Aamukahvi, moottoritie ja käsi. Jouduttiin heräämään aamuviiden maissa, että ehdittiin lentokentälle puoli kahdeksaksi. Ja silti myöhästyttiin - joskin ei johdu meistä, kone vain meni laskeutumaan puoli tuntia etuajassa. Mutta joka tapauksessa onnistuttiin löytämään meille ennaltaan tuntemattomat Kengon tutun tutut, ja esittelyiden jälkeen ohjattiin ne heti kylmään ulkoilmaan bussia odottamaan - ettei menisi minuuttiakaan hukkaan. :___D
Meillä oli vähän vaikeuksia hyvän turistikierroksen suunnittelussa. Ei ensinnäkään tiedetty yhtään millaisia tyyppejä nuo Kengon tutun tutut on tai mikä niitä kiinnostaa, joten oli vähän vaikea suunnitella, kiinnostaisiko niitä enemmän Shibuya-Harajuku-tyylinen meininki vai vähän perinteisempi Tokio. Pohdittiinkin jonkin aikaa Asakusan ja Shibuyan välillä, mutta lopulta todettiin molemmat huonoiksi vaihtoehdoiksi (Shibuya liian kaukana ja Asakusassa ruuhkaa uuden vuoden takia), joten ei saatu näytettyä niille kunnolla oikein sitä perinteisempää eikä futuristisempaa puolta. :___D Yllä Tokion aseman punatiilipuolta, jota käväistiin katsomassa ihan siksi, että se oli lähellä lentokenttäbussin pysähdyspaikkaa. Perheen isä (kyseessä oli siis pariskunta + yläasteikäinen lapsi) paljastui arkkitehtuuri-intoilijaksi, ja saatiin mukavasti kysymyksiä liittyen kaikkeen mahdolliseen, josta meistä kummallakaan ei ollut aavistustakaan. :___D
Tokion aseman lähistöllä kiertelyn jälkeen lähdettiin syömään Tsukijiin, ja käytiin nopeasti myös eräässä temppelissä, joka näkyy yllä (erittäin huonosti tosin). Ei sinänsä ollut hirveästi pointtia käydä, kun toi on joku intialainen temppeli kaiketi, mutta no, se nyt sattui olemaan reitin varrella...
Tsukiji! Näyttää vilkkaalta, mutta todellisuudessa melkein joka paikka oli kiinni. Meidän perustuuria. :___D En tiedä liittyikö maanantaihin vai Tsukijin kohtaloon (kyseinen fisumarketti siirtyy piakkoin muualle), mutta sushipaikkojakaan ei ollut auki kuin ihan muutama - ja niihin muutamiin oli ihan järkyttävät jonot.
...niinpä päädyttiin sushin sijaan syömään kaisendoneja eli mereneläviä riisipedillä. Ei siis saatu toteutettua meidän opastettavien ainoaa toivetta kierroksen suhteen: sushin syömistä. ...mutta toisaalta ne itse ehdotti donburipaikkojen ohi mennessä, että sellaiseen voisi mennä syömään, joten no, ehkä niille riitti että saivat raakaa kalaa. :__D
Ikuradon. ♥
Syömisen jälkeen kierreltiin vähän lähistöllä maistellen kaikenlaista, ja sitten tallusteltiin lähellä sijaitsevaan Hamarikyu-puistoon.
Puistossa tuli myös tehtyä matkan ensimmäinen suomalaisbongaus, wohoo. :D Tai no, oikeastaan vaan lippuja ostaessa kuulin ohimennen joidenkin puhuvan suomea, mutta kai sitä voi bongaukseksi kutsua...
Japani on tosiaan epätavallisen lämmin tänä talvena: kukatkin kukkii.
Oli hyvä sää. :) Oli niin lämmin, että välillä tuli vastaan ihmisiä jopa t-paidoissa, mutta jostain ihmeellisestä syystä mulla ei silti tullut kuuma, vaikka päällä oli villakangastakki ja huivi.
Tätä vesialuetta katsellessa päästiin taas esittelemään meidän tietämystä ja kielitaitoa, kun tuon Kengon tutun tutun perheen isä halusi tietää mikä tuo vesialue tarkalleen on ja mikä sen tarkoitus on (tässä vaiheessa pohdittiin japaniksi keskenämme voisiko se olla kanaali ja mitä kanaali on enkuksi ja mikä pointti kanaaleilla on). Vesialueongelmista päästyämme pidettiin seuraava palaveri siitä, mitä shogun on englanniksi ja miten "shogun no agariba"n voi kääntää ja päädyttiin kääntämään se shogun's rising placeksi. :___D Ylipäätään vastailtiin kaikkeen vähän silleen "todennäköisesti blaablaa", "ehkä se on blaablaa" -tyyliin, kun ei mitään tiedetty varmasti (tai ollenkaan...). En osannut oikeasti yhtään odottaa, että ne kyselisi niin paljon (eikä ikävä kyllä tuo toinenkaan), ja vielä asioista, joita mulle ei ole koskaan tullut edes mieleen miettiä... Kyllä oikeilla turistioppailla mahtaa olla rankkaa, kun pitää tietää ties mitä faktoja.
Puistokierroksen jälkeen kello alkoi jo lähennellä iltapäiväkahta, joten saatettiin tuo perhe bussipysäkille ja lähdettiin etsimään Kengon siskolle synttärilahjaa.
Piiiitkän etsimisurakan jälkeen palattiin kotiin. Ruokana currya ja jotain friteeratun potaattipallon tyyppistä.
Jälkiruokana yakimonburan-nimisiä leivoksia, jotka Kengon isä oli saanut uudenvuodenlahjaksi jostain. En odottanut noilta paljonkaan, mutta ne oli ihan hirveän hyviä. ;__; Kokonainen pehmoinen kastanja sisällä, ja muutenkin koko leivos (koostumus sellainen tiivis ja kostea, ei mitään höttöä) maistui ihanasti kastanjoilta. ♥
Tuli tuossa muuten hetki sitten mieleen, että näin bloggaajana (ainakin jonkinlaisena sellaisena) minun olisi varmaan pitänyt monien muiden blogien esimerkin mukaan kirjoittaa jotain hienoa ja syvällistä vuodenvaihteesta, mutta... Jotenkin se vain jäi, kun oli niin kiire kertoa mitä kaikkea syötiin uutenavuotena. :___D Ja rehellisesti sanoen, ei mulla niin hirveästi ehkä olisikaan vuoden vaihtumisesta sanottavaa. Järkytyin kyllä vähän, kun tajusin että täytän kohta jo 22 - en siksi, että kärsisin ikäkriisistä, vaan siksi, että muistin vasta joulukuussa täyttäneeni jo 21. Ehdin siis olla henkisesti 21v vain muutaman hassun kuukauden, nyyh. D: ...mutta 2015 oli siis kokonaisuutena oikein kiva vuosi. :)
...anteeksi hieman viimeistelemättömästä merkinnästä (eri asia sitten onko mun merkinnät yleensä ikinä viimeisteltyjä...), kirjoitan tätä olohuoneen lattialla ikkunan vieressä superaurinkoisessa paikassa, ja tässä alkaa olla niin kuuma, että on pakko lopettaa kirjoittaminen. Koneen kanssa muualle kirjoittamaan siirtyminenhän on nimittäin mahdotonta... :__D
No comments:
Post a Comment