Japanimuistojaja: Atami + lähiseutua

Tokiossa sataa taas, joten lusmutaan lähes koko Kengon perheen voimin sisällä löllöilemässä. Tänään sattuu vielä olemaan sopivasti pyhäpäivä, joten Kengon isää lukuunottamatta näillä kaikilla on vapaata eikä kukaan siis pakota rankkasateeseen juoksentelemaan - sade tosin meinaa välillä tulla sisälle asti tervehtimään, mutta ikkunoiden sulkeminen auttaa aika hyvin tähän ongelmaan. :D

Anyways, koska ei siis ole sen kummempia suunnitelmia tälle päivälle, kerron eräästä viimekevään Japaninmatkani pienestä päiväretkestä. Tämän kertainen reissu suuntautui Atamin seuduille, jonne pääsee Tokiosta junalla noin puolessatoista tunnissa. Vähän pitkä matka yhden päivän reissuksi ehkä, mutta jos tekee mieli päästä hetkeksi pois Tokion ihmisvilinästä, niin suosittelen harkitsemaan. :)

Ei menty heti suoraan Atamiin, vaan jäätiin ensin pois Yugawarassa, pienehkössä kaupungissa, joka on ilmeisesti kuuluisa jonkin kuuman lähteen takia. Mekin pysähdyttiin tuolla nimenomaan onseniin päästäksemme, joskin sitä ennen saatiin ensin nousta ihan järkyttävän jyrkkää mäkeä suunnilleen kilometrin verran - tästä pari jossain määrin havainnollistavaa kuvaa myöhemmin merkinnässä.

Ulkoilmaonsen. ♥ En tosin ole ihan varma onko tämä edes ihan oikeasti onsen, kun en oikein tiedä mistä tuo vesi edes tulee, mutta sisäaltaassa vesi oli ainakin niin järkyttävän kuumaa, että kyllä sen voisi kuvitella tulevan jostain kuumasta lähteestä. :D Ulkoaltaassa saatiin aina vähän väliä seuraa ampiaisista, joten aika tulikin vietettyä lähinnä sisällä. Ajasta puheen ollen, mentiin tuonne tosiaan aamupäivästä, ja meillä oli tunti aikaa sekä altaissa lillumiseen että paikalta poistumiseen, joten ei mikään ihan hirveän rauhoittava reissu ollut (varsinkaan loppupuolesta, kun hiustenkuivaaja oli niin surkea etten saanut edes aavistuksen kastuneita latvoja kuivumaan)... Mutta olipahan ainakin halpaa + pääsi kokemaan onsenin päiväreissulla.

Joskus olisi kyllä kiva päästä ihan yöksikin johonkin sellaiseen paikkaan, missä pääsee onseniin lillumaan - osin siksikin, että niissä saa usein ihanaa ruokaa. :') Ehkä tällä reissulla sitten! ...tai siis vaihtovuodella, ei tätä ehkä retkeksi tai matkaksi voi sanoa. :D

Altaiden ja pukuhuonemökin luokse johtavat portaat, kuva otettu matkalla alas ja pois onsenista. Saatiin siis urheilla ihan mukavasti ennen kuin päästiin altaaseen kiehumaan, mutta toisaalta kokemus (ja maisemat!) oli kyllä sen arvoinen. :)

Niistä maisemista puheen ollen, tuon onsenpaikan edestäkin oli ihanat maisemat alas. Seisottiin siinä ihan mukavan kauan tuijottelemassa shinkansenien ja muiden junien suhahtelua alhaalla. :)

Vielä kuva tuon onsenpaikan hotellirakennuksesta. Siellä siis voisi yöpyäkin, jollei olisi yhtä pihi kuin me. Tai laiska, koska yöpymiskamppeiden raahaaminen on rasittavaa. :D

Mäki. Ei ehkä näytä jyrkältä kuvassa (kuva otettu muuten lähestulkoon maantasalta), mutta jyrkkä se todellakin oli. Alas mennessä jyrkkyys vielä korostui, ja itse asiassa käveltiin välillä takaperin että matka sujuisi sulavammin. :__D

Järkyttävän kapea ja aivan liian pitkä tunneli, joka oli pakko alittaa jos haluttiin päästä takaisin asemalle... Hyrr. D:

Ja tässä ollaankin jo Atamissa! Yugawarassakin olisi ilmeisesti ollut jotain pientä nähtävää, mutta ei jaksettu kierrellä, joten hypättiin sen kummempia miettimättä junaan ja lähdettiin kohti Atamia. Yllä olevassa kuvassa aseman edustan jalkakylpyonsen, jossa saa vapaasti käydä uittamassa jalkojaan kuumassa vedessä. Allekirjoittanut seuralaisineen ei käynyt.

Ihana kauppakatu, jossa paitsi myytiin paljon tuliaisia ynnä muuta kivaa, mutta jossa myös pääsi maistelemaan ihan mielettömästi kaikkea ihanaa aina kalaisista herkuista erilaisiin kekseihin ja mandariinihyytelöön asti - joista viimeisintä syötiin muuten varmaan yhteensä kolme kertaa samassa paikassa. ...tähän Kengon äiti sanoisi varmaan mittomonai (voisi kääntää tässä ehkä noloksi tai jopa häpeälliseksi), ainakin jos Kengo kertoisi tehneensä tällaista yksin. :___D Mutta ei voi mitään,  maistiaiset vaan on niin ihania kun pääsee maistamaan kaikkea mitä ei muuten pääsisi syömään. :')

Välipalaa syötyämme suunnattiin Sun Beachille, joka ei tosin tuona päivänä ollut kovin aurinkoinen.

Nättiä oli pilvisyydestä huolimatta. :)

Moon Terrace. Hienoja nimiä näillä paikoilla. :D Kuvan keskellä kauempana näkyvän patsaan edessä oli joku sellainen pareille suunnattu "pistäkää kätenne tähän niin onni on kanssanne" -tyylinen juttu, mutta suihkulähde pärski siihen koko ajan vettä, niin jätettiin onni hankkimatta. :___D

Huomaa kyllä, että Atami on onsenkaupunki, kun välillä on tällaisia paikkoja, joissa maan alta tulee höyryä. Teiden alta jonkinlaisten viemäriritilöiden näköisistä jutuistakin nousee välillä höyryä, niin oli ihan hauska tallustella tuolla ympäriinsä. :D

Lounas. Vihdoinkin. ♥ Tässä vaiheessa kello oli jo lähempänä iltapäivää neljää, ja maistiaisten ahmimisesta huolimatta oli ihan järkyttävä nälkä. Kaikki oli ihan mielettömän hyvää. ♥

Syömisen jälkeen pohdittiin jonkin aikaa mitä tehtäisiin. Oltaisiin haluttu mennä rope waylla ylös katsomaan Atamin linnaa ja Trick Art museota (ilmeisesti aika hauska paikka), mutta oli sen verran myöhä, että kaikki oli jo menossa kiinni. Lopulta mentiin bussilla köysiradan luokse, mutta saatiin hieman tyly vastaanotto, sillä paikka oli menossa pian kiinni, eikä ehdittäisi kuin nopeasti käväistä ylhäällä (tai vaihtoehtoisesti jouduttaisiin kävelemään ylös). Pienen keskustelun jälkeen päätettiin vastentahtoisesti luovuttaa, mutta tässä vaiheessa yllättäen takaa ilmestyikin pieni japanilainen taksikuskipappa, joka oli kuullut meidän keskustelun ja tarjoutui viemään meidät ylös 1000 jenillä (sisältäen myös alastulon!). Kuulostaa ehkä näin kirjoitettuna vähän epäilyttävältä enkä varmaan missään tahansa muualla maailmassa olisi moiseen suostunut, mutta tuo pappa tuntui ihan oikeasti vilpittömästi vain haluavan viedä meidät sinne ylös - olisihan se sääli, jos Atamiin asti ollaan tultu eikä käydä edes katsomassa maisemia. Eikä se miksikään epäilyttäväksi hepuksi osoittautunutkaan, vaan vei meidät oikeasti 1000 jenillä sekä ylös että toi takaisin alas + vieläpä viihdytti meitä koko matkan hauskoilla jutuillaan.

Tässä näette muun muassa Atamin linnan sekä meidän taksikuskipapan päälaen. Tuo taksikuski on ilmeisesti jonkinlainen paikallinen kuuluisuus, joka tuntui tuntevan suunnilleen jokaisen tapaamansa ihmisen ja on kuulemma vilahtanut telkkarissakin useampaan kertaan (ainakin omien sanojensa mukaan, siitä ei oikein tiennyt milloin se vitsaili ja milloin puhui totta :D). Ja tämä ei siis ollut mikään ihan perustaksikuski, vaan enemmänkin sellainen sightseeing -kuski, joka suunnittelee turisteille mukavia reittejä ja kertoo matkalla mielenkiintoisia juttuja eri paikoista. Sitä en tosin tiedä, miten iso osa jutuista on totta, miten suuri osa hepun omaa keksintöä ja mikä osuus taas jonkinasteisia kuulopuheita, mutta hauskaa kuunneltavaa kumminkin. :''D

En muuten kuulemma ollut ensimmäinen suomalainen tuon kyydissä, vaan sen vakioasiakkaisiin kuuluu kuulemma yksi suomalaisjapanilainen pariskunta, ja tämän vuoksi herra tiesikin yllättävän paljon Suomestakin. :)

Maisemat. ♥ Kuvailin lähinnä tähän suuntaan, kun meidän taksikuskin mielipide tuosta äskeisen kuvan linnasta oli jokseenkin, hm, epämairitteleva. Se kun on rakennettu turistinähtävyydeksi joskus 1950-luvulla - ei siis mikään historiallisesti merkittävä rakennus.

Tarpeeksi maisemia ihailtuamme taksikuskimme oli ystävällinen ja vei meidät melkein Atamin asemalle asti, tosin jätti meidät tämän patsaan luokse kuultuaan, ettei oltu vielä käyty katsomassa sitä. Pitäähän sitä kaikkia kuuluisia nähtävyyksiä käydä katsomassa, kun ollaan kerran Tokiosta asti tultu. :D

Keskellä taloja ynnä muita rakennuksia oli vain yllättäen tällainen kapea rappeutunut alue, ja se näytti niin tuohon kuulumattomalta, että oli pakko napata kuva.

Fisut johti meidät kohti asemaa. :') Jos olisi ollut aikaa, niin olisi ollut kiva käväistä myös jossain puistoissa, mutta ei oletettavasti keretty + en tiedä olisiko siellä ollut niin nättiäkään tuolla säällä (tai tuohon vuodenaikaan), joten jäi seuraavaan kertaan.

Anyways, jos joku etsii kohdetta päiväreissulle tai yhden yön retkelle Tokiosta, niin suosittelen lämpimästi (...tai kuumasti koska onsenit, pienellä koska en myönnä harrastavani puujalkavitsejä) Atamia. o/

Vaihto: hakuprosessista

Ajattelin näin ajankuluksi pälättää vähän vaihtohakuprosessista, jos vaikka joku vaihtoon hakemisesta kiinnostunut sattuisi eksymään tänne. Muille lukijoille postaus ei luultavasti ole hirveän kiinnostava, joten voitte ihan hyvällä omalla tunnolla klikata rastia ja mennä käyttämään aikanne mukavammin. Ellei jotakuta sitten muuten vain satu kiinnostamaan mistä kaikesta pääsin kärsimään tämän prosessin aikana. :D

Lisäksi postaus on epäasiallisesti ja asiaankuulumattomasti väritetty kuvilla siitä, mitä olen viimeaikoina syönyt, joten ruoasta kiinnostuneet voivat toki katsoa kuvat ennen rastin klikkaamista.

Tähän malliin! :D Pohjalla nuudeleita, päälle kaadetaan vielä lientäkin. 

1. Vaihtohakemus oman yliopiston kansainvälisen vaihdon palveluille
Tämän hakemuksen DL oli jo viime syksynä, muistaakseni joskus syys-lokakuun vaihteessa eli lähestulkoon vuosi ennen varsinaisen vaihdon alkua. Tämän ensimmäisen haun perusteella selvisi paitsi se, pääseekö ylipäätään ollenkaan vaihtoon, niin myös se, mihin hakuvaihtoehtoonsa pääsee. Meillä hakuvaihtoehtoja sai olla maksimissaan kaksi ja itse hain Wasedan lisäksi myös Tokion yliopistoon. Toudaihin en tosin oikeasti missään vaiheessa halunnut, koska siellä olisin joutunut todennäköisesti opiskelemaan lähinnä englanniksi = ei kovin hyödyllistä (tai mukavaa koska kammoan englanniksi puhumista ihan järkyttävästi). Niinpä olinkin hyvin tyytyväinen, kun marraskuun lopulla saapunut hyväksymismeili kertoi minun päässeen Wasedaan, jossa pääseen opiskelemaan IJLP (Intensive Japanese Language Program) -ohjelmassa - kokonaan japaniksi ja pelkkää japania. Täydellistä. ♥

Tätä hakemusta varten piti muuten tehdä jo pienehkö kurssisuunnitelmakin, eli ei ollut mikään "yhteystiedot paperille ja postiin" -läpihuutojuttu ihan ensimmäinen hakemuskaan. Suunnitelma ei kuitenkaan onneksi taida olla kovinkaan sitova - tai edes niin mielettömän tärkeä, jos mitään voi päätellä siitä että professori, jolta pyysin allekirjoituksen kyseiseen lappuseen, katsoi kurssivalintojani ehkä korkeintaan 5 sekuntia ennen nimensä rustaamista. Kunhan pitää huolen siitä, että saa tarpeeksi opintopisteitä + opinnot vastaavat hyväksiluettavia kursseja tarpeeksi hyvin, ei ilmeisesti pitäisi olla ongelmia.

2. Hakupaketti Wasedaan lähetettäväksi
Tässä vaiheessa vaihtoon pääsy on yleensä jo lähes 100% varmaa, mutta itse ainakin stressasin ihan täysillä siihen asti, kunnes Wasedan varmistussähköposti oli saapunut = vielä puolisen vuotta tämän hakupaketin lähettämisen jälkeen, sillä kyseinen meili suvaitsi saapua vasta alkukesästä.

Anyways, tämä on se mukava osuus hausta, jota varten piti muun muassa selvittää, milloin on päässyt ala-asteelta - varmasti äärimmäisen olennainen tieto. Lisäksi pääsin tappelemaan erinäisten PDF-tiedostojen kanssa, joihin kirjoittaminen siististi osoittautui välillä äärimmäisen tuskalliseksi, kun  esimerkiksi koulujen nimet ja vuosiluvut ja kaikki mahdollinen pomppi minne sattuu, tekstit eivät mahtuneet laatikoihin ynnä muuta mukavaa . Sisällön puolesta lomakkeet oli kuitenkin loppujen lopuksi onneksi varsin helppo täyttää (köh, siis erinäisten sähköpostitarkistelujen jälkeen), ja sain ne raahattua yliopiston kansainvälisen vaihdon palveluiden toimistoon ajoissa.

Kesällä tulosten saavuttua kerrottiin myös tulevasta asuntolahausta. Itse jätin kuitenkin täyttämättä lomakkeen huvittavat kysymykset luonteesta (ja esimerkiksi siitä onko aamu- vai iltaihminen ja pelkääkö korkeita paikkoja tai sietääkö melua), ja rastitin vain kohdan, jossa sanoin etten hae asuntolapaikkaa. Tämä ihan yksinkertaisesti siksi, että asuntolassa asumisesta saattaa joutua maksaman jopa yli 80 000 jeniä kuussa - eikä siltikään edes omasta huoneesta tai omasta kylppäristä ole takuuta. Muualta taas asunnon voi hyvällä tuurilla saada reippaasti halvemmalla, ja omalla kohdallani etsimistä helpottaa huomattavasti se, että tulen saamaan siihen apua ja takaajakin löytyy tarvittaessa (kuulemma varsinkin ulkomaalaisen on melko vaikea vuokrata asuntoa Japanista ilman japanilaista takaajaa). Olen myös onnekas siinä mielessä, etten joudu majailemaan puistossa tai sillan alla siihen asti, kunnes asunto löytyy! Tällä hetkellä en tosin ole edes varma siitä, muutanko omaan asuntoon vai en, mutta katsotaan sitä viimeistään siinä vaiheessa kun lennän täältä pihalle... :___D

Nää päivälliset ei ainakaan yhtään nosta asunnonetsintäintoa...

3. MEXT-apurahan haku
Tänä vuonna Helsingin yliopiston Wasedaan lähtevistä kandiopiskelijoista yksi lähtijä sai mahdollisuuden tavoitella Japanin opetusministeriön apurahaa (monbukagakusho, lyhyesti mext). Opintopisteiden kahmiminen ensimmäisenä vuonna osoittautui kannattavaksi, sillä pääsin kuulemma opintojeni etenemistahdin ansiosta hakemaan kyseistä stipendiä (ja ehkä sekin auttoi, että meitä ehdokkaita oli alunperinkin vain kaksi, heh). Tämä tieto tuli muuten maaliskuussa, ja hakemuspaketti piti kasata alle viikossa - suosituskirjeineen kaikkineen. Ehdin kuitenkin ajoissa, kiitos sittemmin irtisanotulle loistavalle japanin professorille + eräälle sushista tykkäävälle japanilaiselle miehelle, joka Skypen välityksellä auttoi japaninkielisten motivaatiokirjeiden kirjoittamisessa.

MEXTin haku oli muuten kenties vielä itse vaihtohakujuttujakin stressaavampaa, osin japaninkielisten motivaatiotekstien takia, osin siksi, että jouduin vaivaamaan tuota professoria kesken viikonlopun, mutta toisaalta myös siksi, että tuloksia sai taas odotella. Kauan. No okei, vain kesäkuun loppupuolelle asti, mutta kesti siinä silti kolmisen kuukautta. Stressasin hiukset päästäni myös myöhemmin, kun minun piti lähettää Japaniin eräänlainen sopimuskirje allekirjoitettuna tiettyyn aikarajaan mennessä, ja aloin ihan viimehetkillä epäillä, että kyseinen lappu oli hukkunut postissa. Keigoilin sitten jälleen kerran Wasedaan päin (oon lähettänyt niille niin monta viestiä superkohteliaalla keigolla että ne tuskin tunnistaa mua samaksi ihmiseksi kun menen sopertelemaan niille mun ei-niin-kaunista suullista keigoa) ja sain lähestulkoon heti vastauksen, että kyseinen paperi oli saapunut jo aikoja sitten. Phuuh.

4. Viisumi
Muut Wasedaan lähtijät saivat viisuminsa jo aikaa sitten, itse sain odottaa kutsua lähes elokuun puoliväliin. Lisäksi viisumihakemustani käsiteltiin suurlähetystössä niin kauan, että ehdin jo huolestua, etten saa viisumia ollenkaan. D: Ilmeisesti aikaisempina vuosina viisumin on saanut vain marssimalla passin ja hyväksymiskirjeen (tai muiden kuin mextiläisten tapauksessa CoEn) kanssa suurlähetystöön ja odottamalla pari tuntia, mutta tänä vuonna ainakin minua ja paria opiskelijakaveria käskettiin lähettää hakemus postitse. Lisäksi omassa viisumissani tosiaan kesti pari viikkoa, eli ilmeisesti olen oikeasti melkoisen epäilyttävä henkilö, jota ei kannata päästää maahan turhan helposti. Toisaalta voi myös olla, että suurlähetystöltä vain oletettiin, että saavun automaattisesti noutamaan viisumia MEXT-orientaation yhteydessä syyskuun alussa - tosin tällainen informaatio ei kyllä kantautunut minulle asti, ennen kuin itse kysyin asiasta. Lisäksi ensimmäisen kerran viisumista kysyessäni sain vain tylyn vastauksen, ettei minulle voida vielä kertoa mistään mitään (ei ilmeisesti edes sitä, tarvitseeko hakemukseen passikuvaa) eikä aikataulusta voi sanoa mitään - eivät voineet sanoa edes mitään arviota ehdinkö Japaniin Wasedan pakolliseen orientaatioon mennessä. Meinasin vastata, että kiitos ylimääräisestä stressistä, mutta lopulta pyysin vain anteeksi sitä, että kyselin asiasta ajoissa (vaikka lähetystön sivuilla suositellaan kyllä ottamaan yhteyttä konsuliin ajoissa...).

Muttajoo, kaipa siihen viisumihakemuksen käsittelyn hitauteen oli syynsä + onhan se aina parempi olla antamatta turhaa toivoa käsittelyajan suhteen. Sain kuitenkin lopulta viisumini MEXT-stipendiaattien orientaatiossa lähes viikkoa ennen Japaniin lähtöäni. Menihän se vähän viimetippaan, mutta olisi voinut mennä vielä enemmänkin hilkulle... Lähetystöstäkin jäi orientaation jälkeen karmivan virallisesta tunnelmasta huolimatta huomattavasti ensimmäisten kyselyjen sähköpostittelun tunnelmia parempi fiilis.

5. Vakuutus, muuttoilmoitus, opintotuki, etc.
Vaihdon ajaksi joutuu hankkimaan Japanin sairasvakuutuksen, mutta se ei riitä esimerkiksi matkatavaroiden vakuuttamiseen tai vaihto-orientaatiossa mainittuun esimerkkitapaukseen, jossa vaihtari on jouduttu hätätilanteessa lennättämään kotiin. Siksi vaihtoa varten suositellaan myös matkavakuutuksen hankkimista. Itse sain lopulta erinäisten kyselyjen jälkeen vakuutuksen reilulla 500 eurolla. Kuulostaa ehkä kalliilta, mutta sitä se ei todellakaan ole, jos ajattelee mitä kaikkea se kattaa (tietty tosin toivon, etten joutuisi hyödyntämään sitä kertaamaan koko vaihdon aikana).

Vakuutuksen lisäksi pitää myös muistaa hoitaa erinäisiä pikkujuttuja, kuten opintotuen haku ulkomaille, muuttoilmoitus ynnä kaikki muu mukava, koska muuten saattaa muun muassa vahingossa lentää pois Suomen sosiaaliturvasta. :D

Veikkaisin, että tässä oli suunnilleen kaikki Suomen päässä tehtävistä järjestelyistä, mutta kirjoittelen lisää jos tulee jotain mieleen. En nyt jaksanut hirveän tarkkaan kirjoittaa kaikenmaailman hakulomakkeiden täyttämisestä ynnä muusta, mutta jos jollain vaihtoon hakevalla on jotain kysyttävää, niin vastaan mielelläni pikkutarkkoihinkin juttuihin! :)

Yritän seuraavaksi kirjoitella jotain viimeaikaisista kuulumisista, vaikkei hirveästi ole tullutkaan tehtyä. Lähinnä virastoiltua ja lusmuttua, kun sää on ollut sen verran epävakaa, ettei oikein ole tehnyt mieli lähteä minnekään (yhtenä syynä se, että ruuhkajuna + sateenvarjot on ihan hirveä yhdistelmä).

Kuulumisia helteisestä Tokiosta

Hei ihmiset! :)

Bloggausinto on ollut hieman matalalla viime aikoina, mutta kaipa sitä nyt on pakko kirjoitella, kun Japaniin asti on päästy ja ensimmäinen vaihto-orientaatiokin käyty. Iski pitkästä aikaa oikein kunnon jet lag, ja ensimmäistä kertaa aikoihin en saanut nukuttua edes unettoman yölennon jälkeisenä iltana. Eilinen orientaatiokin meni aika väsyneesti, ja vähäisen nukkumisen (3 yössä ehkä yhteensä 5h) takia helle oli vielä tavallistakin tuskaisempaa (= hikoilin koko ajan kuin mikäkin pikku sikapossu, vaikka aina ei edes tuntunut kuumalta). Mutta viime yönä sain kuitenkin vihdoin nukutuksi, joten ehkä tämä tästä.

Kuvat ovat tällä kertaa kaikki kännykkäkuvia, siksi hieman tavallisesta poikkeavat mittasuhteet.

Anyways, eilinen orientaatio koostui lähinnä istumisesta ja kuuntelemisesta, ja vaikka suurin osa informaatiosta olikin jo ennalta tuttua, oli tilaisuus silti ihan mielenkiintoinen. Saatiin hirveä läjä erilaisia dokumentteja, esitteitä ja muuta paperisälää, ja kaikki käytiin järjestelmällisesti läpi sekä japaniksi että englanniksi. Ensimmäinen parin tunnin mittainen orientaatiotilaisuus käsitteli vaihtoa yleisellä tasolla, ja paikalla olivat kaikki tämän vuoden vaihtarit. Tilaisuus pidettiin tilassa, johon mahtui reilu 700 ihmistä eikä paikkoja ihan hirveästi tainnut jäädä tyhjäksi (en tosin tajunnut missään vaiheessa katsoa kunnolla paljon meitä oli, mutta useampi sata kumminkin). Toinen tilaisuus taas pidettiin vain JLP-ohjelmaan osallistuville, ja meitä taisi olla jonkinlainen enemmistö vaihtareista, ehkä joku 300.

Wasedan kampusta. Kaikki omat luentoni tulevat olemaan kyseisellä kampuksella, ja todennäköisesti vieläpä suurin osa yhdessä tietyssä rakennuksessa.

Nuo orientaatiot kostuivat tosiaan lähinnä ohjeiden kuuntelemisesta ja erilaisista esittelyistä (mm. parin circlen esittelyt), joten en hirveästi ehtinyt tutustua ihmisiin. Lähinnä vain juttelin suomeksi HY:n japaninkurssikaverin kanssa. :D Vaihdoin muutaman sanan myös japani-englanti-sekoituksella muutaman muun kanssa, mutta toistaiseksi ei siis tullut hirveästi minglailtua vaihtareiden tai muidenkaan kanssa. Olin niin väsynyt ja hikinen, ettei oikein riittänyt intoa + kyllähän sitä ehtii bondailla sitten myöhemmin kursseilla ja tapahtumissa. On jotenkin mukavaa, kun ei tarvitse stressata siitä, saako kavereita vai ei ja kuinka nopeasti ihmisiin tutustuu, kun on etukäteen tuttuja sekä vaihtareissa että Japanissa muutenkin. Veikkaisin, että näin suurempia stressaamatta tuo ihmisiin tutustuminen tulee kenties sujumaankin paljon paremmin. :')

Yksi Wasedan tunnusmerkeistä.

Ai niin, asun nyt muuten ainakin toistaiseksi Kengolla, enkä ole sitttenkään enää ihan varma, hankinko asuntoa vai en. Opintotukikuukausien määrä näyttää nimittäin hieman uhkaavalta ensi lukuvuotta ajatellen (kelalle ei nimittäin kelpaa järjestely, jossa kandissa kestää 4 vuotta ja maisterissa 1 - en tosin tiedä onnistuuko tämä muutenkaan), joten ajattelin ehkä palauttaa tai perua ainakin osan tämän vuoden tuistani. Toisaalta olisi kyllä kiva asua hieman lähempänä Wasedaa, kun nyt koulumatkani kestää kokonaisuudessaan tunnin, mutta en oikein usko, että löydän hyvää ja halpaa asuntoa ainakaan yhtään lähempää.

Koulumatkasta puheen ollen, tuli heti eilen koettua ns. kantapään kautta, että kannattaa lähteä ajoissa. Asemalle päästyämme (tuo yksi saattoi koska enhän mä yksin osaa tehdä mitään ekana päivänä :D) lippuporttien edessä oli järkyttävä ihmismassa odottamassa, eikä sisään päässyt. Tokioon (siis Tokion asemalle) päin menevä juna oli reippaasti myöhässä, ja laiturilla niin paljon ruhkaa, ettei sisään päästetty enää lisää ihmisiä. Joo. Taas tätä mun tuuria. :___D Tilanne selvisi lopulta melko nopeasti ensimmäisen junan tultua, mutta käytiin kuitenkin nopeasti konbinissa ostamassa juomista, ettei jouduttu kaikista täysimpään junaan. Sillipurkkimeiningistä päästiin nauttimaan tosin joka tapauksessa, mutta ei sentään ollut niitä valkohanskaisia heppuja työntämässä ihmisiä junaan. :D

Seuraava orientaatiotilaisuus omalla kohdallani on ensi maanantaina: MEXT-stipendiaattien orientaatio, joka kestää näillä näkymin vain tunnin. Saman päivän aamuna olisi myös valmistelutilaisuus osoitteen rekisteröintiä varten, mutta kyseinen tilaisuus on suunnattu vain asuntolassa asujille, joten hillun jossain vaiheessa rekisteröimään omani (14 pv:n kuluessa Japaniin tulopäivästä jos en halua olla rikollinen). Lisäksi joudun hankkimaan pankkitilin ja sitä varten hankon, jotta saan stipendirahani, mutta tästä toivottavasti infotaan vielä tuossa ensi maanantain tilaisuudessa.

Anteeksi nyt hieman tylsästä merkinnästä tällä kertaa. On niin paljon muistettavaa ja tehtävää, ettei runosuoni oikein syki + olen niin lusmu, etten vielä ole tehnyt mitään mielenkiintoista. Voisin toki kertoa yksityiskohtaisesti Tackey & Tsubasan live-dvd:stä, jota katsottiin Kengon siskon kanssa tänä aamuna, mutta ehkä jätän väliin. Tai sitten voisin kertoa siitä, miten Kengon iskä aina haukkuu kaikki musiikkiohjelmien esiintyjät, mutta vaihtaa mielipidettään heti, jos joku sanoo että mä tykkään kyseisestä esiintyjästä... Joka tapauksessa on ollut kivaa tähän asti, varsinkin nyt tänään, kun sain vihdoinkin nukuttuakin. :)

Minulla on keskeneräisissä merkinnöissä eräs melkein valmis postaus vaihtovalmisteluista, ja yritän jossain vaiheessa kirjoitella sen loppuun. En tosin tiedä kiinnostaako ketään, mutta kirjoitan sen nyt kumminkin - vaikka sitten itseäni varten. :'D

Japani: Nikko

Kotiuduin Japanista jo lähes kuukausi takaperin, joten arvioisin nyt vihdoinkin tottuneeni Suomielämään sen verran, että pystyn taas bloggaamaan. Ikävähän tuonne aina, mutta tätä tunnetta helpottaa hieman se, että seuraavat lentoliput on jo ostettu: tähän mennessä pisin Japanin "matkani" alkaa syyskuun alussa. Parin viikon sisällä pitäisi myös saapua hieman postia Japanista, sillä satuin jotenkin ihmeellisesti saamaan Japanin opetusministeriön MEXT-stipendin vaihtovuotta varten. Veikkaisin, että tuon yhden avustuksella ja super-hiotulla keigolla kirjoitetuilla motivaatiokirjeillä oli osansa asiassa, mutta haluaisin uskoa, että myös JLPT N1-todistus painoi vaakakupissa edes hitusen - en nimittäin haluaisi myöntää itselleni, että olisi oikeasti ollut järkevämpää ja huomattavasti vähemmän stressaavaa käydä hankkimassa kyseinen kielitaitotodistus vasta vaihtovuoden aikana...

Muuuutta lisää vaihtojutuista sitten kun ne tästä lähtevät selkiytymään, nyt saatte kuvapläjäyksen meidän toukokesäkuun vaihteen Nikkon reissulta.

Aloitettiin matkamme Asakusasta, jossa myös tavattiin meidän matkaseuralainen eli eräs Kengon kaveri, joka oli meidän seurana Kamakurassa viime vuonna. Blogin pidempiaikaiset lukijat kenties muistavat kyseisen jokseenkin mielenkiintoisen, hyvin hauskan ja jatkuvasti vitsailevan & pelleilevän hepun? :D Ei ollut todellakaan tylsää tälläkään kertaa!

Yllä oleva kuva on otettu junassa, kun yritin keksiä jotain tekemistä matkaseuralaisteni torkkuessa. Kuva kertoo teille muun muassa sen, että lähdettiin matkaan kello yhdeksän junalla, ja että matkassa kesti tunti ja 39 minuuttia (tosin vaihdettiin päätepysäkin jälkeen vielä kerran junaa päästäksemme Nikkoon asti). Oltiin idiootteja ja ostettiin vahingossa liput tokkyuu-junaan, eli eräänlaiseen ekstranopeaan junaan, joka oli muuten oikein mukava juna mutta maksoi kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna - vaikka ajan suhteen eroa ei tainnut olla kuin joku puoli tuntia tai vajaa. Eli joo, viisaita oltiin. Mutta saatiinpahan istua rauhassa omilla paikoillamme popsimassa McDonaldsista ostettua aamupalaa (joka tarkoitti kengon kaverin tapauksessa kolmea muffinssia, perunoita ja hampurilaista, me muut taas syötiin vain omenapiirakat kun oltiin popsittu aamupalaa jo ennen lähtöä).

Päätepysäkki: Toubu-Nikkoo. En vieläkään oikein osaa päättää miten romanisoisin pidennetyt o:t, joten päätin olla mahdollisimman epäjohdonmukainen ja käyttää useampaa eri romanisointia saman tekstin sisällä. :___D Paikan nimihän on siis periaatteessa "Nikko", mutta kirjoitetaan japaniksi hiraganalla kirjoittaessa "Nikkou" ja lausutaan siis jotakuinkin "Nikkoo".

Alettiin leikkimään kameralla heti asemalta ulos tullessa. Poseerattiin kaikki vuorotellen tuon kyltin kanssa, mutta ainoastaan tämä yksi kuva on blogikelpoinen, kiitos asiattomien poseerausten. Asiaton tarkoittaa muuten tässä tapauksessa kyltin ensimmäisen sanan kahden tavumerkin peittämistä (japania osaavat kenties tajuavat pointin, ja tajusitte tai ette, niin japaniksi tällaista hauskanpitoa voisi kutsua lähinnä sanalla kudaranai - typerää, mutta jostain kumman syystä silti hauskaa).

Lähdettiin kävelemään tällaista mukavan pitkää ja suorahkoa tietä kohti temppeleitä sun muita nähtävyyksiä. Läkähdyttävässä helteessä matka tuntui aikamoisen pitkältä, mutta meni ihan mukavasti, kun seurassa oli kaksi laulavaa japanilaista miestä. :___D ...ei ne oikeasti koko matkaa laulaneet, se niiden rallatushetki on vain jäänyt hyvin mieleen. 

Saavuttiin vihdoin nähtävyyksien luokse, ja otin tietenkin kuvan heti ensimmäisestä vastaantulevasta patsaasta. Niin kaunis.

Olen lukiossa kuviksen tunnilla piirtänyt kuvan tuosta sillasta, ja tuli tuossa katsellessa mieleen, että olisi ehkä pitänyt käydä joskus noutamassa ne työt sieltä kuviksen luokasta... Veikkaisin nimittäin, ettei niitä enää näin, öh, noin viiden vuoden jälkeen ole enää siellä säilössä. :___D Muttajoo, on kiva silta, nimeltään Shinkyo. Jos tuonne haluaa tallustelemaan niin saa maksaa 300 jeniä per henki, ja sillan reunoille ei pääse roikkumaan (kiitos aidatun kulkureitin) eikä siitä myöskään pääse kävelemään läpi toiselle puolelle jokea, vaan paluureitti on sama kuin menoreittikin. Kuka ihme tuosta siis maksaisi?

...näköjään me. :___D Kengon kaveri sanoi, että menkääs nyt niin otan teistä kuvan sitten siellä sillalla, ja mehän mentiin. Anteeksi muuten keskeneräisetä peace-merkistä yllä olevassa kuvassa, se näyttää jotenkin häiritsevästi jänikseltä.
 

 

Olihan sieltä sillalta kivat näkymät. :') Siellä oli myös eräs ilmeisesti tuore hääpari, joista mun seuralainen nappasi pari kuvaa (...siis niiden omalla kameralla tyyppien omasta pyynnöstä :D).

Sillan jälkeen tiedossa oli paljon portaita ja paljon tuskaisen pitkiä loivia ja jyrkempiäkin ylämäkiä! Asiaa ei yhtään auttanut se, että mun seuralaiset juoksi kilpaa puolet ylämäistä ja hyppelehti muutenkin eteenpäin täysin tuohon helteeseen sopimattomalla vauhdilla... :'D

Mäkien lisäksi riitti myös ihmisiä. Ajattelin ensin, että me ei varmasti mennä enää tuosta eteenpäin, kun hintakin oli suolaiset 1300 jeniä. Sitten tajusin että jonon päässä on Toshogu, joka on käytännössä Nikkon tärkein nähtävyys (ainakin tuohon aikaan vuodesta, kun ei ole ruskaakaan), joten jonoonhan mekin sitten mentiin.

Rakennukset kaiverruksineen oli kyllä vaikuttavan näköisiä, mutta niistä oli hirveän vaikea saada hyviä kuvia, varsinkin kun ihmisvilinä oli huomattavasti runsaampaa kuin mitä kuvien perusteella ehkä uskoisi...

Tein kuitenkin parhaani ja otin niin monta kuvaa kuin vain kerkesin - tämä kuva todistaa, ettei aikaa riittänyt edes poseeraukseen. :D Ja todistaa muuten myös sen, että Japanin kesä ei sovi tällaisille hiuksille...

Nemurinekon jälkeen (ei kuvia kiitos järkyttävän tungoksen) jälkeen kiivettiin järkyttävä määrä järkyttävän jyrkkiä portaita katsomaan Tokugawa Ieyasun hautaa. Oli ehdottomasti sen arvoista. ...ei, en ole sarkastinen. Ehkä.

...en ihan oikeasti ollut sarkastinen, koska vaikka mausoleumi itse ei olisikaan ollut kaiken sen tuskan arvoinen (portaat + helle + nälkä = jokseenkin tuskallista), niin tämä juoma-automaatti oli varsin loistava nähtävyys ihan itsessään. Pelkkää vihreää teetä, ja kaikki vieläpä samaa merkkiä. :___D

Otettiin myös ennustukset ja sain muistaakseni ensimmäistä kertaa koskaan tuoda ennustuksen mukanani kotiin. :) Saan yleensä aina huonoa onnea, mutta tämä kisulappunen lupasi peräti hyvää onnea - ei mitään superhyvää, mutta perushyvää kumminkin.

Laskeuduttuamme alas Toshogun korkeuksista löydettiin tällainen: oltiin Sky Treen korkeuksissa jo silloin, kun luultiin olevamme vielä hyvin alhaalla. :D

Sorsa.

Ja toinen sorsa - jälleen kerran vasta valmistautumassa piisuun. Tai sitten halusin iskeä kameramiestä nyrkillä enkä vain osaa valita kumpaa kättä käyttäisin.

Palattiin asemalle päin etsimään ruokapaikkaa ja löydettiin Kengon kaverille sopiva tuliaistenhakukauppa. Se ei tosin lopulta tainnut edes mennä sisään, vaikka menomatkalla se sanoi useampaan kertaan, että tuolla pitää sitten käydä paluumatkalla.

"Lounasta" eräässä kahvilamaisessa ravintolassa. Yksi harvoista kerroista Japanissa, kun ruoka ei ylittänyt odotuksia, mutta hyvää oli silti! (voi myös olla, että muun seurueen negatiiviset näkemykset vähensi ruoan herkullisuutta perustasolle) Kengon kaveri taas joutui vähän pettymään hambaaguunsa ja varsinkin jälkiruoka-kakigooriinsa (sanoi ravintolasta ulos päästyämme että family restaurantista saa molempia parempina :D).

Itse söin tosiaan toisen kyseisen ravintolakahvilan suositus-annoksista. Sisälsi naudanlihaa, kananmunaa ja yubaa, englanniksi "tofu skin", kiinnostuneet voinevat googletella jos kyseinen ruokalaji kiinnostaa tarkemmin. Annokseen kuului myös salaatti ja keitto, ja ainakin nälkäisenä kaikki maistui erittäin hyvin - olisi luultavasti tosin maistunut muutenkin. :')

Syötyämme hypättiin junaan, kohteena jokin random museo, joka oli menossa kiinni parin tunnin sisällä. Mainitsin ystävällisesti, että ei voida mitenkään ehtiä, mutta eipähän mua tietenkään uskottu... :___D Meidän piti vaihtaa junaa samalla asemalla, jolla oltiin vaihdettu junaa tullessa, mutta meinattiin vahingossa torkkua sen ohi. Juostiin junasta ohi viime hetkillä, mutta ovista ulos päästyämme ja toiselle laiturille juostuamme huomattiin, että meidän vaihtoyhteys olikin juuri ehtinyt lähteä. Eikä seuraavaa tulisi suunnilleen tuntiin. Joo, ollaan tosi taitavia tässä junailussa. Ja ei, kenellekään ei tullut mieleenkään tarkistaa aikatauluja etukäteen. :___D

Päädyttiin lopulta sitten harrastamaan vähän sightseeingiä tuon randomin aseman lähistölle. Siellä ei tosin ollut yhtään mitään - ei edes ihmisiä juuri ollenkaan. :___D Löydettiin melko nopeasti yksi supermarket, mutta siellä ei myyty pelikortteja (joiden etsimisestä muodostui meidän random maaseutukylän kiertelyn pointti). Löydettiin onneksi myös pari konbinia, joista toisessa oli pelikortteja, wohoo. :') Pääsin sitten paluumatkalla oppimaan japanilaisia korttipelejä. Pelailtiin myös muita japanilaisia ajantuhlaus-pelejä, kaikenlaista läpsäyttelyä ja sormien nostelua sun muuta. :D Oli kivaa siihen asti, kunnes väsähdettiin ja nukuttiin loppumatka.

En tiedä kuinka hyvän kuvan tämä merkintä antoi Nikkosta matkakohteena, mutta suosittelen kyllä ihan oikeasti käväisemään siellä, jos vain on siihen tilaisuus. Nähtävää riittää yllättävän hyvin niillekin, jotka eivät tykkää pitkistä ja kiemurtelevista mäistä (= irohazaka). Jos taas mutkaisen mäen nouseminen bussilla ei häiritse, niin varsinkin ruska-aikaan kannattaisi ilmeisesti nousta tuota Irohazaka-nimistä mäkeä ylemmäs ja suuremman nähtävyysvalikoiman ääreen.

...muttajoo, häivyn tästä syömään ennen kuin kuolen nälkään.