Sunday, January 17, 2016

Ruokaaruokaaruokaa

Ihan näin rutiiniluontoisesti ruokakuvien kera ilmoittelen, että hengissä ollaan. :) Viimepäivinä ollaan oltu usempana päivänä aamusta (= kello 12-14)  iltaan ulkona, niin en ole oikein ehtinyt kirjoitella. Lisäksi tällä hetkellä näyttää ikävästi siltä, että nähdään seuralaiseni kanssa seuraavan kerran vasta silloin, kun pääsen itse seuraavan kerran Japaniin - ja tämä tapahtuu aikaisintaan toukokuussa. Ja vaihdon takia olisi oikeastaan parempi olla kesä Suomessa, ja kenties opiskella toinen sivuaine pois ja tienata rahaa, joten ehkä mulla on taas ihan hyvä syy keskittyä johonkin muuhunkin kuin blogiin... Tällä hetkellä mun vakioseuralainen ei tosin ole paikalla, mutta sen siskon ja äitin kanssakin on hauska jutella. Sitä paitsi täällä huoneessa on jäätävän kylmä... D:

Muttajoo, huomasin äsken että oon jossain vaiheessa pienennellyt blogikokoon läjän ruokakuvia, joten saatte nyt sitten hyvin ruokakeskeisen merkinnän. :___D Mielenkiintoisempaa postattavaakin olisi kyllä, kuten naben syönti vakiseuralaiseni kaverin kanssa, runsaasti kävelyä sisältävä Shinagawa-Shibuya-päivä ja Furusato matsuri Tokyo Domella, mutta kertoilen näistä sitten myöhemmin.

Aloitetaan lounaista! 


Chaahan eli paistettua riisiä á la Kengon otousan. ...no, itse asiassa se oli valmispakaste, mutta Kengon mielestä niin hyvää, että mun pitää maistaa sitä. Ja hyväähän se oli. :) Oikealla näkyvässä kipossa oli jotain misopikkelöityä vihannesta, en nyt muista mitä, mutta ihan hyvää oli sekin.


Raamenia. Simppeliä, mutta hyvää. :) Ja merilevää popsittiin muuten huomattavasti enemmän kuin nuo pari kuvassa näkyvää palasta...  


Lisää kiireisen vakioseuralaiseni tekemiä lounaita. :') Yksinkertaista, mutta hyvää. Meinasin ensin postata kuvan omasta annoksestani, mutta tekijä kielsi - tää on kuulemma visuaalisesti nätimpi.


Ollaan käyty välillä ulkonakin syömässä: kuvassa mentaiko-sienispagettiannokseni @ Tapas tapas. Syön yleensä aina tuolla sellaisen annoksen, joka sisältää muun muassa katkarapuja, kalmaria ja ostereita + valkosipulia, ja joka on myös paikan suosituin annos, mutta tilasin nyt vaihtelun vuoksi erilaisen annoksen. Ja hyvää oli. ♥


...ilmeestä päätellen ei tosin oikein maistunut, mutta ehkä voin perustella tuota sillä, että en ollut vielä päässyt edes maistamaan koko annosta tuossa vaiheessa + mulla oli nälkä.

Ennen päivälliskuviin siirtymistä otetaan pieni tauko ruokakuvista, ja saatte ihailla lievästi epäonnistuneita Ginza-otoksia.



En oikein muista mitä me tuolla tuona päivänä tehtiin, mutta kuvien ottohetkellä oltiin juuri tultu ulos eräästä muun muassa leluja myyvästä kaupasta, koska seuralaiseni piti vastata puheluun. Olisin mielelläni jäänyt kauppaan sisälle odottamaan ja katsomaan yhtä supersöpöä liikkuvaa koiraa (tuo toinen tosin kertoi mulle eilen että se oli apina, mutta mun muistikuvien perusteella se oli kyllä koira), mutta olipahan aikaa räpsiä kuvia.

Ja sitten niihin päivällisiin!


Luksusta eli lihaa. Paljon paremman makuista kuin mitä kuva antaa ymmärtää. ♥ Lisäksi syötiin kaupan valmista perunasalaattia ja makaronisalaattia + sipulia (joka on muuten hirveän hyvää noin paistettuna). Ei mikään japanilaisin mahdollinen ateria siis, mutta eipä me muutenkaan mitään järkyttävän japanilaista ruokaa syödä joka päivä. Ai niin, ja taustalla näkyy perheen pään (ja päivän lihanpaistajan) oma yksityinen terveellinen illallinen: omenaviipaleita. :___D ...nojoo, kyllä se taisi muutakin syödä.



Edellisestä lihapainotteisuudesta poiketen syötiin sitten yhtenä päivänä vain kasviksia: mabo nasua (hyvin ympäripyöreästi selitettynä paistettuja munakoisoja kastikkeessa) sekä seuraavan kuvan itupaistosta.


Sisältää itujen lisäksi mm. kikuragea (wikipedian mukaan "puun rungolla kasvava lahottajasieni") ja kananmunaa.


...ja pizzaa jälleen. Kengon siskolla oli synttärit, ja Japanissa synttäripäivänä kuulemma syödään yleensä joko pizzaa, pihvejä tai sushia, joten synttärisankarin toive pizzasta toteutui. Tällä kertaa makuina vasemmalta oikealle iberianpossua, kasviksia, jotain tosi hyvää lihaa ja perus-tropical (sisälsi tosin myös maissia). Kyseiset pizzat tilattiin muuten (tälläkin kertaa) täältä, joten jos jotakuta kiinnostaa, niin sieltä voi katsella valikoimaa (myös englanniksi). Eivät tosin toimita Suomeen, joten lentolipun joutuu ostamaan, jos haluaa syödä. :')


Jälkiruoaksi oltiin käyty ostamassa tällainen hedelmätorttu juustokakkukerroksella. Allekirjoittanut maksoi, koska halusin kiittää Kengon siskoa mun Johnnys-tietopohjan kasvattamisesta - se tietää oikeasti hirveästi niistäkin Johnnys-ryhmistä, joista se ei edes tykkää. :D



Vielä toinen jälkiruoka, jota söin eräänä iltapäivänä: mitarashi dangoista inspiroitunut jäätelö.


Tuossa oli siis päällimäisenä sellainen mitarashi dangoissakin käytetty makea soijakastike, sitten kerros mochia ja alla saksanpähkinöitä sisältävää jäätelöä. Oli niiiin hyvää. ♥ Tuo on niin suosittua, ettei sitä juuri näe kaupoissa, mutta onneksi eräs tässä talossa työskentelee supermarketissa, niin se sai tuotua tuota pari purkkia. :')

Ensi keskiviikkona sitten kotiin. Todennäköisesti en postaa enää ennen sitä, mutta kirjoittelen jotain sitten kun olen taas palannut ja kotiutunut kylmään Suomeen. Säätietojen perusteella näyttää siltä, että ehdin todennäköisesti sinne ennen kuin tulee ihan kauhean lämmin, vaikka paluupäivälle ei ihan -30 astetta olekaan luvattu... Harmi. D:

Monday, January 11, 2016

4.1: Paljon kävelyä ja hyvin huonolaatuista opastusta

Viikko sitten maanantaina opastettiin Kengon tutun ystäväperhettä niiden minimaalisella Tokion retkellä. Niillä oli vaihtolento Naritalla ja aikaa kierrellä Tokiossa ruhtinaalliset viisi tuntia - ja tästä ajasta siis on jo (onneksi) miinustettu matkat lentokentälle - eli ei hirveän moneen paikkaan ehditty, mutta ehdittiin silti kävellä niin paljon, että saatiin jopa meidän opastettavat väsymään, vaikka ne sanoi tottuneensa kävelemään pitkiä matkoja ja kävelevänsä mielellään paljon.... Mutta ehkä ne nyt sai sitten nukuttua lennolla. :D


Aamukahvi, moottoritie ja käsi. Jouduttiin heräämään aamuviiden maissa, että ehdittiin lentokentälle puoli kahdeksaksi. Ja silti myöhästyttiin - joskin ei johdu meistä, kone vain meni laskeutumaan puoli tuntia etuajassa. Mutta joka tapauksessa onnistuttiin löytämään meille ennaltaan tuntemattomat Kengon tutun tutut, ja esittelyiden jälkeen ohjattiin ne heti kylmään ulkoilmaan bussia odottamaan - ettei menisi minuuttiakaan hukkaan. :___D


Meillä oli vähän vaikeuksia hyvän turistikierroksen suunnittelussa. Ei ensinnäkään tiedetty yhtään millaisia tyyppejä nuo Kengon tutun tutut on tai mikä niitä kiinnostaa, joten oli vähän vaikea suunnitella, kiinnostaisiko niitä enemmän Shibuya-Harajuku-tyylinen meininki vai vähän perinteisempi Tokio. Pohdittiinkin jonkin aikaa Asakusan ja Shibuyan välillä, mutta lopulta todettiin molemmat huonoiksi vaihtoehdoiksi (Shibuya liian kaukana ja Asakusassa ruuhkaa uuden vuoden takia), joten ei saatu näytettyä niille kunnolla oikein sitä perinteisempää eikä futuristisempaa puolta. :___D Yllä Tokion aseman punatiilipuolta, jota käväistiin katsomassa ihan siksi, että se oli lähellä lentokenttäbussin pysähdyspaikkaa. Perheen isä (kyseessä oli siis pariskunta + yläasteikäinen lapsi) paljastui arkkitehtuuri-intoilijaksi, ja saatiin mukavasti kysymyksiä liittyen kaikkeen mahdolliseen, josta meistä kummallakaan ei ollut aavistustakaan. :___D


Tokion aseman lähistöllä kiertelyn jälkeen lähdettiin syömään Tsukijiin, ja käytiin nopeasti myös eräässä temppelissä, joka näkyy yllä (erittäin huonosti tosin). Ei sinänsä ollut hirveästi pointtia käydä, kun toi on joku intialainen temppeli kaiketi, mutta no, se nyt sattui olemaan reitin varrella...


Tsukiji! Näyttää vilkkaalta, mutta todellisuudessa melkein joka paikka oli kiinni. Meidän perustuuria. :___D En tiedä liittyikö maanantaihin vai Tsukijin kohtaloon (kyseinen fisumarketti siirtyy piakkoin muualle), mutta sushipaikkojakaan ei ollut auki kuin ihan muutama - ja niihin muutamiin oli ihan järkyttävät jonot.


...niinpä päädyttiin sushin sijaan syömään kaisendoneja eli mereneläviä riisipedillä. Ei siis saatu toteutettua meidän opastettavien ainoaa toivetta kierroksen suhteen: sushin syömistä. ...mutta toisaalta ne itse ehdotti donburipaikkojen ohi mennessä, että sellaiseen voisi mennä syömään, joten no, ehkä niille riitti että saivat raakaa kalaa. :__D


Ikuradon. ♥


Syömisen jälkeen kierreltiin vähän lähistöllä maistellen kaikenlaista, ja sitten tallusteltiin lähellä sijaitsevaan Hamarikyu-puistoon.



Puistossa tuli myös tehtyä matkan ensimmäinen suomalaisbongaus, wohoo. :D Tai no, oikeastaan vaan lippuja ostaessa kuulin ohimennen joidenkin puhuvan suomea, mutta kai sitä voi bongaukseksi kutsua...


Japani on tosiaan epätavallisen lämmin tänä talvena: kukatkin kukkii.



Oli hyvä sää. :) Oli niin lämmin, että välillä tuli vastaan ihmisiä jopa t-paidoissa, mutta jostain ihmeellisestä syystä mulla ei silti tullut kuuma, vaikka päällä oli villakangastakki ja huivi.



Tätä vesialuetta katsellessa päästiin taas esittelemään meidän tietämystä ja kielitaitoa, kun tuon Kengon tutun tutun perheen isä halusi tietää mikä tuo vesialue tarkalleen on ja mikä sen tarkoitus on (tässä vaiheessa pohdittiin japaniksi keskenämme voisiko se olla kanaali ja mitä kanaali on enkuksi ja mikä pointti kanaaleilla on). Vesialueongelmista päästyämme pidettiin seuraava palaveri siitä, mitä shogun on englanniksi ja miten "shogun no agariba"n voi kääntää ja päädyttiin kääntämään se shogun's rising placeksi. :___D Ylipäätään vastailtiin kaikkeen vähän silleen "todennäköisesti blaablaa", "ehkä se on blaablaa" -tyyliin, kun ei mitään tiedetty varmasti (tai ollenkaan...). En osannut oikeasti yhtään odottaa, että ne kyselisi niin paljon (eikä ikävä kyllä tuo toinenkaan), ja vielä asioista, joita mulle ei ole koskaan tullut edes mieleen miettiä... Kyllä oikeilla turistioppailla mahtaa olla rankkaa, kun pitää tietää ties mitä faktoja.

Puistokierroksen jälkeen kello alkoi jo lähennellä iltapäiväkahta, joten saatettiin tuo perhe bussipysäkille ja lähdettiin etsimään Kengon siskolle synttärilahjaa.


Piiiitkän etsimisurakan jälkeen palattiin kotiin. Ruokana currya ja jotain friteeratun potaattipallon tyyppistä.


Jälkiruokana yakimonburan-nimisiä leivoksia, jotka Kengon isä oli saanut uudenvuodenlahjaksi jostain. En odottanut noilta paljonkaan, mutta ne oli ihan hirveän hyviä. ;__; Kokonainen pehmoinen kastanja sisällä, ja muutenkin koko leivos (koostumus sellainen tiivis ja kostea, ei mitään höttöä) maistui ihanasti kastanjoilta. ♥


Tuli tuossa muuten hetki sitten mieleen, että näin bloggaajana (ainakin jonkinlaisena sellaisena) minun olisi varmaan pitänyt monien muiden blogien esimerkin mukaan kirjoittaa jotain hienoa ja syvällistä vuodenvaihteesta, mutta... Jotenkin se vain jäi, kun oli niin kiire kertoa mitä kaikkea syötiin uutenavuotena. :___D Ja rehellisesti sanoen, ei mulla niin hirveästi ehkä olisikaan vuoden vaihtumisesta sanottavaa. Järkytyin kyllä vähän, kun tajusin että täytän kohta jo 22 - en siksi, että kärsisin ikäkriisistä, vaan siksi, että muistin vasta joulukuussa täyttäneeni jo 21. Ehdin siis olla henkisesti 21v vain muutaman hassun kuukauden, nyyh. D: ...mutta 2015 oli siis kokonaisuutena oikein kiva vuosi. :)

...anteeksi hieman viimeistelemättömästä merkinnästä (eri asia sitten onko mun merkinnät yleensä ikinä viimeisteltyjä...), kirjoitan tätä olohuoneen lattialla ikkunan vieressä superaurinkoisessa paikassa, ja tässä alkaa olla niin kuuma, että on pakko lopettaa kirjoittaminen. Koneen kanssa muualle kirjoittamaan siirtyminenhän on nimittäin mahdotonta... :__D

Tuesday, January 5, 2016

Asakusa uuden vuoden aikaan

Kuten suunniteltiin, käytiin 3.päivä Asakusassa, tarkoituksena muun muassa tehdä vuoden ensimmäinen pyhättövierailu (hatsumoude) ja ottaa omikujit, eli ennustukset tulevalle vuodelle. Huomattiin kuitenkin jo metrosta noustuamme, että jos oikeasti halutaan tehdä hatsumoude, niin saadaan pyhittää hommalle koko päivä - jo asemalta ulos pääsyyn meni varmaan ainakin vartti, kun madeltiin käytävillä ihmismassan viimeisinä (oltiin valittu juuri aseman väärässä päässä oleva junavaunu).



Autotie oli tammikuun ensimmäisten päivien tapaan (t: asian tolaa instagrammin kautta stalkannut) suljettu liikenteeltä, ja kävelijöille riitti siis aika reippaasti tilaa. Ja silti välillä oli tungosta. :D



Kaminarimonia lähestyessä ihmismäärä tuntui koko ajan lisääntyvän...


...ja loppujen lopuksi ei jaksettu edes jonottaa tuosta portista läpi, vaan kierrettiin sivulta. :___D


Ei ehkä kuvassa näy, mutta tuo keskuskäytävä oli oikeasti ihan täynnä ihmisiä eikä se massa juuri liikkunut. Tuo toinen arvioi, että tulisi menemään vähintään tunti, jos tuota reittiä haluttaisiin mennä pyhätölle, joten päätettiin suosiolla luovuttaa ja siirrytiin sivukujalle.


Sivukujalla ei ollut ollenkaan niin paljon ihmisiä - johtuen kenties osin siitä, että tuota reittiä ei itse pyhätölle tuona päivänä edes päässyt. Paitsi kiilamalla yhdestä kohtaa epäkohteliaasti joukon sekaan, mutta me ei haluttu ottaa riskiä tulla poliisisetien torumiksi, niin jätettiin tuollainen suosiolla väliin. En tiedä tuosta toisesta, mutta itselleni tuo hatsumoude kun ei tosiaan ole mikään perinne tai muutenkaan kovin tärkeä asia, niin ei hirveästi haitannut vaikkei itse pyhätölle päästykään. Omikujissakin saan aina huonoa onnea, niin hyvää vaan että jäi väliin - en tosin tiedä onnistuuko huonon onnen välttely pelkästään sillä, ettei käy katsomassa millaista onnea saa. :___D


Bongaa poliisi. Vinkki: se on korkeammalla kuin tavalliset pulliaiset.


Tämänkin kuvan pointtina on poliisi. Eikun ei. Tässä olikin pointtina se, että tuon pyhätölle suuntaavan massan eteneminen on pysäytetty määrittelemättömäksi ajaksi, koska edessä päin on liikaa tungosta, joten nyt odottamisesta vähemmän tykkäävillä on hyvä tilaisuus luikkia sekaan. :) ...no joo, en oikeasti nähnyt kuin ihan muutaman hyppivän tuosta sinne jonon sekaan, suurin osa vaan meni tuosta läpi muualle.




Omikujin (ennustus) olisi saanut tuolta sivusta ilman kovin järkyttävää jonotusta, mutta jätettiin nyt silti väliin. Parempi olla tietämättä luvataanko mulle hyvin huonoa onnea vai huonoa onnea täksi vuodeksi (ei, en ole pessimisti, mutta tiedän kokemuksesta että toi omikuji-systeemi ei oikein tykkää musta).


Tässä näkyy itse pyhättö + mm. uudenvuoden mochi (tuo valkoinen missä on mandariini päällä). Näillä on tuollainen kotonakin, joskin se on hyyvin pieni, sellaista taskukokoa - hinta nimittäin vastaa kokoa.


Vaikkei pyhättöön päästykään, niin päästiin kumminkin syömään. :) Tuolla oli pitkät rivistöt ruokakojuja eikä niiden jonot olleet ollenkaan mahdottomia. Harkittiin muun muassa Hiroshima-tyylistä okonomiyakia (mutta todettiin että maksettaisiin lähinnä järkyttävästä läjästä kaalia), tikkuun tökittyjä fisuja (mutta ne oli järkyttävän hintaisia), mochia sisältävää keittoa (hinta hinta hinta D:) ja erilaisia mereneläviä, mutta lopulta ei syöty juuri mitään. :___D 


Tai no, syötiin me suklaabanaaneja. :D Ne on siis ihan vaan banaaneja suklaalla kuorrutettuna eli ei todellakaan mitään kovin spesiaalia, mutta kyllähän ne hyviä oli. :)


Toinen superspesiaalius: ranskalaiset. Totta puhuen nuo ei tosin ole ihan tavallisia ranskalaisia, vaan niissä on sellainen jännä, aavistuksen mochimainen koostumus. Makukin on erilainen - joskin muistutti kumminkin sen verran ihan vain perunaa, että kuvan potaattien pitelijä sai lopulta popsia noista aika ison osan. Itse jätin tilaa jälkiruoalle, ja söin pitkästä aikaa maccha-pehmistä. ♥


Tarpeeksi syötyämme käveltiin Uenoon (ylläolevassa kuvassa siis ollaan jo Uenossa), ikkunashoppailen vähän matkalla. Käytiin myös Asakusan ROXin alakerran Seiyu-supermarketissa ja pääsin nostalgioimaan toissa vuoden kesän Japanin matkaa, jolloin yövyttiin Shikon kanssa Asakusassa pari viikkoa ja käytiin kyseisessä Seiyussa melkein joka päivä. 


Ei tehty Uenossa juuri mitään, vaan jatkettiin matkaa ja käveltiin Akihabaraan. 


Akihabarassa kierreltiin vähän elektroniikkaliikkeitä, mutta häivyttiin lopulta sieltäkin ostamatta mitään. Etsittiin näiden kotiin uutta hiustenkuivaajaa, mutta ihan hintavertailun takia piti kiertää kaikki mahdolliset kaupat (...), joten päätettiin lähteä käymään vielä Shinbashissa. Oltaisiin varmaan kävelty vahingossa sinnekin, mutta alkoi olla jo sen verran myöhä, että todettiin paremmaksi hypätä junaan. :D


Hiustenkuivaajan metsästyksestä oli hyötyä, koska pääsin taas näkemään jouluvaloja. ♥



Saatiin lopulta muuten se hiustenkuivaajakin ostettua: sellainen parinkymmenentuhannen jenin superhyväksi kehuttu malli. :D En saanut seuralaistani suostuteltua ostamaan vaaleanpunaista versiota, mutta se valitsi ihan oma-aloitteisesti kirkkaanpinkin version. On varsin söpö + kiitos tuon hiustenkuivaajan, en enää joudu viettämään joka ikinen ilta tuskaista 20 minuuttia hiustenkuivaaja kädessä, vaan selviän kyseisestä hommasta suunnilleen kymmenessä minuutissa. :)


Päivällisenä curry-udonia - kuulemma siksi, etteivät tienneet että ollaan tulossa syömään. Tykkään tosi paljon currysta ja udonista, joten pitää varmaan yrittää pitää toi syömääntuloasia epäselvänä useamminkin, jos silloin kerran saa tuollaista ruokaa... :____D


En tajua miksi, mutta rakastan noita ituja. *Q*


Kengon äiti oli tullut näiden mummon luota edellisenä päivänä ja tuonut mukanaan osechi-ruokien jämiä, joten pääsin sittenkin vähän maistelemaan niitäkin. :) Näiden perheessä kukaan ei kuulemma erityisemmin tykkää osechi-ruoista ja koska perheen äiti on uudenvuoden aina poissa kotoa, ne jouduttaisiin ostamaan kaupasta = kallista, joten näillä syödään yleensä jotain ihan muuta (kuten sushia, mutta tänä vuonna perheen isä teki kardinaalivirheen ja meni vahingossa ostamaan uudenvuoden aattona sushia lounaaksi). Mutta anyways, yllä olevassa kuvassa näkyy kaikenlaista, jota en osaa oikein suomeksi selittää. :___D Osa on ostettua, osa by perheen mummo. Ja kaikki oli hyvää. ♥ Nää ei muuten edelleenkään ihan usko, että oikeasti tykkään kaikesta minkä sanon olevan hyvää, kun sanon aina kaiken olevan hyvää. :D Kyllähän mä kerran sanoin, että parempaakin on syöty, kun mulle annettiin maistiainen jostain pakastelihapullista, joista perheen isä tykkää, mutta kaikki muut vihaa...

Eilen opastettiin yhtiä Kengon tutun tuttuja ympäri Tokiota, kun niillä oli vaihto Naritan kentällä ja ruhtinaalliset kymmenen tuntia aikaa kierrellä Tokiossa. ...mutta koska eräs palasi juuri töistä, kerron eilisestä myöhemmin lisää. :') ...tai sitten ei, koska se häipyi ensi töikseen perheen isän huoneeseen ja palasi juuri pahvilaatikon kanssa, ja käski mun käyttää sitä pöytänä, että saan bloggailtua paremmin. ♥ Kai sitä pitäisi yrittää kirjoittaa parempaa tekstiä, kun nyt mulla on tällainen hieno Aquarius Zero -juoman pöytäkin...