Kännykkäbloggausta

Bloggaan nyt vähän kännykällä, kun tekee mieli käyttää suomea. Pitää vähän harjoitella ennen kuin tulen täältä kotiin, ettei mun suomi ole sitten sellaista japaninsekaista tankerosuomea... No ei, ei se äidinkieli nyt parissa kuukaudessa unohdu, mutta kirjoitan nyt kumminkin ihan ilman sen kummempia syitä. :D Tämä tulee olemaan muuten ajankohtaisin merkintä tähän mennessä, koska kuvat on tänään otettuja. \o/ En pääse kännykällä käsiksi kameran kuviin, joten kirjoitan meidän tätä päivää aiemmista mielenkiintoisista ja vähemmän mielenkiintoisista tekemisistä joskus paremmalla ajalla (ja paremmalla laitteella kuin älypuhelin...).

Käytiin tänään Komagomen aseman lähellä sijaitsevassa Rikugien-puistossa (/puutarhassa, se se nimi taisi oikeasti olla). Nättiä oli, kilppareista ja jättiläisfisuista näette otoksia myöhemmin. :)

Tänään oli muuten järkyttävän kuuma. Eilen oli noin 20 astetta ja satoi, tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lämpömittari oli varjossakin lähes 30 asteessa ja tuulikin lähes olematon. ...eli sitä Japanin kesää parhaimmillaan. Onneksi Uniqlon airism-sarjan topit sun muut pelastaa. ♥

Yksi harvoista asukuvista tältä matkalta. Ja kylppäri näkyy myös!! ...ei tosin kovin hyvin. Se on oikeasti reippaasti isompi kuin tuo osuus mikä kuvassa näkyy, paljon suurikokoisempi kuin millaisiksi olen japanilaiset kylpyhuoneet kuvitellut. Varmaan suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin lapsuudenkotitaloni (siis sen kaikista ihanimman, kaikki tutut luultavasti tietää mistä puhun) kylppäri.

...joo, kylppärin koko on maailman tärkein asia. Voi lähettää sähköpostia jos kiinnostaa tietää lisää, lähetän sitten paluupostissa sen tuhatsivuisen eepoksen, jonka aiheesta raapustin hetki sitten.

Yllä vielä kuva mun joka-aamuisesta ja joskus myös -iltaisesta juomasta. Kyseessä on aojiru (青汁), joka sisältää mm. erinäisiä vihanneksia. Juoma on siis jauheen muodossa ja sekoitetaan veteen (tai vaikka maitoon, itse laitan suurimmaksi osaksi vettä ja ihan vähän maitoa), ja on valehtelematta melkein yhtä hyvää kuin maccha-latte. ♥ ...kukaan ei tosin varmaan ole mun kanssa asiasta samaa mieltä. Juon tuota muuten välillä myös niin, että heitän sekaan myös kollageenia (heräteostos jonka yritän saada käytettyä ennen kotiinpaluuta koska on olemassa tärkeämpiäkin matkalaukun täytteitä) ja kahvia, ja silti on ihmeen hyvää. :D

Pakko muuten myöntää, että kyllä tässä oikeasti jo vähän kaipaa Suomea (varsinkin sitä Helsingin ulkopuolista Suomea). Lähinnä ihmisiä, mutta myös sitä, että pystyy sanomaan kaiken haluamansa - vaikka japanini kehittyykin kaiken aikaa, niin tänäänkin tuli vaikeuksia muun muassa sanojen lumevaikutus ja purkiremontti kanssa (...mjoo). Ja sitä, että voi olla rennosti kotona, laittaa ruokaa stressaamatta tuleeko siitä hyvää (yleensä stressaamatta tulee), löhöillä ympäri taloa miten lystää (kyllähän mua täälläkin kehotetaan niin tekemään mutta...)... Ja sitä myös kaipaan, ettei ulos astuessa saa jatkuvasti katseita osakseen (eikä ihmisiä ylipäätään ole niin paljon).

 Kissojakin pitää päästä näkemään - ne ehtii muuten kohta vielä seniori-ikään ennen kuin ehdin edes nähdä ne. :D

P.S jos tässä merkinnässä on kirjoitusvirheitä, niin korjaan ne vasta sitten kun tulen Suomeen - kännykällä ei jaksa.
P.P.S unohdettiin tänään ostaa hyttysmyrkkyä, ja varsinkin tuo verenkierroltaan vilkkaampi (sellaiset vetää kuulemma hyttysiä yleensäkin puoleensa) henkilö sai noita pistäjäotuksia kimppuunsa. Tänä vuonna Japanissa ei ole tietääkseni vielä uutisoitu dengue-kuumetapauksista ainakaan laajalti, toivottavasti meistä kumpikaan ei ole se ensimmäinen tapaus.
P.P.P.S söin tänään Häagen-Dazsin sitruunapiirakkajäätelöä ja nyt tekee ihan järjettömästi mieli kunnon perinteistä sitruunamarenkipiirakkaa (kännykkä muuten ehdotti sanaa sitruunamehu, jota en kyllä sellaisenaan juuri nyt tarvitse).

Japaniarkea (= ruokaa ja maisemia)

Ehdin jo valmistautua henkisesti kirjoittamaan lyhyen kuvattoman blogimerkinnän siitä, miten miniläppärini sanoi viimeiset sanansa ja samoin blogi siihen asti kunnes palaan kotiin (ensi torstaina), mutta äsken kun avasin koneen, niin näytön puolikas ei rätissytkään - eli pystyn kirjoittamaan ainakin yhden (ruokapainoitteisen) merkinnän vielä ennen kotiutumista. :) ...joo tiedän, että nää merkinnät sisältää syötävää ihan tarpeeksi, mutta yrittäkää nyt edes esittää ilahtuneita.

Koska Oomorin Starbucksissa ei ole koskaan tilaa, piti välillä kokeilla Godivan frappuccino-tyylisiä juomia (godivalla ei tosin ole istumapaikkoja ollenkaan eli en tiedä mikä logiikka tässäkin oli). Juotiin Kengon kanssa puoliksi tuollainen rajoitetun ajan myynnissä oleva banaanisuklaavalkosuklaa-maku. Vähän kalliimpi ja pienempi kun Starbucksin frappuccinot, mutta hyvää. *Q* ...jos tosin lähdetään Starbucksiin vertaamaan, niin kyseinen ketju vie kyllä voiton (vaikka Godivan suklaa onkin ihanaa ♥).

Kengo hankki muuten tuon ostaessamme Godivan kanta-asiakaskortin, ja ihan sen takia tuli kauhea hinku ostaa joku tryffelipakkaus kotiin (suomessa kun en ole godivan tryffeleitä nähnyt vaikka godivaa muuten vähän löytyykin). Pelottaa vaan että suklaat sulaa matkalla, täällä nimittäin lämpenee (= kuumenee) taas kohtapuoliin. D: Eilen säätiedoissa muuten sanottiin, että tämänhetkinen kylmyys on melkein ennennäkemätöntä heinäkuulle eli ilmeisesti Suomi ei ole ainut paikka, jossa on (/on ollut) epätavallisen kylmää. :D Ja täällä tosiaan kylmyys tarkoittaa noin pariakymmentä astetta, sellaista että t-paidassakin kyllä tarkenee, mutta tuntuu aavistuksen vilpoiselta (joka saattaa johtua siitä, että vähän aikaa sitten oli tosiaan 30 astetta ja siihen ehti tottua).

Käytiin yhtenä päivänä kävelemässä vaihteeksi Oomorin aseman toisella puolella.

Maisemia tienylityssillalta (suojatiekin kyllä olisi löytynyt mutta maisemien takia on kiva harrastaa porraskävelyä).

Lenkkeilyn jälkeen käytiin Seiyussa (supermarket) ostamassa ainekset seuraavan päivän ruokaa varten. Tää on se kerta minkä aikaisemminkin blogissa mainitsin (hampurilaiset + pannacotta), jos joku vielä muistaa.

Hampurilaissämpylät paistumassa. Niistä tuli vähän kuivia (paistoin vahingossa vartin), mutta muuten onnistui ihmeellisen hyvin.

Ilman seesaminsiemeniä ne näyttää vähän pullilta... :D

Ja tässä valmiit avokadohampurilaiset! Tein lisäkkeeksi lohkoperunoita kun ranskalaiset olisi olleet liian vaivalloisia ja Kengo teki vielä munakokkelia + kasasi hampurilaiset. Ja laittoi ihan liian vähän kastiketta, eikä uskonut kun sanoin ettei se riitä. Ja syödessä se sitten kuitenkin ihmetteli, että miten kastike ei maistu juuri ollenkaan. :___D No, onneksi sitä on helppo lisätä. Anyways, kaikki tykkäsi, oli kuulemma paljon parempia kuin Mäkkärissä (jossa nää ei tosin nyt edes käy koska raaka-aineet tulee Kiinasta jne jne).

Valkosuklaapannacottakin onnistui jotenkuten, wohoo. En muista olenko aikaisemmin maininnut, mutta Kengon äiti tykkää Snoopysta ja siksi näillä on aika paljon snoopy-astioita. :')

Syötiin yhtenä päivänä jäätelöä. Kengo söi mehujääpalleroita ja mä taas juustokakkujäätelöä. ♥

Kuvien järjestys tuntuu ehkä vähän randomilta, mutta nää on kyllä ihan aikajärjestyksessä (joka ei tosin ole ehkä paras tapa järjestää blogimerkinnän kuvia). Yllä näkyy erään sunnuntain lounas-spageteista toinen, makuna muistaakseni tarako.

Tuona samaisena sunnuntaina käväistiin myös Yokohamassa! Tarkemmin sanottuna Shin-Yokohamassa.

Tuolla stadionilla oli sellainen iso kirppari, niin käväistiin siellä. Pohdittiin tosi pitkään jaksetaanko lähteä ja saavuttiin lopulta paikalle about tuntia ennen kyseisen tapahtuman loppua, ja eipä sillä enää juuri mitään mielenkiintoista ollut. Yleensä Japanissa kirppareilta löytyy hyviäkin pleikkaripelejä halvalla, joskus pelikonsoleitakin, mutta nyt... Ei löydetty mitään ostamisen arvoista. :D

Säätiedoissa ei ollut mitään sateesta, mutta kymmenisen minuuttia kirpparilla tallustettuamme alkoi tuulla kovasti ja kuulutuksissa varoitettiin rankkasateesta ja ukkosesta... Eikä meillä tietenkään ollut sateenvarjoja mukana. :___D

Ehdittiin kuitenkin lopulta asemalle asti ennen kuin sade alkoi. :)

Ja kone sanoi taas itsensä irti, joten loppumerkintä tulee kännykällä. :D Tosin kännykällä bloggaus on niin rasittavaa, että merkintä loppuu tähän. En enää koskaan osta tablettikonetta. Ainakaan Aceria. o/

Pannukakkuja ja muuta kivaa

Tänään on Tanabata ja maailman ihanimman kaksijalkaisen syntymäpäivä, joten juhlistan sitä kirjoittamalla blogiin. :) No ei, mutta tässä illalla on nyt sopivasti aikaa niin aattelin että yhden ruokapläjäyksen voisi postata. Juhlistettiin muuten tänään Kengon synttäreitä mm. syömällä superhalvat yakiniku-teishokut lounaaksi (600 jeniä per annos vaikka liha oli laatutavaraa), käymällä elokuvissa, kävelemällä sateessa (sadekausi on toden teolla menossa nyt) ja syömällä päivälliseksi sushia + mun tekemää persikkakermakakkua + Kengon siskon ostamia jälkiruokia.

Tuo "elokuva" oli muuten sellainen vartin mittainen, realistinen 3D-elokuva järkyttävän isosta maanjäristyksestä. Jouduin oikeasti kääntämään katseen pois siinä vaiheessa kun tyyliin lasinsiruja lensi realistisesti katsojaa kohti... Ai niin, ja penkit liikkui välillä maanjäristymäisesti, mutta itse elokuvaan verrattuna se oli melkein hauskaa - itse elokuva aiheutti mulle sellaiset traumat, että yritän nyt uskotella itselleni, että mulla tulee aina olemaan niin hyvä tuuri, etten tule kokemaan sellaista järistystä (+ että elokuva on niin vanha ettei maanjäristys nykyään enää aiheuta sellaista tuhoa)... Oltiin muuten ainoat katsojat ko. leffasalissa ja elokuva oli ilmainen. :___D Jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa, niin täältä löytyy informaatiota (nimi on 地震その時あなたは).

Mutta nyt asiaan, eli viikon parin takaisiin kuviin.

Kuvan perusteella voisi luulla, että syötiin taas kareeraisua, mutta kuten japania osaavat voivat paketista lukea, kyseessä ei ole curry vaan hayashirice. :D Ei itse asiassa hirveästi olla edes vielä syöty currya, vaikka ennen mun tuloa Kengo söi sitä lounaaksi melkein joka ikinen arkipäivä.

Lounaan jälkiruokajäätelöt. ♥ Ennen mun lemppari Häagen-Dazsista oli tuo maccha, mutta nyt macadamia ja ehkä cream & cookie -makukin on noussut sen yli. Ja rare cheesecake. *Q*

Erään päivän illallinen, oikealla mm. possua ja vasemmalla munakoisoa, joka on soijakastikkeeseen dipattuna yksinkertaisuudessaan ihmeellisen hyvää (vai olikohan se dippausliemi jotain muuta kuin soijaa, en nyt muista, hyvää anyways).

Käytiin yhtenä päivänä Shibuyassa. 

Shibuyaan menon syy: Scotch Bankin tiramisu pancake. Noita on kehuttu ties missä, missään ei ole kuulemma samanlaisia ja on ihan uudenlaisia superilmavia fuwafuwa-pannukakkuja. Ja... Olihan ne ilmavia, mutta Kengon mielestä ne pannukakut tuntui raaoilta ja oli siksi ällöttäviä. :D Mulle tosin kelpasi, mutta ei ne nyt niin erikoisia olleet (taikina oli vaan tavallista ilmavampaa ja raaempaa), että olisi olleet hintansa (mun 1300 jeniä, kengon 1600) ja puolen tunnin odotuksen väärtejä (ne paistaa vain yhden annoksen kerrallaan ja siksi odotusaika on pitkä). Lisäksi sijainti ei ole meille kovin kätevä ja myyntiaikakin turhan rajoitettu - noita pääsee syömään vain klo 14-16:30.

Anyways, mun annos sisälsi siis itse pannukakkujen lisäksi kaakaojauhetta, vähän kermavaahtoa + kannuissa espressoa ja vaahterasiirappia. Kengo taas söi seuraavassa kuvassa jotenkuten näkyvän prosciutto-rucola-kananmuna-version, jossa kuulemma kaikki muu paitsi pannukakut itse maistui hyvin.
 

Minäkin olin siellä. \o/ ...enkä muuten näyttänyt noin sekopäiseltä koko aikaa.

Seuraavaksi käveltiin Harajukuun sovittelemaan kenkiä. Lähinnä Niken lenkkareita. :D

...juu pari kuvaa tuli otettua matkalla. :D

Syy miksi Shibuyassa & Harajukussa on välillä kiva käydä: näkee tällaisia musiikkia soittavia rekkoja. :') Pidin ensin NEWSin Chumuchumua epämääräisenä Intia-teemaisena räpellyksenä, mutta mitä enemmän sitä on kuullut, niin sitä enemmän olen alkanut siitä tykkäämään. 

 
Shibuya-Harajukuilun jälkeen palattiin Oomoriin ja mentiin syömään.

Izakaya. ♥ Izakayassa käynti varsinkaan kahdestaan (= isommalla porukalla voi jakaa laskun ja tulee näin ehkä halvemmaksi per naama, vaikka haluaisikin maistella miljoonaa eri ruokaa) ei ole mitään halpaa lystiä, joten ei usein käydä sellaisissa syömässä, vaikka molemmat niistä tykätäänkin.

Oltiin suht aikaisessa, joten saatiin syödä rauhassa (ja ilman tupakankäryä).

Pakkohan se on jotain juoda kun izakayassa kerta ollaan, joten tässä meidän alkoholia minimaalisesti sisältävät drinkit: calpis-mansikka (eli maitojuomamansikka) ja joku kiivijuttu.

Ruokaa. ♥ Paljon kaikkea mitä en ole syönyt, en vain oikein muista noiden syötävien nimiä... Kaikki oli hyvää kumminkin. :D

Tilattiin vielä lopuksi munakasrulla ja maksayakitoria. *Q*

Kone alkaa taas irtisanoa itseään (näytön alareuna vilkkuu ja kone jumittaa), joten blogimerkintä jääköön tällä kertaa vähäsanaiseksi. o/

Kamakura

Heipä hei taas! :) Tällä kertaa luvassa on kunnon turistityylinen merkintä viimekuun loppupuolella tehdystä Kamakura-visiitistä.

Lähdettiin tällä kertaa normaalista poiketen Nishi-Ooin asemalta, josta pääsee kätevästi suoraan Yokohamaan (jossa meidän matkakumppani odotteli). Yokohamassa sitten tavattiin tämä Kengon kaveri ja jatkettiin matkaa Kamakuraan. Ja pakko myöntää, että tuon pipopäisen hepun ansiosta ei kyllä tullut junamatkallakaan tylsää. :D En oikeasti ole koskaan ennen tavannut niin hauskaa & ulkopuolisten mielipiteistä täysin välittämätöntä tyyppiä... Oon nyt tavannut Kengon kavereista kolme (+ vielä yhdestä nähnyt niin paljon videoita että voi melkein laskea tavatuksi), ja... No, joko Kengon kaverit on epätavallisen persoonallisia tapauksia tai sitten kyse on japanilaisuudesta, mutta kaikki on jotenkin--- persoonallisia. Hyvällä tavalla. :D

Anyways, Kamakuraan saavuttuamme mentiin ensin tallustelemaan tällaiselle pitkälle kauppakadulle. Käytiin tuolla kerran Shikonkin kanssa kun etsittiin ruokapaikkaa, mutta alkupäässä kaikki tuntui olevan kiinni, joten ei menty pidemmälle vaan syötiin muistaakseni McDonaldsissa (:D). Nyt sen sijaan syötävää ja ostettavaa riitti, ja tuli heti mieleen, että tuolla olisi kiva harrastaa tabearukia (eli sitä kävellessä syömistä). Tätä tulikin tehtyä myöhemmin - osittain kiitos Kengon kaverin, joka tykkää makeastakin huomattavasti enemmän kuin Kengo.

Tämän crepe-kojunkin Kengon kaveri tiesi etukäteen, kuulemma kuuluisa. Ei maistettu niin en tiedä onko hyvää vai ei. Tässä kuvassa näkyvistä random ihmisistä tuli muuten mieleen, että tämän vuoden kesämuoti Japanissa tuntuu olevan ihan erilaista kuin viime vuonna. Suurin eroavaisuus on se, että housuja (siis naispuolisilla henkilöillä) näkyy huomattavasti enemmän kuin viimevuonna. Erityisesti vaaleat, lahkeista käärityt farkut tai muut housut tuntuu olevan muodissa, mutta myös ihan perusfarkut ja sitten sellaiset vähän hameelta näyttävät leveät gaucho-housut (en ole nimestä varma mutta noin niitä täällä kutsutaan). Niin ja noihin saatetaan yhdistää ihan vaan t-paita, ja esimerkiksi Uniqlon miesten malliston t-paidat on nyt suosittuja naisillakin.
...joo, en tiedä kiinnostaako tuo ketään, mutta oon ensimmäisestä Japanin matkastani asti tottunut siihen, että 95% vastaantulijoista on päällä hame, joten tällainen on mulle mielenkiintoista. :D Plus mietin vaatteita muutenkin paljon, vaikka muodista en yleensä kovin perillä olekaan.

Kadun loppuun päästyämme päätettiin lähteä Daibutsulle (se iso buddhapatsas jonka näkemisestä joutuu pulittamaan itsensä kipeäksi (200 jeniä)) - ja tajuttiin samalla, että se on täysin vastakkaisessa suunnassa. :D Niinpä käveltiin samaa katua takaisin Kamakuran asemalle.

Katseltiin dangoja jo ensimmäistä kertaa tuota katua kulkiessamme, ja kun satuttiin ohittamaan samainen dangokoju uudestaan, niin pakkohan niitä oli syödä. Itse otin mitarashi dangon tyyppisiä, joskin vielä hieman makeampaa versiota ja pojat taas söi tuollaiset kuvassa vasemmalla huonosti näkyvät merilevällä päällystetyt dangotikut.

Matkalla Daibutsulle käytiin jossain vaiheessa myös eräässä kissateemaisessa leipomomyymälässä pienellä sivukujalla - tästäkin kiitos Kengon kaverille, joka oli lukenut siitä jostain ja halusi käväistä. Se ostikin pari leipää, toisesta en muista maistoinko sitä vai en, mutta nakkijuustoleipä oli ainakin hyvää. :')

Useamman kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin vihdoin Daibutsulle. Tai no, vihdoin ja vihdoin, ei se matka kauhean pitkältä tuntunut kun viihdykettä riitti kiitos erään pipopään. :D

Siinä se buddha nyt on. Ylihintainen sellainen. Ja olisi ollut vieläkin ylihintaisempi, jos Kengo ei olisi huomannut että se sai liian vähän vaihtorahaa. :D Niin ja kuten ehkä kuvasta bongaatte, eräs syöksyi tavalliseen tyyliinsä edeltä...

...mutta istui onneksi odottamaan. :))) Sain siitä aivan loistavan kuvan, jossa buddha on juuri täydellisessä kulmassa sen takana, mutta yritän olla loukkaamatta ihmisten yksityisyyttä turhan paljoa, joten valitettavasti kyseinen kuva jää nyt pois blogista.

Niin ja kävin ensimmäistä kertaa buddhan sisällä!!!!

...hmm, joo, mitäs tästä nyt sanoisi. Sanotaanpa vaikka niin, että on olemassa asioita, jotka eivät ole edes kahdenkymmenen jenin arvoisia (= n.15 senttiä), ja tämä saattoi olla yksi niistä. Vaikka onhan se toki tavallaan huvittava kokemus jonottaa sisään pieneen, pimeään, ahtaaseen ja kuumaan paikkaan, ottaa pari tärähtänyttä kuvaa ja sen jälkeen odottaa, että tungokselta pääsisi ulos. Jos ei satu omaamaan ahtaanpaikankammoa siis.

Kaunista, eikös? ♥

Kierreltiin vielä vähän aikaa buddhan lähistöllä, ja kun orava oli kuvattu ja Kengon ja sen kaveri kyllästyneet leikkimään piilosta, lähdettiin muualle.

Maitotee, jonka Kengon kaveri osti mulle juoma-automaatista. Kiitos. :) Se oli otettu, kun huomasi että otin tästä kuvan, niin piti nyt sitten postata blogiinkin. Otin muuten kyseisen kuvan erään soittorasia-kaupan viereisellä penkillä istuessa. Vinguteltiin kyllä Kengonkin kanssa niitä rasioita jonkin aikaa, mutta Kengon kaverilla kesti niin kauan aikaa valita tuliaisia sen tyttöystävälle, että mentiin ulos odottelemaan.

Anyways, saatuamme daibutsusta tarpeeksemme alettiin etsiä ruokapaikkaa. Kengo halusi syödä namashirasua (suomeksi... öhh, raakoja pikkukaloja?), ja meinattiinkin mennä yhteen paikkaan syömään sitä, mutta oltaisiin jouduttu jonottamaan peräti 10 minuuttia (...), joten jätettiin syöminen myöhemmäksi ja lähdettiin rannalle.

Rantaa silmän kantamattomiin. Tai sitten ei. Sain muuten jälkeen päin kuulla, että pojat luuli tuota rantaa Enoshimaksi ja mentiin sinne osin siksi, että ne ajatteli että haluan käydä Enoshimassa. ...en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun tuon Kengolta kuulin. :____D Jouduin kartan avulla todistamaan, että ei käyty Enoshimassa ja se on saari + jos oltaisiin kävelty sinne asti, niin kilometrejä olisi kertynyt päivän aikana huomattavasti enemmän kuin se parikymmentä kilsaa, mikä nyt kertyi.
 

Käytiin muuten hyppimässä tuolla vedessäkin ja mun vaatetus (valkoiset farkut) osoittautui äärimmäisen huonoksi valinnaksi.

Seuraavaksi mentiin syömään! Käveltiin tosin ensin Kamakuran asemalle asti ja Kengo ja sen kaveri söi jotain makkaraa. Ai niin ja Kengon kaveri osti kallista suklaata yhdestä suklaakaupasta (en muista nimeä nyt, mutta sellaista hienoa ja kallista suklaata kumminkin) ja syötiin nekin kävellessä. :D Popsittiin muuten Kengon kanssa vähän väliä myös sellaisia erilaisilla jutuilla maustettuja/päällystettyjä papuja, joita pääsi maistelemaan ilmaiseksi monessa kaupassa. Mustikkajogurtti oli ehkä kaikista parasta niistä mitä söin, melkein teki mieli ostaa. :') Jotain pikkelssejä käytiin popsimassa myös jossain kaupassa.

...joo, maistiaisethan on toki tarkoitettu siihen, että niiden maistelun jälkeen myös ostettaisiin jotain, mutta me harrastetaan yleensä vain maistelua. Supermarketissa ja tavaratalojen pohjakerroksissakin maistellaan aina kaikkea ostamatta mitään ja Kengon äiti aina paheksuu tätä jälkeenpäin. :___D Kerran tosin ostettiin yhtä sitruunavesijuttua, koska se oli niin hyvää + halpaa + oli kuuma päivä. Maksamisen jälkeen satuttiin menemään ohi siitä maistiaisten jakajasta, ja kun Kengo vielä kiitti sitä ohimennen, niin se antoi meille sellaisen anpanman-lasin, jonka saa kaupanpäällisenä, jos ostaa neljä pulloa. Ja ostettiin tosiaan vain yksi... :'D

Muttajoo, takaisin Kamakuraan ja meidän äärimmäisen myöhäiseen lounaaseen (olisko kello ollut jotain kolmen ja neljän välillä). Syötiin Kengon kanssa molemmat tällaiset annokset, Kengon kaverilla oli jotain aavistuksen samantyyppistä, mutta se sisälsi myös udonia ja friteerattua tofua.

Vielä ruokahalua herättävä lähikuva. *Q* Riisin päältä löytyy mm. ikuraa ja shirasua, oikealla näkyvällä lautasella taas on tempuraa. Namashirasu oli valitettavasti loppuunmyyty kaikkialta lounasaikana, joten Kengokin joutui tyytymään pikkukaloihin kypsennettynä.

Syötiin myös pehmistä. Macchaa ja violettia perunaa (...tai jotain sellaista). Hyvää oli. ♥

Saatuamme tarpeeksi syömisestä oltiin esimerkillisiä turisteja ja käytiin vielä yhdellä nähtävyydellä.

Pojat päätti kilpajuosta portaat ylös, allekirjoittanut taas keskittyi asiallisesti kuvien ottamiseen. Ylös päästyämme todettiin omikuji (se ennustusjuttu) liian kalliiksi (200 jeniä) + oltiin jo aiemmin heitelty kolikoita, joten keskityttiin lukemaan ihmisten toivekirjoituksia. Mulla ei nyt ole niistä kuvaa, mutta ne on sellaisia pieniä puulaattoja, joille saa maksusta kirjoittaa toiveen ja laittaa sitten roikkumaan muiden joukkoon. Japanissa käyneet tietänevät mitä tarkoitan.

Mentiin alas eri portaita kuin tullessa. Tässä vaiheessa Kengon kaveri kuitenkin totesi, että olisihan se tylsää mennä portaat alas tavallisella tavalla, kun kerran tavallisesti tultiin portaat ylöskin (kilpajuoksu on siis ilmeisesti normaali tapa). Siispä hypittiin portaat alas kivi-sakset-paperia pelaamalla! Voittaja(/t) sai aina mennä alaspäin jonkun japanilaisen lorun (niitä taisi olla 3 erilaista, en vieläkään tiedä miksi se aina vaihteli välillä) tavumäärän verran askelia. Oltiin aika tasaisia, mutta loppujen lopuksi Kengon kaveri kiisi viimeiseltä sijalta voittoon.

...joo, älkää kysykö, toi päivä oli mullekin jotenkin absurdi. Mutta hauskaa oli ja se on pääasia. :___D

Kierreltiin vielä jonkin aikaa Kamakurassa, mutta lopulta kyllästyttiin ja mentiin matkamuistomyymälän kautta asemalle. Alunperin suunnitelmissa oli ostaa ilotulituksia (käytännössä todennäköisesti lähinnä tähtisädetikkuja) ja mennä pimeän tultua rannalle leikkimään niillä, mutta pimeän tuloon oli liian pitkä aika + liian vähän tekemistä ja jalkojen jaksamista jäljellä, joten lähdettiin Yokohamaan. Yokohamassa kierreltiin asemalla ja asemaan yhteydessä olevissa kauppakeskuksissa etsimässä kahvilaa, jossa oltaisiin voitu syödä jotain kakkuja tai muuta hyvää päivälliseksi (arvatkaa vaan kenen idea - ei kengon, eikä muuten allekirjoittaneenkaan, vaikka olikin mulle varsin mieleinen ajatus). Lopulta kuitenkin luovutettiin, kun kaikki kahvilat oli täynnä + ainoa, jossa oli tilaa, oli ihan järkyttävän kallis. Erkaannuttiin Kengon kaverista asemaporteilla ja palattiin Oomoriin.

...jossa mentiin vielä syömään halpaa liukuhinasushia. ♥ Vaikuttaa ehkä siltä, että oltaisiin syöty päivän aikana enemmän kuin tarpeeksi, mutta tuossa vaiheessa oli oikeasti jo aika nälkä. :D

Ikura. ♥ Tulen kaipaamaan ikuraa ja nattoa varmaan eniten japanilaisesta ruoasta kun parin viikon päästä palaan Suomeen (osin siksi, että montaa muuta japanilaista ruokaa pystyy tekemään/syömään Suomessakin).

Kengo söi vain ja ainoastaan näitä 100 jenin kalmari-lautasellisia. 100 jenillä neljä ika-nigirisushia on jo aika halpaa.

Allekirjoittanut söi myös hieman kalliimpia lautasellisia, kuten unagia. Unagiakin tulen varmasti kaipaamaan, se on niiin hyvää. ♥ Pystyisiköhän sitä jotenkin syömään Suomessakin... Onkohan ankerias kallista? :D

Kengo houkutteli mut maistamaan tällaisia magurotataki-natto-rullia ja oli oudon hyvää. :D

Lopuksi tilattiin vielä chawanmushia. *Q*

(vielä pieni lisäys/päivitys, itse merkinnän lähetin aamulla mutta nyt on ilta: olin aikomuksissa kirjoittaa merkinnän loppuun vielä jotain, mutta kone sanoi itsensä irti, joten koin parhaaksi tallentaa kaiken jo kirjoitetun asap ja sulkea rätisevä-näyttöisen tabletti/kone-viritelmän. Ostin tämän vasta vähän ennen Japanin matkaa, ja jo nyt käy tällaista... Muutenkin tää on vähän rasittava, kun muistin pienuuden takia kuvanmuokkausohjelmaan pystyy avaamaan vain pienen määrän kuvia kerrallaan. Mutta no, kaipa tää matkakoneena menee - eipä tässä oikein vaihtoehtojakaan ole. :D)