Heips, ajattelin tännekin jotain kirjoittaa - ihan siltä varalta, että tämä systeemi vaikka keksisi poistaa blogeja epäaktiivisuden vuoksi. Vaikka viimeinen postaus onkin yli kolmen vuoden takaa, tämä blogi on kuitenkin minulle aikamoinen muistojen kokoelma, joten en haluaisi tämän häviävän bittiavaruuteen.
 |
| Kuva, jolla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa. |
Ihan ensiksi voisin mainita, että Japanissa olen käynyt viimeksi vuonna 2019. Olen siis palloillut nousevan auringon maassa vielä Waseda-aikojen jälkeenkin, mutta viimeisin matka ajoittuu aikaan ennen koronaa - itse asiassa vuoden 2019 keväälle. Ei siis ole ihme, että Japanipuutostilani alkaa olla jokseenkin vaikeasti siedettävää tasoa, vaikka tekemistä on riittänyt täälläkin.
Opiskelen nykyään psykologiaa. Valmistuin Itä-Aasian tutkimuksesta ihan kunniallisesti tavoiteajassa - gradu ei ollut täydellinen, koska käytin vahingossa kaiken energian teoriaosuuteen - mutta tämän jälkeen minulla oli pienehköjä työllistymishaasteita (pitkälti alueellisten rajoitusteni vuoksi). Olen kuitenkin päässyt kokeilemaan kaikenlaista, joka on ehkä vähän auttanut tuuppimaan minua oikeaan suuntaan. En tosin edelleenkään ole aivan varma, mitä haluan "isona" tehdä - tai sanotaan vaikka niin, että haluan tehdä niin montaa asiaa, etten ole vielä osannut valita, mihin keskittyisin ensimmäisenä.
 |
| Sen tiedän, että pizzan syömiseen haluan ainakin keskittyä vielä tulevaisuudessakin. |
Olen yrittänyt Japaniinkin päin töihin useampia kertoja, mutta tähän mennessä nämä pyrkimykset eivät ole johtaneet juuri muuhun, kuin hyödyllisiin haastatteluharjoituksiin, kohteliaan sähköpostikielen masterointiin ja japaninkielisen CV:n äärimmäiseen hiomiseen. Olen lannistumatta pyrkinyt ajattelemaan, että syynä on korona, mutta rehellisesti sanottuna osasyynä on varmasti myös humanistisen puolen tutkintoni ja teknisen osaamisen puute - ja tällä tarkoitan esimerkiksi sellaisia hyödyllisiä taitoja, kuten ohjelmointia. Olen tosin viime aikoina päätynyt siihen lopputulokseen, että haluan ehdottomasti tehdä töitä ihmisten kanssa, joten ehkä on parempikin, jos putoan pois sellaisista hauista, joissa pääpaino on muualla.
Jos jotakuta lukijaa kuitenkin kiinnostaa Japanissa työskentely, suosittelen valitsemaan pääaineeksi jonkun muun, kuin Japanin kielen ja kulttuurin. Itä-Aasian tutkimuksen opiskelu oli ihan hirveän kivaa ja voin sanoa kokevani itseni j/Japani-asiantuntijaksi, mutta Japaniin työllistymisen kannalta pelkkä kielitaito ei vielä ihan hirveän pitkälle vie - tai siis, miksi palkata ulkomaalainen ulkomailla asuva japania osaava, kun Japanissa asuvan japania puhuvan palkkaaminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa?
Mutta. Syy miksi oikeastaan halusin kirjoittaa tänne, on se, että olen hakenut jälleen vaihtoon. Tällä(kin) kertaa kohteena on Japani (kerron tarkemmin, jos homma toteutuu) ja ajanjaksona kevätlukukausi 2022. Ei kuitenkaan ole vielä varmaa pääsenkö läpi yliopiston viimeisestä hausta. En myöskään tiedä, miten paljon korona ehtii vielä sotkea asioita. Toivottavasti mieluummin vähemmän kuin enemmän. Halusin kuitenkin kirjoittaa asiasta tänne nyt, sillä muutoin koko asia saattaa jäädä kokonaan mainitsematta, jos lopulta saankin vain hylkäysviestin. Jos taas satun pääsemään, tulen luultavasti taas pitämään täällä jonkinlaista kirjaa elämästäni. (:
Eipä sen enempää tällä kertaa. Jos hiljaisuuteni jatkuu vielä ensi huhtikuussakin, tiedätte, että vaihtosuunnitelmani kierähtivät katuojaan. Minulla on tosin onneksi sen verran varasuunnitelmia, että ei tuo maailmanloppu olisi, vaikka harmillista tietysti.
