Thursday, February 4, 2016

Tallustelua Shinagawassa & Shibuyassa

...ja minut tuntien merkinnän pääpainotuksena tulee jälleen kerran olemaan lähinnä ruoka, koska ei me oikeastaan tehty tuona päivänä muuta mainittavaa kuin syötiin ja käveltiin (molempia tuli tosin kyllä harrastettua sen verran että ei siinä oikein muuta olisi ehtinytkään).

Anyways, siirtykäämme siis vajaa kuukausi ajassa taaksepäin erääseen tammikuiseen päivään Tokiossa.


Jostain syystä tällaisissa paikoissa (aukeat, supersiistit, puistomaiset pikkualueet toimistojen keskellä) on aina tosi tyhjää silloin kun kävelen niistä läpi, mistä lie sitten johtuukaan.


...mutta mikäs olisikaan parempi tapa hyödyntää ihmisten vähyyttä kuin ottamalla paljon kuvia. :')


En sentään ole yhtä korkea kuin tuo rakennus, vaikka Japanissa tunteekin olonsa aikamoisen kookkaaksi välillä... Suomessa olen jo oppinut tykkäämään siitä, että olen muita päätä pidempi, mutta Japanissa iskee silti välillä pienoinen pituuskompleksi, vaikka kuinka yritänkin olla välittämättä asiasta. On tosin sinänsä hyvä, etten ole koskaan oppinut arvioimaan ihmisten pituuksia saati vertaamaan itseäni muihin, koska huomaan aina olevani muita reippaasti pidempi vain valokuvia katsomalla. :___D

Mutta se jokavuotisesta pituusvalituksista! Palataan asiaan eli, öh, ruokaan. Suunnattiin erääseen kuuluisaan udon-ketjuravintolaan syömään. Tuo toinen meni sanomaan, että sieltä saa parasta udonia ikinä, joten pakkohan sinne oli päästä. :')


Syötiin molemmat sama annos, udonia mentaikolla ja kananmunalla (ravintolan nettisivuilla tän annoksen kohdalla muuten lukee, että se on suosittu varsinkin naispuolisten asiakkaiden keskuudessa :D). Udonin lisäksi tarjolla oli monenlaista tempuraa, itse söin jotain valkoista fisua (en oikeasti ikinä muista japanilaisia kalojen nimiä D:) ja chikuwaa + palan seuralaiseni kalmarista. Viimeksimainittu mieshenkilö muuten näkyy taustalla ylläolevassa kuvassa - ja ei, en tarkoita tuota lievästi linssiluteilevaa heppua, joka istuu seuraavassa pöydässä.


Ylläolevasta kuvasta kiinnostuneet Japaninmatkaajat voivat bongata ravintolan nimen (= Marugame seimen). Linkitän nykyään kaikenlaista ihan siksi, että jostain kummallisesta syystä harhoissani kuvittelen, että siitä voisi olla hyötyä jollekin blogini lukijalle.


Pinkit bussit on söpöjä. ♥


Lounastamisen jälkeen lähinnä käveltiin ja nostalgioitiin ympäri Shinagawaa. Kenties joku blogia pidempään seuranneista muistaakin, mutta tuolla me tosiaan tavattiin ensimmäistä kertaa ja tuo oli myös ensimmäinen kerta, kun itse koskaan kävin Shinagawassa (jos junavaihtoja ei lasketa, mutta en laske Japanissa käyneeni missään, missä en ole poistunut asemalta). :)

Tallusteluun ja ikkunashoppailuun - jota harrastettiin lähinnä supermarketeissa ja tavaratalojen alakerroissa (=ruokaasyötävääherkkujajee) - kyllästyttyämme päätettin lähteä Shibuyaan katsomaan kenkäkauppoja. ...ja ei, ei ollut ensimmäinen kerta kun mennään Shibuyaan tai Harajukuun vain kenkien takia. :___D Muualla kun ei "mukamas" myydä tarpeeksi Nikea sun muita - ja eipä niitä kieltämättä niin hirveästi näykään esimerkiksi Oomorissa.


Heti asemalta ulos päästyämme bongattiin mitäpä muutakaan kuin jouluvaloja. ♥



...seuralaiseni leikki kamerallani.



Ainainen pakollinen otos Shibuyan ah-niin-kuuluisasta ja mahtavasta risteyksestä. On se vähän hohtoaan jo menettänyt, kun niitä ihmisiä tuntuu riittävän muuallakin, mutta unelmoin vieläkin siitä, että joskus pääsisin hyvälle ikkunapaikalle tuonne Starbucksiin istumaan ja katselemaan sitä ihmisvirtaa.
(jos ollaan rehellisiä niin itse asiassa en ottanut tätä kuvaa tuon risteyksen takia, vaan kuvan keskivaiheilla näkyvän jokseenkin koomisen Yamapi-mainoksen vuoksi, mutta ei teidän kyllä sitä olisi tarvinut tietää...)


Löydettiin lisää jouluvaloja, jei.


...käveltiin jälleen kerran Harajukuun. Matkalla törmättiin johonkin harvinaisen epämääräiseen taitelijajengin näköiseen joukkioon, mutta ne oli onneksi ihan mukavaa sakkia - kehotti muun muassa englanniksi pitämään hauskaa ja toivoi että tykkään Japanista. :___D En tiedä muuten olenko ennen maininnut, mutta jostain kumman syystä seuralaisellenikin tullaan usein puhumaan englanniksi, kun ollaan kahdestaan jossain. Se näyttää kyllä ihan japanilaiselta mun mielestä, mutta no, ehkä se on sitten positiivista ettei ne päättele pelkän ulkonäön perusteella millä kielellä pitäisi mennä puhumaan? :D (veikkaisin tosin, että allekirjoittaneen ulkonäkö vaikuttaa aika reippaasti tähänkin, mutta no...)

Harajukussa kierreltyämme (= kahdessa kaupassa vilahtamisen jälkeen) palattiin Shibuyaan. Suunnilleen puolimatkassa seuralaiseni varasi meille illallispaikan, jonne saatiin loppujen lopuksi harppoa aika kiireellä, kun paikka olikin kauempana kuin oltiin ajateltu. Tai no, itse asiassa sinne olisi päässyt tosi helposti ja nopeasti tunnelia pitkin Shibuyan asemalta, mutta ei tiedetty asiasta ennen kuin paluumatkalla...


Syötiin lihaaaaaa. ♥ ...alta löytyi tosin kasviksiakin, kuten alla olevasta kuvasta näette.


Jos joku muuten pohtii, että uskaltaako tällaisiin paikkoihin mennä jos ei tiedä mitä pitää tehdä, kun ruoka kumminkin periaatteessa kypsennetään itse pöydässä, niin no worries: ainakin tuolla tarjoilija hoiti kaiken. Se kertoili meille kaikenlaista mielenkiintoista ja saatiin maistaa yhdet siipaleet tuota lihaa käytännössä raakana, kun se on kuulemma kaikista parasta niin (ja oli muuten tositosi hyvää ♥) - kuvassa (erittäin huonosti näkyvä) raitapaita tosin kieltäytyi, koska se pelkää nykyään neuroottisesti ruokamyrkytystä. :___D Ihan ymmärrettävää kyllä.

Japanissa ei muuten mun käsityksen mukaan saa nykyään enää tarjota raakaa lihaa juuri ollenkaan (poikkeuksena tosin esimerkiksi hevosenliha...?), ja siksi tällaisissa paikoissa sekä mm. yakinikupaikoissa painotetaan, että liha pitää kypsentää täysin ennen syömistä. Jotain ruokamyrkytysjuttuja tuossakin kiellossa taitaa olla taustalla, mutta jännä sinänsä kun ajattelee että Japanin ravintoloiden hygieniataso on kuitenkin aika huippuluokkaa... En nyt tiedä viitsinkö haukkua tuota hätävarjelun liioitteluksi, vaikka se ehkä jossain määrin sitä onkin.

...ja en ole oikeasti niin fanaattinen lihafani kuin miltä kuulostan. :___D Myönnetään tosin että kasvissyöjää musta ei kyllä saa millään ilveellä. (Ja että oon oikeasti lihafani mutta en vaan fanaattinen sellainen. Luulisin.)


Kasviksista puheen ollen, tuolla ravintolassa oli kaali-tabehoudai - eli kaalia sai mutustaa niin paljon kuin lystäsi ja vieläpä täysin ilmaiseksi (joskin ei tuonne tietenkään pelkkää tuota voi mennä syömään, jotain joutuu kumminkin tilaamaan). :D Tuo majoneesikastike oli niiin hyvää. *Q* Saatiin udeltua tarjoilijalta jotain tietoja siitä mitä se sisältää, muun muassa sen, että se tehdään paikan päällä ko. ravintolassa eikä hämäävästä maustaan huolimatta sisällä yhtään juustoa. Pakko joskus kokeilla saisinko tehtyä itse samankaltaista dippiä - tai sitten pitää vaan mennä tuonne ravintolaan uudestaan. :D Oli muuten tosi kiva ravintola, sellainen pieni ja "oshare" (en kuollaksenikaan keksi tälle mitään täsmälleen vastaavaa sanaa suomeksi, mutta ehkä "tyylikäs" osuu edes lähelle vaikkei nyt ihan täydellisesti kerro mitä haluaisin sanoa), vähän baarimainen oikein kiva ravintola. Valitettavasti en kuitenkaan muista paikan nimeä eikä googlauksesta ollut juuri apua. D:


Loppuun vielä kuva juomasta, jonka ansiosta selvisin hengissä Harajukusta Shibuyaan. Calpis-maitojogurttijuoma makuna persikka. ♥

...ja nyt häivyn nukkumaan, koska nukuin viime yönä ihan liian vähän ja huomenna pitäisi jaksaa istua bussissa pari tuntia nukahtamatta, joten hejdå. o/

Wednesday, February 3, 2016

Jouluvaloja, nabea ja muuta ruokaa

...ja hämäävästä otsikosta huolimatta kyseiset jouluvalot eivä siis olleet ruokaa. Mutta Japani-merkinnät jatkuu siis, vihdoin ja viimein. Aion suorittaa tänä keväänä sellaisen määrän opintopisteitä, että blogille ei mitenkään ihan järkyttävästi aikaa ole, mutta yritän nyt kirjoitella edes joistain Japani-päivistä. Ehkä voisin jopa harkita muutaman ruokakuvan jättämistä pois tällä kertaa... :___D

Muttajoo, tämän kertainen merkintä on suhteellisen lyhyt, mutta ensi kerralla (kenties huomenna) on luvassa hieman enemmän tekstiä. :)

Käytiin yhtenä päivänä leikkimässä kameroilla Ooimachin elektroniikkakaupoissa ja harrastettiin samalla vähän sightseeingiä. Kyllä on kauniit maisemat eikös? ♥ ...joo, meni vähän sarkastiseksi taas, mutta itse asiassa allekirjoittanut tykkää junaradoista sen verran, että voisin ihan oikeasti vakavissanikin sanoa tuota nätiksi maisemaksi. :D


Jouluvaloja. ♥



Tällaisia saisi oikeasti olla ympäri vuoden. ♥

...ja sitten hypätäänkin aivan toiseen iltaan, jolloin suunnattiin Kawasakiin. Treffattiin asemalla yksi Kengon kaveri (jonka tapasin siis ensikertaa), ja lähdettiin kohti ravintolaa, jonka pojat oli aiemmin päivällä valinneet parin tunnin puhelinkeskustelun päätteeksi. Oonkohan ihan väärässä, kun muistelisin joskus kuulleeni sellaisesta stereotypiasta, että miehet ei yleensä puhuisi hirveästi kilometripuheluja? Jos tällainen stereotypia on, niin ei pidä paikkaansa ainakaan Kengon ja sen kavereiden kohdalla. :___D

Anyways, pöytävarauksen ansiosta saatiin ihana kulmapöytä (linkin kuva suoralinkitetty ravintolan gurunabista joten en takaa toimivuutta), jossa saatiin rauhassa istuskella sivussa muista asiakkaista (ja tupakansavusta).


Sain tällä matkalla yhden syyn lisää tykätä Japanin talvesta (siis loistavan sään lisäksi): pataruoat eli japaniksi nabet. ♥ Tilattiin motsunabea, yksinkertaisesti selitettynä siis pataruokaa, joka sisältää erinäisten vihanneksien ynnä muun lisäksi motsuja, eli hyvin rasvaista naudan- tai possunlihaa. Tai tarkemmin sanottuna kaiketi jotain sisälmyksiä - mun kielipää ei oikein toimi tänään, joten tarkempaa informaatiota kaipaavat saavat leikkiä googlella.

Muttajoo, tuon kypsenemisessä meni jonkin aikaa, joten tilattiin odottelun ratoksi muuta syötävää.


Kuten raakaa hevosenlihaa. ♥ ...toi on oikeasti ihan mielettömän hyvää. :') Ja mun sipuliviha on näemmä hävinnyt jo aivan täydellisesti, kun tykkään jo raa'astakin sipulista...


Jotain toista lihaa, en nyt kuollaksenikaan muista mitä, mutta oli ihan mielettömän hyvää tämäkin, varsinkin dipattuna soijaan, johon on sekoitettu valkosipulimurskaa tai inkiväärimurskaa (= nuo vaalat kököt lautasen oikeassa reunassa).


Syömisen ja juttelun ansiosta aika kului nopeasti, ja meidän pääruoka valmistui. Tuo oli aivan ihanan makuista. ;_;♥ Oltiin valittu liemeksi joku misoliemi, ja misoisuuden lisäksi se oli vielä kivan tulista ja muutenkin niin hyvää, että olisin toisessa seurassa varmaan juonut sitä huomattavasti enemmän - siis jos mukana ei olisi ollut erästä heppua, joka jaksaa aina muistuttaa miten paljon suolaa kaikissa mahdollisissa liemissä on. :___D Oon kyllä aina jälkeenpäin ihan kiitollinen tuosta huomauttelusta, ei sillä.

Tilattiin muuten jossain vaiheessa myös jotain nuudeleita tuon naben joukkoon (siis siinä vaiheessa kun oltiin syöty käytännössä kaikki muu paitsi liemi). Tässä vaiheessa pojat alkoi pohtia, että onkohan joku epäonnekas huonosti katakanoja osaava ulkomaalainen joskus tilannut noita nuudeleita luullen tilaavansa shamppanjaa... :D Mun veikkaus oli että ei, vaikka kyllähän niiden japanilaiset kirjoitusasut hieman hämäävästi toisiaan muistuttaa, kun nuudelit oli listalla nimellä チャンポン ja shamppanja taas kirjoitetaan katakanalla シャンパン. ...pakko tosin myöntää että aika olemattomalta se yhdenmukaisuus mun silmiin näyttää, mutjoo, ehkä lausuminen sitten.... :___D


Tilattiin vielä tällaistakin, muistaakseni jotain tororo-pannua tai vastaavaa. Sellaista hieman limaista ja erittäin hyvää mitälie-sitten-ikinä-olikaan-juttua. :D

Syömisen jälkeen lähdettiin etsimään jälkiruokapaikkaa - ongelmana tosin se, että kello oli niin paljon, ettei kovin moni paikka ollut enää auki. Tai siis, konbineja ja kahviloita sun muita oli toki auki, mutta mm. Baskin Robbins ja monet muutkin jäätelöpaikat oli kaikki menossa kiinni. Viimein, pitkän ja hartaan kiertelyn tuloksena päädyttiin syömään crepejä (tosin allekirjoittanut söi jäätelöä, kun ei jostain syystä tehnyt mieli lettua tuossa vaiheessa... :D).


Yllä olevassa näkyykin sopivasti sekä Kengo että sen kaveri - tähän on siis hyvä lopettaa. :) Joo, on mulla toki niistä parempiakin kuva, mutta yritän edelleen kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä ja jätän ne postaamatta. Tuo(kin) Kengon kaveri oli muuten tosi mukava & hauska heppu, mielellään sitäkin näkisi joskus uudestaankin. :)

Loppuun vielä pieni ruokakuvadumppaus parilta muulta päivältä.


Nikujagaa (sisältäen lihan lisäksi mm. nyytin shirataki-nuudeleita ♥) ja salaattia + kanikamaa (muistuttaa rapua muttei ole sitä - hämäävän hyvää).


Pataruoat. ♥


Söin yhtenä päivänä yksin aamiaista, ja käytin tilaisuutta hyväkseni ja vähän kuvailin--- öööh, nattopakettia. Tuo on muuten perusnattoa, mutta siinä on tavallisen nattokastikkeen sijaan sellainen kananmuna-soija-kastike - ja on muuten hirveän hyvää. ♥ Ehkä parasta nattoa norinaton jälkeen. Ja ikävä myöntää, mutta vakioseuralaiseni oli ihan oikeassa siinä, ettei mua pitäisi päästää leikkimään liedellä yksin: paistaessani kananmunaa käänsin vahingossa väärää liettä pienemmälle ja onnistuin polttamaan medamayakini mustaksi. :''''D Onneksi vain pohja paloi, niin sain syötyä todisteet ja palaneen kärynkin sain onneksi tuulettamalla pois.

 Ai niin, pääsin muuten JLPT1:n läpi. ...jos siis en katsonut tuloksia väärin, koska tuntuu edelleen aivan uskomattomalta, että olisin voinut oikeasti päästä läpi. :'D Läpipääsyä enemmän tosin ihmetyttää se, että sain vieläpä A-arvosanan molemmista osuuksista... Ehkä ne on laskeneet mun pisteet väärin, ja saan tietää tämän sitten siinä vaiheessa, kun todistus tulee postissa? Mutta iloitsen nyt näistä tuloksista ainakin siihen asti - en olisi oikeasti uskonut, että niin vajavaisella valmistautumisella olisi voinut päästä läpi. :')