Friday, November 18, 2016

Kuulumisia #liianpieniluku

Allekirjoittaneen sijaan allekirjoittaneen seuralainen on nyt kipeänä, joten yritän olla häiritsemättä sitä ja kirjoitan sen sijaan tänne vähän paremmin kuulumisiani. Ehdin muuten vielä unohtaa kaiken, mistä olen aikonut kirjoittaa. :__D

Random maisemakuva Shinagawasta suunnilleen kuukauden takaa.

Viimeisen kunnon postaukseni aikaan sää taisi olla vielä kesätasoa, mutta viimeaikoina on ollut niin kylmä, että japanilaisilla on päällä jo ihan kunnon toppatakkeja. Itse olen kulkenut neule + trenssitakki + huivi -yhdistelmässä, eikä ole kyllä ollut yhtään liian kuuma - paitsi junassa, varsinkin Keihin-touhoku-linjalla on joko lämmitys liian kovalla tai aina liian ruuhkaisaa.

Ajattelin, etten vaihtovuoden aikana hirveästi mitään Johnny'siin liittyvää tekisi, mutta jotenkin kummasti sitä tuli vihdoin päädyttyä Hey! Say! JUMPin faniklubiin. Tämä siksi, että keikoille pääseminen jonkun muun lipulla (= netistä ostetulla lipulla) vaikeutuu tulevaisuudessa kuulemma entisestään ja ilmeisesti jonkinlaista kasvojentunnistus-systeemiäkin ollaan suunnittelemassa. Ei siis oikein enää viitsi maksaa lipusta järkyttävää summaa, kun ei edes tiedä pääseekö kyseisellä lipulla edes sisään konserttiareenalle. :'D Lisäksi faniklubissa lipun saa tietenkin halvemmalla - olettaen siis, että arvonnassa onnistaa ja lipun ylipäätään saa. Onneksi tykkään JUMPista enkä Arashista.
Eli jos Shiko jossain vaiheessa päätyy Japaniin päin niin keikalle let's go!! En voi tosin taata hyviä paikkoja. :__D


Koska faniklubijutuista en uskalla laittaa kuvia Johnnysin tiukkuuden takia, tässä sen sijaan juuri keitettyjä pähkinöitä. Tämäkin jokseenkin vanha kuva.

Mutjoo, se asiattomuuksista, vaihto-opiskelijan kuuluu omistaa blogipostauksensa koululle, joten siirrytään nyt siihen. ...tällainen siirtymä ei tosin sinällään tuota vaikeuksia, koska en ole viime aikoina juuri muuta tehnyt kuin rampannut Wasedassa ja tehnyt läksyjä. :___D Sakubun(ainekirjoitus)-kurssilla oli tällä viikolla vuorossa kahden sivun aine ja vieläpä vapaavalintaisesta aiheesta - arvatkaa vaan kuinka paljon eräs käytti aikaa pelkän aiheen valintaan... Ihmeellisesti sain kuitenkin koko roskan jotenkin räpellettyä loppuun asti ennen deadlinea. On ehdottomasti hirvein tähän mennessä tuolla kurssilla kirjoittamistani aineista, mutta no, tuon kurssin pointtihan on kirjoittaa ensin ihan surkea räpellys ja sitten korjata se vapaaehtoisten japanilaisten avustajien kanssa siedettävälle tasolle. ...tai ainakin itse olen ymmärtänyt kurssin pointin näin.

Tuo on kyllä oikeasti ihan kiva kurssi, mutta jotenkin varsinkin tuo viimeinen pidempi aine tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset kaksi kurssin osallistujien äänestämällä valitsemat aiheet olivat "kirje 10 vuotta vanhemmalle itsellesi" ja "jos voisit matkustaa ajassa...", eli mukavasti sai ala-astetason lapsellisia juttuja tarinoitua. Valitettavasti tajusin kuitenkin vasta kolmatta ainetta kirjoittaessa, että yksi noista on pakko lukea ääneen luokan edessä kurssin lopussa = pakko kirjoittaa joku sopivan neutraali juttu. Kirjoitin sitten Kengon ehdotuksesta otsikolla "minä ja joulu", ja tuli kyllä niin hirveää soopaa ettei ole tottakaan... Onneksi suomifanipappa korjasi mun ainetta viimeksi, niin en joudu ainakaan sen kommentteja kuulemaan ensi kerralla (saman vapaaehtoisen pariksi ei saa mennä useampaa kertaa). :___D

Muutenkin yleisesti ottaen tykkään ottamistani kursseista, vaikka oikeastaan kaikilla on sellaisia osuuksia, jotka mielelläni poistaisin. Kuten keigo-kurssin draamaesitys. Jonka pääosaan jouduin. Ja josta kirjoitin valtaosan. Hmmm. Vastuunjaon epätasaisuus onneksi korjaantuu itse esityspäivänä, koska sain vapautuksen kaikista ylimääräisistä pölinöistä (kuten juoniselityksistä) ja joudun ainoastaan esittelemään itseni + sanomaan vuorosanani. Olen myös todennut, ettei "koe ni dashite yomu" -kurssista eli ääneenlukemis-kurssista ole mitään hyötyä minkään muun kannalta kuin korkeintaan esiintymiseen tottumisessa. Puolet tunnista leikitään hyödyttömiä tutustumisleikin tyylisiä leikkejä ja toinen puolisko harjoitellaan ja luetaan luokan edessä ryhmittäin jokin runo tai vastaava. Voisi kuvitella auttavan ääneen lukemiseen tottumisessa (kurssin nimestä päätellen), mutta parin lauseen ääneen lukemisella ei valitettavasti hirveästi ole tuohon vaikutusta. Olisi pitänyt ottaa se kurssi, jossa koko tunti käytetään romaanin ääneen lukemiseen...

Ai niin, yksi juttu muuten mistä järkytyin kurssien alkuvaiheessa: "kirjoita oma historiasi" -kurssilla ja dokumenttikeskustelu-kurssilla on sellaisiakin opiskelijoita, jotka on 100% japanilaisia ja asuneet Japanissa koko elämänsä. Ja nyt en siis puhu vapaaehtoisista avustajaopiskelijoista, vaan ihan kurssin osanottajista. :__D Nämä tyypit on yleensä käyneet kansainvälistä koulua pienestä pitäen eivätkä siksi osaa puhua japania "kunnolla". Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että japani on muuten aivan täydellisen sujuvaa, mutta lausumisessa on kenties jotain englantityylistä, osa sanoista/lauseista tulee enkuksi ja/tai keigo (kohtelias puhetyyli) ei oikein suju. Lisäksi joukossa on reippaasti myös puoliksi japanilaisia, jotka puhuu niin sujuvaa japania, että tulee aikamoisen usein mietittyä, että olenkohan valinnut väärän tason kursseja... Tämä tunne on tosin kaikista pahimmillaan sanomalehtikurssilla, mutta siellä onneksi 95% osanottajista tuntuu (läksyjen tarkistussessioiden ynnä muiden aktiviteettien perusteella) olevan samassa tilanteessa, joten en ole ainakaan ainoa. :D

Ai niin, tuli äsken mainitsemastani kansainvälisestä koulusta mieleen, että mainitsin joskus aikaa sitten, että käytiin hillumassa erään koulun kulttuurifestivaaleilla, mutten tainnut kertoa mitään tarkempaa? Kyseessä oli siis erään Kengon sukulaisen tyttären koulu, joka on tosiaan näitä international schooleja, joissa japanin sijaan käytetään lähinnä englantia. Siellä taisi jopa olla sellainen kielto, että välitunneillakaan ei käytetä japania. Kulttuurifestivaali itsessäänkin oli jotenkin niin kansainvälinen tunnelmaltaan ja muutenkin, että tuntui kuin ei oltaisi Japanissa ollenkaan. Elämänkertakurssilla yksi kansainvälisen koulun kasvatti kuvaili kouluelämäänsä kuplassa elämiseksi ja ymmärrän hyvin miksi.



Festivaaleista puheen ollen, alla vielä muutama kuva Hokkaido matsurista, jonne mentiin syömään ikuraa ja rapua. Tästäkin on jo jonkin verran aikaa, kuten ehkä kuvissa näkyvien ihmisten vaatetuksestakin voi päätellä...



Jono. Jatkuu molempiin suuntiin kuvan ulkopuolelle. Ja kyllä, tuo kaukana kuvan vasemmassa reunassa näkyvä ihmismassa on tätä samaa jonoa. 


Eli joo, yllä olevista kuvista voi tosin ehkä päätelläkin, että ei me mitään päästy syömään. :___D Oltaisiin jouduttu jonottamaan varmaan päälle pari tuntia, joten päätettiin säästää kyseiset makunautinnot ensi vuoden Hokkaidon reissulle. Hokkaidolle ollaan menossa näillä näkyminen kesällä, koska talviloman aikaan siellä on ihan liian kylmä. ...t: suomalainen.

Ai niin, ja tajusin muuten tänään että mun aikaisempi flunssa saattoikin olla keuhkokuume. :'''D Selittäisi mulle epätavallisen sitkeän ja korkean kuumeen + oudon ja pitkän yskän hengitysvaikeuksineen. Eli ehkä pitää olla kiitollinen japanilaisesta lääkäriinpatistamisesta, koska muuten en olisi antiobioottejakaan saanut...
Ja tosiaan, tämä mahdollisuus tuli mieleen siksi, että eräs tässä huushollissa on tällä hetkellä keuhkokuumeessa - paranemaan päin onneksi kuitenkin jo.

Friday, November 11, 2016

Asioita joita kaipaan Suomesta

Ehh. Moi. Pitkästä aikaa sellainen hetki, ettei ole mitään läksyjä tehtävänä seuraavaksi päiväksi (tai hirveää läjää läksyjä seuraavaksi viikoksi), joten kaipa sitä voisi yrittää jotain kirjoitella tännekin. Olen vihdoinkin lähes täysin parantunut ja koulukin sujuu lukuunottamatta järkyttävää läksymäärää. Tämänpäiväinen esitelmä Suomen sosiaaliturvastakin sujui ihmeellisen hyvin, vaikka jännitin sitä niin paljon, että hyvä kun sain aamupalan syötyä. :'D

Muttajoo, mulla on edelleen työn alla postaus Suomen ja Japanin yliopisto-opiskelun/elämän eroista, mutta koska varsinkin flunssaa sairastaessa aloin kaipaamaan useampaakin asiaa Suomesta, kirjoitan nyt huvikseni pientä listaa sellaisista jutuista, joita kaipaan Suomesta. Niin ja ihan siltä varalta, ettei tästä postauksesta tule väärää kuvaa mun viihtymisestä täällä, niin lista toiseen suuntaan olisi varmasti huomattavasti pidempi, joten aika mukavaa täällä siis on. :__D

Ilme kertoo varmaan ihan hyvin, että kyllä täällä vihtyy. :')

1. Kunnon kurkkupastillit ja yskänlääkkeet
Kuten vahvat strepsilsit, mynthonit, bafucin ja järkyttävän pahan makuiset juotavat yskänlääkkeet. En ole tietenkään kovin tarkkaan ehtinyt apteekkien valikoimia vielä käydä läpi, mutta lääkärissä käydessä saa yskäänkin vain veden kanssa juotavia pillereitä, ja apteekissa taas suositeltiin vain jotain hyvin hyödytöntä veteen sekoitettavaa jauhetta. Peruskurkkupastilleja on myös vaikeaa löytää, varsinkin sellaisia, joita voi popsia huoletta vaikka jatkuvasti, kun kaikki tuntuvat olevan täynnä keinotekoisia makeutusaineita. Suomessa sentään löytyy yleensä myös pelkästään sokerilla makeutettuja vaihtoehtoja, mutta täällä tuntuu siltä, että kaikessa on sekä sokeria että aspartaamia tai asesulfaamia tai jotain muuta mukavaa. 

2. Halpa hunaja
Ja halvalla tarkoitan siis, ettei 500 gramman purkki maksaa kahtakymppiä - en sitä superhalpaa X-tran hunajaa, jota ei ainakaan maun puolesta ole tarkoitettu syötäväksi. 

Tosin mihin sitä hunajaa tarvitsee kun on hyvää lihaa. :))) ...ovat hyvin verrattavissa keskenään toki. 

Ehkä tää on paremmin verrattavissa siihen hunajaan... ♥ Kyseinen fireboy on muuten nyt flunssassa. ;_;

3. SUKLAA
Saa lähettää. :) Olen vihdoinkin onnistunut treenaamaan Kengokin suklaamakuaistin niin hyväksi, että sekin on tajunnut etteivät varsinkaan halvemmat japanilaiset suklaat tarjoa kovin suuria makunautintoja. Lindtia ja muita vähän kuuluisampia länsimaalaisia suklaita myydään kyllä täälläkin, mutta varsinkin Lindt on ihan järkyttävän kallista (siis vielä kalliimpaa kuin Suomessa). Ja mulle tosiaan kelpaisi ihan perus Fazer tai Marabou tai joku muu, jota Suomesta löytyy mistä tahansa kaupasta halvalla. :D

Japanistakin löytyy kyllä hyviä herkkuja ja suklaatakin tulee syötyä, mutta varsinkin näiden maitosuklaa ei jotenkin oikein riitä suklaanhimoon. ...niin ja kuvan pomegranate-suklaa ei liity pahemmin Japaniin eikä ole spesiaalihyvääkään. :__D

Jäätelödaifukut. ♥

Hyviä kakkujakin täällä riittää. *Q*

4. Musta tee
Täällä ihan liian kallista + lajikevalikoima on suppeampi. Erikoiskaupoista toki löytyy enemmän makuja, mutta kalliimpaa joka tapauksessa kuin Suomessa. Mustalla teellä on kuulemma jonkinlaisia antibakteerisia vaikutuksiakin, joten haluaisin mieluusti jatkaa päivittäistä mustan teen litkintää täälläkin (teen kaikkeni etten saa enää flunssaa). Onneksi toin mustaa teetä ihan järkyttävän läjän tuliaisiksi niin riittää varmaan pitkälle ensi vuoteen. :___D

Seuraavaan pointtiin liittyen...

5. Suomalainen suhtautuminen flunssaan
Tällä tarkoitan siis sitä, ettei heti pienen kuumeen noustessa olla patistamassa lääkäriin ja popsimaan pillereitä. Ymmärrän kyllä, että käsketään peiton alle ja pukeutumaan lämpimästi, mutta "lääkäriin hakemaan lääkkeitä"-meininki ei ihan istu omaan ajatusmaailmaani. Ja ei ehkä pitäisi sanoa näin, mutta olen oikeasti vähän sitä mieltä, että olisin luultavasti parantunut nopeammin ilman niitä pillerivuoria, jotka lääkärin määräyksestä popsin. Kuuma mustaherukkamehu tai hunajatee olisivat olleet huomattavasti ihmisystävällisempiä vaihtoehtoja. Japanin maskikäytännössä sen sijaan ei ole valittamista, varsinkin kylmillä säillä kipeänä ollessa maski lämmittää ulkona nenää mukavasti + voi hyvällä omallatunnolla mennä kouluun, kun ei tarvitse niin paljon pelätä tartuttavansa muita. 

6. Joulukalenterit
...ja joulun lähestyessä varmaan Suomen joulu muutenkin, koska täällä joulu on vain kaupallinen valomeripläjäys ja syy syödä joulukakkua (tai/ja mennä ravintola-jonotus-treffeille). Pakko tosin myöntää, että tänään oli ihan kiva astua sisään Starbucksiin ja huomata että taustalla soi joululaulut ja kahvila on täynnä joulukoristeita, vaikka marraskuu ei ole edes puolessa välissä vielä. :___D Tästä inspiroituneena käytettiinkin sitten (ruotsalaisen kurssikaverini kanssa) varmaan puolet kahvilointiajasta keskustelemalla Suomen ja Ruotsin jouluruokien ja -laulujen eroista. :'''D

7. Halvat pähkinät ja siemenet
Koska wryyy, auringonkukansiemenetkin on täällä ihan hirveän kalliita Suomen verrattuna. D:
Granolaakaan ei pysty tekemään millään ilveellä, kun ei kehtaa ostaa pähkinöitä eikä siemeniä + tämän talon uuni on vielä kaiken lisäksi niin pieni, että kerralla pystyisi tekemään vain ihan minimaalisen annoksen.

8. Salmiakki ja ruisleipä
Salmiakkia mulla onneksi on vielä yksi pussi jäljellä. ♥ Ja ruisleipää en ole vielä tällä matkalla ehtinyt kaivata, mutta tässä on vielä melkein vuosi aikaa, joten eiköhän tässä vielä ehdi tulla jonkinlainen ruishimo. :')

Ruisleivälle onneksi riittää korvaajia ihan jonoksi asti. ♥

9. Hyvänmakuinen vesijohtovesi

+ 10. Se ettei ole aina se erikoinen vaaleahiuksinen superpitkä heppu, jota tuijotetaan joka paikassa. Tai no, tuijottelun vielä kestän ja useimmiten en nykyään enää edes huomaa sitä, mutta randomien heppujen lähestymisyrityksistä luopuisin mielelläni. Esimerkiksi pari päivää sitten sain Oomorissa kotimatkalla kimppuuni äärimmäisen sitkeän hepun, joka tuli englanniksi pyytämään mua kanssaan illastamaan jonnekin, eikä oikein ymmärtänyt sanaa ei. Kenties ihan mukava tyyppi oikeasti, mutta yksin pimeässä kävellessä tuollaisen lähestymisyritys vähän ahdistaa. Onneksi Kengo + otousan + talonmies lupasi kaikki juosta heti hätiin, jos tällaisia hihhuleita tulee eteen toiste. :___D

 Tällaisen sekopään tuijottamisesta ei kyllä oikein voi tuijottajaa syyttää...

Mielipiteeni joukosta erottumisen suhteen on viimeaikoina muutenkin vähän heitellyt suuntaan jos toiseen. Erityisesti aasialaisten vaihtareiden kanssa jutellessa olen tajunnut, että mun saama kohtelu (= mm. avoin tuijotus, mutisevat papat, salakuvaus, monenlaiset ennakkoluulot ja -oletukset) on vielä hyvin positiivista ja kaukana rasismista - jota ikävän monet japanilaiset tuntuvat harrastavan harmillisen suurissa määrin varsinkin muista Aasian maista tulleita kohtaan.

Wednesday, November 2, 2016

Hyvin lyhyt kuulumiskatsaus

Aika ei juuri tällä hetkellä riitä kunnon postauksen kirjoittamiseen, mutta tässä tulee nyt tällainen miniminipostaus ihan vain että tiedätte, että olen hengissä.

Viimeaikaisen vaihtarielämäni pääpointit:

1) Syyskuun puolivälissä alkanut flunssaputkeni kesti lopulta puolitoista kuukautta. Joko sairastin koko ajan samaa flunssaa aaltoilevana tai sitten sain kokonaista kolme kertaa eri flunssan - joka tapauksessa kyseessä oli valehtelematta yksi elämäni tuskallisimmista flunssista tähän mennessä. Pakettiin kuuluivat muun muassa parhaimmillaan 39 asteeseen noussut kuume sekä pitkä, jatkuva ja tuskallinen yskä.

Nyt olen suunnilleen parantunut pieniä yskäkohtauksia lukuunottamatta. Eilinen koulupäiväkin meni peräti niin hyvin, että ensimmäisellä tunnilla yskin vain muutaman kerran (loppupäivän tunnit eivät menneet ihan niin hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon että mun yskä on tällä hetkellä ihan järkyttävän kuuloista...). Tänään alkaa olla jo sellainen olo, että melkein uskaltaisin jo sanoa, että tällä kertaa paranen oikeasti. Mutta japanilaisen sananlaskun sanoin, 油断は禁物 eli pitää nyt kumminkin muistaa pukeutua lämpimästi (ja kärsiä junamatkoilla koska junissa on ihan liian lämmin), etten sairastu uudestaan.

2) Rakas Galaxyni meni rikki. Latausjohtoportti ilmeisesti kärsi jossain vaiheessa jotenkin, ja eräänä iltana kännykkää lataukseen laittaessani johto ei enää mennytkään sisään. Todettiin pienen tutkimisen jälkeen kännykkä kuolleeksi, mutta koska en heti saanut mistään uutta, käytin sitä vielä jonkin aikaa niin, että latasin akun aina toisessa kännykässä. Viimeviikolla Kengo sitten meni ja osti uuden kännykän (jonka ostamista se oli suunnitellut ja kauan), ja sain käyttöön sen vanhan iPhonen. :') Eli ongelma ratkaistu - ainakin siihen asti kunnes palaan Suomeen, tää ei nimittäin toimi suomalaisella sim-kortilla...

3) Opiskelu. Läksyt. Reportit. Vaikeaselkoiset japaninkieliset sanomalehtiartikkelit, joita natiivi apurinikaan ei helpolla ymmärrä. Sanatesteihin pänttääminen. Epätoivon ja ärsytyksen voimin kirjoitetut esseet (tykkäisin muuten, mutta aiheet on äärimmäisen tyhmiä). Aivot narikkaan -meiningillä kirjoitetut runopohdinnat ja runonluenta-ideat (= luetaan ääneen japania -kurssin läksyt).
Alan olla vahvasti sitä mieltä, että epäonnistuin pahasti kurssivalinnoissa. Tällä hetkellä on onneksi lomaa, peräti 5 päivää putkeen jos viikonloppu lasketaan, syynä Wasedan kulttuurifestivaalin valmistelut + huominen kansallinen vapaapäivä. :)

Siinä taisi olla tärkeimmät pointit. Vaihtarielämä on edelleen kivaa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, mutta vähän harmittaa, kun ei ole päässyt oikein osallistumaan mihinkään. Toisaalta en ole kyllä ehtinyt levätäkään kunnolla, tai ainakaan niin hyvin kuin flunssassa ehkä pitäisi...


Hengissä siis ollaan anyways ja tästä ei oikein voi kuin hauskemmaksi mennä, joten odottelen innolla ensi viikkoa. :') Yllä oleva todiste hengissä olemisestani on otettu alkukuusta, kun kävin erään ruotsalaisen kurssikaverin kanssa elokuvissa. Jos haluaa käydä elokuvateatterissa Japanissa (suosittelen koska karamellipopparit ♥) ja on naispuolinen, niin suosittelen ajoittamaan käynnin keskiviikkoon - tällöin on lady's day ja lipun saa halvalla. :)

Häivyn tästä raapustamaan elämänkertaani eli jibunshia erästä kurssia varten. o/