Random maisemakuva Shinagawasta suunnilleen kuukauden takaa.
Viimeisen kunnon postaukseni aikaan sää taisi olla vielä kesätasoa, mutta viimeaikoina on ollut niin kylmä, että japanilaisilla on päällä jo ihan kunnon toppatakkeja. Itse olen kulkenut neule + trenssitakki + huivi -yhdistelmässä, eikä ole kyllä ollut yhtään liian kuuma - paitsi junassa, varsinkin Keihin-touhoku-linjalla on joko lämmitys liian kovalla tai aina liian ruuhkaisaa.
Ajattelin, etten vaihtovuoden aikana hirveästi mitään Johnny'siin liittyvää tekisi, mutta jotenkin kummasti sitä tuli vihdoin päädyttyä Hey! Say! JUMPin faniklubiin. Tämä siksi, että keikoille pääseminen jonkun muun lipulla (= netistä ostetulla lipulla) vaikeutuu tulevaisuudessa kuulemma entisestään ja ilmeisesti jonkinlaista kasvojentunnistus-systeemiäkin ollaan suunnittelemassa. Ei siis oikein enää viitsi maksaa lipusta järkyttävää summaa, kun ei edes tiedä pääseekö kyseisellä lipulla edes sisään konserttiareenalle. :'D Lisäksi faniklubissa lipun saa tietenkin halvemmalla - olettaen siis, että arvonnassa onnistaa ja lipun ylipäätään saa. Onneksi tykkään JUMPista enkä Arashista.
Eli jos Shiko jossain vaiheessa päätyy Japaniin päin niin keikalle let's go!! En voi tosin taata hyviä paikkoja. :__D
Koska faniklubijutuista en uskalla laittaa kuvia Johnnysin tiukkuuden takia, tässä sen sijaan juuri keitettyjä pähkinöitä. Tämäkin jokseenkin vanha kuva.
Mutjoo, se asiattomuuksista, vaihto-opiskelijan kuuluu omistaa blogipostauksensa koululle, joten siirrytään nyt siihen. ...tällainen siirtymä ei tosin sinällään tuota vaikeuksia, koska en ole viime aikoina juuri muuta tehnyt kuin rampannut Wasedassa ja tehnyt läksyjä. :___D Sakubun(ainekirjoitus)-kurssilla oli tällä viikolla vuorossa kahden sivun aine ja vieläpä vapaavalintaisesta aiheesta - arvatkaa vaan kuinka paljon eräs käytti aikaa pelkän aiheen valintaan... Ihmeellisesti sain kuitenkin koko roskan jotenkin räpellettyä loppuun asti ennen deadlinea. On ehdottomasti hirvein tähän mennessä tuolla kurssilla kirjoittamistani aineista, mutta no, tuon kurssin pointtihan on kirjoittaa ensin ihan surkea räpellys ja sitten korjata se vapaaehtoisten japanilaisten avustajien kanssa siedettävälle tasolle. ...tai ainakin itse olen ymmärtänyt kurssin pointin näin.
Tuo on kyllä oikeasti ihan kiva kurssi, mutta jotenkin varsinkin tuo viimeinen pidempi aine tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset kaksi kurssin osallistujien äänestämällä valitsemat aiheet olivat "kirje 10 vuotta vanhemmalle itsellesi" ja "jos voisit matkustaa ajassa...", eli mukavasti sai ala-astetason lapsellisia juttuja tarinoitua. Valitettavasti tajusin kuitenkin vasta kolmatta ainetta kirjoittaessa, että yksi noista on pakko lukea ääneen luokan edessä kurssin lopussa = pakko kirjoittaa joku sopivan neutraali juttu. Kirjoitin sitten tuon erään hepun ehdotuksesta otsikolla "minä ja joulu", ja tuli kyllä niin hirveää soopaa ettei ole tottakaan... Onneksi suomifanipappa korjasi mun ainetta viimeksi, niin en joudu ainakaan sen kommentteja kuulemaan ensi kerralla (saman vapaaehtoisen pariksi ei saa mennä useampaa kertaa). :___D
Muutenkin yleisesti ottaen tykkään ottamistani kursseista, vaikka oikeastaan kaikilla on sellaisia osuuksia, jotka mielelläni poistaisin. Kuten keigo-kurssin draamaesitys. Jonka pääosaan jouduin. Ja josta kirjoitin valtaosan. Hmmm. Vastuunjaon epätasaisuus onneksi korjaantuu itse esityspäivänä, koska sain vapautuksen kaikista ylimääräisistä pölinöistä (kuten juoniselityksistä) ja joudun ainoastaan esittelemään itseni + sanomaan vuorosanani. Olen myös todennut, ettei "koe ni dashite yomu" -kurssista eli ääneenlukemis-kurssista ole mitään hyötyä minkään muun kannalta kuin korkeintaan esiintymiseen tottumisessa. Puolet tunnista leikitään hyödyttömiä tutustumisleikin tyylisiä leikkejä ja toinen puolisko harjoitellaan ja luetaan luokan edessä ryhmittäin jokin runo tai vastaava. Voisi kuvitella auttavan ääneen lukemiseen tottumisessa (kurssin nimestä päätellen), mutta parin lauseen ääneen lukemisella ei valitettavasti hirveästi ole tuohon vaikutusta. Olisi pitänyt ottaa se kurssi, jossa koko tunti käytetään romaanin ääneen lukemiseen...
Ai niin, yksi juttu muuten mistä järkytyin kurssien alkuvaiheessa: "kirjoita oma historiasi" -kurssilla ja dokumenttikeskustelu-kurssilla on sellaisiakin opiskelijoita, jotka ovat 100% japanilaisia ja asuneet Japanissa koko elämänsä. Ja nyt en siis puhu vapaaehtoisista avustajaopiskelijoista, vaan ihan kurssin osanottajista. :__D Nämä tyypit on yleensä käyneet kansainvälistä koulua pienestä pitäen eivätkä siksi osaa puhua japania "kunnolla". Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että japani on muuten aivan täydellisen sujuvaa, mutta lausumisessa on kenties jotain englantityylistä, osa sanoista/lauseista tulee enkuksi ja/tai keigo (kohtelias puhetyyli) ei oikein suju. Lisäksi joukossa on reippaasti myös puoliksi japanilaisia, jotka puhuu niin sujuvaa japania, että tulee aikamoisen usein mietittyä, että olenkohan valinnut väärän tason kursseja... Tämä tunne on tosin kaikista pahimmillaan sanomalehtikurssilla, mutta siellä onneksi 95% osanottajista tuntuu (läksyjen tarkistussessioiden ynnä muiden aktiviteettien perusteella) olevan samassa tilanteessa, joten en ole ainakaan ainoa. :D
Ai niin, tuli äsken mainitsemastani kansainvälisestä koulusta mieleen, että mainitsin joskus aikaa sitten, että käytiin hillumassa erään koulun kulttuurifestivaaleilla, mutten tainnut kertoa mitään tarkempaa? Kyseessä oli siis erään Kengon sukulaisen tyttären koulu, joka on tosiaan näitä international schooleja, joissa japanin sijaan käytetään lähinnä englantia. Siellä taisi jopa olla sellainen kielto, että välitunneillakaan ei käytetä japania. Kulttuurifestivaali itsessäänkin oli jotenkin niin kansainvälinen tunnelmaltaan ja muutenkin, että tuntui kuin ei oltaisi Japanissa ollenkaan. Elämänkertakurssilla yksi kansainvälisen koulun kasvatti kuvaili kouluelämäänsä kuplassa elämiseksi ja ymmärrän hyvin miksi.
Festivaaleista puheen ollen, alla vielä muutama kuva Hokkaido matsurista, jonne mentiin syömään ikuraa ja rapua. Tästäkin on jo jonkin verran aikaa, kuten ehkä kuvissa näkyvien ihmisten vaatetuksestakin voi päätellä...
Jono. Jatkuu molempiin suuntiin kuvan ulkopuolelle. Ja kyllä, tuo kaukana kuvan vasemmassa reunassa näkyvä ihmismassa on tätä samaa jonoa.
Eli joo, yllä olevista kuvista voi tosin ehkä päätelläkin, että ei me mitään päästy syömään. :___D Oltaisiin jouduttu jonottamaan varmaan päälle pari tuntia, joten päätettiin säästää kyseiset makunautinnot ensi vuoden Hokkaidon reissulle. Hokkaidolle ollaan menossa näillä näkyminen kesällä, koska talviloman aikaan siellä on ihan liian kylmä. ...t: suomalainen.
Ai niin, ja tajusin muuten tänään että mun aikaisempi flunssa saattoikin olla keuhkokuume. :'''D Selittäisi mulle epätavallisen sitkeän ja korkean kuumeen + oudon ja pitkän yskän hengitysvaikeuksineen. Eli ehkä pitää olla kiitollinen japanilaisesta lääkäriinpatistamisesta, koska muuten en olisi antiobioottejakaan saanut...
Ja tosiaan, tämä mahdollisuus tuli mieleen siksi, että eräs tässä huushollissa on tällä hetkellä keuhkokuumeessa - paranemaan päin onneksi kuitenkin jo.
No comments:
Post a Comment