Sunday, July 3, 2016

Japani: Nikko

Kotiuduin Japanista jo lähes kuukausi takaperin, joten arvioisin nyt vihdoinkin tottuneeni Suomielämään sen verran, että pystyn taas bloggaamaan. Ikävähän tuonne aina, mutta tätä tunnetta helpottaa hieman se, että seuraavat lentoliput on jo ostettu: tähän mennessä pisin Japanin "matkani" alkaa syyskuun alussa. Parin viikon sisällä pitäisi myös saapua hieman postia Japanista, sillä satuin jotenkin ihmeellisesti saamaan Japanin opetusministeriön MEXT-stipendin vaihtovuotta varten. Veikkaisin, että tuon yhden avustuksella ja super-hiotulla keigolla kirjoitetuilla motivaatiokirjeillä oli osansa asiassa, mutta haluaisin uskoa, että myös JLPT N1-todistus painoi vaakakupissa edes hitusen - en nimittäin haluaisi myöntää itselleni, että olisi oikeasti ollut järkevämpää ja huomattavasti vähemmän stressaavaa käydä hankkimassa kyseinen kielitaitotodistus vasta vaihtovuoden aikana...

Muuuutta lisää vaihtojutuista sitten kun ne tästä lähtevät selkiytymään, nyt saatte kuvapläjäyksen meidän toukokesäkuun vaihteen Nikkon reissulta.


Aloitettiin matkamme Asakusasta, jossa myös tavattiin meidän matkaseuralainen eli eräs Kengon kaveri, joka oli meidän seurana Kamakurassa viime vuonna. Blogin pidempiaikaiset lukijat kenties muistavat kyseisen jokseenkin mielenkiintoisen, hyvin hauskan ja jatkuvasti vitsailevan & pelleilevän hepun? :D Ei ollut todellakaan tylsää tälläkään kertaa!

Yllä oleva kuva on otettu junassa, kun yritin keksiä jotain tekemistä matkaseuralaisteni torkkuessa. Kuva kertoo teille muun muassa sen, että lähdettiin matkaan kello yhdeksän junalla, ja että matkassa kesti tunti ja 39 minuuttia (tosin vaihdettiin päätepysäkin jälkeen vielä kerran junaa päästäksemme Nikkoon asti). Oltiin idiootteja ja ostettiin vahingossa liput tokkyuu-junaan, eli eräänlaiseen ekstranopeaan junaan, joka oli muuten oikein mukava juna mutta maksoi kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna - vaikka ajan suhteen eroa ei tainnut olla kuin joku puoli tuntia tai vajaa. Eli joo, viisaita oltiin. Mutta saatiinpahan istua rauhassa omilla paikoillamme popsimassa McDonaldsista ostettua aamupalaa (joka tarkoitti kengon kaverin tapauksessa kolmea muffinssia, perunoita ja hampurilaista, me muut taas syötiin vain omenapiirakat kun oltiin popsittu aamupalaa jo ennen lähtöä).


Päätepysäkki: Toubu-Nikkoo. En vieläkään oikein osaa päättää miten romanisoisin pidennetyt o:t, joten päätin olla mahdollisimman epäjohdonmukainen ja käyttää useampaa eri romanisointia saman tekstin sisällä. :___D Paikan nimihän on siis periaatteessa "Nikko", mutta kirjoitetaan japaniksi hiraganalla kirjoittaessa "Nikkou" ja lausutaan siis jotakuinkin "Nikkoo".


Alettiin leikkimään kameralla heti asemalta ulos tullessa. Poseerattiin kaikki vuorotellen tuon kyltin kanssa, mutta ainoastaan tämä yksi kuva on blogikelpoinen, kiitos asiattomien poseerausten. Asiaton tarkoittaa muuten tässä tapauksessa kyltin ensimmäisen sanan kahden tavumerkin peittämistä (japania osaavat kenties tajuavat pointin, ja tajusitte tai ette, niin japaniksi tällaista hauskanpitoa voisi kutsua lähinnä sanalla kudaranai - typerää, mutta jostain kumman syystä silti hauskaa).



Lähdettiin kävelemään tällaista mukavan pitkää ja suorahkoa tietä kohti temppeleitä sun muita nähtävyyksiä. Läkähdyttävässä helteessä matka tuntui aikamoisen pitkältä, mutta meni ihan mukavasti, kun seurassa oli kaksi laulavaa japanilaista miestä. :___D ...ei ne oikeasti koko matkaa laulaneet, se niiden rallatushetki on vain jäänyt hyvin mieleen. 


Saavuttiin vihdoin nähtävyyksien luokse, ja otin tietenkin kuvan heti ensimmäisestä vastaantulevasta patsaasta. Niin kaunis.


Olen lukiossa kuviksen tunnilla piirtänyt kuvan tuosta sillasta, ja tuli tuossa katsellessa mieleen, että olisi ehkä pitänyt käydä joskus noutamassa ne työt sieltä kuviksen luokasta... Veikkaisin nimittäin, ettei niitä enää näin, öh, noin viiden vuoden jälkeen ole enää siellä säilössä. :___D Muttajoo, on kiva silta, nimeltään Shinkyo. Jos tuonne haluaa tallustelemaan niin saa maksaa 300 jeniä per henki, ja sillan reunoille ei pääse roikkumaan (kiitos aidatun kulkureitin) eikä siitä myöskään pääse kävelemään läpi toiselle puolelle jokea, vaan paluureitti on sama kuin menoreittikin. Kuka ihme tuosta siis maksaisi?


...näköjään me. :___D Kengon kaveri sanoi, että menkääs nyt niin otan teistä kuvan sitten siellä sillalla, ja mehän mentiin. Anteeksi muuten keskeneräisetä peace-merkistä yllä olevassa kuvassa, se näyttää jotenkin häiritsevästi jänikseltä.
 
 

Olihan sieltä sillalta kivat näkymät. :') Siellä oli myös eräs ilmeisesti tuore hääpari, joista mun seuralainen nappasi pari kuvaa (...siis niiden omalla kameralla tyyppien omasta pyynnöstä :D).


Sillan jälkeen tiedossa oli paljon portaita ja paljon tuskaisen pitkiä loivia ja jyrkempiäkin ylämäkiä! Asiaa ei yhtään auttanut se, että mun seuralaiset juoksi kilpaa puolet ylämäistä ja hyppelehti muutenkin eteenpäin täysin tuohon helteeseen sopimattomalla vauhdilla... :'D


Mäkien lisäksi riitti myös ihmisiä. Ajattelin ensin, että me ei varmasti mennä enää tuosta eteenpäin, kun hintakin oli suolaiset 1300 jeniä. Sitten tajusin että jonon päässä on Toshogu, joka on käytännössä Nikkon tärkein nähtävyys (ainakin tuohon aikaan vuodesta, kun ei ole ruskaakaan), joten jonoonhan mekin sitten mentiin.




Rakennukset kaiverruksineen oli kyllä vaikuttavan näköisiä, mutta niistä oli hirveän vaikea saada hyviä kuvia, varsinkin kun ihmisvilinä oli huomattavasti runsaampaa kuin mitä kuvien perusteella ehkä uskoisi...



Tein kuitenkin parhaani ja otin niin monta kuvaa kuin vain kerkesin - tämä kuva todistaa, ettei aikaa riittänyt edes poseeraukseen. :D Ja todistaa muuten myös sen, että Japanin kesä ei sovi tällaisille hiuksille...


Nemurinekon jälkeen (ei kuvia kiitos järkyttävän tungoksen) jälkeen kiivettiin järkyttävä määrä järkyttävän jyrkkiä portaita katsomaan Tokugawa Ieyasun hautaa. Oli ehdottomasti sen arvoista. ...ei, en ole sarkastinen. Ehkä.



...en ihan oikeasti ollut sarkastinen, koska vaikka mausoleumi itse ei olisikaan ollut kaiken sen tuskan arvoinen (portaat + helle + nälkä = jokseenkin tuskallista), niin tämä juoma-automaatti oli varsin loistava nähtävyys ihan itsessään. Pelkkää vihreää teetä, ja kaikki vieläpä samaa merkkiä. :___D


Otettiin myös ennustukset ja sain muistaakseni ensimmäistä kertaa koskaan tuoda ennustuksen mukanani kotiin. :) Saan yleensä aina huonoa onnea, mutta tämä kisulappunen lupasi peräti hyvää onnea - ei mitään superhyvää, mutta perushyvää kumminkin.


Laskeuduttuamme alas Toshogun korkeuksista löydettiin tällainen: oltiin Sky Treen korkeuksissa jo silloin, kun luultiin olevamme vielä hyvin alhaalla. :D


Sorsa.


Ja toinen sorsa - jälleen kerran vasta valmistautumassa piisuun. Tai sitten halusin iskeä kameramiestä nyrkillä enkä vain osaa valita kumpaa kättä käyttäisin.


Palattiin asemalle päin etsimään ruokapaikkaa ja löydettiin Kengon kaverille sopiva tuliaistenhakukauppa. Se ei tosin lopulta tainnut edes mennä sisään, vaikka menomatkalla se sanoi useampaan kertaan, että tuolla pitää sitten käydä paluumatkalla.


"Lounasta" eräässä kahvilamaisessa ravintolassa. Yksi harvoista kerroista Japanissa, kun ruoka ei ylittänyt odotuksia, mutta hyvää oli silti! (voi myös olla, että muun seurueen negatiiviset näkemykset vähensi ruoan herkullisuutta perustasolle) Kengon kaveri taas joutui vähän pettymään hambaaguunsa ja varsinkin jälkiruoka-kakigooriinsa (sanoi ravintolasta ulos päästyämme että family restaurantista saa molempia parempina :D).

Itse söin tosiaan toisen kyseisen ravintolakahvilan suositus-annoksista. Sisälsi naudanlihaa, kananmunaa ja yubaa, englanniksi "tofu skin", kiinnostuneet voinevat googletella jos kyseinen ruokalaji kiinnostaa tarkemmin. Annokseen kuului myös salaatti ja keitto, ja ainakin nälkäisenä kaikki maistui erittäin hyvin - olisi luultavasti tosin maistunut muutenkin. :')


Syötyämme hypättiin junaan, kohteena jokin random museo, joka oli menossa kiinni parin tunnin sisällä. Mainitsin ystävällisesti, että ei voida mitenkään ehtiä, mutta eipähän mua tietenkään uskottu... :___D Meidän piti vaihtaa junaa samalla asemalla, jolla oltiin vaihdettu junaa tullessa, mutta meinattiin vahingossa torkkua sen ohi. Juostiin junasta ohi viime hetkillä, mutta ovista ulos päästyämme ja toiselle laiturille juostuamme huomattiin, että meidän vaihtoyhteys olikin juuri ehtinyt lähteä. Eikä seuraavaa tulisi suunnilleen tuntiin. Joo, ollaan tosi taitavia tässä junailussa. Ja ei, kenellekään ei tullut mieleenkään tarkistaa aikatauluja etukäteen. :___D



Päädyttiin lopulta sitten harrastamaan vähän sightseeingiä tuon randomin aseman lähistölle. Siellä ei tosin ollut yhtään mitään - ei edes ihmisiä juuri ollenkaan. :___D Löydettiin melko nopeasti yksi supermarket, mutta siellä ei myyty pelikortteja (joiden etsimisestä muodostui meidän random maaseutukylän kiertelyn pointti). Löydettiin onneksi myös pari konbinia, joista toisessa oli pelikortteja, wohoo. :') Pääsin sitten paluumatkalla oppimaan japanilaisia korttipelejä. Pelailtiin myös muita japanilaisia ajantuhlaus-pelejä, kaikenlaista läpsäyttelyä ja sormien nostelua sun muuta. :D Oli kivaa siihen asti, kunnes väsähdettiin ja nukuttiin loppumatka.

En tiedä kuinka hyvän kuvan tämä merkintä antoi Nikkosta matkakohteena, mutta suosittelen kyllä ihan oikeasti käväisemään siellä, jos vain on siihen tilaisuus. Nähtävää riittää yllättävän hyvin niillekin, jotka eivät tykkää pitkistä ja kiemurtelevista mäistä (= irohazaka). Jos taas mutkaisen mäen nouseminen bussilla ei häiritse, niin varsinkin ruska-aikaan kannattaisi ilmeisesti nousta tuota Irohazaka-nimistä mäkeä ylemmäs ja suuremman nähtävyysvalikoiman ääreen.

...muttajoo, häivyn tästä syömään ennen kuin kuolen nälkään.