Odaiba

Käytiin jokin aika sitten pitkästä aikaa Odaibassa (viime kerta mun osalta siis maaliskuussa). Eipä me hirveästi mitään tehty, lähinnä tallusteltiin ympäriinsä, ikkunashoppailtiin, heiteltiin kiviä rannalla, kiusattiin erästä epäonnista toukkaa, leikittiin autonäyttelyssä, taivasteltiin korealaisten ja kiinalaisten turistien paljoutta, käytiin batting centerissä (osuin palloon 4 kertaa!!!) ja syötiin.

Näkymää asemalta ulos vievältä käytävältä. Oltiin tapaamme mukaan myöhään liikenteessä, joten suunnattiin heti Odaibaan saavuttuamme Aqua Cityyn etsimään ruokapaikkaa.

Päädyttiin jo toista kertaa tämän matkan aikana Pomu no Ki -omuriceravintolaan. Tilasin saman annoksen kuin Kengo viimeksi, eli voiriisi-täytteisen omeletin kerma-basilika-pekoni-peruna -kastikkeella. Hyvää oli, mutta ei voittanut sitä mentaiko-omuricea, jonka söin viimeksi. *Q*

Syömisen jälkeen mentiin rannalla hillumaan. Ei valitettavasti löydetty hyviä leivänheittokiviä, mutta onneksi baseball-tyyliin heitellessä kiven muodolla ei ole niin väliä... :D Ja olihan toi ranta kuvauksellinen.

...kuvauksellinen kaukaa katsottuna siis. Hyönteiskuvaajille lähikuvatkin varmaan kelpaisi, tosin nuo tuhannet jalkaparit vipelsi välillä sen verran kovaa vauhtia, että en tiedä miten hyviä kuvia niistä saa.

Kiviin ja ötököihin kyllästyttyämme siirryttiin hiekkarannalle katsomaan lainelautailijoita. ...paitsi että lentokalat kiinnosti kyllä huomattavasti enemmän. Ne hyppelehti vilkkaasti ylös vedestä kuin mitkäkin delfiinit, mutta pysyi visusti veden alla aina silloin kun sormi sattui olemaan kameran laukaisinnapilla (tai videokuvaus käynnissä).

Tässä kuvassa sää näyttää jokseenkin uhkaavalta, mutta totta puhuen koko päivänä ei ollut sateesta tietoakaan + oli kuuma. 

Perusnäkymää Odaibasta: asfalttia, pukumiehiä, tyhjähkö parkkipaikka ja maailmanpyörä. Ehkä tekosaari on helpompi asfaltoida kuin pistää vehertämään (ei sillä tosin, on tuolla oikeasti paljon viheralueitakin, enemmän kuin monessa muussa paikassa täällä päin).

Suuntana Venus Fort (blogissa moneen kertaan nähty kauppakeskus)!

Kyseisen kauppakeskuksen kaunista arkkitehtuuria. En ole tosin varma olenko oikeasti tuota mieltä.

Kuten merkinnän alussa mainitsin, käytiin myös autonäyttelyssä testaamassa kannattaako Kengon hankkia ajokortti. Huomattiin kuitenkin, ett' se sopii huomattavasti paremmin pelkääjänpaikalle - ylimääräiset jenit sen kannattaa siis törsätä johonkin muuhun kuin autoon tai ajokorttiin.

...joo, totta puhuen käveltiin vain kyseisen autonäyttelytilan läpi, Kengo istahti yhteen autoon, räpsäisin kuvan ja sitten siirryttiinkin jo pelihalliin leikkimään ilmaiseksi saamillamme poleteilla. Meidän oli alunperin tarkoitus mennä vain batting centeriin, mutta ovella jaettiin kaikenlaisia ilmaiskuponkeja, niin pitihän ne käyttää. :D Pelattiin jotain random pokemon-peliä, jossa lauottiin polettikolikoita sellaiselle liikkuvalle alustalle, ja ne piti jotenkin saada osumaan sinne niin, että niitä kolikoita tuli ulos koneesta. Pointtina siis ilmeisesti se, että pystyy pelaamaan niin kauan kuin mahdollista? :___D Oltiin niin taitavia, että peli meni rikki ennen kuin ehdittiin käyttää kaikki kolikot, ja error-ruudun katselemiseen kyllästyttyämme lähdettiin purkamaan tästä syntyneitä aggressioita (nämä todellisuudessa olemattomat aggressiot syntyivät siksi, että meillä oli juuri ollut joku nappulan-rämppäys-pokemon-ottelu, eikä errorin takia koskaan saatu tietää kumpi voitti) baseball-mailoja heiluttelemalla. Kengo osui palloon joka kerta, mutta pallon lentovauhti oli niin hidas, ettei se saanut lyötyä kunnolla (sen sijaan eräänä toisena päivänä 140 kilsan pallolla lyöminen sujui huomattavasti paremmin). Eräälle toisella ensimmäistä kertaa koskaan edestä päin lentävää palloa lyövälle taas hidaskin vauhti oli ihan liikaa. Kengon mielestä tosin jo se, että osuin palloon 4 kertaa (näistäkin osa oli vain hipaisuja), oli ensikertalaiselta hieno saavutus. :D

Tarpeeksi pelailtuamme palattiin Aqua Cityn lähistölle. Oli tullut jo pimeähköä, mutta olin tällä kertaa laiska ja armollinen kameran muistikortille, ja jätin peruskuvat valaistujen pilvenpiirtäjien ympäröivästä Tokionlahdesta ottamatta. Ei ne kuitenkaan ikinä kovin hyvin onnistu.

Tutkittiin vielä vähän aikaa Odaiban ravintolatarjontaa, mutta päätettiin lopulta palata Oomoriin ja mennä syömään yakinikua.

Juodaan yleensä ravintoloissa vain vettä, koska ollaan niin kitsaita (tai ainakin tuo toinen osapuoli on), mutta tuolla oli niin halpaa, että päätettiin poiketa periaatteistamme ja tilattiin molemmille tuollaista yllä näkyvää sitruunalimsan tyyppistä juomaa (se ei siis logosta tai lasin tekstistä huolimatta ole olutta). Maksoi muuten muistaakseni vain sata jeniä.

Yakiniku-paikoissa on aina ihania salaatteja eikä tämäkään pettänyt odotuksia. Tuo on tosin Kengon vakiopaikka, joten ehkä se tietää mitä kannattaa tilata ja mitä ei. :D Se kehui kovasti yhtä tuon ravintolan tulista keittoa, ja olisin sitäkin halunnut päästä maistamaan, mutta ne ilkimykset oli menneet poistamaan sen listalta. D: Ehkä se oli ollut liian tulista valtavirran makuun.

Kengo löysi netistä jonkun kupongin, jolla sai ilmaiseksi jonkin ennalta määrämättömän ruokalajin, ja saatiin eteemme superspesiaalia ruokaa nimeltään jagabutter. Eli perunoita voissa. ...allekirjoittanut ei tosin ennen ollut juuri tuollaisia tullut syöneeksi, joten en ollut Kengon kanssa samaa mieltä, kun se sanoi että yhtälailla olisi voinut jättää kupongin käyttämättä.

Lihaa, lihaa ja lihaa. ♥ Jossain saattoi olla vielä yksi lautasellinen lisää naudanlihaa. 

Paistaja työssään. Yakiniku-paikoissa mielestäni ehdottomasti parasta on naudanliha (ehkä osittain siksi, etten yleensä juuri pääse sitä syömään), mutta kyllä esimerkiksi kuvassa paistumassa oleva kanakin oli ihan mielettömän hyvää. Koko lysti maksoi muuten vain vajaat 3000 jeniä, ja oli tähän mennessä halvin yakiniku-paikka, jossa olen syönyt. Rehellisesti sanottuna en juuri huomannut makueroa kalliimpiin paikkoihin verrattuna (ja tarkoitan tällä about kaksinkertaista hintaa, en ole missään superextrakalliissa paikoissa syönyt), eli taidetaan käydä Kengon kanssa tästä lähtien aina tuolla yakinikulla. :D

Kävelylenkkeilyä ja syömistä

Moiii taas. Tänään sataa, joten lusmuillaan sisällä = ehdin kirjoittaa blogiin. :) ...paitsi että oikeasti tänään on ollut tekemistä aikalailla aamusta asti. Tehdään tänään Kengon kanssa koko perheelle samantyyliset hampurilaiset mitä tehtiin aikaisemmin keskenämme lounaaksi. Ja koska Japanissa ei myydä kunnon hamppissämpylöitä ainakaan perussupermarketeissa, leivoin ne, ja tähän sai ihan kivasti aikaa kulumaan. :D Sämpylät onnistui muuten ihmeellisen hyvin, vaikka näiden leivontavälinevarasto on suoraan sanottuna säälittävä... Tein myös pannacottaa, joka onneksi jähmettyi, vaikka liivatelehtien määrän suhteen olikin pientä (=suurta) epävarmuutta, kun ne oli erikokoisia kuin Suomen liivatelehdet. Mutta näistä lisää sitten joskus myöhemmin! Ehkä. :')

Seuraava kuvamateriaali on koottu useammalta päivältä, joiden aikana mm. syötiin ja käytiin pikkuisen kävelemässä Kengon kodin lähistöllä. Tai no, käveltiin tuolloinkin joku 10-15 kilsaa, että en sitten tiedä miten lähellä kauimmillaan oltiin. :__D

Anyways, yllä erään päivän lounas Tapas & tapaksessa. Spagettia kera merenelävien ja kermaisen ja juustoisen kastikkeen, jota löytyy lisää spagetin alta (ei siis ole niin kuivaa kuin miltä ehkä kuvassa näyttää).

Spagetin syömisen jälkeen käveltiin KFC:n ohi ja Kengon teki mieli kanaa. :___D Juomaksi otettiin kitsaasti vettä, mutta sitten keksin tuhlata rahaa ja tilata myös tuollaisen maccha-oreo-frappuccino-tyyppisen juoman (joka oli muuten hyvää eikä edes maksanut paljon).

Kaunista, eikös? :)

...tänään ei nyt oikein runosuoni syki ollenkaan, joten teksti vähän tökkii, mutta tämä kuva on nyt siltä päivältä kun käpsyteltiin Kengon kodin lähistöllä. Mietin hetken, että tavattiinko se yksi herttainen mummo tuona päivänä, mutta se taisi olla jo aikaisemmin... Joka tapauksessa noilla seuduin (eli Kengon kodin lähellä) tavattiin yhtenä päivänä sellainen ystävällinen ja puhelias mummeli, joka oli heti naittamassa meitä (:D) ja kutsui meidät myös kylään (ei olla käyty eikä kuulemma mennäkään, höh).

Maisemaa. ...jossain random paikassa kävelyetäisyydellä täältä. :D

Käveltiin Ginzaan! ...paitsi että tuo ei ole se Ginza, jota yleensä Ginzaksi kutsutaan, vaan Togoshi-Ginza-niminen kauppakatu. Kuulemma tuo on se "alkuperäinen" Ginza, ja laajemmin Ginzana tunnettu paikka on alunperin vain matkinut tuota kauppakatua ja kasvanut sitten hieman suuremmaksi. En jaksanut tarkistaa todenmukaisuutta, joten jos jotakuta asia kiinnostaa niin kannattaa tarkistaa tuo tieto jostain muualta ennen kuin lähtee levittelemään sitä muualle. :D Tuolla oli kaikenlaista hyvää syötävää ja kaikenlaisia kivoja pikkukauppoja. Jälleen yksi loistava paikka tabearukille (= kävellessä syöminen). :')

Lähiseudulla sijaitseva puisto. Tuon vieressä asui ennen joku rikollisjengi/hihhulijengi/mikälie (tai sitten vaan sen johtaja, en nyt muista tarkalleen), ja siksi sitä pidetään vähän pelottavana paikkana edelleen. Ne harjoitti kuulemma jotain sadetansseja sun muita tuolla puistossa. ...joo tiedän että toi kuulostaa pelottavan sijaan lähinnä koomiselta. :___D

Käytiin kävelylenkin loppumetreillä halpissupermarketissa (Big A tai joku sellainen) shoppailemassa. 30 jenin tofun sijaan mukaan tarttui GABAa sisältävää suklaata (kengo sanoi että se auttaa stressiin ja halusi siksi ostaa sitä, kun mulla oli koestressiä :D) + satsumaimo-sipsejä (= kuivattua makeaa perunaa).

Lenkkipäivän päivällinen: demaetendonia, eli Tenya-ravintolasta noudettua tendonia (= riisiä + kaikenlaista friteerattua, jonka päälle on kaadettu tendon-kastiketta).

Käytiin matkalla myös ostamassa kanaa konbinista, oli hyvää. *Q* Ostin myös jonkun randon tuulihatun, mutta söin sen saman tien niin kuvaa ette nyt saa.

Erään päivän lounas: tororosobaa ja onigireja (jotka siis syötiin kengun kanssa puoliksi, makuina mentaiko ja joku possumajoneesimikälie).

Ja tororo-teema jatkuu seuraavan päivän aamupalalla. Voi näyttää kuvottavalta, mutta on hyvää.

Käytiin myös yhtenä päivänä Starbuksissa. Vasemman puolimmainen on mun, tilasin Chocolate crunch frappuccinon, jossa on kahvipohja. Oli hyvää. ♥ Kengo tilasi teeman mukaisesti Dark mocca chip frappuccinon.

Saatiin myös ilmaiset kakkumaistiaiset, yayy. Toissapäivänä Shibuyassa käydessä saatiin muuten Lindtin kaupassa käydessä ilmaiset suklaapallerot. *Q*

Ei-niin-hyvää suklaata. Noin tumma suklaa on jo muutenkin vähän sillä rajalla, että tekeekö mieli syödä paljaaltaan (tryffeleihin sopisi varmasti hyvin), mutta sitten kun Japanin suklaat ei muutenkaan ole laadultaan ihan sieltä parhaasta päästä... Ehkä täällä ollessa pitää pitäytyä valko- ja maitosuklaassa. :D

Anteeksi merkinnän tökkivyydestä, epämääräisyydestä ja sekavuudesta, lupaan että ensi kerralla tulee taas parempaa tekstiä. Tällä hetkellä postailua odottavat mm. Odaiba-visiitti, eräs puistokierros sekä Kamakura-päivä. Käytiin tosiaan pari päivää sitten Kamakurassa yhden Kengon kaverin kanssa, ja kyseinen heppu oli sen verran persoonallinen tapaus, että olisi varmaan ollut hauskaa vaikka oltaisiin vain istuttu koko päivä jossain tekemättä mitään... :___D Mutta siitä lisää myöhemmin, nyt häivyn tekemään lohkoperunoita! o/

Jounanjima

Päivitysputki nyt valitettavasti katkesi, vaikka ei edelleenkään olla kovin aktiivisia oltu. Eilen kierreltiin vähän Oomorin Atressa (kauppakeskus) ja käytiin Starbucksissa, tänään taas käytiin syömässä tulista ramenia ja konditioriakakkuja. Junalla ei olla menty minnekään about viikkoon. Toisaalta eipä sääkään ole ollut kummoinen, tänään ja eilen sateli oikeastaan koko päivän + erityisesti tänään oli poikkeuksellisen kylmä, vain reilut 20 astetta (tosin olin tästä lähinnä iloinen, koska farkuissa + neuletakissa ei tullut kuuma). 

Kengo on olohuoneessa tekemässä ruokatilausta, joten voisin tässä ajankulukseni kertoa meidän Jounanjima-visiitistä. Nää tosiaan tilaa aina supermarketista esimerkiksi vettä + muita juomisia, nenäliinoja, riisiä ynnä muuta mitä olisi muuten raskasta tai vaivalloista raahata kaupasta. Ja ylipäätään sellaisia juttuja, joita on hyvä olla aina kaapissa.

Anyways, ennen Jounanjimaan lähtöä syötiin lounasta. Jos olisin Shikon kanssa Japanissa ja oltaisiin menty tuonne niin oltaisiin ehkä ostettu bentot jostain ja syöty siellä puistossa, mutta nyt Kengon iskä sattui tulemaan tuona päivänä aikaisin töistä kotiin, joten syötiin sen tuomaa sushia.

Jounanjima on muuten siis sellainen pieni saari, tai enemmänkin saarimainen paikka, jonne pääsee autolla (tai kävellenkin, eikä se siltakaan ole pitkä). Meidän kohteena oli Jounanjima kaihinkouen (城南島海浜公園), eli merenrantapuisto - muutoin tuolla alueella on lähinnä teollisuutta. Toisaalta mulle jo japanilaisen teollisuusalueen näkeminen oli kokemus. :D Bussi meni myös sellaisen suuren, tukku-tyylisen ruokamarkkina-alueen läpi, joka sekin oli ihan mielenkiintoista nähdä.

Aa niin, ja bussikin oli itsessään jo kokemus, koska matkustin elämäni ensimmäistä kertaa Japanin paikallisbussissa. Tähän mennessä olen onnistunut välttelemään niitä. :D Ajattelin jostain syystä, etten tietäisi mistä pitää mennä sisään tai tietäisi milloin pitää maksaa, kun kuulemma kaupungittain ja joskus bussilinjoittainkin vaihtelee, mennäänkö bussiin sisään edestä vai takaa (vai keskeltä) ja maksetaanko kyytiin noustessa vai lähtiessä. Viimeistään bussin saapuessa tuon kaiken saa onneksi tietää. Miksi? No, se muun muassa lukee bussin kyljessä, ohjeet bussiin nousemiseen kuulutetaan, kiinni olevasta ovesta on vaikea mennä sisään joten väärästä ovesta sisään menemisvaaraa ei ole + jos pitää maksaa etukäteen niin oletettavasti maksamatta ei oikein vahingossa pääse marssimaan sisään. ...miksiköhän ihmeessä olen ennen luullut, että tuossa olisi jotain epäselvää? :___D

Anyways, busseilu on aikalailla yhtä kätevää kuin junailukin jos Suicalla maksaa. Lisäksi maisemia näkee paremmin kuin junasta (ok poikkeuksia on kuten enoden). :) Paluumatkalla tosin bussi oli niin täynnä salarymaneja sun muita + istuin käytäväpaikalla, joten ei sieltä oikein mitään nähnyt, mutta no, onneksi Pazudora (...kännykkäpeli) on keksitty. :'D Menomatkallakin muuten ajattelin ensin, että bussi täyttyy kovastikin, kun jono oli niin pitkä, mutta onneksi 95% edellämme olleista keski-ikäisistä miehistä asteli edeltävään bussiin - jonka päätepysäkkinä oli joku hevoskisa(vedonlyönti)paikka. :D

...ja taas eksyin jaarittelemaan. Mutta yläolevassa kuvassa ollaan juuri astuttu pois bussista, ja taivaalla näkyy syy, miksi toi puisto on aivan ihana. Se on tosi lähellä Hanedan lentokenttää ja koneita lentää yli suunnilleen joka viides minuutti. ♥

Tuolla olisi hauska pitää piknikkiä. :) Varsinkin kun ihmisiäkään ei ollut mitenkään järkyttävästi, johtuen ehkä paikan sijainnista.

Lentokone. ♥ Ei muuten oltu ainoita, jotka oli noita kuvaamassa: järjestelmäkameroiden kanssa varustautuneita japanilaisia riitti. :___D Mutta lentokoneiden lisäksi tuolla oli muutakin, nimittäin hiekkaranta!! ...joka oli suljettu kunnostustöiden vuoksi. Mun perustuuria.

Kone laskeutumassa kentälle.

Noi meni niin ihanan läheltä, että pystyi hyvin katsomaan aian minkä yhtiön kone on kyseessä. Muun muassa yläolevasta kuvasta kiitos kuuluu muuten Kengolle.

...joo, siinä lentokoneiden kuvailun ohessa päätettiin leikkiä kameralla vähän muutenkin. On harvinaisen onnistunut kuva musta muuten.

Kengo käski osoittaa ylös ja tein työtä käskettyä. Vielä kun olisin vähän paremmin osunut tuohon koneeseen, nyt osoitan lähinnä sen siipeä. :___D

Tuolta näkyi sekä Sky Tree että Tokyo Tower + muun muassa Odaiba maailmanpyörineen. Näette nämä kaikki tässä kuvassa. ...tai sanotaan vaikka, että ne on kaikki tässä kuvassa, sitä en lupaa, että ne näkyisi kunnolla. :____D

Iltaruokana juustoista kanaa ja takikomigohania (riisin seassa keitetään samalla esim. vihanneksia, sieniä tms).

Hampurilaisia, pizzaa ja persikkasipsejä

Eli väliin tällainen ruokapainotteinen merkintä ja ensi kerralla sitten maisemapainotteista juttua Jounanjimasta. :)

Tehtiin yhtenä päivänä lounaaksi hampurilaisia. Mun vastuulla oli suunnittelu (= mä poimin ainekset ja kengo maksoi :D), pihvien teko, sämpylöiden paahto ja vihannesten leikkely, Kengo taas toimi asettelijana ja kastikemestarina + kertoi mistä kaasu käännetään päälle. :D Supermarketissa käydessä tuli vaan eteen yllättäviä ongelmia: oikeanlaista juustoa ei meinannut löytyä, jauhelihaa myytiin vain pienissä paketeissa & se oli yllättävän kallista ja tomaatit oli kaikki vaaleanpunaisia ja siksi ei kovin ruokahalua herättäviä. Lisäksi ainoat hampurilaissämpylöitä edes etäisesti muistuttavat leipäset löytyi sellaisesta pussista, joka sisälsi lisäksi viitisen hodarisämpylää - joita ei oltaisi varsinaisesti kaivattu, mutta ei oikein parempaakaan vaihtoehtoa ollut. Myös hampurilaiskastike muodostui pieneksi ongelmaksi, mutta Kengo onneksi taituroi aivan loistavan kastikkeen heitellen sekaan ensin mun suosittelemaa ketsuppia, majoneesia ja pippuria, ja sitten kaikenlaista mitä vain mieleen tuli, muun muassa pikkelssimurskaa ja Suomesta ostamaansa sinappia. ...ja siitä kastikkeesta tuli parhaan makuista hampurilaiskastiketta mitä olen koskaan syönyt. *Q* Ja toi vielä väittää ettei osaa kokata, hah sanon minä.

Ai niin, ja tosiaan tietyt ruoat, kuten hamppikset, tulee itse tehtyinä pikkuisen kalliiksi, mutta voisinpa kertoa eräästä tapauksesta, joka tulee aivan varmasti kalliimmaksi valmiina tilattuna.

Arvatkaapa huviksenne paljonko ylläolevat pizzat maksoivat. Ei mitään kymmenen euron luokkaa, tai edes kahdenkympin. Nuo maksoivat n. 4000 jeniä per pizza - ja tämä on kuulemma ihan täysin normaali hinta. ...mun ilme oli varmaan mielenkiintoista katseltavaa kun kuulin tuon hinnan, koska mä ihan oikeesti järkytyin. Hintaa enemmän järkytyin tosin siitä, että noi oikeasti tilaa jotain noin kallista. :___D Kuulemma japanilaiset tilaa pizzaa lähinnä juhlaruokana esimerkiksi jouluna, ja ymmärrän hyvin miksi. Joka tapauksessa, hinnasta huolimatta - tai ehkä siitä johtuen - noi molemmat oli ihan mielettömän hyvän makuisia. Vasemman puolimmainen näyttää ehkä ihan peruspizzalta, mutta siinä oli ihanasti juustoa kahdessa kerroksessa (alakerros kahden pohjan välissä) ja oikean puolimmaisessa taas oli täytteenä iberikobutaa (iberianpossu? kallista ja hyvää possua kumminkin) + tositosi ohut ja rapea ja ihana pohja.♥
Ja ja ja! Tuohon hintaan liittyy yksi pieni mutta, joka kannattaa ehdottomasti tietää jos tilaa Japanissa pizzaa. Ensinnäkin netistä tilaamalla sai 5% alennusta - ei siis kannata soittaa, vaikka sattuisikin omistamaan Japanissa toimivan kännykän ja haluaisi leikkiä sillä niin paljon kuin mahdollista. Toisekseen jos käy itse noutamassa nuo kotiinkuljetuksen sijaan, saa yhden pizzan ilmaiseksi. Eli lopulta hinta jäi siis suunnilleen 4000 jeniin, joka ei enää tunnukaan niin paljolta kahdesta perhekokoisesta, laadukkaasta pizzasta. :)

Ja heitetäänpä tähän nyt sitten pari muutakin päivällistä perään:

Tonkatsua ja yakisobaa.

Erään toisen päivän lounas, seuraavasta kuvasta käy ilmi reunimmaisten (parsakaalin + itu-jauheliha-jotain-sekoituksen) syömistapa.

Ne sekoitetaan aburasobaan (abura = rasva). Toi oli niin hyvää, varmaan ihaninta sobaa mitä olen syönyt. ♥

Päivällinen numero mikälie: makeita lievästi tulisia friteerattuja katkarapuja ja... Ruokaa jonka nimi ei muistu mieleen. Vähän kuin lihapullia pienellä taikinakuorella.

Vuoden ensimmäisiä edamame-papuja, sashimia (jotain sashimia on muuten melkein joka päivä koska kengon iskä tykkää aina käydä ostamassa jotain töistä tullessaan) sekä kalaa, joka syötiin luultavasti väärin koska niistä ei kovin paljon syötävää riittänyt. :D.

Kengo totesi, että ei ole hyvä syödä aina lounaaksi currya (ei tosin edes syödä sitä kovin usein, ehkä 4 kertaa koko matkan aikana vasta), joten se teki tällaista. Pahoitteli kovasti ettei se näytä ruokahalua herättävältä ja on varmaan pahaa, mutta oikeesti se oli kyllä hyvää. :')

Tuo myös kattaa joskus aamupalan valmiiksi (viime aikoina mun ruoanlaitto-into on tosin jyllännyt sen verran, että mun on melkein pakko päästä edes paistamaan meidän aamupala-kananmunat ja kengo pääsee siis valitettavasti tekemään tätä harvemmin). Yleensä syödään vain paistetut kananmunat + nattoa + riisiä, mutta tuona päivänä se halusi kokeilla vähän spesiaalimpaa versiota.

Kauppatieteen johtamisen verkkotentti -juoma. Mustaa teetä ja soijamaitoa - simppeliä, mutta jostain syystä hirveän hyvää. ♥ Toisaalta tykkään ihan perusmaitoteestäkin eli ei ehkä ole ihme, että tykästyin tuohonkin. :D

Ja sitten vielä pari randomia asiaa.

Rajoitetun ajan myynnissä olleet (/olevat? nää puhui jotain että noi olisi myyty nopeasti loppuun ja appelsiinisipsejä tuotu tilalle) persikkasipsit. Ne maistui oikeasti persikalle, ja niissä oli suolan lisäksi myös reippaasti sokeria päällä. Mä tykkäsin (en tosin niin paljon että itse ostaisin), muut oli kaikki yhtä mieltä siitä, että olisi kannattanut ostaa vain yksi pussi - Kengon äiti osti noita kaksi ihan siksi, että ajatteli että ne on tosi hyviä ja myydään suunnilleen saman päivän aikana loppuun kaikkialta. :D

Yllä näkyy itse asiassa edellisen merkinnän Uenopäivän päivällisen jälkiruoka. Toi oli makeinta ja mehukkainta tuollaista melonia mitä olen koskaan syönyt. ♥

Juu olen itsekin hengissä, vaikka tekemiset rajoittuukin ainakin tämän merkinnän perusteella lähinnä syömiseen. Ostin tuon paidan jokin aika sitten Uniqlosta, kun siellä on/oli Muumi-teemaisia vaatteita myynnissä. Tai no, lähinnä pikkumyy-t-paitoja. Ostin tuon kuvassa näkyvän ja sellaisen harmaan myy-t-paidan. Ei ne mitään halpoja olleet, mutta jostain syystä Kengon läsnäolo pakottaa mut ostamaan kaikenlaista mahdollista muumisälää mitä vaan löytyy...

Nyt häivyn syömään lounasta. Kareeraisua. :D