Japanilandiointia #1

Heimoiterve te kaikki ruudun toisella puolella blogini huonoa tasoa sietävät ihmiset. o/ Vaikka tälläkin kertaa ehdin pelätä lentokoneen putoamista, bussikolaria, meteoriitin putoamista ja suklaanpuutteeseen kuolemista, niin selvisin kumminkin jälleen suhteellisen vähin vammoin loisimiskohteeseeni asti. Suhteellisen vähin vammoin siksi, että en tälläkään kertaa nukkunut koneessa minuuttiakaan ja lisäksi toin jälleen kerran omana yksityisenä tuliaisena mukanani useamman päivän kestävän järkyttävän niskakivun ja päänsäryn, jonka kanssa kärvistelin pari päivää - yrittäen samalla esittää pirteää ja pysyä mukana päivälliskeskusteluissa ja seurata Tsubasan pyörähtelyjä tarpeeksi aktiivisesti (tästä lisää myöhemmin merkinnässä).

Ei olla vielä ihan hirveästi palloiltu ympäriinsä, mutta kerron nyt kuitenkin jonkinasteisessa kronologisessa järjestyksessä miten tämänkertaiset ensimmäiset Tokio-päivät ovat kuluneet.

Aloitetaan tärkeimmästä: bloggaajan itsensä esittelystä Starbucks-kupin avulla. Eli jos ette vielä tienneet miksi kutsua minua (jos joku sukulainen tai muu tuttu tuntee kuulevansa tähän joukkoon, niin suosittelen edes jossain määrin pohtimaan muistinsa toimintaa), niin yllä olevan Helsinki-Vantaan kansainvälisen puolen Starbucksissa juodun banaani-kinuski-frappuccinon purkki kertoo kaiken tarvittavan. Oli tarkoitus syödä lounasta, mutta eksyin jotenkin Starbucksiin...

Lennosta ei ole erityisempää kerrottavaa, joten kerrotaan tiivisti: en päässyt tällä kertaa business-luokkaan (suuri ihme, tiedän), en saanut viereeni/eteeni/taakseni ketään erityisesti mieleenjäävästi häiritsevää heppua + tärkeimmät: päivällisen mukana ei tullut enää crackereita ja juustoa (eli Finnairista on tullut pihi) ja lisäksi Haägen-dazs -jäätelö oli korvautunut Jymy-jäätelöllä (makuasia pitääkö hyvänä vai huonona asiana).

Naritalle saapuminen sujui tällä kertaa yllättävän mukavasti: pääsin koneesta nopeasti ulos ja passijonossakaan ei joutunut kauaa seisoskelemaan. Matkalaukunkin sain melko nopeasti. Tullijonossa sai jumittaa aavistuksen pidempään, koska ilmeisesti tiukentuneiden turvatoimien vuoksi tullitarkastajat avasivat suunnilleen joka toisen matkustajan matkalaukun, mutta itse pääsin siitä läpi suhteellisen nopeasti enkä edes joutunut vastaamaan mihinkään epämääräisiin kysymyksiin tällä kertaa.

Yllä ensimmäinen päivällinen maahan saapumisen jälkeen: sushia. ♥ Jonka hintalapun näkyminen on kuulemma kauheaa, ja minun olisi aivan ehdottomasti pitänyt ottaa kuva sellaisesta sushilaatikosta, josta kansi on jo napattu pois, mutta ajattelin että tällainen ainesosatiedot ja päiväykset sisältävä kuva on mielenkiintoisempi (ruokakuvien paljoudesta kun kuulee jatkuvasti :D).

Sain Kengon äidiltä ja siskolta ihanan muumimaisen lahjan: pikkumyyriisikupin (josta ei ole kuvaa vielä, mutta se on raidallinen ja samaa sarjaa kuin se yksi pallollinen muumipeikko jonka toin yhdeltä edeltävältä matkalta). ♥ Onhan se vähän noloa tuoda itse surkea läjä epämääräisiä syötäviä tuliaisia ja saada sitten vastalahjaksi tällainen ihanuus, vaikka ainut asia mitä tulen näiden hyväksi tekemään seuraavan kuukauden ajan on se, että estän niitä riitelemästä keskenään... Muuten vain loisin täällä kasvattamassa ruokakuluja sekä pyykki- ja tiskimäärää. Olen tosin nyt tällä kertaa yrittänyt arkipäivisin esimerkiksi vähän tiskailla ja lisäksi viikkaan pyykit aina jos ne ehtii kuivua ennen kuin lähdetään jonnekin, mutta no, ei minusta siltikään juuri hyötyä täällä ole. Tämänhetkisenä projektinani on tunkea vähän mukaan ruoanlaittoon, mutta en ole vielä keksinyt miten toteutan sen niin, että olen enemmän hyödyksi kuin haitaksi. :D

Joka tapauksessa sain siis tälläkin kertaa tuntea oloni tervetulleeksi, eli hyödyttömyyteni ei ilmeisesti ole aiheuttanut näissä suurempia aggressioita. Vielä. Ja tuliaisistakin tykkäsivät tai ainakin valehtelivat hyvin - tosin siinähän japanilaiset tunnetusti on hyviä (tai no, sanotaan mieluummin vaikka että ne on hyviä kaunistelemaan asioita).

Tokioon saapumisesta seuraavana päivänä ei tehty kummempia, mutta käytiin ekaa kertaa ulkona syömässä = ruokakuvia:

Ei mikään kovin ruokahalua herättävä kuva, mutta ylläoleva annos sisältää superleveitä udon-nuudeleita soijamaitoisessa liemessä. Oli hyvää. ♥ Ja jos joku miettii, niin ei, en ole alkanut vegaaniksi. :D Eipä tämä vegaanille kelpaisikaan, kun annos sisälsi myös jonkinlaista kalaa.

Seuralaiseni annos, oli mielettömän hyvää myös - pohdin itse asiassa pitkään oman annokseni ja tämän välillä, että kumman tilaisi.

Syömisen jälkeen vähän käveltiin ympäriinsä, ilman sen kummempaa päämäärää. Käveltiin kaikenmaailman pikkuteitä sun muita ja päädyttiin jossain vaiheessa Ooimachin aseman lähistölle, ja päätettiin lopulta kääntyä takaisin. Kuviakaan ei juuri ole, kun ei mitään kovin mielenkiintoista tullut eteen, mutta yllä kuva ihanasta kauneushoitolasta, joka sattumalta bongattiin matkalla. Paikan nettisivujen perusteella nimi ei ole sattumaa (myös oveen liimatut muumit vinkkasivat tähän suuntaan), vaan on oikeasti suomea.

Päivän illallinen: parsakaali-munakoiso-peruna-kana-juustopaistosta salaattipedillä, ebichiliä eli friteerattuja katkarapuja makeantulisessa kastikkeessa, kanaa kuorrutettuna mm. juustolla ja majoneesilla + jotain. Hyvää oli. :)

Koska ei tehty lauantaina juuri mitään (potentiaalisella seuralaisellani oli kiireitä), niin tässä samaan syssyyn lauantain iltaruoka. Edellisen päivän tähteet + korokkeja + kuvassa huonosti näkyvää kalaa + jonkinlaista ihanaa vihannessilppusekoitusta.

Tuo oli hirveän hyvää majoneesin kanssa. ♥

 Kengon isä oli ostanut ihan allekirjoittanutta varten myös unia - merisiiliä. ♥ En tosin oletettavasti siltikään kaikkea popsinut itsekseni. :D

Sunnuntainakaan ei tehty erityisempiä, joten tässä vielä sunnuntain päivällinen, joka oli siinä mielessä harvinaislaatuinen, ettei näiden kotona kuulemma oikeastaan koskaan ole tällaisia täysin lihaa sisältämättömiä aterioita. Hmm, mitäköhän se paistettujen udon-nuudeleiden seassa ollut sitten oli... :D Kumminkin, syötiin siis vihannespaistosta, paistettua udonia, shiitake-sieniä + salaattia, tomaattia ja parsakaalinversoja.

Vaikka sanoin, ettei tehty viikonloppuna juuri mitään, niin ihan hauskaa molempina päivinä oli siltikin. Vietin molempina päivinä aamupäivät istuen olohuoneessa telkkarin ääressä Kengon äitin ja siskon kanssa, kun katsottiin Tackey & Tsubasan dvd:eitä. :___D Tietämättömille informoitakoon, että kyseessä on siis Johnny's-duo (debytoinut 2002 eli ei mikään uusi duo + molemmat on "jo" yli kolmekymppisiä), jota Kengon sisko on fanittanut täysillä jo useamman vuoden. Oli hauskaa, mutta näin blogissa saa varmaan myöntää, että tunnin mittainen musiikkivideokokoelma alkoi loppuvaiheessa vähän unettaa, vaikka noiden kappaleet hyviä onkin... :D

...tästä merkinnästä tulee niin kilometrimerkintä kohta, että hyppään nyt äkkiä eiliseen, eli maanantaihin. Tämän kirjoittaminenkin on ollut minulla kesken kohta viisi tuntia (muun muassa söin ja tiskasin ja lusmusin välissä), joten toivottavasti ette pahastu, jos loppumerkinnästä tulee vähän vähemmän tekstisempi.

Suunnattiin maanantaina Shibuyaan, ja mentiin Pomu no ki -omuricepaikkaan syömään. Ravintolan edessä jumitti kameraryhmä ja meille myös ilmoitettiin sisään mennessä, että saatetaan päätyä kameran filmille (tai oikeastaan kysyttiin onko se meille ok, mutta kieltävä vastaus olisi todennäköisesti tarkoittanut sitä, että oltaisiin jouduttu etsimään toinen ruokapaikka). Odotettiin sitten koko ajan jotain tapahtuvaksi, mutta kuvaukset ilmeisesti loppui juuri sopivasti silloin kun saavuttiin tuonne, eli ei jouduttu telkkariin. :D ...todennäköisesti. Tuona päivänä oli niin paljon kuvauksia joka paikassa, että en yhtään ihmettelisi, jos vilahdetaan jossain taustalla.

Niin ja yllä siis seuralaiseni annos: voiriisi-omurice pinaatti-katkarapu-sieni-kermakastikkeella. Hyvää oli, mutta oma annokseni vei silti voiton...

...nimittäin mentaiko-kermakastike-omurice. ♥ Tuo on niiiiin hyvää.

Menin tilaamaan myös jälkiruokaa, koska noilla oli sopivasti joku yhteistyökampanja Pablosin kanssa ja olen aina halunnut tietää miltä niiden juustotorttu maistuu, ja nyt sellaisen sai sitten kätevästi jonottamatta ja pienikokoisena versiona. Hyvää, mutta ei niin erikoista, että välttämättä söisin uudestaan.
(Jostain syystä kuva blurrautuu aina kun laitan sen samankokoiseksi muiden kuvien kanssa, joten pieni kuva saa kelvata...)

Shibuya, vaikkei ehkä niitä tunnistettavimpia seutuja.

Matkalla Harajukuun. Kävellään sinne aina, kuten Shikonkin kanssa aina aiemmilla matkoilla tehtiin.

Eksyttiin puolivahingossa Yoyogi-puiston ruusupuutarhaan, vaikka alunperin tarkoituksena oli vain vipeltää puiston reunaa Harajukuun. En ole varma olenko edes käynyt tuolla ennen, vaikka Yoyogi-puistossa onkin tullut käytyä niin monta kertaa, etten enää edes tiedä monesko kerta tällä kertaa oli kyseessä...

Tuollakin oli jotkut kuvaukset menossa - tässäkin kuvassa näkyy taustalla kameraryhmä, mutta tuskin tällä resoluutiolla saatte sitä zoomattua näkyviin. Kameroiden paljoudesta huolimatta julkkiksia ei onnistuttu silti bongaamaan yhtäkään. :D

Kiitos yllä olevan kavereiden, ei viihdytty puistossa kovin kauaa. Kymmenet raakkuvat pyrähtelijät ei hirveästi innostaneet kiertelemään, varsinkaan kun linnunjätökset päässä eivät ole mitään hirveän mukavia tuliaisia...

Ei tehty Harajukussa mitään kovin mielenkiintoista, tallusteltiin vain ympäriinsä ja allekirjoittanut nautti huomion vähyydestä. Shibuyan ja Harajukun ihmispaljous ei sinällään ole mikään hirveän rentouttava juttu, mutta kiitos turistien suuren määrän, tuolla kävellessä saa ihanan vähän katseita japanilaisilta. Varsinkin näin ekoina päivinä tuntuu nimittäin aikamoisen rasittavalta olla koko ajan toljotettavana - onneksi siihen yleensä jossain määrin tottuu ekan viikon aikana.

Käytiin katsomassa sen-yhden-kauppakeskuksen-jonka-nimeä-en-muista kattopuutarhaa, joka minun on pitänyt käydä katsastamassa jo ikuisuuksia. Se oli paljon pienempi kuin olin luullut, mutta ihan kiva varmasti varsinkin jos ostaisi istumisseuraksi jotain saman kerroksen Starbucksista. :') Ja näkymät on tietty kivat!

Löydettiin söpönniminen kauppa, en tiedä onko suomea kun en ole tutkinut asiaa, mutta veikkaisin aika vahvasti, että ei tuota nimeä ihan päästäkään ole heitetty. Käytiin sisälläkin, ja siellä myytiin kaikkea söpöä pikkutavaraa - ei kuitenkaan erityisemmin suomalaisia tavaroita bongattu.

Paluumatkalla Shibuyaan bongasin sattumalta liikennevaloissa tyypin, jolla oli tällainen frappuccino ja seuraavaksi silmät osuivat viereiseen Starbucksiin, jolla oli vielä cantaloupefrappuccinon mainoskyltti esillä. Reaktioni tähän oli jotakuinkin tällainen "mennääntuonnemennnääntuonnemennääntuonne ;__;", koska halusin niin paljon päästä maistamaan tuota. Se on taas näitä kuuluisia rajoitetun ajan juomia, ja viimeinen myyntipäivä on itse asiassa tänään, mutta se oli silti jo viime viikollakin loppu joka paikasta, jossa käytiin. Olen niin iloinen, että pääsin maistamaan tuota, koska se oli oikeasti valehtelematta kenties paras frappuccino, jota olen juonut (ok, se yksi sitruunainen sinisarimatkalta pääsee aika lähelle myös). Ihana cantaloupen maku, ihania meloninpaloja, ihanaa vanukasta pohjalla... ♥ Miksi, oi miksi tuo on myynnissä vain rajoitetun ajan? ;_; Muutenkin Japanissa on aina hirveästi kaikkia ihania rajoitetun ajan myynnissä olevia juttuja, jotka on monesti myös ihan hirveän suosittuja, mutta silti niiden myyminen lopetetaan sen rajoitetun ajan jälkeen - usein lopullisesti. Miksii? ;_;

Joo, ei tehty muuta kuin syötiin. Yllä meidän päivällinen, eli yakiniku. ♥

Hyvin halpaa jos ajattelee, että kyseessä on yakiniku. Laatu ei päätä huimaa tietenkään, mutta riittää loistavasti - kalliimpaa lihaa voi sitten syödä poikkeustilanteissa. :')

Syötiin lihan lisäksi salaattia ja tulista kananmunakeittoa - molemmat ihania. ♥ Korealaistyylinen ruoka on ihanaa (tai miksei ihan korealainenkin, sitä vaan ei pidä sanoa tässä talossa kovin kovaan ääneen... :D).

Anteeksi merkinnän tason lasku (tai mielipiteestä riippuen nousu) loppua kohden - katsotaan jos ensi kerralla saisin lyhyemmän, mutta tasokkaamman kirjoitelman aikaiseksi. Nyt alan valmistautua henkisesti okaasanin kotiinpaluuseen ja pohtimaan miten voisin mahdollisimman korrektisti kysyä siltä, että voisinko jotenkin auttaa ruoanlaitossa. :D

Ai niin! Eilen tuli maanjäristys juuri sopivasti silloin kun olin suihkussa, ja nyt alan varmaan pelkäämään tällaista joka ilta. :___D En edes huomannut koko järistystä eli ei se mikään suuri ollut (huomasin tosin heiluvani vähäsen, mutta luulin sen johtuvan päivän kävelysaldosta), mutta olisi ihan kauheaa, jos tulisi joku kunnon iso järistys niin, että olisi juuri tyyliin suihkussa... Tai vielä kauheampaa, käymässä nälkäisenä syömään ja sitten ei pääsisikään syömään hetkeen. Hyrr. Kauhistuttaa ajatuskin.

Kuulumisia

Hejssan!

Tai ehkä ruotsi ei ole paras mahdollinen tervehtimiskieli, kun ajattelee minne olen taas tänään lentelemässä, mutta mitäpä pienistä välittämään. En tälläkään kertaa ehtinyt päästä loppuun edellisestä matkasta kertovissa merkinnöissä, mutta taas sitä ollaan lähdössä. Suunnilleen tunnin päästä olisi tarkoitus lähteä lipumaan kohti lentokenttää (joskin paikallisbussiin ahtautumisesta voisi puhua enemmänkin rämpimisenä) ja hypätä koneeseen (ja toivoa pääsevänsä businessluokkaan), joten valitettavasti en ehdi tämän enempää kirjoitella.

Nauttikaa sen sijaan Kotkan kirsikankukista! Tallusteltiin ympäri Kotkansaarta viikonloppuna, ja räpsin kymmenittäin kuvia, vaikka suurin osa puista ei ollut vielä edes kunnolla kukassa... Viime vuonna en tosin päässyt näkemään niitä kukassa ollenkaan, joten siihen verrattuna ajoitus oli hyvä. :')

Eli jos haluatte nähdä kirsikankukkia, älkää turhaan varatko lippuja Japaniin (jossa tämänvuotinen kukinta meni ohi jo aikaa sitten), vaan suunnatkaa eteläiseen merikaupunki Kotkaan! :) Tai pääkaupunkiseutulaiset hillukoot Roihuvuoreen tai muualle, miten vain, yritin vain ihan hyvää hyvyyttäni mainostaa Kotkaa... :___D

Anyways, lähden tästä kohti Tokiota eli näkemisiin siis. o/

Japanimuistoja: Hatonosu

Katselin eilen viimekesän matkan kuvia, ja tajusin siinä samalla, etten ole vieläkään kertonut teille meidän Okutaman reissusta. Ei tosin menty Okutaman asemalle asti, vaan jäätiin pois eräänlaisessa laaksonkaltaisessa paikassa nimeltä Hatonosu (鳩ノ巣渓谷), josta sitten patikoitiin Okutaman suuntaan. Jännä miten tuntuu, että oltaisiin vasta eilen talsittu tuolla kuumuudessa, vaikka tosiasiassa tuosta retkestä alkaa kohta olla jo vuosi... Aika menee ihan järkyttävän nopeasti nykyään. :o

Mutta sen pidemmittä puheitta, juhlistakaamme keväisen huhtikuun alkua kesäisillä jokimaisemilla! Kuvien valinta oli tällä kertaa oikein ekstravaikeaa, koska molempien kuvat yhteenlaskettuna kuvia kyseisestä päivästä kertyi noin 350 kappaletta. Ja tuo määrä ei edes sisällä niitä epäonnistuneita otoksia... Oletan siis, että minulla on oikeus olla ylpeä itsestäni, kun sain karsittua tämän luvun kaksinumeroiseksi ja vieläpä alle neljäänkymmeneen!

Aloitetaan pakollisella junakuvalla. En muista enää kuinka monta kertaa vaihdettiin junaa, mutta tässä istutaan kuitenkin jo viimeisessä, ja ollaan melko lähellä määränpäätämme.

Jo junastakin oli varsin nätit maisemat. :) Juna oli myös mukavan tyhjä, joten päästiin hyppelehtimään käytävän yli kuvailemaan milloin mitäkin puolta. Jossain vaiheessa yhdellä välipysähdyksellä käytettiin junavaunun tyhjyyttä hyväksemme myös niin, ettei häpeilty syöksyä hetkeksi ulos suihkuttelemaan hyttysmyrkkyä, kun bongattiin yksi minimaalinen hyttystä muistuttava otus seuralaiseni päästä.

Lopulta reilun parin tunnin junassa istumisen jälkeen (kaikki vaihdot mukaanlukien siis) saavuttiin kohteeseemme eli Hatonosun asemalle. Sain itse asiassa vasta poissa jäädessämme tietää, missä ylipäätään ollaan jäämässä pois, koska reissun suunnitellut mieshenkilö halusi pitää asian yllätyksenä. En tosin tiennyt koko paikasta muutenkaan mitään etukäteen, joten paikan nimi ei kyllä olisi kertonutkaan minulla yhtään mitään. :D

Ensin suunnattiin vessaan vaihtamaan vaatteet hyttysiltä ja muilta ötököiltä paremmin suojaaviin (opittiin jotain siitä dengue-kuume-puistoretkestä). Tuo toinen on ilmeisesti napannut tämän kuvan minua odotellessaan, koska en muista nähneeni tällaista aiemmin eikä omalta kameralta vastaavaa löytynyt. Muttajoo, junaradat on kivoja. ♥

Tämän kartan avulla suunnistettiin! ...ja olen siis ihan tosissani, ei ollut sarkasmia. :__D

Otettiin ensimmäiseksi kohteeksemme eräs pieni vesiputous, mutta ennen sitä mentiin kuitenkin syömään. Oltiin päästy sen verran myöhään liikkeelle, että kello taisi olla jo jotain kaksi iltapäivällä, joten oletettavasti haluttiin syödä jotain ennen patikointia.

Ihanan näköisiä pehmiksiä. ♥ ...joita ei tosin syöty.

Huonohko kuva ruokalistasta, mutta kertoo taas jotain siitä, että ihan kaikkialla Japanissa ei välttämättä pärjää ilman japaninkielentaitoa. ...tai no, sehän se yleinen käsitys taitaakin olla, että pelkällä englannilla ei pärjää, mutta sillä oikeasti pärjää paljon paremmin kuin mitä luulisi - ainakin jos matkustaa vain isoissa kaupungeissa tai turistikohteissa. :D

Söin tällaisen sieni-kamameshi-setin. Yritin löytää kamameshille hyvää käännöstä enkä millään oikein keksinyt mitään täysin sopivaa, mutta periaatteessa tuo on siis riisiä, joka on perinteisesti keitetty eräänlaisessa metallisessa kattilassa. Oman annokseni riisi sisälsi myös siihen sekaan keitettyjä sieniä ja papuja, ja lisäksi annoksesta löytyi myös mm, pikkelöityjä vihanneksia, konnyakusashimia, tempuraa, eräänlaisen kana-vihannes-keiton sekä jälkiruoaksi azuki-papu-hyytelöä (youkan).

Seuralaiseni annos oli muuten samanlainen, mutta riisiosuus oli nimeltään "sansai kamameshi" ja sisälsi siis "villejä vihanneksia". Olisin varmaan muuten tilannut saman, mutta ajattelin, että on jännempää jos tilataan eri annokset - onneksi pääsin kuitenkin tätäkin maistelemaan. :')

Sitten asiaan eli ottamaan typerän näköisiä poseerauskuvia, joita ei voi olla sensuroimatta! \o/ Tiedän näyttäväni erittäin typerältä, mutta en halunnut lähteä tulikuumissa farkuissa (tai ostaa uusia kevyempiä pitkiä housuja Japanista koska lahkeiden pituuden vuoksi en voisi kumminkaan oikeasti käyttää niitä), joten taannuin yläasteen ernutyyliini ja laitoin shortsien alle leggingsit ja sukat. Eikä siinä vielä kaikki: kyseiset leggingsit eivät tykänneet hyttysmyrkystä ja niihin alkoi tulla valkoisia laikkuja jo heti alkumatkasta, joten tyylikkyyteni vain kasvoi kasvamistaan mitä pidemmälle päästiin ja mitä hikisemmiksi tultiin. :___D

...joo, onneksi ei juuri nähty muita ihmisiä.

Kuten näky, aloitettiin meidän patikointiretki hyvin aktiivisesti - ei ehtinyt edes kunnon kuvia ottaa.

Vesiputous, joka levitti ihanan viileää ilmaa ympärille. ♥ Tämä ei ehkä käy kuvista ilmi, mutta tuolla oli ihan järkyttävän kuumaa ja kosteaa, ja pelkkä paikalla seisominen oli tarpeeksi rankkaa - puhumattakaan patikoinnista. Onneksi eräs ihana oli valmistautunut pakastamalla meidän juomapullot, joten saatiin kylmää juomista vielä loppumatkastakin.

Yllä oleva vesiputous oli muuten itse asiassa vesiputous nro. 2, mutta ei oikeasti saatu yhtään onnistunutta kuvaa ensimmäisestä. Se oli liian korkea ja liian kapea, ja lisäksi se silta, joka oli käytännössä ainut paikka josta pystyi kuvaamaan, oli aivan liian lähellä kyseistä putousta. Mutta suosittelen käymään vilkaisemassa jos joskus tuonne päin eksyy (vaikka aika mitätön näky se kyllä oli)!

Tarzanin puumaja.

Nyt päästiin asiaan! Eli jokeen. Se oli niin nätti, että viihdyttiin tuolla kivillä pomppimassa ties kuinka kauan. Jossain vaiheessa päästyämme toiselle puolelle jokea käytiin myös rannalla raggaroimassa eli heittelemässä kiviä, mutta uimaan ei sentään menty. :D

Tuollakin oli ihanan viileää. ♥

Tässä kuvaa sillalta, josta itsestään en valitettavasti ottanut muita kuvia, kuin sellaisia, joita en voi postata blogiin. ...ja siis en tarkoita tällä mitään epämääräistä. :___D

Oli hirveän vaikea valita mitä kuvia näytän teille, kun kaikki oli niin nättejä - varsinkin seuralaiseni ottamat, joita ovat mm. kolme viimeisintä sekä pari seuraavaa otosta. En oikein tiedä mitä näistä kuvista sanoisi, joten nauttikaa vain maisemista. :)

Välillä päästiin kävelemään aika paljon ylämäkeen ja osa mäistä oli aika jyrkkiäkin, kuten tämä erittäin pelottavilla portailla varustettu mäki. Jostain syystä puhuttiin tätä noustessamme karhuista, en tiedä miksi. :D

Yllä olevassa kuvassa oikealla ylhäällä näkyy muuten autotie, joka olisi ehkä ollut kannattava reittivaihtoehto, jos oltaisiin haluttu päästä seuraavalle asemalle asti - syyn saatte tietää myöhemmin. Haluttiin tosin kävellä joenvierusta, joten ei me oltaisi tuota tietä pitkin menty kumminkaan.

Tästä paikasta tuli jostain syystä vähän mieleen joku suomalainen metsä - olenkohan ainoa, joka näin ajattelee? :D

Käveltiin reippaasti eteenpäin, kunnes törmättiin tähän. 通行禁止 eli läpikulkukielto. Tuo kielto oli noiden tekstien perusteella vieläpä ollut voimassa jo aika kauan aikaa (jos oikein ymmärsin, niin vuoden 2011 maanjäristyksestä asti), joten pienellä internetin syövereiden tutkimisella oltaisiin kenties saatu tietää asiasta jo aiemminkin.

Kuvailtiin sitten vähän aikaa tuolla padolla, kun ei kerta eteenpäin päästy. Jälkeenpäin karttoja tutkiessa tosin tajuttiin, että tuolta olisi itse asiassa päässyt eteenpäin kiertämällä hetkeksi aikaa autotielle, mutta toisaalta, kello oli jo sen verran, että ehkä oli ihan hyvä aika kääntyä takaisin - varsinkin kun ei luultavasti oltaisi ehditty enää muualle, kuin kävelemään sitä autotietä pitkin Shiromarun asemalle. Jos joskus mennään tuonne uudestaan, niin lähdetään kyllä sen verran aikaisin aamusta, että ehditään edes Okutaman asemalle asti - tai ehkä jäädään ensi kerralla siellä pois, ja reippaillaan jossain muualla, sen näkee sitten. :)

Tämän kuvan perusteella voisi päätellä, että ainakin tuolla tuotetaan sähköä ja lisäksi siinä puhutaan jotain kalojen reiteistä. En tiedä nyt tarkemmin, kun en ole jaksanut tutkia asiaa, anteeksi tästä.

...ja tässä kuvassa ollaankin jo palattu Hatonosun asemalle. Kuten näkyy, alkaa olla jo ilta (kello taisi lähennellä kuutta), joten ei olisi kannattanutkaan viivytellä yhtään kauempaa. En tiedä millaista japanilaisissa metsissä on pimeän aikaan, mutta en tykkää pimeissä metsissä talsimisesta Suomessakaan, niin en usko että tuollakaan olisi kovin hauskaa ollut.

Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa taas ruoasta maisemien vastapainoksi, mutta nyt häivyn kuitenkin kirjoittamaan esseitä. Aasian tutkimuksen ihanimpia puolia on nimittäin se, ettei meillä juuri järjestetä tuntiopetusta joistain opintokokonaisuuksista, ja tämä taas tarkoittaa sitä, että kyseiset kokonaisuudet on pakko suorittaa kirjantenteillä tai omatoimisesti kirjoitetuilla esseillä (tai osallistumalla joillekin englannin kielisille kiinakursseille, jotka eivät valitettavasti voisi allekirjoittanutta vähempää kiinnostaa).