Friday, September 30, 2016

Wasedan kurssiorientaatio

Toissapäivänä keskiviikkona alkoi vihdoinkin (tai no, oikeastaan tuntuu että aika olisi mennyt hirveän nopeasti) se ns. varsinainen arki, eli toisin sanottuna kurssit. Oikeastaan tämä ensimmäinen viikko on tosin lähinnä orientaatioita eli tunnit ovat lyhyempiä kuin tavallisesti ja niillä oikeastaan vain kerrotaan mitä kurssilla tullaan tekemään, mutta kerron tästä tarkemmin kohta.

Ennen tarkempia selityksiä haluan kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä olen todella iloinen siitä, että lähdin vaihtoon. Kurssivalinnat ovat menneet vähän niin ja näin, ja vähän olen niitä vaihdellutkin jo, mutta jotenkin orientaatioviikosta on silti jäänyt tähän mennessä tosi posiitivinen tunnelma. Tuntuu siltä, että kurssien aiheista ja tasosta riippumatta oikeastaan kaikista tulee melko varmasti olemaan enemmän hyötyä kuin Suomessa käymistäni japanin kursseista (ei tosin sillä etteikö opetus olisi tasokasta helsingissäkin!) ja lisäksi on vain jotenkin ihanaa päästä käyttämään japania ihan kunnolla. :') Pelkäsin myös ennen vaihtoa, että tulen olemaan yksinäinen suomalaishihhuli joka kyyhöttää nurkassa ja syö lounaaksi konbinileivän puiston penkillä korppien kanssa, mutta jotenkin ihmeellisesti näin ei käynytkään. :D Englannin puhumista tulee kyllä vähän ujosteltua, mutta enimmäkseen tulee juteltua japaniksi, niin tuo ei ole tähän mennessä vielä hirveästi haitannut.

 Erittäin huono kuva ensimmäisestä shokudou-lounaastani. Negikaraagedon, en jaksanut alkaa pohtimaan mitä söisi niin otin vain samaa kuin seura. :'D Ja lisäksi nappasin kinpira gobouta. Yhteensä nää maksoi vajaat 400 jeniä.

Anyways, niihin kursseihin! Maanantain ja tiistain kursseista en tiedä vielä mitään, mutta selittelen nyt jotain niistä, joiden orientaatiossa olen käynyt. Täällä on tosiaan sellainen systeemi, että ensimmäinen viikko on orientaatioviikko, jonka aikana voi käydä katsomassa erilaisia ja eritasoisia kursseja. Systeemi on osin kurssikohtainen, mutta suurimman osan kursseista kohdalla orientaatio menee niin, että tunti (90min) pidetään kahdessa osassa (2x40min), joista molemmissa sisältö on täysin sama, joten yhden tuntislotin aikana ehtii siis käydä katsastamassa halutessaan kaksi eri kurssia. Kätevä systeemi muuten, mutta suurin osa kiinnostavista kursseista menee täyteen jo ensimmäisessä ilmoittautumisvaiheessa (ennen orientaatioviikon alkua), joten kiinnostavimmat kurssit joutuu poimimaan jo ennen orientaatioviikkoa.

Laitan kurssien alkuun lyhenteenä viikonpäivän & aikaslotin, niin saatte jotain kuvaa mun päivistä ja ehkä myös Wasedan tuntiaikatauluista. Toisin kuin Helsingin yliopistossa täällä on huomioitu se, että ihmisten täytyy syödä, ja 2. ja 3. aikaslotin välissä on 50 minuutin ruokatauko. Keskipäivän luentoja ei siis täällä joudu jättämään ottamatta siksi, että haluaa käydä kunnolla syömässä. :D 

Ai niin, ja kurssien tasoista vielä se, että Wasedassa japanin kurssit jaetaan tasoihin 1-8. Tasot eivät vastaa JLPT:tä - itse olen läpäissyt JLPT N1:n, mutta tasokoe heitti mut tasolle 6-7.

Ke 10:40 - 12:10: Comprehensive Japanese 5 (総合日本語5)

Keskiviikon ensimmäinen kurssi ja samalla ensimmäinen tuntini koko vaihdon osalta. Olin etukäteen kuullut, että oikeastaan kaikki japanin tunnit pidetään rakennuksessa 22, mutta tämä oli jostain kummallisesta syystä ihan toisessa rakennuksessa (löysin kuitenkin paikalle, jei). Suurin osa meidän ryhmästä (tasoa 5 on ~10 eri ryhmää/luokkaa) on Kiinasta tai muualta Aasiasta, ja jos nyt oikein muistan/katsoin, niin meitä ei-aasialaisia on vain kaksi (minä ja yksi ruotsalainen tyttö jonka kanssa oon kuljeskellut viime aikoina muutenkin). Muutenkin tuntuu, että ns. länsimaalaisen näköisiä ihmisiä on ihan hirveän vähän, mutta ehkä syynä on mun kurssivalinnat...? Ja ei siis sillä että tämä mitään haittaisi, tuo vain paineita kanjien suhteen. :'D Anyways, tämä on kursseistani ainut, joka pidetään useamman kerran viikossa ja on 3 pisteen kurssi (tuntimäärä viikossa = kurssin opintopistemäärä). Kurssilla käsitellään laajasti kaikenlaista paitsi kanjien kirjoittamista, mutta tärkeimpiä asioita ovat pitkähköt raporttikirjoitelmat, joita tullaan tekemään kaksi kappaletta. Orientaatiossa opettaja pelotteli kurssin haastavuudella, mutta alkutestin ja kurssikirjan perusteella vaikuttaa itselleni ihan sopivalta. Itse olen tosiaan etukäteen netissä tehdyn j-cat -tasotestin perusteella suunnilleen tasoa 6-7, mutta osittain olen ihan varmasti reippaasti alemmalla levelillä, joten ajattelin että vitonen olisi sopiva.

Anyways, peruskivalta kurssilta vaikuttaa, eikä pelkästään siksi että on aina satavarmasti lounasseuraa tunnin jälkeen. :') Molemmat opettajat vaikutti mukavilta (perjantain ope on muuten ainut miesope tähän mennessä) ja etenemistahti vaikutti mukavan verkkaiselta. Verkkaisuus on hyvä siksi, että ehdin samalla opetella kirjoittamaan kaikki eteentulevat kanjit... :''D

Ke 13-14:30: Strategic Reading for Advanced Level Texts 6 ストラテジーで読む上級読解入門6

Kurssi jonne hilluin ensimmäinen yliopiston ruokalassa popsitun negi-karaage-donburin jälkeen. Kurssilla luetaan vaikeahkoja tekstejä ilman sanakirjaa, ja ilmeisesti käsitellään lukemiseen liittyviä strategioita. Vaikutti ihan ok-kurssilta, mutta päädyin vaihtamaan tämän pois ihan yksinkertaisesti siksi, että tajusin, että mulla on ihan liikaa lukukursseja. Lisäksi kiinnostuin samaan aikaan pidettävästä toisesta kurssista...

Discussion: learning Japanese from documentary programs 5-6 ディスカッション:ドキュメンタリー・報道番組から学ぶ日本語5-6

Totta puhuen tämä kurssi ei kiinnostanut minua pätkääkään, mutta käväisin orientaatiossa ihan ajankuluksi, ja osin opettajan takia päädyin lopulta vaihtamaan tuon lukustrategiajutun tähän. Kyseinen opettaja oli jotenkin hirveän mukavan oloinen ja pirteä, ja orientaatiossa oli lukemisstrategiatunnin painostavaan tunnelmaan verrattuna jopa hauskaa. Lisäksi kun esittelykierroksella sanoin olevani Suomesta, niin opettaja innostui niin paljon, että eihän kurssia kehdannut jättää ottamatta. :'''D
Mutta ihan vakavasti: tajusin osin tämän orientaation aikana, että esitelmiä sisältävien kurssien välttelystä on loppupeleissä minulle vain ja ainoastaan haittaa, joten päätin sitten haastaa itseni ja ottaa tämän, vaikka kurssilla ei juuri muuta tehdä kuin pidetään esitelmiä ja keskustellaan. Pakko siihen esitelmöintiin on jossain vaiheessa tottua kumminkin... :')

Ke 14:45 - 16:15 Learning Japanese: Reading Out Loud 5-8 声に出して学ぶ日本語5-8

Tämäkin kuuluu niihin kursseihin, jotka valitsin aluksi hieman irvistellen, mutta orientaatiossa päätin kuitenkin, etten missään tapauksessa jätä tätä pois. Kurssi sisältää nimensä mukaisesti ääneen lukemista, mutta myös erilaisia improvisaatiojuttuja, jonkinasteista näyttelyä sekä pelejä ja leikkejä. Ja kyllä, kyseessä on yliopistokurssi. :___D Ääneen lukemista tullaan harjoittelemaan monilla erilaisilla painotuksilla ja lukutyyleillä, josta tulee satavarmasti olemaan hyötyä ääntämyksen kannalta, ja kaikki muu taas auttaa siihen, että japania oppii käyttämään oikeasti ja _nopeasti. Itselläni japani tosin alkaa tulla jo melko automaattisesti ja nopeasti, joten kurssin suurin anti tulee varmaan tuosta ääneen lukemisesta (joka multa ei mene kovin sujuvasti) ja esiintymisvarmuuden  (mahdollisesta...) kasvamisesta.

To 10:40-12:10 Learning Japanese from TV dramas 6-7 テレビドラマで学ぶ日本語6-7
Henkilökohtainen suosikkini kursseista tähän mennessä - ja tämä ei toki liity mitenkään siihen, että tykkään japanilaisista draamasarjoista. :') Katsotaan kurssilla Haken no hinkaku -niminen draama, ja opitaan samalla sanastoa ja kuullunymmärtämistä. Kurssin arvostelu koostuu jaksokohtaisista sanasto- ja kuullunymmärrystesteistä sekä kurssin lopussa kirjoitettavista aineista (+ japanilaiseen tapaan läsnäolosta, jonka paino on muuten kurssista riippuen välillä hyvinkin suuri). Suurin ongelma tällä kurssilla tulee tosin ehkä olemaan se, miten saan pidettyä itseni kurissa, etten katso tuota draamaa eteenpäin itsekseni... Pitää varmaan hamstrata muuta katsottavaa oikein urakalla. :___D

Pe 9-12:10 Comprehensive Japanese 5

Pe 13-14:30 Writing Your Own History 5-8 自分史を書く5-8

Tämän kurssin otin aika kevyin perustein ja vähän randomisti heittämällä, mutta ihan mukavalta (ja rennolta) vaikuttaa. Tavoitteena on saada tammikuuhun mennessä kirjoitettua jonkinlainen tarina itseensä liittyen. Pituus vapaa, mutta 3 sivua on kuulemma vähän lyhyt ja 20 jo aikamoisen pitkä, ja lisäksi tekstillä tulisi olla jonkinlainen kantava teema. Tunneilla keskitytään keskusteluun ja suunnitteluun + toisten raapustusten lukemiseen ja kommentointiin, itse kirjoittaminen hoidetaan kotona. Ei kuulosta kovin kuormittavalta, kun ajattelee että tuota kirjoitellaan aina pikkuhiljaa joka viikko ja kiireisimpinä aikoina saa kuulemma jättää kirjoittamisen vähemmälle - kunhan deadlineen mennessä on valmista. Lisäksi aikansaannoksen laatu ei juuri paina loppuarvostelussa - sen sijaan läsnäolo on 40% arvosanasta (ja 30% lisää saa sillä, että palauttaa kaikki ylimääräiset pikkutehtävät ajoissa).

Lisäksi kävin tuon tarinankirjoituskurssin orientaation jälkeen katsomassa vielä vitostason Improving Skillfull listening for communication -kurssia, mutta totesin, että en ehkä tarvitse enempää keskustelukursseja - varsinkaan, kun tuolla ei varsinaisesti opetella mitään uutta sanastoa tai lausumista tai mitään. Vähän houkutti ajatus helposta opintopisteestä, mutta ehkä en tullut Japaniin asti olemaan lusmu. :D


Se kursseista tällä erää! Osa ehkä vaikuttaa enemmän tai vähemmän hupsuilta kursseilta, mutta kyllä noista hyötyä tulee olemaan - ja tekemistä kyllä riittää varmasti. Lisäksi maanantaille ja tiistaille olen ottanut vähän kuivempia ja asiapitoisempia kursseja, joten opiskelut tulee olemaan varmaan ihan hyvässä balanssissa. Noista maanantain ja tiistain kursseista kirjoittelen lisää sitten, kun tiedän millaisia ne tulevat olemaan. :)

Hieman asiapitoinen merkintä nyt tällä kertaa. Toivottavasti ette tylsistyneet liikaa, koska tällaisia saattaa tulla lisää... :'D

Ai niin, ja näin by the way mainintana: olin melkoisessa flunssassa viime viikonloppuna, ja kuumeilu jatkui vähän vielä orientaatioviikollekin, mutta nyt alan olla jossain määrin parantunut. Nimenomaan jossain määrin - järkyttävä helle ulkona ja voimakas ilmastointi sisällä eivät ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä parantumista ajatellen. Onneksi viikonloppuna ei ole luentoja. ♥ Lisäksi huomenna on luvassa Tackey &  Tsubasan sijaan NEWSin dvd:n katselua, wohoo! :D

Saturday, September 24, 2016

Lusmuamista, virastoilua ja viinirypäleitä

Heipä hei, ja koska en tiedä miten muutenkaan tämän merkinnän aloittaisin, niin kerron ensin siitä, miten tämän talon toinen pääruoka-aine riisin ohella on nykyään viinirypäleet. Tästä saamme kiittää toista Kengon mummoista - tuo meinaan lähetti alkuviikosta tänne järkyttävän suuren laatikollisen viinirypäleitä. Lisäksi kyseinen paketti saapui vieläpä erinäisistä syistä pari päivää myöhässä, joten nyt ollaan sitten kauhealla kiireellä kaksin käsin (kirjaimellisesti koska täällä viinirypäleet kuoritaan) joka ilta popsittu noita rypäleitä, ettei ne kerkeäisi pilaantua. Joukossa on herkullisempia ja vähemmän herkullisempia lajikkeita, joskin mun mielestä kaikki tähän mennessä on olleet makeampia ja enemmän viinirypäleen makuisia kuin mitkään mitä olen koskaan Suomessa syönyt... Kertoo jotain japanilaisten hedelmien laadusta - kyllä siihen on syynsä miksi hedelmät on täällä niin kalliita. Ensinnäkin nuo on kaikki isompia kuin mitä olen koskaan Suomessa syönyt ja toisekseen ne vielä maistuu jotenkin tosi viinirypälemäisiltä (en edes tiennyt että rypäleet voi maistua niin tuollaisilta) ja makeilta. Ihania. ♥ Olen tosin varmasti ainut tässä taloudessa, joka vielä ajattelee noin... :D

Mutta se rypäleistä! Niiden lisäksi olen nimittäin käynyt kaupingintalolla rekisteröimässä osoitteeni sekä liittymässä kansalliseen terveysvakuutukseen, postipankissa tekemässä pankkitilin, Shibuyassa pyörimässä muiden HY:n Wasedan vaihtareiden kanssa (meitä on yhteensä 3), Wasedassa hakemassa opiskelijakorttini yliopistolta, eräällä toimistolla istumassa ja kuuntelemassa melkein neljä tuntia putkeen hyvin termitäyteistä työkeskustelua (tosin aina noin tunnin välein tuli kysymyksiä siitä syökö suomalaiset kissat jogurttia tai ymmärtääkö ne suomea) ja lisäksi vielä päälle opiskellut japania ja harjoitellut japaninlausumisen pikkutarkkoja yksityiskohtia oman yksityisopettajani kanssa. Niin ja syönyt muitakin hedelmiä, mutta ehkä nuo rypäleet nyt täytti tämän merkinnän hedelmäkiintiön. Ja kävellyt eilen illalla Oomorin pimeillä pikkukujilla syöden jäätelöä ja jutellen kahden nuoren japanilaisen miehen kanssa iloisesta kaljuuntumisesta (p.s. toinen noista kahdesta oli kengo), mutta siitä lisää myöhemmin. Ehkä. Tai sitten ei.


Mutta mennään nyt kronologisessa järjestyksessä kumminkin! Esinnäkin, viime viikon maanantaina käväisin Wasedalla MEXT-stipendin saaneiden orientaatiotilaisuudessa. Meitä oli ehkä noin parikymmentä, eli ei mikään kovin suuri joukko ollut kyseessä. Ehkä noin neljäsosa joukosta oli aasialaisia, muista taas en osaa hirveästi sanoa. Juttelin parin tytön kanssa, joista toinen oli Puolasta ja toinen taas Ranskasta, eli kyllä Eurooppavahvistustakin oli paikalla. Ja mun vieressä istuneen pojan nimi näytti epäilyttävästi ruotsalaiselta. Itse orientaatiotilaisuus oli melko lyhyt ja pidettiin kokonaan japaniksi (koska kaikki nyökytteli siinä vaiheessa kun kysyttiin riittääkö japani). Lähinnä saatiin tietää kaikkia perusjuttuja, esimerkiksi mitä ei stipendiaatteina saada tehdä. Nämä kielletyt jutut olivat hyvin yllättäviä juttuja: ei esimerkiksi saada olla kokonaan käymättä luennoilla tai muuten stipendi menee tauolle, apua. Toinen juttu mikä pitää muistaa on se, että ei saada olla poissa Japanista kokonaista kuukautta, koska meidän pitää joka kuukausi käydä allekirjoittamassa joku lappu, että stipendi maksetaan.

Lisäksi saatiin ohjeet pankkitilin avaamiseen. Ohjeet oli ihan mielettömän hyödylliset: papereissa luki tarkalleen, mitä pankista löytyviin lomakkeisiin pitää täyttää ja mitä pankkiin tulee ottaa mukaan. Toisaalta sain tosin myös pankissa itsessään yhtä hyvää ja tarkkaa ohjeistusta, mutta no, kivahan se on että on tuplavarmistus siitä, että kaikki menee juuri niin kuin pitää. Jos joku muuten meinaa hankkia Japanissa pankkitilin, niin Yuuchosta eli postipankista saa ainakin nykyään avattua tilin myös ilman hankoa (eräänlainen nimileimasin) ja allekirjoitus riittää. Lisäksi mukaan tarvitsee ottaa vain passi ja resident card (rekisteröidyllä osoitteella!), ja tilikirjan saa samantien mukaansa (kortti tulee noin viikon päästä postissa).

Ennen pankkitilin avaamista jouduin tosin käymään Shinagawan City Hallissa rekisteröimässä osoitteeni. Paikan löytäminen tuntui ensin hieman hankalalta, mutta lopulta kyseessä olikin sama rakennus, jossa aikoinaan käytiin Kengon kanssa katsomassa se yksi maanjäristysfilmi lähellä Ooimachin asemaa. Saatiin ensin äärimmäisen huonot ohjeet siihen, mikä lapuke pitää täyttää ja miten, mutta varsinaisesti luukulle päästyämme (vuoronumerosysteemillä) saatiin onneksi parempia neuvoja ja ohjeitat. Sellainen mukava japanilainen pappa melkein kädestä pitäen kertoi mitä pitää (tai kannattaa) täyttää mihinkin kohtaan, mitä voidaan jättää täyttämättä, mistä kerroksesta terveysvakuutuksen saa + antoi vielä läjän esitteitä ja asukasopaskirjasia mukaan (erään mielestä nuo tosin olivat lähinnä turhaa painoa laukussa).

Kansalliseen terveysvakuutukseen liittyminenkin oli hyvin simppeliä, vaikka meinattiinkin aluksi eksyä siinä virastosekamelskassa. :'D Täyttelin taas läjän lomakkeita, sain ohjeet vakuutuksen maksamiseen tja vajaan vartin päästä oltiinkin jo ulkona rakennuksesta. Tuon vakuutuksen voi maksaa kuukausittain esimerkiksi konbinissa tai virastossa käväisemällä, mutta minulla on nyt pankkitilikin, joten maksu tulee tulevaisuudessa lähtemään suoraan tililtä (kunhan ensin saan ensimmäisen laskun, että saan tuon maksujärjestelyn rekisteröityä).

Opiskelijakortin hakemisen ja MEXT-pankkitilikaavakkeen Wasedalle viemisen myötä kaikki pakolliset lapunpalautukset ja virastojutut hoidettua, ja pääsin keskittymään kurssivalintoihin - joista saaatte kuulla kenties seuraavassa merkinnässä tai viimeistään sitten, kun tiedän lopullisen lukujärjestykseni.

Loppuun vielä pari kuvaa Shibuyan reissusta, jonne Kengo lähti viimehetken varoituksella mukaan - osin siksi, että päätettiin sateisuuden takia mennäkin Yokohaman sijaan Shibuyaan sushille. :D



Hauska käydä välillä syömässä muidenkin kun vain Kengon kanssa kahdestaan, kun tulee nähtyä ja tilattua itsekin kaikenlaista tavallisuudesta poikkeavaakin - kuten avokadotempuraa kalmarin sijaan. :D


Loistokuva, mutta havainnollistaa ehkä hieman päivän säätä? Kuvan ottohetkellä ei enää satanut, mutta oli hyvin kosteaa, varsinkin tuolla puiston sisällä. Käveltiin tosiaan Shibuyasta Harajukuun ja käytiin Meiji Jingulla turisteilemassa.


Tässä kyseisen pyhäkön rahanheittelypaikan (...en mä tiedä miksi niitä kutsutaan :___D) edustan ihmisvilinä silloin kun tultiin paikalle.


...ja tässä samainen paikka parin minuutin päästä. Ja ei, ihmisten vähyys ei johdu kuvakulmasta...


...vaan se johtuu siitä, että kaikille tuli kiire katselemaan random japanilaisen parin hääkulkuetta. Näytti jotenkin huvittavalta, kun kymmenet hääparille varmasti täysin tuntemattomat turistit muodostivat hääparin viereen oikein kunnon pitkän katsomon... Varmaan kiva pitää tuollaisessa paikassa häitä. :__D


Meiji Jinguilun ja muun Harajukuilun jälkeen palattiin Harajukuun, ja mentiin syömään.


Päädyttiin pitkän pohdinnan jälkeen izakayaan, joka ainakin allekirjoittaneelle oli mieluisa valinta, koska noissa ei kovin usein tule käytyä (en tosin tiedä miten asian laita tässä vaihtovuoden aikana tulee olemaan :D).


Kuvia ei nyt kauheasti ole, mutta syötiin kaikenlaista aina edamameista ja hevosenlihasta majoneesiin dipattavaan kalmariin ja kalaneviin. Ja karaagea ja ranskalaisiakin taidettiin tilata. Ja yakitoria. Ja jotain. Kun ottaa huomioon, etten enää edes muista mitä kaikkea tilattiin, niin on aika halpaa, kun laskun loppusummaksi tuli vain joku 5000 jeniä (neljältä hengeltä yhteensä).


Loppuun vielä erään päivän jälkiruoka, satsumaimo mont blanc -leivos. ♥

Thursday, September 22, 2016

Japanimuistojaja: Atami + lähiseutua

Tokiossa sataa taas, joten lusmutaan lähes koko Kengon perheen voimin sisällä löllöilemässä. Tänään sattuu vielä olemaan sopivasti pyhäpäivä, joten Kengon isää lukuunottamatta näillä kaikilla on vapaata eikä kukaan siis pakota rankkasateeseen juoksentelemaan - sade tosin meinaa välillä tulla sisälle asti tervehtimään, mutta ikkunoiden sulkeminen auttaa aika hyvin tähän ongelmaan. :D

Anyways, koska ei siis ole sen kummempia suunnitelmia tälle päivälle, kerron eräästä viimekevään Japaninmatkani pienestä päiväretkestä. Tämän kertainen reissu suuntautui Atamin seuduille, jonne pääsee Tokiosta junalla noin puolessatoista tunnissa. Vähän pitkä matka yhden päivän reissuksi ehkä, mutta jos tekee mieli päästä hetkeksi pois Tokion ihmisvilinästä, niin suosittelen harkitsemaan. :)

Kengon kanssa ei menty heti suoraan Atamiin, vaan jäätiin ensin pois Yugawarassa, pienehkössä kaupungissa, joka on ilmeisesti kuuluisa jonkin kuuman lähteen takia. Mekin pysähdyttiin tuolla nimenomaan onseniin päästäksemme, joskin sitä ennen saatiin ensin nousta ihan järkyttävän jyrkkää mäkeä suunnilleen kilometrin verran - tästä pari jossain määrin havainnollistavaa kuvaa myöhemmin merkinnässä.


Ulkoilmaonsen. ♥ En tosin ole ihan varma onko tämä edes ihan oikeasti onsen, kun en oikein tiedä mistä tuo vesi edes tulee, mutta sisäaltaassa vesi oli ainakin niin järkyttävän kuumaa, että kyllä sen voisi kuvitella tulevan jostain kuumasta lähteestä. :D Ulkoaltaassa saatiin aina vähän väliä seuraa ampiaisista, joten aika tulikin vietettyä lähinnä sisällä. Ajasta puheen ollen, mentiin tuonne tosiaan aamupäivästä, ja meillä oli tunti aikaa sekä altaissa lillumiseen että paikalta poistumiseen, joten ei mikään ihan hirveän rauhoittava reissu ollut (varsinkaan loppupuolesta, kun hiustenkuivaaja oli niin surkea etten saanut edes aavistuksen kastuneita latvoja kuivumaan)... Mutta olipahan ainakin halpaa + pääsi kokemaan onsenin päiväreissulla.


Joskus olisi kyllä kiva päästä ihan yöksikin johonkin sellaiseen paikkaan, missä pääsee onseniin lillumaan - osin siksikin, että niissä saa usein ihanaa ruokaa. :') Ehkä tällä reissulla sitten! ...tai siis vaihtovuodella, ei tätä ehkä retkeksi tai matkaksi voi sanoa. :D


Altaiden ja pukuhuonemökin luokse johtavat portaat, kuva otettu matkalla alas ja pois onsenista. Saatiin siis urheilla ihan mukavasti ennen kuin päästiin altaaseen kiehumaan, mutta toisaalta kokemus (ja maisemat!) oli kyllä sen arvoinen. :)


Niistä maisemista puheen ollen, tuon onsenpaikan edestäkin oli ihanat maisemat alas. Seisottiin siinä ihan mukavan kauan tuijottelemassa shinkansenien ja muiden junien suhahtelua alhaalla. :)


Vielä kuva tuon onsenpaikan hotellirakennuksesta. Siellä siis voisi yöpyäkin, jollei olisi yhtä pihi kuin me. Tai laiska, koska yöpymiskamppeiden raahaaminen on rasittavaa. :D


Mäki. Ei ehkä näytä jyrkältä kuvassa (kuva otettu muuten lähestulkoon maantasalta), mutta jyrkkä se todellakin oli. Alas mennessä jyrkkyys vielä korostui, ja itse asiassa käveltiin välillä takaperin että matka sujuisi sulavammin. :__D





Järkyttävän kapea ja aivan liian pitkä tunneli, joka oli pakko alittaa jos haluttiin päästä takaisin asemalle... Hyrr. D:


Ja tässä ollaankin jo Atamissa! Yugawarassakin olisi ilmeisesti ollut jotain pientä nähtävää, mutta ei jaksettu kierrellä, joten hypättiin sen kummempia miettimättä junaan ja lähdettiin kohti Atamia. Yllä olevassa kuvassa aseman edustan jalkakylpyonsen, jossa saa vapaasti käydä uittamassa jalkojaan kuumassa vedessä. Allekirjoittanut seuralaisineen ei käynyt.


Ihana kauppakatu, jossa paitsi myytiin paljon tuliaisia ynnä muuta kivaa, mutta jossa myös pääsi maistelemaan ihan mielettömästi kaikkea ihanaa aina kalaisista herkuista erilaisiin kekseihin ja mandariinihyytelöön asti - joista viimeisintä syötiin muuten varmaan yhteensä kolme kertaa samassa paikassa. ...tähän Kengon äiti sanoisi varmaan mittomonai (voisi kääntää tässä ehkä noloksi tai jopa häpeälliseksi), ainakin jos Kengo kertoisi tehneensä tällaista yksin. :___D Mutta ei voi mitään,  maistiaiset vaan on niin ihania kun pääsee maistamaan kaikkea mitä ei muuten pääsisi syömään. :')


Välipalaa syötyämme suunnattiin Sun Beachille, joka ei tosin tuona päivänä ollut kovin aurinkoinen.


Nättiä oli pilvisyydestä huolimatta. :)




Moon Terrace. Hienoja nimiä näillä paikoilla. :D Kuvan keskellä kauempana näkyvän patsaan edessä oli joku sellainen pareille suunnattu "pistäkää kätenne tähän niin onni on kanssanne" -tyylinen juttu, mutta suihkulähde pärski siihen koko ajan vettä, niin jätettiin onni hankkimatta. :___D




Huomaa kyllä, että Atami on onsenkaupunki, kun välillä on tällaisia paikkoja, joissa maan alta tulee höyryä. Teiden alta jonkinlaisten viemäriritilöiden näköisistä jutuistakin nousee välillä höyryä, niin oli ihan hauska tallustella tuolla ympäriinsä. :D


Lounas. Vihdoinkin. ♥ Tässä vaiheessa kello oli jo lähempänä iltapäivää neljää, ja maistiaisten ahmimisesta huolimatta oli ihan järkyttävä nälkä. Kaikki oli ihan mielettömän hyvää. ♥

Syömisen jälkeen pohdittiin jonkin aikaa mitä tehtäisiin. Oltaisiin haluttu mennä rope waylla ylös katsomaan Atamin linnaa ja Trick Art museota (ilmeisesti aika hauska paikka), mutta oli sen verran myöhä, että kaikki oli jo menossa kiinni. Lopulta mentiin bussilla köysiradan luokse, mutta saatiin hieman tyly vastaanotto, sillä paikka oli menossa pian kiinni, eikä ehdittäisi kuin nopeasti käväistä ylhäällä (tai vaihtoehtoisesti jouduttaisiin kävelemään ylös). Pienen keskustelun jälkeen päätettiin vastentahtoisesti luovuttaa, mutta tässä vaiheessa yllättäen takaa ilmestyikin pieni japanilainen taksikuskipappa, joka oli kuullut meidän keskustelun ja tarjoutui viemään meidät ylös 1000 jenillä (sisältäen myös alastulon!). Kuulostaa ehkä näin kirjoitettuna vähän epäilyttävältä enkä varmaan missään tahansa muualla maailmassa olisi moiseen suostunut, mutta tuo pappa tuntui ihan oikeasti vilpittömästi vain haluavan viedä meidät sinne ylös - olisihan se sääli, jos Atamiin asti ollaan tultu eikä käydä edes katsomassa maisemia. Eikä se miksikään epäilyttäväksi hepuksi osoittautunutkaan, vaan vei meidät oikeasti 1000 jenillä sekä ylös että toi takaisin alas + vieläpä viihdytti meitä koko matkan hauskoilla jutuillaan.


Tässä näette muun muassa Atamin linnan sekä meidän taksikuskipapan päälaen. Tuo taksikuski on ilmeisesti jonkinlainen paikallinen kuuluisuus, joka tuntui tuntevan suunnilleen jokaisen tapaamansa ihmisen ja on kuulemma vilahtanut telkkarissakin useampaan kertaan (ainakin omien sanojensa mukaan, siitä ei oikein tiennyt milloin se vitsaili ja milloin puhui totta :D). Ja tämä ei siis ollut mikään ihan perustaksikuski, vaan enemmänkin sellainen sightseeing -kuski, joka suunnittelee turisteille mukavia reittejä ja kertoo matkalla mielenkiintoisia juttuja eri paikoista. Sitä en tosin tiedä, miten iso osa jutuista on totta, miten suuri osa hepun omaa keksintöä ja mikä osuus taas jonkinasteisia kuulopuheita, mutta hauskaa kuunneltavaa kumminkin. :''D

En muuten kuulemma ollut ensimmäinen suomalainen tuon kyydissä, vaan sen vakioasiakkaisiin kuuluu kuulemma yksi suomalaisjapanilainen pariskunta, ja tämän vuoksi herra tiesikin yllättävän paljon Suomestakin. :)



Maisemat. ♥ Kuvailin lähinnä tähän suuntaan, kun meidän taksikuskin mielipide tuosta äskeisen kuvan linnasta oli jokseenkin, hm, epämairitteleva. Se kun on rakennettu turistinähtävyydeksi joskus 1950-luvulla - ei siis mikään historiallisesti merkittävä rakennus.


Tarpeeksi maisemia ihailtuamme taksikuskimme oli ystävällinen ja vei meidät melkein Atamin asemalle asti, tosin jätti meidät tämän patsaan luokse kuultuaan, ettei oltu vielä käyty katsomassa sitä. Pitäähän sitä kaikkia kuuluisia nähtävyyksiä käydä katsomassa, kun ollaan kerran Tokiosta asti tultu. :D



Keskellä taloja ynnä muita rakennuksia oli vain yllättäen tällainen kapea rappeutunut alue, ja se näytti niin tuohon kuulumattomalta, että oli pakko napata kuva.


Fisut johti meidät kohti asemaa. :') Jos olisi ollut aikaa, niin olisi ollut kiva käväistä myös jossain puistoissa, mutta ei oletettavasti keretty + en tiedä olisiko siellä ollut niin nättiäkään tuolla säällä (tai tuohon vuodenaikaan), joten jäi seuraavaan kertaan.

Anyways, jos joku etsii kohdetta päiväreissulle tai yhden yön retkelle Tokiosta, niin suosittelen lämpimästi (...tai kuumasti koska onsenit, pienellä koska en myönnä harrastavani puujalkavitsejä) Atamia. o/

Monday, September 19, 2016

Vaihto: hakuprosessista

Ajattelin näin ajankuluksi pälättää vähän vaihtohakuprosessista, jos vaikka joku vaihtoon hakemisesta kiinnostunut sattuisi eksymään tänne. Muille lukijoille postaus ei luultavasti ole hirveän kiinnostava, joten voitte ihan hyvällä omalla tunnolla klikata rastia ja mennä käyttämään aikanne mukavammin. Ellei jotakuta sitten muuten vain satu kiinnostamaan mistä kaikesta pääsin kärsimään tämän prosessin aikana. :D

Lisäksi postaus on epäasiallisesti ja asiaankuulumattomasti väritetty kuvilla siitä, mitä olen viimeaikoina syönyt, joten ruoasta kiinnostuneet voivat toki katsoa kuvat ennen rastin klikkaamista.

Tähän malliin! :D Pohjalla nuudeleita, päälle kaadetaan vielä lientäkin. 

1. Vaihtohakemus oman yliopiston kansainvälisen vaihdon palveluille
Tämän hakemuksen DL oli jo viime syksynä, muistaakseni joskus syys-lokakuun vaihteessa eli lähestulkoon vuosi ennen varsinaisen vaihdon alkua. Tämän ensimmäisen haun perusteella selvisi paitsi se, pääseekö ylipäätään ollenkaan vaihtoon, niin myös se, mihin hakuvaihtoehtoonsa pääsee. Meillä hakuvaihtoehtoja sai olla maksimissaan kaksi ja itse hain Wasedan lisäksi myös Tokion yliopistoon. Toudaihin en tosin oikeasti missään vaiheessa halunnut, koska siellä olisin joutunut todennäköisesti opiskelemaan lähinnä englanniksi = ei kovin hyödyllistä (tai mukavaa koska kammoan englanniksi puhumista ihan järkyttävästi). Niinpä olinkin hyvin tyytyväinen, kun marraskuun lopulla saapunut hyväksymismeili kertoi minun päässeen Wasedaan, jossa pääseen opiskelemaan IJLP (Intensive Japanese Language Program) -ohjelmassa - kokonaan japaniksi ja pelkkää japania. Täydellistä. ♥

Tätä hakemusta varten piti muuten tehdä jo pienehkö kurssisuunnitelmakin, eli ei ollut mikään "yhteystiedot paperille ja postiin" -läpihuutojuttu ihan ensimmäinen hakemuskaan. Suunnitelma ei kuitenkaan onneksi taida olla kovinkaan sitova - tai edes niin mielettömän tärkeä, jos mitään voi päätellä siitä että professori, jolta pyysin allekirjoituksen kyseiseen lappuseen, katsoi kurssivalintojani ehkä korkeintaan 5 sekuntia ennen nimensä rustaamista. Kunhan pitää huolen siitä, että saa tarpeeksi opintopisteitä + opinnot vastaavat hyväksiluettavia kursseja tarpeeksi hyvin, ei ilmeisesti pitäisi olla ongelmia.


2. Hakupaketti Wasedaan lähetettäväksi
Tässä vaiheessa vaihtoon pääsy on yleensä jo lähes 100% varmaa, mutta itse ainakin stressasin ihan täysillä siihen asti, kunnes Wasedan varmistussähköposti oli saapunut = vielä puolisen vuotta tämän hakupaketin lähettämisen jälkeen, sillä kyseinen meili suvaitsi saapua vasta alkukesästä.

Anyways, tämä on se mukava osuus hausta, jota varten piti muun muassa selvittää, milloin on päässyt ala-asteelta - varmasti äärimmäisen olennainen tieto. Lisäksi pääsin tappelemaan erinäisten PDF-tiedostojen kanssa, joihin kirjoittaminen siististi osoittautui välillä äärimmäisen tuskalliseksi, kun  esimerkiksi koulujen nimet ja vuosiluvut ja kaikki mahdollinen pomppi minne sattuu, tekstit eivät mahtuneet laatikoihin ynnä muuta mukavaa . Sisällön puolesta lomakkeet oli kuitenkin loppujen lopuksi onneksi varsin helppo täyttää (köh, siis erinäisten sähköpostitarkistelujen jälkeen), ja sain ne raahattua yliopiston kansainvälisen vaihdon palveluiden toimistoon ajoissa.

Kesällä tulosten saavuttua kerrottiin myös tulevasta asuntolahausta. Itse jätin kuitenkin täyttämättä lomakkeen huvittavat kysymykset luonteesta (ja esimerkiksi siitä onko aamu- vai iltaihminen ja pelkääkö korkeita paikkoja tai sietääkö melua), ja rastitin vain kohdan, jossa sanoin etten hae asuntolapaikkaa. Tämä ihan yksinkertaisesti siksi, että asuntolassa asumisesta saattaa joutua maksaman jopa yli 80 000 jeniä kuussa - eikä siltikään edes omasta huoneesta tai omasta kylppäristä ole takuuta. Muualta taas asunnon voi hyvällä tuurilla saada reippaasti halvemmalla, ja omalla kohdallani etsimistä helpottaa huomattavasti se, että tulen saamaan siihen apua ja takaajakin löytyy tarvittaessa (kuulemma varsinkin ulkomaalaisen on melko vaikea vuokrata asuntoa Japanista ilman japanilaista takaajaa). Olen myös onnekas siinä mielessä, etten joudu majailemaan puistossa tai sillan alla siihen asti, kunnes asunto löytyy! Tällä hetkellä en tosin ole edes varma siitä, muutanko omaan asuntoon vai en, mutta katsotaan sitä viimeistään siinä vaiheessa kun lennän täältä pihalle... :___D

Nää päivälliset ei ainakaan yhtään nosta asunnonetsintäintoa...

3. MEXT-apurahan haku
Tänä vuonna Helsingin yliopiston Wasedaan lähtevistä kandiopiskelijoista yksi lähtijä sai mahdollisuuden tavoitella Japanin opetusministeriön apurahaa (monbukagakusho, lyhyesti mext). Opintopisteiden kahmiminen ensimmäisenä vuonna osoittautui kannattavaksi, sillä pääsin kuulemma opintojeni etenemistahdin ansiosta hakemaan kyseistä stipendiä (ja ehkä sekin auttoi, että meitä ehdokkaita oli alunperinkin vain kaksi, heh). Tämä tieto tuli muuten maaliskuussa, ja hakemuspaketti piti kasata alle viikossa - suosituskirjeineen kaikkineen. Ehdin kuitenkin ajoissa, kiitos sittemmin irtisanotulle loistavalle japanin professorille + eräälle sushista tykkäävälle japanilaiselle miehelle, joka Skypen välityksellä auttoi japaninkielisten motivaatiokirjeiden kirjoittamisessa.

MEXTin haku oli muuten kenties vielä itse vaihtohakujuttujakin stressaavampaa, osin japaninkielisten motivaatiotekstien takia, osin siksi, että jouduin vaivaamaan tuota professoria kesken viikonlopun, mutta toisaalta myös siksi, että tuloksia sai taas odotella. Kauan. No okei, vain kesäkuun loppupuolelle asti, mutta kesti siinä silti kolmisen kuukautta. Stressasin hiukset päästäni myös myöhemmin, kun minun piti lähettää Japaniin eräänlainen sopimuskirje allekirjoitettuna tiettyyn aikarajaan mennessä, ja aloin ihan viimehetkillä epäillä, että kyseinen lappu oli hukkunut postissa. Keigoilin sitten jälleen kerran Wasedaan päin (oon lähettänyt niille niin monta viestiä superkohteliaalla keigolla että ne tuskin tunnistaa mua samaksi ihmiseksi kun menen sopertelemaan niille mun ei-niin-kaunista suullista keigoa) ja sain lähestulkoon heti vastauksen, että kyseinen paperi oli saapunut jo aikoja sitten. Phuuh.



4. Viisumi
Muut Wasedaan lähtijät saivat viisuminsa jo aikaa sitten, itse sain odottaa kutsua lähes elokuun puoliväliin. Lisäksi viisumihakemustani käsiteltiin suurlähetystössä niin kauan, että ehdin jo huolestua, etten saa viisumia ollenkaan. D: Ilmeisesti aikaisempina vuosina viisumin on saanut vain marssimalla passin ja hyväksymiskirjeen (tai muiden kuin mextiläisten tapauksessa CoEn) kanssa suurlähetystöön ja odottamalla pari tuntia, mutta tänä vuonna ainakin minua ja paria opiskelijakaveria käskettiin lähettää hakemus postitse. Lisäksi omassa viisumissani tosiaan kesti pari viikkoa, eli ilmeisesti olen oikeasti melkoisen epäilyttävä henkilö, jota ei kannata päästää maahan turhan helposti. Toisaalta voi myös olla, että suurlähetystöltä vain oletettiin, että saavun automaattisesti noutamaan viisumia MEXT-orientaation yhteydessä syyskuun alussa - tosin tällainen informaatio ei kyllä kantautunut minulle asti, ennen kuin itse kysyin asiasta. Lisäksi ensimmäisen kerran viisumista kysyessäni sain vain tylyn vastauksen, ettei minulle voida vielä kertoa mistään mitään (ei ilmeisesti edes sitä, tarvitseeko hakemukseen passikuvaa) eikä aikataulusta voi sanoa mitään - eivät voineet sanoa edes mitään arviota ehdinkö Japaniin Wasedan pakolliseen orientaatioon mennessä. Meinasin vastata, että kiitos ylimääräisestä stressistä, mutta lopulta pyysin vain anteeksi sitä, että kyselin asiasta ajoissa (vaikka lähetystön sivuilla suositellaan kyllä ottamaan yhteyttä konsuliin ajoissa...).

Muttajoo, kaipa siihen viisumihakemuksen käsittelyn hitauteen oli syynsä + onhan se aina parempi olla antamatta turhaa toivoa käsittelyajan suhteen. Sain kuitenkin lopulta viisumini MEXT-stipendiaattien orientaatiossa lähes viikkoa ennen Japaniin lähtöäni. Menihän se vähän viimetippaan, mutta olisi voinut mennä vielä enemmänkin hilkulle... Lähetystöstäkin jäi orientaation jälkeen karmivan virallisesta tunnelmasta huolimatta huomattavasti ensimmäisten kyselyjen sähköpostittelun tunnelmia parempi fiilis.



5. Vakuutus, muuttoilmoitus, opintotuki, etc.
Vaihdon ajaksi joutuu hankkimaan Japanin sairasvakuutuksen, mutta se ei riitä esimerkiksi matkatavaroiden vakuuttamiseen tai vaihto-orientaatiossa mainittuun esimerkkitapaukseen, jossa vaihtari on jouduttu hätätilanteessa lennättämään kotiin. Siksi vaihtoa varten suositellaan myös matkavakuutuksen hankkimista. Itse sain lopulta erinäisten kyselyjen jälkeen vakuutuksen reilulla 500 eurolla. Kuulostaa ehkä kalliilta, mutta sitä se ei todellakaan ole, jos ajattelee mitä kaikkea se kattaa (tietty tosin toivon, etten joutuisi hyödyntämään sitä kertaamaan koko vaihdon aikana).

Vakuutuksen lisäksi pitää myös muistaa hoitaa erinäisiä pikkujuttuja, kuten opintotuen haku ulkomaille, muuttoilmoitus ynnä kaikki muu mukava, koska muuten saattaa muun muassa vahingossa lentää pois Suomen sosiaaliturvasta. :D


Veikkaisin, että tässä oli suunnilleen kaikki Suomen päässä tehtävistä järjestelyistä, mutta kirjoittelen lisää jos tulee jotain mieleen. En nyt jaksanut hirveän tarkkaan kirjoittaa kaikenmaailman hakulomakkeiden täyttämisestä ynnä muusta, mutta jos jollain vaihtoon hakevalla on jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni pikkutarkkoihinkin juttuihin! :)

Yritän seuraavaksi kirjoitella jotain viimeaikaisista kuulumisista, vaikkei hirveästi ole tullutkaan tehtyä. Lähinnä virastoiltua ja lusmuttua, kun sää on ollut sen verran epävakaa, ettei oikein ole tehnyt mieli lähteä minnekään (yhtenä syynä se, että ruuhkajuna + sateenvarjot on ihan hirveä yhdistelmä).

Saturday, September 10, 2016

Kuulumisia helteisestä Tokiosta

Hei ihmiset! :)

Bloggausinto on ollut hieman matalalla viime aikoina, mutta kaipa sitä nyt on pakko kirjoitella, kun Japaniin asti on päästy ja ensimmäinen vaihto-orientaatiokin käyty. Iski pitkästä aikaa oikein kunnon jet lag, ja ensimmäistä kertaa aikoihin en saanut nukuttua edes unettoman yölennon jälkeisenä iltana. Eilinen orientaatiokin meni aika väsyneesti, ja vähäisen nukkumisen (3 yössä ehkä yhteensä 5h) takia helle oli vielä tavallistakin tuskaisempaa (= hikoilin koko ajan kuin mikäkin pikku sikapossu, vaikka aina ei edes tuntunut kuumalta). Mutta viime yönä sain kuitenkin vihdoin nukutuksi, joten ehkä tämä tästä.

Kuvat ovat tällä kertaa kaikki kännykkäkuvia, siksi hieman tavallisesta poikkeavat mittasuhteet.

Anyways, eilinen orientaatio koostui lähinnä istumisesta ja kuuntelemisesta, ja vaikka suurin osa informaatiosta olikin jo ennalta tuttua, oli tilaisuus silti ihan mielenkiintoinen. Saatiin hirveä läjä erilaisia dokumentteja, esitteitä ja muuta paperisälää, ja kaikki käytiin järjestelmällisesti läpi sekä japaniksi että englanniksi. Ensimmäinen parin tunnin mittainen orientaatiotilaisuus käsitteli vaihtoa yleisellä tasolla, ja paikalla olivat kaikki tämän vuoden vaihtarit. Tilaisuus pidettiin tilassa, johon mahtui reilu 700 ihmistä eikä paikkoja ihan hirveästi tainnut jäädä tyhjäksi (en tosin tajunnut missään vaiheessa katsoa kunnolla paljon meitä oli, mutta useampi sata kumminkin). Toinen tilaisuus taas pidettiin vain JLP-ohjelmaan osallistuville, ja meitä taisi olla jonkinlainen enemmistö vaihtareista, ehkä joku 300.

Wasedan kampusta. Kaikki omat luentoni tulevat olemaan kyseisellä kampuksella, ja todennäköisesti vieläpä suurin osa yhdessä tietyssä rakennuksessa.

Nuo orientaatiot kostuivat tosiaan lähinnä ohjeiden kuuntelemisesta ja erilaisista esittelyistä (mm. parin circlen esittelyt), joten en hirveästi ehtinyt tutustua ihmisiin. Lähinnä vain juttelin suomeksi HY:n japaninkurssikaverin kanssa. :D Vaihdoin muutaman sanan myös japani-englanti-sekoituksella muutaman muun kanssa, mutta toistaiseksi ei siis tullut hirveästi minglailtua vaihtareiden tai muidenkaan kanssa. Olin niin väsynyt ja hikinen, ettei oikein riittänyt intoa + kyllähän sitä ehtii bondailla sitten myöhemmin kursseilla ja tapahtumissa. On jotenkin mukavaa, kun ei tarvitse stressata siitä, saako kavereita vai ei ja kuinka nopeasti ihmisiin tutustuu, kun on etukäteen tuttuja sekä vaihtareissa että Japanissa muutenkin. Veikkaisin, että näin suurempia stressaamatta tuo ihmisiin tutustuminen tulee kenties sujumaankin paljon paremmin. :')

Yksi Wasedan tunnusmerkeistä.

Ai niin, asun nyt muuten ainakin toistaiseksi Kengolla, enkä ole sitttenkään enää ihan varma, hankinko asuntoa vai en. Opintotukikuukausien määrä näyttää nimittäin hieman uhkaavalta ensi lukuvuotta ajatellen (kelalle ei nimittäin kelpaa järjestely, jossa kandissa kestää 4 vuotta ja maisterissa 1 - en tosin tiedä onnistuuko tämä muutenkaan), joten ajattelin ehkä palauttaa tai perua ainakin osan tämän vuoden tuistani. Toisaalta olisi kyllä kiva asua hieman lähempänä Wasedaa, kun nyt koulumatkani kestää kokonaisuudessaan tunnin, mutta en oikein usko, että löydän hyvää ja halpaa asuntoa ainakaan yhtään lähempää.

Koulumatkasta puheen ollen, tuli heti eilen koettua ns. kantapään kautta, että kannattaa lähteä ajoissa. Asemalle päästyämme (kenguli saattoi koska enhän mä yksin osaa tehdä mitään ekana päivänä :D) lippuporttien edessä oli järkyttävä ihmismassa odottamassa, eikä sisään päässyt. Tokioon (siis Tokion asemalle) päin menevä juna oli reippaasti myöhässä, ja laiturilla niin paljon ruhkaa, ettei sisään päästetty enää lisää ihmisiä. Joo. Taas tätä mun tuuria. :___D Tilanne selvisi lopulta melko nopeasti ensimmäisen junan tultua, mutta käytiin kuitenkin Kengon kanssa nopeasti konbinissa ostamassa juomista, ettei jouduttu kaikista täysimpään junaan. Sillipurkkimeiningistä päästiin nauttimaan tosin joka tapauksessa, mutta ei sentään ollut niitä valkohanskaisia heppuja työntämässä ihmisiä junaan. :D

Seuraava orientaatiotilaisuus omalla kohdallani on ensi maanantaina: MEXT-stipendiaattien orientaatio, joka kestää näillä näkymin vain tunnin. Saman päivän aamuna olisi myös valmistelutilaisuus osoitteen rekisteröintiä varten, mutta kyseinen tilaisuus on suunnattu vain asuntolassa asujille, joten hillun jossain vaiheessa Kengon kanssa rekisteröimään omani (14 pv:n kuluessa Japaniin tulopäivästä jo en halua olla rikollinen). Lisäksi joudun hankkimaan pankkitilin ja sitä varten hankon, jotta saan stipendirahani, mutta tästä toivottavasti infotaan vielä tuossa ensi maanantain tilaisuudessa.

Anteeksi nyt hieman tylsästä merkinnästä tällä kertaa. On niin paljon muistettavaa ja tehtävää, ettei runosuoni oikein syki + olen niin lusmu, etten vielä ole tehnyt mitään mielenkiintoista. Voisin toki kertoa yksityiskohtaisesti Tackey & Tsubasan live-dvd:stä, jota katsottiin Kengon siskon kanssa tänä aamuna, mutta ehkä jätän väliin. Tai sitten voisin kertoa siitä, miten Kengon iskä aina haukkuu kaikki musiikkiohjelmien esiintyjät, mutta vaihtaa mielipidettään heti, jos joku sanoo että mä tykkään kyseisestä esiintyjästä... Joka tapauksessa on ollut kivaa tähän asti, varsinkin nyt tänään, kun sain vihdoinkin nukuttuakin. :)

Minulla on keskeneräisissä merkinnöissä eräs melkein valmis postaus vaihtovalmisteluista, ja yritän jossain vaiheessa kirjoitella sen loppuun. En tosin tiedä kiinnostaako ketään, mutta kirjoitan sen nyt kumminkin - vaikka sitten itseäni varten. :'D