Kawasaki + ruokaaaaaa

Tiedän, että toi ruokaosuus kiinnostaa suunnilleen ehkä 0,1 prosenttia tämän blogin lukijoista, mutta se nyt vain sattuu olemaan hyvin olennainen osa tätä matkaa - ja lisäksi blogikelpoisempi kuin matkan tärkeysjärjestyksen ykkönen, jonka nimi alkaa K:lla ja O:hon. Kirjoittelen nyt kaikesta pienestä, mitä tehtiin edellisen merkinnän ja Yokohamanvaelluksen (vaellus siksi että käveltiin sinä päivänä vahingossa 15 kilsaa) välillä.

Tiistaina 18.päivä lounastettiin yakinikun merkeissä. Tuolla oli tabehoudai (= syö niin paljon kuin haluat) kaiken muun paitsi lihan suhteen. Välillä tuntuu, että tabehoudait menee mun kohdalla vähän hukkaan, kun en pysty mitenkään järkyttäviä määriä syömään, mutta toisaalta toi oli tosi halpa paikka, niin ei haittaa vaikkei tulisikaan syötyä viittä kupillista riisiä. Tultiin sitä paitsi paikalle sen verran myöhään, ettei Kengokaan ehtinyt syödä mitenkään järkyttävästi. :D

Salaattipöydästä löytyi muun muassa kaikenlaista salaatin tyylistä (aina perussalaatista munavoihin ja kimchiin) + jälkiruokina annindoufua ja peruskaramellivanukasta. En muista oliko siellä nyt mitään keittoja (en ainakaan syönyt jos oli), mutta yleensä löytyy vissiin sellaisiakin.

...taas onnistun näyttämään pelottavalta kuvassa, mutta näättepähän että oon edelleen hengissä. Tai siis että ainakin oli vielä pari viikkoa takaperin. ...ja olen muuten edelleen, vaikka siitä en juuri nyt kuvatodisteita postaakaan.

Syömisen jälkeen suunnattiin kohti Kawasakia. Kierreltiin lähinnä aseman yhteydessä olevassa kauppakekus Lazonassa, kuten oikeastaan aina silloin kun tuolla käydään.

Yllä olevan kuvan otin ihan shikon ja äpyn takia. :)

Käytiin myös ihan nopeasti ulkona palloilemassa, muun muassa muumitavaroita bongailemassa. Ja ei, en tiedä mitä yllä olevassa kuvassa tapahtuu - kuvatessa katsoin vaan tuota punaista hökötystä ja kauppakeskuksen nimeä. :___D

Ai niin ja käytiin tietty myös meidän vakiokaupassa, jonne Kengo mut vastusteluista huolimatta raahaa aina Kawasakissa käydessä. 

 ...eli eläinkauppaan. Tai oikeastaan tuo on sellainen iso kauppa, missä myydään kaikkea puutarhatarvikkeista kalanruokaan, ja se kissa/koiraosuus on kyllä ihan kiva, mutta... Toi kalapuoli on vaan jotenkin karmiva. Tai no, voiko sitä kalapuoleksi kutsua kun siellä on myös jyrsijöitä ja pöllöjä. Ja tällä kertaa myös ankkoja. Vapaita ankkoja. D:
 

Siellä ne on. D: Mentiin tuonne yksi toinen päivä uudestaan ja yksi amerikkalainen nainen silitteli noita ja sanoi niitä söpöiksi...... Nooo onhan ne toki söpöjä, mutta arvatkaa vaan onko pelottavaa kävellä tuolla balleriinat jalassa kun tollasia otuksia hiihtelee ympäriinsä vapaana. Juteltiin muuten vähän aikaa tuon naisen kanssa, ja Kengo pääsi harjoittamaan englantiaan, vaikka kyseinen henkilö oli asunut Japanissa jo parikymmentä vuotta ja puhui kyllä sujuvaa japaniakin. :D

Päivän illallinen, jonka sisälllöstä en kyllä osaa oikein sanoa mitään. Hyvää oli kaikki kumminkin. :)

Jälkiruokana ehkä parasta vanukasta koskaan. ♥

Ja loppuun vielä pari juttua, joiden ajoituksesta en osaa enää tarkalleen sanoa mitään. 

Peruslounas silloin kun halutaan säästää rahaa tai ei jakseta lähteä minnekään vielä lounasaikaan: curry suoraan pussista. Pussi heitetään kiehuvaan veteen kattilaan ja annetaan kuumentua jonkun viitisen minuuttia ja sitten vaan kaadetaan lautaselle. Tässä vaiheessa Kengo aina polttaa sormensa, kun se ei millään viitsi käyttää mitään patalappua tai vastaavaa pussin avaamiseen vaan puristaa polttavan kuuman pussin sisällön paljain käsin lautaselle. 

Kengon annos, jossa on hiukkasen enemmän riisiä kuin mun omassa. :D

Ja lisää ruokaa: käytiin yhtenä päivänä Oomorin aseman toisella puolella olevassa Ito Youkadossa syömässä jäätelöä. Opin muuten vasta viime matkalla, että japanilaiset ei kutsu Baskin Robbinsia Baskin Robbinsiksi vaan nimellä 31 ice cream (サーティワンアイスクリーム). Makuina sitruunamascarpone-juustokakku, kookospassionananas ja popping shower -niminen karkkimainen jäätelö. 

Random kuva Ginzasta ja Ginzan kiinalaisbusseista (ja kiinalaisturisteista).

Yllä ainut Starbucks-käynti tähän mennessä. Maccha-frappuccino. ♥

Mister Donut ♥

Ai niin, täällä oli muuten taas maanjäristys. Ensin käyn Japanissa 6 kertaa ja vietän pariinkin kertaan jopa kuukauden ko. maassa enkä koe yhtään maanjäristystä (ainakaan niin isoa että huomaisi), mutta sitten yhtäkkiä koen useamman suunnilleen viikon sisään... Ja pelottavaa tässä on se, että alan jo nyt tottua näihin.

Tokyo Dome City & Muumikahvila

...ja muuta palloilua Tokyo Domen lähistöllä. Käytiin siellä 17.5. eli vajaan parin viikon takaisista tapahtumista kerron siis. :D Yritän saada tän blogin kyllä vähän ajankohtaisemmaksi, mutta viimeaikoina on pitänyt kiirettä matkasta nauttimisen lisäksi myös siksi, että mulla on yksi kauppatieteen verkkokurssi vielä kesken. Nyt kyllä ärsyttää, että jätin opiskeltavaa lomallekin, mutta onpahan tekemistä silloin kun seuralaisellani on menoa.

Tekisi oikeasti mieli kirjoittaa nyt esimerkiksi Yokohamassa käynnistä, Kawasakin ihanasta buffet-ravintolasta (ja Bic Cameran papparaisesta joka yritti naittaa meitä) tai eilisestä, jolloin nähtiin muutamia yliopistokavereitani (jotka palasi/palaa tänään Suomeen), mutta yritän nyt olla järjestelmällinen.

Anyways, toissamaanantaina suunnattiin siis Tokyo Domen lähistölle. En ollut koskaan ennen siellä tullut käyneeksi, niin jo ihan senkin takia oli hauska käydä, ihan vain että näki miten isolta se areena luonnossa näyttää.

 

Käytiin myös jossain baseball-tavaraa myyvissä kaupoissa. En tiedä juuri mitään baseballista ja senkin vähän mitä tiedän olen oppinut draamasarjoista, mutta Kengo tietää, niin oli hauska kierrellä tuolla & sivistyä monen asian suhteen. :D Kengon isältä kuulin, että Japanissa kuulemma baseball-joukkueiden kannatus ei mene läheskään aina oman asuinpaikan suhteen, vaan kannustettava valitaan ihan sen mukaan, mistä joukkueesta tykkää eniten tai mikä on omasta mielestä paras. ...that being said, mulla ei ole aavistustakaan miten urheilukannatus-jutut yleensä menee esim. Suomessa, eli en tiiä onko toi poikkeuksellista vai ei vaikka Kengo isä sanoikin sen olevan. :___D

Itse Domea tarpeeksi katseltuamme ja kuvailtuamme suunnattiin kohti "varsinaista" Tokyo Dome Citya (eli kauppakeskuksen & huvipuiston yhdistelmää joka Tokyo Domen ympärille on muodostunut) ja Muumikahvilaa.

Meillä oli tuonne varaus, mutta eipä sitä näköjään hirveästi olisi tarvinut, kun jonossa oli vain muutama ihminen ja sinä aikana, kun istuttiin kahvilassa, niin se tyhjeni vielä entisestään (lounasaika alkoi mennä ohi).

Päätettiin tällä kertaa jättää varsinainen lounastaminen muualle, joten pyydettiin kahvilamenu. Lounaan tilatessa saa muuten suomalaistyyppisen ruoan lisäksi myös syödä esimerkiksi ruisleipää niin paljon kuin lystää, eli jos Suomi-kaipuu yllättää Japanissa ollessa, niin suosittelen. :') Kahvilamenussakin on paljon suomalaisia juttuja, muun muassa simaa, glögiä ja suomalaista alkoholia - joista me ei tosin tilattu mitään. 

Sen sijaan keskityttiin saamaan eteemme mahdollisimman monta muumipeikon naamaa kuin mahdollista. :___D Suklaakakku oli perussuklaakakkua, mutta hyvää silti, ja toi kupissa ollut marjavanukas oli myös perushyvää. Lattekin oli peruslatte. ...mutta ei haittaa, koska ei me tuonne makunautintoja menty hakemaan, vaan nauttimaan muumimaisesta tunnelmasta. :')

 Kengo ei ole niin muumifani, mutta se kuitenkin ehdotti ihan oma-aloitteisesti tuonne kahvilaan menemistä, koska tietää että mä halusin sinne. Sitä paitsi tästä tuli taas hyvä suomen oppitunti, kun joka puolella luki suomeksi jotain ja kahvilahenkilökuntakin sanoi muutaman sanan suomeksi (tervetuloa ja kiitos). Onnistuin jopa selittämään sille mitä tarkoittaa tuolla kahvilassa joka puolella lukenut "kaikki hauska on hyvää vatsalle". :D

En edusta, mutta ei sen puoleen kyllä niiskuneitikään, joten tasoissa ollaan. 

 

Yllä vielä kahvilassa myynnissä olleita leipomuksia. Olisi tehnyt hirveästi mieli ostaa curryjuustoleipää, vaikka se taisi kuulua niihin ulkonäöltään vähiten söpöihin & vähiten suomalaisiin vaihtoehtoihin. :D

Seuraavaksi vähän shoppailtiin (mitään ostamatta tosin) ja sitten suunnattiin syömään lisää. :___D

Ruokapaikkana Goemon-niminen pastapaikka, josta puhun yleensä nimityksellä "se paikka missä spagettia syödään puikoilla", koska en ikinä muista sen nimeä. Alkupaloina tuollainen keitto/liemi + ihana vähän tulinen salaatti.

 
Tilattiin molemmat tällainen Hokkaido-tyylinen annos, joka sisälsi... Kaikkea mahdollista. :__D Kermaisessa kastikkeessa mm. kabocha-kurpitsaa, perunaa, maissia ja rapua juustoisessa kermakastikkeessa. Niiiiin hyvää. ;_;♥

 Syömisen jälkeen käytiin vielä urheilemassa batting centterissä. Tai no, Kengo kävi. Se päätti kokeilla lyömistä pitkästä aikaa ja valitsi tietenkin kaikista vaikeimman vaihtoehdon mikä löytyi - eli maximivauhtia kohti kiitävän pallon + tietty sellaisen, missä se pallo on niin kova, etten mä uskaltautuisi edes kokeilemaan. Ja tietenkin se sitten vielä meni ja löi hyvin. :D En tietenkään tosin juuri mitään tajunnut, mutta jo pelkästään se, että se osui siihen palloon, oli mun näkökulmasta mieletön saavutus. :___D 

Päivän herkkusaalis: karamellivanukkaat, joita ei tarvitse pitää jääkaapissa, nattoun makuiset umaiboutikut, tonkatsunaksu kengon iskälle lahjaksi + roskiin lentäneet ume-snacksit. Roskiin ne lensi siksi, että Kengo tajusi vasta kotona katsoa missä ne on valmistettu (ja ko. paikkahan oli Kiina, ja tällasia ei näiden perheessä ole viime aikoina juuri syöty. en jaksa selittää tarkemmin mitä syitä mulle on tähän liittyen kerrottu mutta googlella saattaapi löytyä).

Päivälllinen. ♥

Kirjoittelen piakkoin uudestaan, kuvat olen jo muokannut joten ei pitäisi kovin kauaa kestää. Pääsin muuten tässä muutama päivä sitten kokemaan elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. ...paitsi ettei sitä voi kyllä pääsemiseksi kutsua, ja jos saan valita niin en halua enää koskaan ikinä milloinkaan kokea sellaista uudestaan. Tai no, itse asiassa nyt mulla on jo sellanen "hyvähän se oli kokea"-tunne, mutta muistan miten kauheaa oli järistyksen alkaessa & sen jälkeen. Tärisin varmaan vielä tunti sen jälkeen, vaikka se oli täällä voimakkuudeltaan "vain" vaivaiset 4 magnitudia. Jos Japanissa olisi vaikkapa vaihdossa, niin varmasti noihin tottuisi, mutta ne on silti pelottavia, varsinkin jos sattuu vaikka olemaan junassa tai ulkona silloin kun sellainen tulee. Tai jossain rannalla. Hyrr. Nyt olin onneksi Kengolla, jossa huonekalutkin on valittu niin, ettei mikään kaadu päälle. Kaapeistakaan ei kuulemma pudonnut mitään edes silloin neljän vuoden takaisen ison maanjäristyksen aikaan.

Maanjäristyksen ansiosta kyseisen päivän päivälliskeskustelu oli kuitenkin vielä tavallistakin mielenkiintoisempi. Pääsin kuulemaan kaikenlaista 2011 maaliskuun maanjäristyksestä, mm. tarinoita pimeistä kaupoista, jonottamisesta kauppaan vessapaperin takia (kuulemma ruoan puute ei niinkään ollut ongelma silloin), siitä millaista on olla pysähtyneessä ja pimeässä junassa... Jotenkin kammottavaa mutta äärimmäisen mielenkiintoista.
 
Mutjoo, nyt alan opiskelemaan. Tänään sataa, joten lusmutaan pitkästä aikaa (kenties ekaa kertaa koko matkan aikana) koko päivä sisätiloissa. Ikkunat on tosin auki molemmissa päissä asuntoa, joten raikasta ilmaa riittää ja tuulee sen verran, että luulee olevansa ulkona. :D

Slowpoking

Anteeksi postauksen viivästymisestä. Ei ole ollut oikein aikaa kirjoitella (yhteen blogipostaukseen menee mulla edelleen poikkeuksetta useampi tunti), ja lisäksi kännykkäni päätti hävittää 17. päivä kirjoittamani lähes valmiin postauksen taivaan tuuliin kun yritin viimeistellä sitä... Eli kirjoitan nyt uudestaan viime viikon (/viikon puolikkaan, koska saavuin tänne vasta torstaina) tapahtumista. Ei sillä että oltaisiin mitään kovin erityistä tehty tosin. :__D

Lento meni jo aikalailla rutiinilla (samoin kuin suklaan hamstraus taxfree-kaupoista ennen lentoa), ja tällä kertaa koneessakin viereeni oli eksynyt tavallista puheliaampi ja sympaattisempi japanilainen pappa. Silti suurin osa matkasta meni turhia elokuvia & sarjoja katsellessa, koska siinä vaan yksinkertaisesti menee aika nopeiten. Ja siinä mielessä lento oli ehkä jo vähän liiankin rutiinia, että ruokavaihtoehdot oli täsmälleen samat kuin viimeksi + en tavalliseen tapaani juuri nukkunut. Ja kun viimein meinasin nukahtaa ja olin jo vaipunut horrokseen, niin jaettiinkin jo ne kosteuspyyhkeet ja aamupala...

Syöksyin ulos koneesta vauhdilla, ja pääsinkin jonottamatta passitarkastuksen ohi. Sen jälkeen sainkin sitten odottaa laukkuani niin kauan että meni vähän hukkaan se kiirehtiminen... :D Toisaalta ehdinpä ainakin vaihtaa vaatteet + oli myös juttuseuraa, kun muutama opiskelukaveri tuli sattumalta ihan samalla koneella.

Tullitarkastus oli vähän creepy. Multa kysyttiin jo passintarkastuksessa useampaan kertaan kenen osoite niihin lappuihin kirjoittamani osoite on - mikä nyt sinänsä on ihan ymmärrettävää, koska muutenhan niihin voisi kirjoittaa ihan mitä lystää (multa ei vaan koskaan ennen ole tollasia kysytty niin vähän yllätyin). Mutta se tulliheppu kysyi myös tyyliin että missä tavattiin ja pohdin oikeesti hetken voinko vastata rehellisesti vai onko mun maahan pääsy kiinni siitä mitä vastaan...... :____D

Anyways, pääsin maahan (vaikka blogin aktiivisuudesta voisi päätellä että olen joutunut karanteeniin) ja kengokin oli sovitusti vastassa kentällä. Kentällä kuvattiin yhtä ohjelmaa (Youは何しに日本へ) missä haastatellaan maahan saapuneita ulkomaalaisia, mutta ei tällä kertaa päästy osallisiksi ko. ohjelmaa. ...onneksi.



Koska oli torstai, Kengon isä oli kotona, tämähän on suoraan verrannollista siihen, että lounaaksi on sushia. Ja ei, en syönyt kaikkea yllä näkyvää yksin.



Ja kun nyt ruokakuvissa päästiin alkuun, niin tässä vielä päivällinen. Nikujagaa ja jonkinlaista kalaa muun muassa. Niin hyvää kaikki. ;-;



Taas oli hirveän paljon kaikkia herkkuja ruoan jälkeen, yllä olevat mochitäytteiset keksit Kengon sisko oli tuonut Nagoyasta jokin aika sitten ja säästänyt pari mua varten. :)

On muuten jännä, että vaikka olin kaksi kuukautta Suomessa niin silti tuntui tänne tullessa siltä kuin en olisi poissa ollutkaan. Täällä on jotenkin ihan samanlaista kuin viimeksikin aina perheen isän jutuista alkaen. :D Tietty muutama asia on muuttunut: viimeksi oli kylmä sisälläkin, nyt nää taas pitää ikkunoita auki yötä päivää (varsinkin kengon huoneessa kun ilmastointilaite on rikki). Myöskään kuumia kylpyjä ei ole tullut harrastettua kuin kerran, vaikka kuulemma olisikin terveellistä kylpeä myös kesäkuumalla (toi terveysintoilija ei vaan onneksi ole ilmeisesti kuullut tästä).

Ai niin, ja tuliaisista tykättiin. :) Iskän ja Irinan antama purkki meni heti käyttöön karkkipurkkina (vaikka perheen isä olikin aikomuksissa ottaa sen sakekupiksi) ja muumilusikat laitettiin paketissa esille, kun ne oli liian nättejä käyttöön. Itse taas ostin näille sellaisen laadukkaan suomikuvakirjan, missä on paljon hyvälaatuisia isoja maisemakuvia + tekstit suomeksi sekä enkuksi. Ostin myös geishakeksejä, jotka ilmeisesti oli yllättävän hyviä. Ainakin näin väittivät.

Seuraavana päivänä eli perjantaina uskaltauduin jo uloskin, ja suunnattiin kohti joka turistin vakiokohdetta Shibuyaa. Meillä tuonne menemisen pääpointtina oli tosin lähinnä syöminen.



Syötiin Pomu no Ki -nimisessä omurice-paikassa, ja oli ehdottomasti parasta omuricea mitä olen koskaan syönyt. Ylläoleva on mun annos, ja kastike ei väristään huolimatta liity tomaattiin millään tavalla, vaan kyseessä on mentaiko-kertakastike. Mentaiko taas on eräänlaista marinoitua mätiä, makua on vähän vaikea selittää, mutta hyvää anyways. :') Omuricen täytteenä tavallisesta poiketen voiriisiä, mutta täytteen (samoin kuin omuricen koon - tuo on SS ja ihan tarpeeksi iso) saa halutessaan vaihtaa.

 Kengonkin annos oli niiiin hyvää. *Q* Basilikakastiketta, pekonia ja perunaa. Oli lounasaika, joten lisäkkeeksi/alkupalaksi tuli sellainen kiva pieni salaatti. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, jos eksyy Japaniin (se on ketjuravintola, eli löytyy monesta paikasta) ja tykkää omuricesta. Perus-omuricea ketsupillakin löytyy.



Syömisen jälkeen käveltiin Harajukuun ja etsittiin Kengon äidille myöhäistä äitienpäivälahjaa kenkäkaupoista. Kengo halusi ostaa sille jotkut Niken kengät, missä on oikein hyvä kävellä sun muuta. Löydettiin muuten se oikea pari lopulta vasta vähän ennen iltaseitsemää jostain Shibuyasta, eli aika kauan etsittiin. :D



Perusjuttuja Harajukussa: crepe. Ja ei muuten menty Takeshita Doorin ihmisvilinään tällä kertaa ollenkaan, ja crepekin on Cafe Crepen, ei mun vakkarin eli Marion Crepesin. Kokokin on sitä myötä about puolet pienempi, mutta jaksoipahan syödä ihan näin jälkiruoaksikin.



Piti vielä ottaa kuva Shibuyan ihmisvilinästä ennen asemalle menoa ja junaan hyppäämistä.

Lauantaina ei sitten tehtykään hirveästi mitään. Tai tehtiin, mutta mulla ei ole juurikaan kuvia. :D Ei kaiketi menty junalla minnekään, vaan kierreltiin vain Oomorissa, mm. vaatekauppoja ja lisäksi käytiin pelihallissa täydentämässä mun viime vuosina uhkaavasti huvennutta pehmoleluvarastoa. Vain yhdellä pehmolla tosin. :D



Kengon isä teki meille ramenia. En jostain syystä osaa yhtään sanoa, oliko tämä lounas vai päivällinen - tuona päivänä Kengon äiti ja sisko tuli molemmat myöhään kotiin, joten päivällinen saattoi hyvinkin olla tavallisuudesta poikkeava. Mutta mitäköhän me sitten syötiin lounaaksi...? Olin lauantaina vähän tokkurassa lentoväsymyksestä sun muusta.



Joku söi riisiä ramenin kanssa, joku ei.



Kengo väitti että noi ylläolevat snacksit on supertulisia, mutta ne olikin sitten muuttuneet siitä, kun se oli niitä viimeksi syönyt, eikä ne olleetkaan niin tulisia. Paitsi jos kaatoi tuota mustan pussin jauhetta niiden päälle, mutta se nyt olikin puhdasta chilijauhetta. Ja silti allekirjoittaneella ei ollut ongelmia syömisessä (oon liian turtunut chiliin ilmeisesti - toisin kuin esimerkiksi eri tavalla tuliseen wasabiin), erään nimeltä mainitsemattoman japanilaisen hikoillessa vieressä.

Sunnuntaina käytiin... Öööh, oliskohan ollut Kamatassa? :D






Shoppailtiin, mm. bongailemalla muumitavaroita eri kaupoista.

Kengo esitteli mulle Japanin snacksien perusteita. Oikean reunan juustotikut oli vähän tylsiä (tuntuu että tollasia saisi melkein mistä tahansa), mutta salaattitikut (vihreä purkki) oli jo mielenkiintoisempia. Jagabeen voi-soija-"ranskalaiset" oli myös ihan mielenkiintoisia, mutta jos jotain ostaisin uudestaan niin varmaan vasemman reunan monja-snackseja, jotka maistui mm. majoneesille & monjayaki-kastikkeelle. Allekirjoittanut ei tosin ole koskaan syönyt monjayakia, joten mulle noista tuli oletettavasti mieleen lähinnä okonomiyaki.

Perussunnuntailounas, eli spagettia.

Ja tuossa vielä iltaruoka, josta en nyt osaa hirveästi selittää, mutta mm. unia (merisiiliä) ja karaagea. Nuo oikean yläkulman jutut taitaa olla korokkeja. Hyvää joka tapauksessa kaikki aina misokeittoa myöten. :)

Maanantaina mentiinkin sitten muun muuassa Muumikahvilaan ja batting centeriin ja tiistaina Kawasakiin, mutta näistä lisää sitten myöhemmin. Ruokakuvien (suhteellinen) osuus vähenee luultavasti aika paljon. :D

Tokiotokiotokio

Joudun taas hylkäämään yhden blogipostaus-luonnosläjän ja toteamaan, että en vaan yksinkertaisesti saa aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään silloin kun olen Suomessa. Tänään kuitenkin olisi suunnitelmissa poistua maasta, joten kaikki sukulaiset ja muut kiinnostuneet voi huomisesta alkaen taas alkaa stalkkailla tätä blogia. En varmasti kirjoita joka päivä, mutta kahden kuukauden hiljaiselokaan ei ole suunnitelmissa - ihan jo siksikin, ettei eräs hyvin tuntemani mieshenkilö tällä kertaa aio pitää lomaa töistä ainakaan koko aikaa. :'D Palaan tosiaan Suomeen vasta heinäkuun puolivälissä, eli tulee olemaan pisin matkani tähän mennessä.

Mutta jottei ihan tylsäksi menisi, niin kerrotaan nyt vielä parin kuvalla avulla, mitä olen viime aikoina tehnyt. Ensin muutama asia, mitä ennen matkaa ei pitäisi tehdä. Tai en ainakaan suosittele.

...ja näistä ei-suositeltavista asioista ehdottomasti se numero ykkönen on shoppailu. Olen menossa Tokioon ja käyn edellisenä päivänä tuhlaamassa satasen vaatteisiin Suomessa? No, onneksi pituutta voi käyttää tekosyynä. Ja sitä myös, että meinasin ostaa noi housut jo viikko sitten Kotkasta, mutta siellä ei ollut kokoa.



Toinen juttu, jota en mitenkään kovin paljon suosittele, on uusien pelien ostaminen juuri ennen matkaa. En ollut aikoihin pelannut mitään, mutta tuli jostain syystä himo ostaa jotain uudempia Tales of -pelejä, niin tilasin sitten Gracesin (käytettynä = halvalla) ja Xillian (japaninkielisenä ebaysta = halvalla). ...ja ihan kuin muka olisin ehtinyt pelata kumpaakaan kunnolla - mikä ei ole ihme, kun pleikkarinikin on Kotkassa. Xilliaa en ehtinyt edes aloittaa, mutta Gracesissa pääsin niin loppuun, että ärsytti jättää kesken. D: ...paitsi nyt kun luin netistä miten se loppuu, niin ei se loppu kyllä hirveesti innosta, lähinnä vaan se pelattava tulevaisuus-osuus. Ja ihan Xilliaa pelaamattakin voin sanoa, ettei noista kumpikaan vedä vertoja Tales of Symphonialle. ♥



Kun nyt hylkäsin mun vappupostauksenkin, niin kerrotaan nyt vielä osin edelliseen liittyen lyhyesti mun ensimmäisestä opiskelijavapusta: kävin tekemässä Japanin kokeen, jonka jälkeen hyppäsin bussiin, nousin pois Kotkan sairaalalla (harhaan johtavat yksityiskohdat on kivoja), kävelin kotiin ja aloin pelaamaan. :____D No okei, saatoin tehdä ensin jotain muutakin, mutta ei se nyt niin tarkkaa ole... Yllä olevat donitsit oli tarkoitus tehdä vappuna, mutta syötiinkin silloin sitruunabrownieta (♥), joten donitsit tuli tehtyä vasta seuraavalla viikolla. Oli muuten hyviä, vaikka olikin elämäni ensimmäiset itsetehdyt donitsit. :)

Ja vielä pari maisemakuvaa, niin voi sitten vertailla Suomen ja Japanin maisemien eroja!

...juu, mulla on tapana aina aloittaa kauneimmasta.

Tietääkö joku muuten onko tuo viimeisen kuvan puu kirsikkapuu? Näin sen bussista ja luulin sitä ensin syreeniksi, mutta eihän ne kuki vielä... :'D

Nyt viimeiset pakkailut ja kohti bussipysäkkiä. o/