Tuesday, October 13, 2015

Japani: synttärien viettoa

...ei tosin erityisen synttärimäisesti. Olin suunnitellut kaikenlaista hienoa, mutta ne suunnitelmat kupsahtelivat yksi toisensa jälkeen jo reippaasti ennen kyseistä päivää, ja loppujen lopuksi päädyin vain leipomaan kakun enkä sitten muuta tehnytkään.

Mainittakoon muuten nopeasti tässä välissä, että hain sittenkin vaihtoon ensi vuodelle. ...ja tajusin muuten juuri, etten ollut edes maininnut blogissa, että päätin sittenkin olla hakematta. :___D Eli turha tilannepäivitys tämäkin. Anyways, päätin tosiaan hetkeksi jättää vaihtohaun sittenkin ensi vuodelle. Siinä sitten katselin vähän haikein mielin vaihtokohteiden tietoja sun muita ja tajusin erään äärimmäisen häiritsevän pikkujutun, josta pistin kysymyksen vaihtokoordinaattorille. Vastaus tuli nopeasti - tosin ehdin jo sitä ennen tajuta, että riippumatta siitä haenko vaihtoon nyt vai en, en joka tapauksessa voi hankkia kandin papereita 2017 keväällä, koska muuten mun vaihto-ohjelmavaihtoehdot on hyyyvin rajatut ensi syksynä. Vaihto-ehtona olisi odottaa maisteriaikoja, mutta kun ne ajat on vielä niin epäselviä mun päässä muutenkin enkä jaksa odottaa...

Joka tapauksessa pistin hakupaperit menemään Wasedaan & Toudaihin, enää pitää tehdä opintosuunnitelma + hyväksyttää se + kirjoittaa motivaatiokirje (eli about kaikki on tekemättä, hohoho). Ja sitten kun vielä tulisi valituksi - jota pidän muuten äärimmäisen epätodennäköisenä. Tuleepahan harjoitusta hakemuksen kirjoitukseen. :'D

Muttajoo, siirrytään Oomoriin ja halvan lihan pariin.


Yakiniku teishoku ensiluokkaisella naudanlihalla ja riisi- & keitto-tabehoudailla 600 jeniä! ...ehkä. En ole ihan satavarma tuosta hinnasta, mutta 600-700 jeniä joka tapauksessa. Kun ajattelee yakinikun hintoja yleensä (halvimmillaan selviää ehkä 2000 jenillä per henki, mutta no, hinta kertoo jotain laadusta), niin tuo on todella halpaa.


Yksi pieni mutta tuossa teishoku-lounaassa tosin on: sitä voi tilata vain yhden tunnin ajan klo 11-12. Me saavuttiin muuten paikalle suunnilleen 11:55 tai vähän myöhemmin. :D


Miiiksi en osaa ottaa ruokahalua herättäviä kuvia lihasta. D:


Ravintolan julkisivu. Yllä oleva kuva on huomattavasti parempi ravintolaa ajatellen kuin seuraava, mutta koska tämä merkintä tarvitsee enemmän ihmisiä sisältäviä kuvia...


...joten saatte vielä synttärisankari ft. ravintola -kuvan. Mulla on omat epäilykseni sen suhteen käytiinkö oikeasti tuolla syömässä tuon synttäripäivänä, mutta kamera väittää näin, joten kaipa siihen on uskominen.


Mentiin syömisen jälkeen asemalle lähteäksemme jonnekin hillumaan. Siinä junaa odotellessa kysäistiin juoma-automaatilta juomasuositukset (tapahtuu seisomalla kosketusnäyttöisen futuristisen juoma-automaatin edessä tarpeeksi kauan ja mieluiten yksin) ja mulle se suositteli muun muassa tällaista herkullisen oloista lievästi suolaista vaniljalattea, joten pakkohan sitä oli maistaa. :')

Jäätiin pois Ooimachissa (meidän junakeskustelua: "Ooimachiin on kyllä niin lyhyt matka että oltaisiin voitu kyllä kävelläkin" "...tänään sataa" "ai niin :D"), ja käveltiin jonnekin paloasemalle/laitokselle/millelie, tarkoituksenamme katsoa ilmainen lyhytelokuva maanjäristyksestä. Kerroin ko. "elokuvasta" jo aiemmin, joten en nyt siitä sen enempää pulise, mutta oli kyllä hauskaa kävellä siellä jättimäisessä rakennuksessa etsimässä kyseistä "elokuvateatteria". Ei hirveästi muita länsimaalaisia naamoja näkynyt siellä salarymanien ja muiden töitään paiskivien ihmisten seassa. :___D Mutta no, out of place -tunnetta saa kokea Japanissa lähes päivittäin muutenkin, ja jälkeenpäin on aina hauskempaa kuin itse tilanteessa...


Kun vihdoin löydettiin kyseinen miniteatteri, meille annettiin heti 3D-lasit käteen ja ohjattiin istumaan typötyhjään saliin. Seuraava näytös olisi alkanut virallisesti vasta vartin päästä, mutta ilmeisesti suosio ei ole niin päätähuimaava, että aikatauluja tarvitsisi noudattaa. Elokuvan jälkeen juteltiin staffilaisten kanssa Suomen hienoudesta, kun siellä ei ole maanjäristyksiä.


Ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen sää, joten jätettiin tuo kuvasssa näkyvä puisto vaille tarkempaa tarkastelua. Lähempänä asemaa kierreltiin vähän kaupoissa ja tuhlailtiin (tosin meidän tavanomaisella kitsastelutyylillä), ja sitten palattiinkin jo Kengolle.


Ruokaaaa. En itse asiassa ole ihan varma mitä tuossa oli, vaikka olen syönyt tuota joskus aiemminkin... Kananmunaa ja jotain hyvää kumminkin. :___D


Täydellisesti epäonnistunut täytekakku. Pohja oli ehkä ainut onnistunut osuus, samoin kermojen valinta (arvoin vähän rasvaprosenttien kanssa) ja sokerointi, eikä täytekään kovin pahaa ollut, mutta ulkonäkö... Ymmärrän nyt miksi teen mieluummin juustokakkuja. D: Olisin tehnyt ihan perusnättejä marsipaaniruusuja, mutta kun nää ei kuulemma tykkää marsipaanista...


Kengon sisko halusi myös olla mukava ja tuoda jotain syötävää, joten se toi tällaisia jälkiruokaherkkuja. :)

Nyt häivyn opiskelemaan huomisiin tentteihin. o/

Saturday, October 10, 2015

Japani: ruokaa ja ilotulituksia

Ja ilotulituksilla tarkoitan muuten vain ja ainoastaan tähtisädetikkuja. Käytiin Kengon kanssa Donkissa ostamassa ne ja suuren valikoinnin päätteeksi otettiin kaikista halvimmat tähtisädetikut mitä löydettiin. :D Sitten illalla syömisen jälkeen hypittiin pyjamissa parvekkeelle leikkimään niillä.



Pari tähtisädetikkua tuhottuamme Kengon sisko tuli mukaan, hetken päästä myös Kengon äiti, ja siellä me sitten kaikki neljä kykittiin parvekkeella ihailemassa superhalpoja ja sitä myöten myös supernopeasti loppuun palavia tähtisädetikkuja. :___D Japanilaisten tähtisädetikkujen erikoisuuksiin kuuluu muuten ilmeisesti ihan yleisestikin, että se palava osuus tikusta tippuu melko helposti, eli niitä ei parane pahemmin heilutella - kuten itse tykkään yleensä Suomessa tähtisädetikuilla tehdä.

Loppumerkintä sisältää otsikon mukaisesti lähinnä ruokaa, mutta yritän pitää merkinnän mielenkiintoisena ja epäasiallisten kirjoitusteni kanssa. Ja ilahdutan teitä ruokapitoisuuden keskellä esittelemällä ensin muutamia merkinnän ajanjakson (tylsähköjä) ostoksia:


Vaatteita Shimamurasta. \o/ Viime kesänä käytiin treffeillä Burberryn kauppassa, nykyään vietetään aikaa halpiskirpparimeininkipuljuissa. :__D Ja siinä tapauksessa ettei joku ole ennen kuullut Shimamurasta: se on sellainen halpispulju (ei tosin tarkoita että kaikki olisi superhalpaa, mutta yleisesti ottaen kuitenkin halvempaa kuin vastaava tuote olisi jossain muualla), jossa myydään kaikenlaisia mahdollisia vaatteita eri merkeiltä. Vaikka puhuin yllä kirpparimeiningistä, niin Shimamurassa ei itse asiassa myydä käytettyjä vaatteita, vaan uusia - kaupan järkyttävän sekava ulkonäkö vain on vähän harhaanjohtava. Anyways, yllä olevat vaatteet maksoivat muistaakseni yhteensä jotain ~4000 jenin luokkaa, eli euroissa tuon hetkisellä kurssilla jonkun kolmisenkymppiä. Tuli vähän H&M:n alennusmyynti mieleen.


Ja lisää budjettiostoksia, tällä kertaa Daisosta. Kaikki muu maksoi sata jeniä paitsi vasemman reunan vaahdotin. Osaa noista snackseista ei oikeasti muuten kannattaisi edes ostaa sadan jenin kaupasta, koska ne saisi todennäköisesti halvemmalla supermarketista, mutta alkoi tehdä mieli kun Kenguska esitteli sen sen lapsuuden suosikkiherkkuja ja siellä oli kuivattua nattoakin ja ja... Juu, ehkä mulla on shoppailuaddiktio. Kengon kotona ei ollut kunnon hedelmäveistä, joten ostin tuon, mutta se taisi lentää parin päivän päästä roskiin kun tuo terä alkoi lohkeilla. Hyvä veitsi se siihen asti oli kyllä. :__D

Sitten siirrytään asiaan eli ruokaan! Meinasin ensin jaotella näitä jotenkin, mutta en keksinyt mitään järkevää ja aikajärjestys toimii aina, joten sillä mennään.


Erään päivän päivällinen: kylmiä nuudeleita ja tempuraa. Kamerassa oli jotain likaa keskellä, siksi näyttää noin utuiselta. Harmi etten huomannut puhdistaa linssiä aikaisemmin, tuo oli nimittäin ihan mielettömän ruokahalua herättävän näköistä livenä. Ja hyvää. *Q* Nuudeleiden sekaan kaadettiin vielä jotain, en muista nyt mitä (laimennettua tsuyua kenties).


Jatkettiin nuudeleilla myös seuraavan päivän lounaalla. Kuppinuudeleilla tosin. :D En ollut itse asiassa syönyt tuollaisia nuudeleita juuri koskaan, joten useimmille japanilaisille niin arkiselta ja tylsältä kuulostava lounas oli minulle jotain ihan muuta. ...olkoonkin, että kaikki maistui aikalailla juuri siltä, mitä olin odottanutkin. Hyvää oli silti. :D


Ramenia ja udonia. Heiteltiin loppuvaiheessa meidän ramenkupposiin vielä vähän chiliä lisäkkeeksi ja oli niin hyvää, että olisin voinut juoda koko liemen pois.


...taas vähän eritasoista ruokaa. :D En itse asiassa enää tarkalleen muista mitä tämä oli, mutta kanaa kumminkin ja erittäin hyvää sellaista. Taka-alalla näkyy myös gyozaa.


Seuraavana päivänä käväistiin Oomorin Atoren alakerran astetta perinteisempiä japanilaisia herkkuja, lähinnä jäätelöä ja jäätelöannoksia, myyvässä "kahvilassa". Se oli enemmänkin tosin vain tiski, mutta toisaalta tuolla oli myös sellainen pieni suojaisa sopukka, jonne pääsi istumaan ja syömään tilaamiaan syötäviä, joten kaipa sitä kahvilaksi voisi kutsua (ei tosin sovi kahvilalorvintaan ainakaan kiireisempinä aikoina, paitsi jos haluaa surullisia katseita pieniltä japanilaisilta lapsilta, jotka haluaisi myös päästä istumaan ja syömään jäätelöitään).

Anyways, tilasin itselleni maccha-vaniljapehmiksen ja Kengo tilasi jonkun teelaten, jonka se luuli saavansa kylmänä, mutta se tulikin kuumana... Loppujen lopuksi menikin niin, että annoin puolet jäätelöstäni Kengolle ja vastaavasti join sen laten melkein kokonaan pois natsubate-ehkäisynä (natsubate = hyyyvin vapaasti suomennettuna lämpöhalvaus).


Päivän illallisena katsudon, nopeasti selitettynä friteerattua possua ja kananmunaa riisipedillä. Hyvää oli. :) Tosin mikäpä Kengolla (tai ylipäätään Japanissa) tähän mennessä syömäni ruoka ei olisi ollut hyvää. Odotan sellaisen löytymistä.


Jälkiruokana, öh... Hyytelökuutioita siirapissa. :D Jälleen hyvin vapaasti suomennettuna siis.


Ja jälleen hypättiin lounaaseen. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Saizeriyassa (...vai olikohan se Saizeriya, jossa käytiin istumassa ja vertailemassa kokiksia kengon kaverin kanssa...), joka on siis hyvin tunnettu italialaistyylinen (...) family restaurant. Tilattiin molemmille Kengon lempiannos eli peperoncino, joka on loistava esimerkki siitä, miten yksinkertainen hyvänmakuinen pasta-annos voi olla: mausteina lähinnä oliiviöljy, valkosipuli ja chili. Kengon äiti sanoi illalla, että se ei joskus Saizeriyassa käydessään saanut tuota syötyä tulisuuden takia, mutta me laitettiin Kengon kanssa molemmat lisää chiliä päälle... :D


 Tilattiin lisäkkeiksi myös muita Kengon lemppareita, pinaattipekonipaistosta ja jotain tulista grillattua kanaa. Hyvää oli kaikki, eli voin suositella jos tekee mieli halpaa ja ei-niin-japanilaista ruokaa. :D


Illallisena oli itu-kaali-possu-paistosta ja sieni-kanakeittoa. En muista enää miksi noita pitäisi kutsua japaniksi.


Yllä eräs ruokapöydässä tuolloin vieressäni istuneen japanilaismiehen suosikkiruoista kautta aikain.

Ja seuraavana kahden kuvan mittainen ei-niin-ruokaan-liittyvä kertomus eräästä päivästä, joka liittyy hyvin olennaisesti kyseiseen mieshenkilöön. Käytiin nimittäin Kawasakissa (kyllä, taas kerran - mutta nyt siihen oli ihan syykin).


Ihmisvilinää. ♥ Ei tosin ollut enää niin sydämellistä ihmisvilinää siinä vaiheessa, kun jonotin yksin Bic Cameran kassalle noin 30 ihmisen perässä. Lazona-kauppakeskuksessa sattui olemaan jonkinlaiset alennuspäivät menossa, ja jos Stockmannin Hullujen päivien ruuhka tuntuu ruuhkalta, niin en suosittele käymään Japanin alennusmyynneissä... Aaaanyways. Olin yksin Bic Camerassa ihan siksi, että Kenguskan syntymäpäivä lähestyi, ja olin vakaasti päättänyt ostaa sille lahjan ja tällä kertaa vieläpä oikeasti antaa sen sille (viimevuotinen päätyi mutkien kautta muualle, hyvin lähelle asianomaista kylläkin - mutta älkää kertoko tätä sille).

Olen ehkä maininnut tästä aiemminkin, mutta vaati hyvin paljon suostuttelua, että ylipäätään lähdettiin Kawasakiin (en osannut keksiä tarpeeksi hyvää tekosyytä) ja vielä enemmän jouduin selittelemään, että pääsin yksin Bic Cameraan. En missään vaiheessa paljastanut mitä olen menossa ostamaan, mutta olen 99% varma, että Kengo tajusi sen jossain vaiheessa. Joka tapauksessa lopulta sain sen istutettua random penkille jonkun papan viereen keskelle ruuhkaista kauppakeskusta, ja häivyin itse yläkertaan ostamaan sille lahjaa (jonka siis olin valinnut etukäteen). Ruuhkan takia en jaksanut kuitenkaan jonottaa paketointipalveluun, vaan ostin myöhemmin samana päivänä muumilahjapaperia - tämän oikeaa tarkoitusta kengo ei ihme kyllä kuulemma missään vaiheessa tajunnut ennen kuin näki sen paketin ympärille käärittynä. :D


Maistettiin ruuhkan keskellä myös Godivan earl grey -juomaa. Oli hyvää. ♥

Vielä on tulossa juttua muun muassa Kengon synttäreistä (jotka mainitsin jo joskus aiemmin lyhyesti), puistoilusta (x3), vuoristometsäilystä ja kävelylenkeistä, joten... Yrittäkää olla kyllästymättä. :')