Huomoita Wasedan opiskelumeiningistä ynnä muusta

Onneksi en kirjoita virallista vaihtoblogia, kun ei tästä säännöllisestä päivittämisestä oikein näytä tulevan mitään. :D On vain yksinkertaisesti koko ajan niin paljon läksyjä tehtävänä, etten vain ole ehtinyt. Ja niinä harvinaisina hetkinä, kun en ole koulussa tai ei ole yhtäkään ainetta kirjoitettavana (tai vaikkapa sanalistaa opiskeltavana), ei jaksa muuta kuin syödä tai nukkua.

Eli joo, vaihdosta nautitaan täysillä. :)))) En ehkä välttämättä suosittelisi Wasedan IJLP-ohjelmaa sellaisille, jotka haluavat tehdä vaihtoaikanaan muutakin kuin opiskella. Osin tähän työläyteen vaikuttaa tietenkin kurssivalinnatkin, mutta mitä olen muiden kanssa jutellut, niin kaikilla tuntuu kyllä olevan ihan riittävästi hommaa kurssiensa kanssa. En suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan liittyväni johonkin yliopiston saakuruun (= klubi/kerho) tällä hetkellä, aika ja energia ei vain riitä... En ole jaksanut edes turisteilla viime aikoina juuri ollenkaan, vaikka toisaalta on hirveästi paikkoja joissa haluaisin käydä.
...mutta kivaa täällä on silti vaikkei opiskelun lisäksi juuri mitään ehdikään tehdä. :') Tuleepahan ainakin opittua japania. :___D

Lähipuiston ruskaa.

Anyways, tämänkertaisen postauksen pointtina on hieman esitellä jotain asioita liityen Wasedaan ja opiskeluun japanilaisessa yliopistossa yleensä. Postausta lukiessa kannattaa muistaa se, että kaikki kurssit, joilla olen ovat kielikursseja + suunnattu ei-japanilaisille opiskelijoille, joten en osaa sanoa hirveästi perusjapanilaisen yliopisto-opiskelijan elämästä. En edes juurikaan tapaa japanilaisia opiskelijoita muulloin kuin koulumatkoilla kampuksen läpi kävellessä + niillä kursseilla, joilla on japanilaisia vapaaehtoisia (esimerkiksi sakubun-kurssilla olen ehtinyt tutustua jo useampaan mummoon ja pappaan). En myöskään ole ainakaan toistaiseksi juurikaan osallistunut oikeastaan mihinkään tapahtumiin tai opiskelijarientoihin, joten tämä postaus keskittyy lähinnä vain ja ainoastaan kursseihin ja oppitunteihin.

IJLP-ohjelmakokemusten lisäksi tiedän myös sen, että yhdessä pääaineessa katsotaan elokuvia, vertaillaan niitä ja kuvataan omia musiikkivideoita. :___D Niin ja sen tiedän kanssa, että saakuruissa eli circleissä eli eräänlaisissa opiskelijakerhoissa yleensä enemmistö jäsenistä on miespuolisia. Ja erään hyvin tuntemani japanilaisen henkilön kyseenalaisten yleistysten perusteella tiedän myös, että tenniskerhossa ei ikinä pelata tennistä vaan vain ryypätään. Joo. Näin.

Mutta asiaan!

1. Tunneilla jaetaan järkyttävästi monisteita.
Voi tietenkin olla, että tähän vaikuttaa sekin, että melkein millään ottamillani kursseilla ei ole kirjaa käytössä, mutta tuo monistemappi alkaa olla jo sen verran paksu, että olen vähän järkyttynyt. Niin ja toisaalta comprehensive japanese -kurssilla on kyllä kirja, mutta siellä jaetaan myös ihan järkyttävästi monisteita. :D Toinen hyvä esimerkki monisteparatiisista on elämäntarina-kurssi, jolla jokaiselle jaetaan joka tunnilla paksu nivaska, joka sisältää kaikkien kurssilaisten elämäntarinaräpellykset + lisäksi saadaan joka kerta vielä lisäksi oma tarina korjattuna takaisin. Lisäksi olen kuullut, että joillain kursseilla jaetaan myös seuraavaan monisteeseen valmistavia monisteita - eli monisteita, joilla esitellään seuraavaan monisteen sisältö. :___D Suomessa ollaan joko ekologisempia, teknologisesti edistyneempiä tai laiskempia (tulostamaan) kuin täällä, mutta paperilappusia joutuu raahaamaan kotiin huomattavasti vähemmän.

2. Pitkät hissijonot
Jonotetaanko Suomessa yleensä hisseihin? Täällä sellainen on kuulemma kouluissa varsin normaalia. Joskus jonossa joutuu seisomaan kymmenisenkin minuuttia (ja täällä se tarkoittaa ykköskerroksessa sitä, että jono ulottuu kunnolla ulos asti) eli kovin viime tinkaan koululle tullessa joutuu ehkä kulkemaan portaita. :___D Itsehän en hisseistä tykkää muutenkaan, joten yleensä kiipeän seitsemänteenkin kerrokseen...

3. Läsnäolon tärkeys
Lähes poikkeuksetta kaikilla ottamillani kursseilla pelkällä paikalle raahautumisella saa jo 20-50% arvosanasta. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin: jo yksikin poissaolo vaikuttaa arvosanaan ja jos on poissa yli kolmasosan tunneista, kurssia ei pääse läpi vaikka kuinka neuvottelisi asiasta (ainakaan virallisen ohjeistuksen mukaan). Läsnäolon tärkeys tietenkin vielä korostuu niillä kursseilla, joissa pidetään joka tunnilla jonkinlaisia pikkutestejä tai vastaavia. Esimerkiksi "opitaan japania draamasarjasta" -kurssilla on joka tunnilla sanakoe ja kuullunymmärtämiskoe (sisältäen myös "opithan ulkoa kaikki turhakin yksityiskohdat äskeisestä 45 minuutin jaksosta? tässä pari pikkutarkkaa kysymystä, joissa ei ole mitään järkeä" -osuuden) joten minunlaiseni perfektionistit joutuvat hillumaan paikalle kipeinäkin. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

4. Tiukat poissaolosäännöt
Wasedan virallisten sääntöjen mukaan sellainen poissaolosyy, josta saa poissaolon hyväksiluetuksi, on vain influenssa tai muu hyvin herkästi tarttuva tauti. Erään opettajan mukaan esimerkiksi keuhkokuume ei kuulunut tällaisiin tauteihin eli ihan kevyin perustein ei lomailla, ainakaan silloin jos poissaoloja on kertynyt jo muutenkin (= jos kurssin läpimeno alkaa olla vaakalaudalla). Lisäksi myöhästymisen syyksi ei virallisen ohjeistuksen mukaan saa hyväksyä junan myöhästymistä - syy miksi lähden joka aamu kotoa 1,5 tuntia ennen tunnin alkua.

5. Kuulutukset ruokalassa/opiskelijaravintolassa/shokudoussa
Oli pakko mainita ihan siksi, että tämä on jotenkin niin japanilaista. :'D Ruokalan täyttyessä alkaa soida sellainen automaattinen kuulutus, jossa pyydetään häipymään heti, kun on saanut syötyä, että muutkin pääsisivät istumaan. Ja siellä muuten lähes aina lounasaikaan täyttä, eli tuo nauha pyörii aikalailla taukoamatta.

6. Uusintatentti-käsitteen tuntemattomuus
Monilla kursseilla on sellainen käytäntö, että tenttiin joko tullaan tai uusitaan koko kurssi. En tietenkään tiedä käytäntöjä kaikkien kurssien osalta, mutta tähän mennessä oikeastaan kaikilla kursseilla on sanottu, ettei mahdollisuutta uusintatenttiin tai tentin tekemiseen jonain muuna päivänä ole. Comprehensive-kurssin pikkutestejä tosin pystyy kuulemma tekemään jälkeenpäin, jos on ollut poissa hyvästä syystä (= vähintäänkin influenssassa).

7. Keigon käytön vähyys vaihtareiden keskuudessa
Tämä nyt ei liity Wasedaan sinänsä, mutta oikeasti yllättyin siitä miten moni vaihtari - jopa korkeamman tason kursseilla - puhuu opettajillekin perustuttavallisella kaverityylillä kohteliaan keigon sijaan. Välillä oikein särähtää korvaan, kun joku vastaa opettajalle tyyliin "ううん、知らない" (ja tämän lauseenhan voi kääntää "en tiiä eikä pahemmin kiinnostakaan tietää"). Itse stressasin hirveästi siitä, että unohdan vahingossa jonkun desun tai masun lauseen perästä tai en muista käyttää sonkeigoa ja annan hirveän huonon ensivaikutelman, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. :___D

8. Wasedan kampuksen siivojaamiesten ihailtava työpanos
Wasedan pääkampuksella on rakennusten määrään nähden ihailtava määrä puita. Ne on nättejä ja tykkään niistä erittäin paljon, mutta kampuksen "pää/keskikäytävää" ympäröivät puut on valitettavasti ginnan-puita, ja ginnanin siemenet... No, ne on varsin hyviä keitettyinä chawanmushissa, mutta maahan pudonneina ne muun muassa tarttuu maahan ja kengänpohjiin, putoilee tuulisella säällä päähän ja haisee varsinkin kesäisin ihan järkyttävästi. :___D Tässä vaiheessa tulevatkin kuvaan Wasedan siniseen pukeutuneet harjamiehet, jotka siivoaa kampusta aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään joka päivä ja vähentää näin edes hieman riskiä ginnanin täyteisiin kengänpohjiin. ♥

9. Kolme etunimeä omaava joutuu selittelemään
Siis jos haluaa tulla kutsutuksi kutsumanimellään eikä vaikkapa kolmannella nimellään. Poikkeuksetta kaikki opettajat kutsui mua aluksi kolmannella nimelläni TAI vaihtoehtoisesti koko nimiletkalla eikä moni oikein tunnu tajuavan, kun sanon että kaksi vikaa voi jättää pois. Mutta no, eipä tämä juuri muuten vaikuta kuin nimenhuudossa, mutta toisaalta käy jotenkin sääliksi joitain opettajia, kun ne ontuvasti lausuen tapailee niitä kaikkia etunimiä siellä, vaikka osan voisi ihan hyvin jättää pois...

Lisäyksenä tuohon viimeiseen vielä, että Japanissa ei muutenkaan ole hirveän hyvä omata kolmea etunimeä, koska usein ne tuppaavat pidentämään nimeä liiaksi. Pankkitiliä avatessa työntekijä joutui kirjoittamaan tilikirjani kanteen käsin neljä kirjainta lisää, kun kaikki nimet eivät mahtuneet, ja junakausilippua ostaessani työntekijä joutui nolona sanomaan, ettei nimeni mahdu järjestelmän nimikenttään (ylimääräiset etunimet sai onneksi jättää pois). Mieluiten jättäisin ylipäätäänkin nuo pois täällä, kun tuntuvat aiheuttavan lähinnä sekaannuksia (kuten väärällä nimellä kutsumista) ja ylimääräistä vaivaa, mutta kun joka paikassa käsketään kirjoittaa koko nimi kuten se on passissa...

Täällä on muuten viime aikoina vähän säät kylmentyneet, ja varsinkin aamuisin ja iltaisin on niin kylmä, että villakangastakkikaan ei ole yhtään liian kuuma. Tästä huolimatta lähi-ala-asteen lapset hilluu liikuntatunneilla lyhyissä housuissa ja t-paidoissa... Siis jopa 5-10 asteen lämmössä. D: Purin tätä järkytystä Kengolle jokin aika sitten, ja se vain vastasi, että joo, siellä on ilmeisesti sellaiset pukeutumissäännöt ja sillä itselläänkin oli ala-asteella jonain vuodenaikoina sellaiset pukeutumisohjeistukset, että liikuntatunnilla ei saa pukea pitkähihaista. ...hyrrr. D: