Thursday, May 21, 2015

Slowpoking

Anteeksi postauksen viivästymisestä. Ei ole ollut oikein aikaa kirjoitella (yhteen blogipostaukseen menee mulla edelleen poikkeuksetta useampi tunti), ja lisäksi kännykkäni päätti hävittää 17. päivä kirjoittamani lähes valmiin postauksen taivaan tuuliin kun yritin viimeistellä sitä... Eli kirjoitan nyt uudestaan viime viikon (/viikon puolikkaan, koska saavuin tänne vasta torstaina) tapahtumista. Ei sillä että oltaisiin mitään kovin erityistä tehty tosin. :__D

Lento meni jo aikalailla rutiinilla (samoin kuin suklaan hamstraus taxfree-kaupoista ennen lentoa), ja tällä kertaa koneessakin viereeni oli eksynyt tavallista puheliaampi ja sympaattisempi japanilainen pappa. Silti suurin osa matkasta meni turhia elokuvia & sarjoja katsellessa, koska siinä vaan yksinkertaisesti menee aika nopeiten. Ja siinä mielessä lento oli ehkä jo vähän liiankin rutiinia, että ruokavaihtoehdot oli täsmälleen samat kuin viimeksi + en tavalliseen tapaani juuri nukkunut. Ja kun viimein meinasin nukahtaa ja olin jo vaipunut horrokseen, niin jaettiinkin jo ne kosteuspyyhkeet ja aamupala...

Syöksyin ulos koneesta vauhdilla, ja pääsinkin jonottamatta passitarkastuksen ohi. Sen jälkeen sainkin sitten odottaa laukkuani niin kauan että meni vähän hukkaan se kiirehtiminen... :D Toisaalta ehdinpä ainakin vaihtaa vaatteet + oli myös juttuseuraa, kun muutama opiskelukaveri tuli sattumalta ihan samalla koneella.

Tullitarkastus oli vähän creepy. Multa kysyttiin jo passintarkastuksessa useampaan kertaan kenen osoite niihin lappuihin kirjoittamani osoite on - mikä nyt sinänsä on ihan ymmärrettävää, koska muutenhan niihin voisi kirjoittaa ihan mitä lystää (multa ei vaan koskaan ennen ole tollasia kysytty niin vähän yllätyin). Mutta se tulliheppu kysyi myös tyyliin että missä tavattiin ja pohdin oikeesti hetken voinko vastata rehellisesti vai onko mun maahan pääsy kiinni siitä mitä vastaan...... :____D

Anyways, pääsin maahan (vaikka blogin aktiivisuudesta voisi päätellä että olen joutunut karanteeniin) ja kengokin oli sovitusti vastassa kentällä. Kentällä kuvattiin yhtä ohjelmaa (Youは何しに日本へ) missä haastatellaan maahan saapuneita ulkomaalaisia, mutta ei tällä kertaa päästy osallisiksi ko. ohjelmaa. ...onneksi.



Koska oli torstai, Kengon isä oli kotona, tämähän on suoraan verrannollista siihen, että lounaaksi on sushia. Ja ei, en syönyt kaikkea yllä näkyvää yksin.



Ja kun nyt ruokakuvissa päästiin alkuun, niin tässä vielä päivällinen. Nikujagaa ja jonkinlaista kalaa muun muassa. Niin hyvää kaikki. ;-;



Taas oli hirveän paljon kaikkia herkkuja ruoan jälkeen, yllä olevat mochitäytteiset keksit Kengon sisko oli tuonut Nagoyasta jokin aika sitten ja säästänyt pari mua varten. :)

On muuten jännä, että vaikka olin kaksi kuukautta Suomessa niin silti tuntui tänne tullessa siltä kuin en olisi poissa ollutkaan. Täällä on jotenkin ihan samanlaista kuin viimeksikin aina otousanin jutuista alkaen. :D Tietty muutama asia on muuttunut: viimeksi oli kylmä sisälläkin, nyt nää taas pitää ikkunoita auki yötä päivää (varsinkin kengon huoneessa kun ilmastointilaite on rikki). Myöskään kuumia kylpyjä ei ole tullut harrastettua kuin kerran, vaikka kuulemma olisikin terveellistä kylpeä myös kesäkuumalla (toi terveysintoilija ei vaan onneksi ole ilmeisesti kuullut tästä).

Ai niin, ja tuliaisista tykättiin. :) Iskän ja Irinan antama purkki meni heti käyttöön karkkipurkkina (vaikka otousan olikin aikomuksissa ottaa sen sakekupiksi) ja muumilusikat laitettiin paketissa esille, kun ne oli liian nättejä käyttöön. Itse taas ostin näille sellaisen laadukkaan suomikuvakirjan, missä on paljon hyvälaatuisia isoja maisemakuvia + tekstit suomeksi sekä enkuksi, että kengo voi opiskella. :D Ostin myös geishakeksejä, jotka ilmeisesti oli yllättävän hyviä. Ainakin näin väittivät.


Seuraavana päivänä eli perjantaina uskaltauduin jo uloskin, ja suunnattiin kohti joka turistin vakiokohdetta Shibuyaa. Meillä tuonne menemisen pääpointtina oli tosin lähinnä syöminen.



Syötiin Pomu no Ki -nimisessä omurice-paikassa, ja oli ehdottomasti parasta omuricea mitä olen koskaan syönyt. Ylläoleva on mun annos, ja kastike ei väristään huolimatta liity tomaattiin millään tavalla, vaan kyseessä on mentaiko-kertakastike. Mentaiko taas on eräänlaista marinoitua mätiä, makua on vähän vaikea selittää, mutta hyvää anyways. :') Omuricen täytteenä tavallisesta poiketen voiriisiä, mutta täytteen (samoin kuin omuricen koon - tuo on SS ja ihan tarpeeksi iso) saa halutessaan vaihtaa.



Yllä Kengo annoksineen. Tuokin oli niiiin hyvää. *Q* Basilikakastiketta, pekonia ja perunaa. Oli lounasaika, joten lisäkkeeksi/alkupalaksi tuli sellainen kiva pieni salaatti. Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, jos eksyy Japaniin (se on ketjuravintola, eli löytyy monesta paikasta) ja tykkää omuricesta. Perus-omuricea ketsupillakin löytyy.



Syömisen jälkeen käveltiin Harajukuun ja etsittiin Kengon äidille myöhäistä äitienpäivälahjaa kenkäkaupoista. Kengo halusi ostaa sille jotkut Niken kengät, missä on oikein hyvä kävellä sun muuta. Löydettiin muuten se oikea pari lopulta vasta vähän ennen iltaseitsemää jostain Shibuyasta, eli aika kauan etsittiin. :D



Perusjuttuja Harajukussa: crepe. Ja Kengon käsi. Joka ei liity Harajukuun mitenkään. Ja ei muuten menty Takeshita Doorin ihmisvilinään tällä kertaa ollenkaan, ja crepekin on Cafe Crepen, ei mun vakkarin eli Marion Crepesin. Kokokin on sitä myötä about puolet pienempi, mutta jaksoipahan syödä ihan näin jälkiruoaksikin.



Piti vielä ottaa kuva Shibuyan ihmisvilinästä ennen asemalle menoa ja junaan hyppäämistä.

Lauantaina ei sitten tehtykään hirveästi mitään. Tai tehtiin, mutta mulla ei ole juurikaan kuvia. :D Ei kaiketi menty junalla minnekään, vaan kierreltiin vain Oomorissa, mm. vaatekauppoja ja lisäksi käytiin pelihallissa täydentämässä mun viime vuosina uhkaavasti huvennutta pehmoleluvarastoa. Vain yhdellä pehmolla tosin. :D



Kengon iskä teki meille ramenia. En jostain syystä osaa yhtään sanoa, oliko tämä lounas vai päivällinen - tuona päivänä Kengon äiti ja sisko tuli molemmat myöhään kotiin, joten päivällinen saattoi hyvinkin olla tavallisuudesta poikkeava. Mutta mitäköhän me sitten syötiin lounaaksi...? Olin lauantaina vähän tokkurassa lentoväsymyksestä sun muusta.



Joku söi riisiä ramenin kanssa, joku ei.



Kengo väitti että noi ylläolevat snacksit on supertulisia, mutta ne olikin sitten muuttuneet siitä, kun se oli niitä viimeksi syönyt, eikä ne olleetkaan niin tulisia. Paitsi jos kaatoi tuota mustan pussin jauhetta niiden päälle, mutta se nyt olikin puhdasta chilijauhetta. Ja silti allekirjoittaneella ei ollut ongelmia syömisessä (oon liian turtunut chiliin ilmeisesti - toisin kuin esimerkiksi eri tavalla tuliseen wasabiin), erään nimeltä mainitsemattoman japanilaisen hikoillessa vieressä.

Sunnuntaina käytiin... Öööh, oliskohan ollut Kamatassa? :D






Shoppailtiin, mm. bongailemalla muumitavaroita eri kaupoista, ja käytiin valitsemassa jotain mikä päästään noutamaan vasta kuukauden päästä, eli lisää siitä ehkä sitten tuolloin. ...olenko ainut, jolle tulee edellisestä lauseesta sellainen tunne, kuin oltaisiin tyyliin hankkimassa joku kissa tai jotain? :___D Käytiin eilen eläinkaupassa silittelemässä eläimiä niin johtuu ehkä siitä.


Kengo esitteli mulle Japanin snacksien perusteita. Oikean reunan juustotikut oli vähän tylsiä (tuntuu että tollasia saisi melkein mistä tahansa), mutta salaattitikut (vihreä purkki) oli jo mielenkiintoisempia. Jagabeen voi-soija-"ranskalaiset" oli myös ihan mielenkiintoisia, mutta jos jotain ostaisin uudestaan niin varmaan vasemman reunan monja-snackseja, jotka maistui mm. majoneesille & monjayaki-kastikkeelle. Allekirjoittanut ei tosin ole koskaan syönyt monjayakia, joten mulle noista tuli oletettavasti mieleen lähinnä okonomiyaki.


Perussunnuntailounas, eli spagettia.


Ja tuossa vielä iltaruoka, josta en nyt osaa hirveästi selittää, mutta mm. unia (merisiiliä) ja karaagea. Nuo oikean yläkulman jutut taitaa olla korokkeja. Hyvää joka tapauksessa kaikki aina misokeittoa myöten. :)

Maanantaina mentiinkin sitten muun muuassa Muumikahvilaan ja batting centeriin ja tiistaina Kawasakiin, mutta näistä lisää sitten myöhemmin. Ruokakuvien (suhteellinen) osuus vähenee luultavasti aika paljon. :D

No comments: