Wednesday, March 8, 2017

Lääkärillä Japanissa

Olen oppinut viime aikoina paljon kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi pari päivää sitten opin eräästä telkkarissa näytetystä dokumenttiohjelmasta, että Japanin miescheerleaderit on oikeasti saman tyyppinen lievästi pelottava jengi kuin Koulussa -animessa, jota katseltiin Shikon kanssa pieninä hyvin innokkaasti (on laatusarja muuten eikä sitä ole suomennettu niin pitkälle, että joutuisi katsomaan liian hurjaa huutosakkimenoa). Muttajoo, asiaan.


Tällä kertaa vuorossa on siis sellaista informaatiota, joka ei aivan oka paikassa kävele vastaan: allekirjoittaneen omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa tietoa Japanin lääkäreistä. Olen testannut tähän mennessä kolmea lääkäriasemaa, kahta yksityistä pienempää ja yhtä isoa sairaalaa. Toinen noista yksityisistä oli sellainen hyvin pieni asema, jossa terveysasema on itse asiassa asuintalon alakerrassa ja lääkäri asuu itse samaisen talon yläkerrassa. Tätä ei tosin vastaanotosta sinällään huomaa, sillä paikka näyttää sisäpuolelta tavallisen kliiniseltä terveyskeskukselta. Toinen kokeilemani yksityinen on hieman suurempi terveyskeskus-kompleksi, jossa on useampi kerros. Tuo iso sairaala taas on sellainen paikka, jossa joutuu parhaimmillaan odottamaan vuoroaan useammankin tunnin, ja jossa istuu aina väkeä kymmenittäin jonottamassa. Isoin sairaala on myös näistä kolmesta vanhimman oloinen ja vähiten siisti - ei tosin sotkuinen sekään, mutta jotenkin Japanin asteikolla rähjäinen.

Täällä vastaanotolle pääsee hyvin nopeasti - ainakin Suomen tahtiin tottuneena tuntuu siltä. Yksityisillä klinikoilla otetaan vastaanotolle oikeastaan heti, paikasta riippuen jopa viikonloppuisin, eikä tällaisissakaan paikoissa hinta välttämättä kovin paljon kirpaise: itse kävin hakemassa flunssalääkkeitä 300 jenin vastaanottomaksulla (+ lisäksi lääkkeet itse, jotka maksoivat noin 200 jeniä). Ei siis todellakaan kallista - paitsi tietysti siinä tapauksessa, että on vain tuikitavallinen matkailija, jolla ei ole Japanin terveysvakuutusta. Tässä tapauksessa suosittelen nyhtämään kulut myöhemmin takaisin omalta matkavakuutusfirmalta. :'D

Itse yllätyin vähän siitä, miten halpaa lääkärillä käyminen täällä on. Suomessa aina toitotetaan Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja siitä, miten saadaan halvalla hyvää terveydenhuoltoa, kun maksetaan kalliit veromme. Mjoo-o. Itse kävin joulukuussa tuolla isossa sairaalassa, sain diagnoosin niveltuppitulehdukseta ja samalla kortisonipistoksen sormen niveleen, ja hinnaksi koko käynnille tuli 400 jeniä (= 3 euroa). Jouduin tosin odottamaan vastaanotolle pääsyä melkein tunnin, koska uudenvuodenloma-ajan ruuhka oli niin järkyttävä, mutta kyllä tuolla hinnalla kelpaa vaikka joutuisikin vähän odottelemaan. :) Sitä paitsi, mikäs olikaan se maa, jossa jonotin pienenä ties kuinka monta tuntia päivystyksessä pääsemättä lopulta koskaan lääkärille, palaten kotiin kuumeessa...? Täällä on kuulemma myös jonkinlaisia terveyskulukatto-tyyppisiä systeemejä, joissa tietyn rahamäärän jälkeen ei joudu enää itse maksamaan - niistä ei tosin ilmeisesti hirveästi tiedetä.

Turvonnut sormeni, tiedän että halusitte kaikki nähdä tämän. :) Lääkäri ei tosiaan aluksi uskonut tuossa olevan pahemmin vikaa, antoi vain kipulääkkeitä ja jotain voidetta, eli en tiedä miten asiantunteva lääkäri lopulta oli kyseessä... Eipä se tosin niin kovin pahalta näytäkään, oli vain kipeä eikä oikein taipunut (onneksi tosin eräs Suomessakin suosittu käsimerkki ei merkitse täällä suurempia niin ei ollut ongelmia siinä mielessä).

En siis tarkoita, että japanilainen lääkärisysteemi välttämättä olisi parempi kuin Suomen. Täällä ollaan tuhatkertaisesti Suomea pahemmin lääkeuskovaisia ja pieneen flunssaankin saa yleensä melkoisen pilleriläjän. Kuten ehkä saatatte aiempien postauksieni perusteella muistaakin, itse sain syksyllä normaaliin flunssaan yhdellä kertaa viittä eri lääkettä. :D Toinen asia, jonka suhteen joutuu olemaan vähän varovainen, on lääkäriaseman JA lääkärin huolellinen valinta. Ei täällä mitään epäilyttäviä lääkäriasemia ole sen enempää kuin Suomessakaan, mutta olen löytänyt jo yhden paikan, jota aion vastedes välttää parhaani mukaan. Tajusin jälkeenpäin, että viimesyksyn flunssani oli todennäköisesti keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume, mutta minut vain passitettiin ilman tutkimuksia pilleriläjän kanssa kotiin. Ei sillä, että tuo sinällään haittaisi, mutta olisin ehkä jättänyt menemättä joka päivä kouluun, jos olisin tiennyt - ja samalla parantunut reippaasti nopeammin. Kengo kävi samassa paikassa keuhkokuumeen kanssa ja se oli "onneksi" niin huonossa kunnossa, että se sentään tutkittiin, mutta jostain kumman syystä eivät osanneet kumminkaan diagnosoida sitä. Seuraavana päivänä toisessa sairaalassa Kengoa sitten kiellettiinkin enää koskaan menemästä tuohon ei-niin-hyvään sairaalaan, kuulemma yhtä tyhjän kanssa. :D

Muttajoo, se siitä. Jos joku blogini lukijoista joskus asustelee lähellä Oomoria, niin voin kertoa suosituksia ja anti-suosituksia tarkemmin. Joka tapauksessa täällä siis kannattaa vähän tutkia etukäteen, minne lääkäriasemalle mennä ja minne ei. Terveysasemia ja sairaaloita on täällä sen verran reippaasti, että riittää ainakin mistä valita - hammaslääkäreitä on tosin vielä enemmän.

Lääkärit on muuten täällä yhtä persoonallisia heppuja kuin Suomessakin, mutta juroimmatkin juttelee kumman innokkaasti, kun tällainen ulkomaalainen heppu saapuu vastaanotolle. Eräskin lääkärimies, joka on kuulemma yleensä vähän töykeä eikä hirveästi juuri mitään ylimääräistä puhu, jutteli oikein innokkaasti Suomesta ja revontulista samalla kun pisti minulle influenssarokotteen. :'D Yksi taas aina mulkoilee silmät niin jättimäisinä, että melkein tuntuu, että se tahallaan yrittäisi saada häipymään vastaanotolta niin äkkiä kuin vain mahdollista... Ihan hassu pappa sekin kyllä. Sillä on sellainen hilpeä osittaiskaljukin, kuten lähes kaikilla lääkäreillä joiden kanssa olen ollut täällä tekemisissä.

Täällä lääkärit ovat monesti myös mukavan tehokkaita: useamman kerran olen ollut ulkona vastaanotolta parissa minuutissa. Tutkimuksia myös määrätään melko heppoisesti, ainakin tuossa isossa ruuhkaisessa sairaalassa, jossa minulta mitattiin turvonneen sormen takia kymmenittäin veriarvoja sun muita, otettiin röntgenkuvat ja ehdotettiin myös MRI-kuvauksia. Tutkimukset myös hoidettiin hyvin tehokkaasti, samoin kuin ohjeistukset liittyen muun muassa siihen, minne minun tulisi milloinkin syöksyä pisteltäväksi tai kuvattavaksi. Suosittelenkin hankkimaan täydellisen kuullunymmärtämistaidon ennen tuollaiseen kiireiseen sairaalaan menemistä, koska minullakin oli vaikeuksia välillä tajuta, mitä minun milloinkin haluttiin tekevän ja minne pitäisi mennä. :D
Niin ja tosiaan, sehän on sitten eri asia, että onko tutkimuksiin lähettäminen ja tehokkuus hyvä vai huono asia, itsekin olen siitä vähän montaa mieltä...

Suomessa lääkärilasku taitaa ainakin julkisella puolella tulla jälkeenpäin kotiin, täällä taas maksetaan poistuessa. Mukaansa saa yleensä myös kyseisen sairaalan/terveysaseman kortin, jotta seuraavalla kerralla on nopeampi kirjautua sisään. Toisaalta tämä kortti ei yleensä ole kovin pitkää aikaa voimassa, ja esimerkiksi puolen vuoden tauon jälkeen joutuu monesti maksamaan uudestaan niin sanotun "aloitusmaksun", joka on paikasta riippuen jopa 40 euroa. Suosittelen siis Japanissa asustelevia käymään lääkärillä joko jatkuvasti tai ei ollenkaan. :'D

Tämä henkilö ei ole juuri viimeaikoina lääkärillä viihtynyt, eli ensi kerralla tulee taas kolmekymppiä maksettavaksi - ainakin vakkarisairaalassani.

Tämä merkintä on nyt ollut hyvin sekava, mutta sanotaan nyt loppuun vielä, että loppujen lopuksi lääkärikäynnit täällä menevät aikalailla samalla kaavalla kuin Suomessakin. Marssitaan tiskille, selitetään miksi on tullut paikalle (tai jos on varattu aika niin vain ilmoittaudutaan), istutaan odottamaan, hillutaan lääkärin huoneeseen ja selitetään taas asioista, ja loppu riippuukin siitä, minkä vuoksi on paikalle tullut. Ainoa selkeä eroavaisuus on se, että lääkärien vastaanottoja ei yleensä pidetä pienissä huoneissa mukavan yksityisesti, vaan välissä saattaa olla vain näköesteenä toimiva seinä, jonka toisella puolella on toinen lääkäri toisen potilaan kanssa. Lisäksi tuossa isossa sairaalassa vastaanottohuoneessa ei ollut edes ovea, vain verho, jonka toisella puolella muut potilaat istuvat odottamassa vuoroaan. :D Ei siis hirveän yksityisissä asioissa ehkä tee mieli mennä ainakaan suurempiin sairaaloihin, pienillä klinikoilla yksityisyyttä tuntuu onneksi saavan vähän enemmän.

Mutta se tästä sekavasta merkinnästä! Loppuun aikaisia kirsikan kukkia, jotka bongattiin Harajukussa pari viikkoa sitten.



No comments: