Friday, May 19, 2017

Hokkaidon ihanuuksista

Käytiin Kengon kanssa viimeviikonloppuna Hokkaidolla. Lähdettiin torstai-aamuna Naritan kentältä ja palattiin takaisin maanantai-iltana. Ja ei, Wasedassa ei ole lomaa tällä hetkellä, mutta allekirjoittaneella on edelleen koulua vain maanantaista keskiviikkoon + kyllä sitä nyt yhden päivän kehtaa olla poiskin sieltä... Vaihtohan menee ihan hukkaan, jos sen tuhlaa vain opiskeluun, köh.

Lennettiin Hokkaidolle halpislentoyhtiö Vanilla Airilla, ja supertarjouksella saatiin hotellit + lennot kahdelle hengelle noin 400 eurolla. Halpaa, ainakin jos ajattelee että oltiin Hokkaidolla 4 yötä ja yövyttiin vielä suht hienossa hotellissa. Lennolla ei päästy nauttimaan luksuksesta, vaan Finnairiakin kapeammasta jalkatilasta, olemattomasta viihdejärjestelmästä ja vartin bussimatkasta portilta koneeseen, mutta oli niin lyhyt lento, että ei ollut ongelmia.


Sapporoon saavuttuamme satoi. Ja vieläpä aika reippaasti. Ensin käytiin eräässä turisteille suunnatussa mereneläviä kauppaavassa pikkukaupassa maistelemassa mentaikoa, tarakoa ja ikuraa (mätiä, mätiä ja mätiä) sun muuta mukavaa, ja sitten tultiin tähän puiston reunaan katselemaan Tokyo Toweria.
(Se ei sitten oikeasti ole Tokyo Tower vaan Sapporo TV Tower, mutta tulen luultavasti aina kutsumaan sitä Tokyo Toweriksi)


Käytiin sateesta huolimatta katsomassa myös erästä Sapporon tunnetuimmista nähtävyyksistä: tätä kaunista kelloa. Kengo oli käynyt katsomassa tätä aikaisemminkin, ja sanoi etukäteen, että se on pienempi kuin googlen kuvien perusteella arvaisi. Ei siis yllättänyt kun paikalle päästyämme en aluksi edes löytänyt koko kelloa - satuttiin nimittäin käyttämään mustaa sateenvarjoa, ei läpinäkyvää, jonka läpi tuon kellon olisi ehkä nähnyt. :D


Sadepäivän päivällinen. Ei yksinkertaisesti jaksettu lähteä siinä kaatosateessa etsimään ravintolaa (hotellin lähellä ei valitettavasti ollut edes nuudelipaikkoja), joten käväistiin lähikonbini Seico Martissa ostamassa ruokaa. Kyseinen konbini osoittautui yllättävän hyväksi ostospaikaksi, oli mukavan halpaa ja nattoakin löytyi 69 jenillä.


Seuraavana päivänä paistoi onneksi aurinko: tässä näette meidän hotellin auringonvalossa. Oli ihan nätti ja paljon hienompi kuin ne hotellit, joissa yleensä tulee yövyttyä. Kylppäri oli tosin pieni eikä huoneessa ollut mikroa, mutta muuta valitettavaa ei tullut mieleen. Ai niin, ja siivoja vähän kitsasteli liikaa nenäliinojen kanssa, ei ollut kauhean mukavaa siinä vaiheessa kun huomattiin Kengon kanssa olevamme molemmat flunssassa (kyllä, saatiin molemmat flunssa matkan aikana, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin merkinnässä).


Minä oudon ilmeen kera ja järkyttyneenä siitä, että piti taas pukea neule ja takki päälle. Lämpötekninen aluspaita olisi myös ollut ihan kiva. Tai toinen neule tuohon päälle, oli nimittäin varsin hyytävää. Kuvan ottohetkellä oli varmaan lämpimintä koko viikonloppuna, tuosta mentiin enää vain kylmempään suuntaan.


Suomi. Ainakin Suomimaisempi kuin Tokio.


Tässä kuvassa näette kaksi asiaa, joista tykkäsin ihan mielettömästi Hokkaidolla: luonto ja vuorinäkymä melkein joka suuntaan. ♥ Tämäkin puisto oli jotenkin ihana, siisti, mutta paikoin sopivan rähjäisen luonnollinen.


Lintujakin riitti. Tykkäsin näistä huomattavasti enemmän kuin niistä jättiläisamppareista/mehiläisistä/kimalaisista, joihin törmättiin useampaan otteeseen. Hyrr. Jos Hokkaidolla ei olisi jättiläisamppareita ja lämpötilat olisivat ihan aavistuksen korkeammat, niin saattaisin ihan vakavissani harkita muuttavani sinne tulevaisuudessa, mutta nuo ampparit valitettavasti miinustaa pisteitä aika reippaasti.



Yllä vähän Hokkaidon yliopiston kampuksen pihaa. Tai ainakin käveltiin tuolla ja uskottiin että se on yliopiston kampus, toivottavasti ei ihan väärässä oltu. :D


Hokkadoilla oli myös mukavasti kukkia joka puolella. Tai ainakin tuolla päin Sapporoa... :D Puussa kiinni oleva kaunis kuvalla varustettu kyltti pyytää kantamaan koiransa jätökset kotiin asti.


Maisemasta päätellen tämä ei ehkä ole ihan sellaisia paikkoja, jonne yleensä tullaan kävellen, mutta ihan hyvin sinne jaksoi tallustella Sapporon asemalta. Tuolla oli sellainen kiva fisutori, jossa paitsi myytiin paljon mereneläviä niin siellä oli myös ihanan paljon ilmaisia maistiaisia joka puolella.


Tämä ei ollut ilmainen, vaan kirpaisi lompakkoa 3000 jenin verran, mutta oli kyllä joka ikisen jenin arvoinen. Aivan mielettömän hyvää. ♥ Olin elänyt siinä uskossa, että Tsukijin kalatorin kaisendon on mielettömän hyvää, mutta tämä kyllä vei voiton aivan heittämällä.


Hokkaidolla oli myös mukavan vähän ihmisiä. Ihan Sapporon keskustassa tosin riitti väkeä varsinkin viikonloppuna, mutta muuten saatiin välillä nauttia ihan hiljaisuudestakin. Junissakaan ei ollut meidän matkan aikana ruuhkaa kertaakaan (= juna oli kyllä välillä täynnä, mutta ei niin täynnä, että olisi ollut kiinni jossain toisessa ihmisessä - aina oli useampi sentti välissä).


Ei hirveästi kierrelty muualla kuin Sapporossa, mutta käytiin yhtenä päivänä myös tällaisessa paikassa nimeltään Otaru. Taisi mennä noin tunti junalla Sapporosta, mutta ei tuntunut matka pitkältä kun oli nättiä metsä- ja merimaisemaa.


Tässä eräs Otarun suosituimmista nähtävyyksistä: käyttämätön junarata. Harjoitettiin tuolla tasapainoa ja kilpailtiin milloin minkäkinlaisia matkoja ja näytettiin varmaan harvinaisen viisailta, mutta mitäs pienistä.


Leijonakuningas ja muumipeikko.

Otarussa oli varsin nättiä ja vuoristomaisemakin oli kaunis, lokkeja vain oli niin paljon että tämäkin kuva piti ottaa puolijuoksussa ettei saa jotain ei haluttua päähänsä.


Oli myös varsin kylmä. Olisi pitänyt olla talvitakki ja huivi mukana. Hyrrr.


Tuolla oli mukavasti kauniita vanhoja rakennuksia ja siellä olisi myös ollut sellainen kiva katu, jossa myydään muun muassa runsaasti soittorasioita, mutta sinne olisi ollut niin pitkä matka, että jätettiin tällä kertaa väliin. Kengo on käynyt siellä aiemmin kertaalleen, ja sanoi että se on kyllä ihan hauska paikka, mutta ei ehkä kylmällä säällä menemisen arvoinen. Kesällä uusiksi siis!


Kotimatkalla käväistiin myös katsastamassa tämä kuuluista kaljapappa. Hypättiin asemalta Suzukinon asemalla ja katsastettiin Sapporon iltaelämää.


Helsinki. Eikun siis Sapporo. En tiedä kutsutaanko noita raitiovaunuiksi mutta ainakin ne näyttää sen verran raitiovaunuilta, että voisi erehtyä kaupungista, jos sattuisi olemaan vielä huonompi näkö kuin minulla (mutta ei niin huono kuin Kengolla ilman piilareita, koska se ei näkisi edes noita raitiovaunuja tai ehkä korkeintaan luulisi niitä liikkuviksi pensaiksi).


Yritettiin kovasti etsiä ruokapaikkaa Suzukinosta, mutta ensimmäiseen vaihtoehtoon oli ihan järkyttävä jono ja kakkosvaihtoehto taas oli vähän liian juottola. Lopulta päädyttiin varaamaan paikka tällaisesta järkyttävän isosta ravintolasta, joka sijaitsi sopivasti melko lähellä meidän hotellia. En ollut koskaan ennen käynyt noin isossa ravintolassa - se oli varmaan oikeasti koko tuon rakennuksen kokoinen! Sisällä oli liukuportaat, joita pitkin noustiin ylös siihen kerrokseen, jossa meidän varauspöytä oli.


Melko tyhjää. Japania osaavat ehkä osaavat lukea nuo kyltit, jotka merkitsevät juuri loppuneita koululaisluokkaretkeläisten pirskeitä. Niitä oli kymmenittäin, samoin kuin juhlivia salarymaneja. Meidän kanssa samassa kerroksessa oli useammatkin monen kymmenen hengen työpaikka-juomingit, eli ei ollut ainakaan liian hiljaista. :D


Tässä ensimmäinen annos: lampaanlihaa itupedillä vihannesten kera.


Koska ykkösannos ei riittänyt, tilattiin vielä lisää: tällä kertaa ituja, kaalia, maustettua lampaanlihaa ja päälle vielä nuudeleita, jotka sekoitettiin kaiken muun sekaan. Oli niiiin hyvää. ♥ Eikä edes kallista, syötiin melkoisen reippaasti (lampaanlihaa yhteensä neljän hengen annos), mutta lasku meiltä molemmilta taisi olla vähän vajaa 5000 jeniä.


Random kuva maaseutumaisesta meiningistä. En enää muista missä tämä oli, mutta taisi kestää puolisen tuntia Sapporosta.


Ja koska epäloogisuus on kivaa, tässä ollaan taas Sapporossa. Hyvin myöhäinen, mutta sitäkin herkullisempi lounas. Miso-pohjainen ramen-nuudelikeitto voilla, maissilla, kunnon määrällä kasviksia ja pehmeähköllä kananmunalla. Uskaltaisin sanoa, että parasta raamenia mitä olen koskaan syönyt. :)


Tässä nyt vihdoin kuvaa meidän kauniista hotellihuoneesta. Siistiä eikös? Tuon hotellin parhaita puolia oli ehdottomasti iso telkkari, kivat lamput jotka sai kätevästi himmeiksi ja sammutettua sängystä nousematta, useampi vaihtoehtoinen tyyny ja erillinen peilinurkkaus meikkaamiseen. Ai niin, ja kassakaappi oli kanssa kiva, tungettiin aina kaikki sinne ennen lähtöä ettei siivoja vie meidän banaaneja ja suklaita.


Käytiin myös kirpparilla hillumassa ja ostin itselleni uuden talvitakin. Maksoi 1000 jeniä eli noin 8 euroa, ja on aivan täydellinen. ♥ Vieläpä ihan uudenveroinen. Hihoja pitänee pidentää muutaman sentin verran, mutta kyllä niissä onneksi näytti olevan hieman pidentämisen varaa.
Voitte muuten myös spotata Kengon tästä kuvasta, jos katsotte tarkkaan. Ai niin, ja huomatkaa myös tyylikkäät tohvelit - vaihdeltiin aina noiden mustien kestotohveleiden ja valkoisten kertakäyttötohveleiden välillä.


Käytiin sunnuntaina, vikana kokonaisena päivänä vielä toisella kalatorilla, joka oli huomattavasti lähempänä Sapporon keskustaa. Oltiin molemmat vähän kipeitä, minä ihan kunnolla kuumeessa ja pienikin urheilu tuntui heti rintakehässä, mutta ibuprofeiinin voimalla päästiin turisteilemaan. Jännä muuten, kun tuo ibuprofeiini-pohjainen lääke, jota Hokkaidolla popsittiin, sisältää 150mg ibuprofeiinia per kerta-annos, mutta tehosi silti ihan mukavasti. 400mg:n tabletteihin tottuneena olin varma, ettei tuo tee ainakaan päänsärylle yhtikäs mitään, mutta väärässä olin.


Lounaspaikkaa ei mietitty kauan, kun saatiin random rapu-myyjältä suositus mennä syömään unidoneja viereiseen ravintolaan. Se lupasi vieläpä, että saadaan ekstrahyvät annokset, kun kerrotaan että se suositteli kyseistä paikkaa. Ja sinnehän me mentiin, alennusta tai mitään kovin ekstrahyvää ei tosin saatu, vaikka meidän misokeitot vaihdettiinkin korvauksetta rapukeittoihin. Mutta! Uni (merisiili) oli ihan sanoinkuvailemattoman _hyvää. ♥ En ole koskaan syönyt noin makeaa ja ihanaa unia, enkä varmaan pysty enää mitään perusunia syömäänkään... Ikura (mäti oikealla) oli hyvää myös. Tällä annoksella oli muuten hintaa noin 4000 jeniä, eli ei mitään halpaa hupia ollut, mutta kyllä tämäkin oli hintansa arvoista.


Tässä samaisen päivän päivällinen: natto-rullia, okaraa (josta tykkään jostain syystä ihan hirveästi), kabocha-kurpitsaa, papu-hijikilevä-salaattia, tomaatteja, yaki-imoa (eräänlaista bataattia) ja yakitoria. Yakitori ei tosin ollut ihan perus grillattua kanaa, vaan kanan sydäntä ja peuranlihaa. Peura muistutti melkoisesti hirven lihaa niin ulkonäöltään kuin maultaankin - hyvää oli siis!


Viimeisenä päivänä sain otettua kuvan näistä asemilla usein vilahtelevista porrasteksteistäkin. Portaat kertovat muun muassa kuinka monta kaloria poltat kävelemällä ne ylös tai tiettyyn pisteeseen asti ja kannustavat terveelliseen elämään. :D


Ennen lähtöä maisteltiin vielä lukemattomat kerrat erilaisia juustokakkuja, mereneläviä, keksejä, kakkuja, makupopcorneja ja ties mitä. Shin Chitosen lentokenttä on aivan ihana. ♥ Vielä kun olisi ollut pehmismaistiaisia ja enemmän maistiaisia Shiroi Koibitolta (kuvassa), niin olisi ollut aivan täydellistä.

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana matka - nyt vaan odottelemaan seuraavaa! En vielä tiedä minne seuraavaksi mennään, ehkä vähän lähemmäs tällä kertaa. Elokuussa olisi Hey! Say! JUMPin keikkoja muutamassa paikassa, muun muassa Shizuokassa, mutta en tiedä jaksanko raahautua sinne. Tuntuu vähän tylsältä hillua sinne yksin ja toisaalta oudolta mennä paikalle Kengon kanssa, varsinkin kun sille 7000 jeniä lipusta tuntuu melkoisen kalliilta. Lisäksi lippuarvontahäsläys tuntuu varsin ärsyttävältä. Johnnysin uusi lippusysteemi on myös varsin rasittava: paikkoja ei saa tietää ennen kuin konserttipäivänä sisään konserttihalliin mennessään. Konserttilippuja ei myöskään saa lahjoittaa/myydä kenellekään edes siinä tapauksessa, että itse estyy menemästä esimerkiksi keuhkokuumeen tai muun suhteellisen vakavan taudin takia. Pisteenä i:n päälle Johnnysin faniklubin asiakaspalvelu on aivan järkyttävää. Kengo soitti sinne kun ne olivat menneet vahingossa rekisteröimään mun nimen ensimmäiseksi tavuksi シ tavun ミ sijaan, ja ne eivät ottaneet minkäänlaista vastuuta ko. virheestä eivätkä suostuneet sitä muuttamaan, vaikka se oli aivan sataprosenttisesti niiden syytä (Kengo kirjoitti mun rekisteröitymislapun + meillä on kuvakin siitä, eikä tavu näytä hilppuakaan シ-tavulta). Joo, tekee kyllä ihan hirveästi mieli maksaa tuollaiselle yhtiölle konserttilipuista.

...mjoo, näköjään runosuoni alkaa kummasti pulputa kun pääsee valittamaan jostain. Kirjan kirjoittamisessa se ei oikein ole viimeaikoina kuplinut, valitettavasti, vaikka tarkoitus oli saada esikois-mestariteokseni julkaistua heti kun Suomeen palaan. No, ehkä joskus. Tai ei ehkä, vaan ehdottomasti joskus.

2 comments:

Anonymous said...

Mielenkiintoinen kertomus kuvineen kaikkineen. Hokkaido vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta paikalta. Tuota "buranaa" minulle myös, kotimainen 800 mg ei enää oikein pure...

Chupu said...

^anonyymille (joka ei tosin minulle ole anonyymi) myöhäinen vastaus:
Hokkaido on juu kiva paikka, suosittelen käymään jos joskus Japaniin päin kerkeät. :') Tuo burana tehosi ihan hyvin Hokkaidolla, mutta jotenkin viime aikoina se ei oikein ole enää auttanut edes päänsärkyyn eli ehkä Suomen buranat ja ibut on kumminkin parempia...