelin luetun ymmärtämisestäkin jotain selvää.


Niin ja pakko muuten sanoa, että olen saanut tänä vuonna yliannostuksen Helsinkiä. Laskin äsken, että olen käynyt siellä ehkä koko vuoden aikana jonkun 6 kertaa, mutta se tuntuu paljon enemmältä. En tajua mikä mulla on sitä paikkaa vastaan. Dx ...ja haluaisin muuten ihan mielelläni eroon tästä Helsinki-ärsytyksestä, koska olen jo aloittanut Itä-Aasian tutkimukseen pänttäämisen eli Helsinkiin olisin mielelläni menossa opiskelemaan. :__D
 


Kesäkuussa sitten muutettiin minulle niin rakkaasta Valkealasta (jossa olen asunut yli puolet elämästäni) kaupunkiin, eli about kymmenen kilsan päähän lähestulkoon Kouvolan keskustaan. Aluksi suhtauduin muuttoon hyyyvin positiivisesti, ajattelin että pääsisi tyyliin shoppailemaan helpommin sun muuta, mutta nyt tuo into on jo kääntynyt laskuun. Ei mulla riitä rahat loputtomaan shoppailuun, kavereita näkee nykyään harvemmin eikä täällä ole niin mukavia kävelyreittejä. T_T Omakotitalossa asumisessa on tosin puolensa, kun telkkarin ja musiikin äänen voimakkuutta ei tarvitse miettiä. ♥





I ♥ summer.

Kesän jälkeen... No, päätin vihdoin ryhdistäytyä ja aloitin työhakemusten lähettelyn. Viilailin tyhjähköstä CV:stäni niin täydellisen kuin vain pystyin, mutta haastattelukutsuja sain koko syksyn aikana yhteensä kokonaista 2 kappaletta - molemmat kaiken lisäksi vain extran paikkoihin. Jossain vaiheessa sitten "luovutin" ja ilmoittaudun vuokratyöfirmaan, josta sain töitä käytännössä heti. Tein samassa leipomossa töitä syyskuun loppupuolelta hyvin katkonaisesti (tosin vikat 5 viikkoa kokopäiväisesti) jouluun asti, ja onnistuin tuona aikana tosin tienaamaan enemmän kuin olen koskaan työn tekemisellä tienannut vuodessa - joka kertoo jotain mun työhistoriasta. XD

Kiitos tuon leipomotyöpätkän, en kadu enää yhtään etten aikoinaan opiskellut konditittoriksi. Tällaisen opiskelusta ja monimutkaisemmista hommista tykkäävän paikka vain on yliopistossa, tai ylipäätään jossain korkeammassa koulutuksessa. Paikan henkilöstöpomokin sanoi mulle viimeisen päivän lopuksi, että "opiskele, tiedät nyt minne muuten päädyt". :___D

Töiden lisäksi luin syksyllä JLPT-kokeeseen, jossa suoritin tänä vuonna kolmostason. Olen 99% varma että pääsen läpi, mutta vaikka en pääsisi, niin opiskelen joka tapauksessa tällä hetkellä kakkostasoa varten. Olisin halunnut suorittaa sen jo tänä vuonna, mutta olisin joutunut opiskelemaan vähän turhankin täyspäiväisesti sitä varten, eikä se olisi sopinut mun tapaan opiskella japania - joka on opiskelua oppimisen ilosta. :)

 
En leiponut tänä vuonna ehkä ihan niin paljon kuin muutamana edellisenä vuonna, ainakaan loppuvuodesta, koska en vain yksinkertaiseti ehtinyt. Muutamaa uutta juttua tuli kuitenkin kokeiltua, mm. näitä mielettömän ihania maapähkinä-fudgeja. ♥


Tein myös yhden elämäni rumimmista kakuista, jonka ulkonäön pelastusyritykset (valkosuklaa"ganache" ja banaanilastut) pahensivat asiaa entisestään. Jotenkin nurinkurisesti tää sitten kumminkin oli yksi parhaan makuisista kakuista, joita olen koskaan tehnyt. :____D Onneksi, koska tää oli kuitenkin Sarin synttärilahja.

Muttajoo, kyllä mulla varmasti enemmänkin riittäisi kerrottavaa viime vuodesta, mutta ehkä tämä nyt riittää tältä erää. Vuosi oli yksi elämäni tapahtumarikkaimmista ja hyödyllinen myös tulevaisuuden kannalta, koska tajusin monen monta tärkeää asiaa, niin pinnallisia kuin syvällisempiäkin - tiedän tällä kertaa esimerkiksi sen, mihin pääsykokeisiin luen eniten.