Saturday, June 27, 2015

Odaiba

Käytiin jokin aika sitten pitkästä aikaa Odaibassa (viime kerta mun osalta siis maaliskuussa). Eipä me hirveästi mitään tehty, lähinnä tallusteltiin ympäriinsä, ikkunashoppailtiin, heiteltiin kiviä rannalla, kiusattiin erästä epäonnista toukkaa, leikittiin autonäyttelyssä, taivasteltiin korealaisten ja kiinalaisten turistien paljoutta, käytiin batting centerissä (osuin palloon 4 kertaa!!!) ja syötiin.


Näkymää asemalta ulos vievältä käytävältä. Oltiin tapaamme mukaan myöhään liikenteessä, joten suunnattiin heti Odaibaan saavuttuamme Aqua Cityyn etsimään ruokapaikkaa.


Päädyttiin jo toista kertaa tämän matkan aikana Pomu no Ki -omuriceravintolaan. Tilasin saman annoksen kuin Kengo viimeksi, eli voiriisi-täytteisen omeletin kerma-basilika-pekoni-peruna -kastikkeella. Hyvää oli, mutta ei voittanut sitä mentaiko-omuricea, jonka söin viimeksi. *Q*


Olin ihan varma, että Kengo kieltää laittamasta tätä kuvaa tänne, mutta se ei edes sanonut sitä ällöttäväksi kuten yleensä sen kuvia näytettäessä. :___D


Syömisen jälkeen mentiin rannalla hillumaan. Ei valitettavasti löydetty hyviä leivänheittokiviä, mutta onneksi baseball-tyyliin heitellessä kiven muodolla ei ole niin väliä... :D Ja olihan toi ranta kuvauksellinen.


...kuvauksellinen kaukaa katsottuna siis. Hyönteiskuvaajille lähikuvatkin varmaan kelpaisi, tosin nuo tuhannet jalkaparit vipelsi välillä sen verran kovaa vauhtia, että en tiedä miten hyviä kuvia niistä saa.


Kiviin ja ötököihin kyllästyttyämme siirryttiin hiekkarannalle katsomaan lainelautailijoita. ...paitsi että lentokalat kiinnosti kyllä huomattavasti enemmän. Ne hyppelehti vilkkaasti ylös vedestä kuin mitkäkin delfiinit, mutta pysyi visusti veden alla aina silloin kun sormi sattui olemaan kameran laukaisinnapilla (tai videokuvaus käynnissä).


Tässä kuvassa sää näyttää jokseenkin uhkaavalta, mutta totta puhuen koko päivänä ei ollut sateesta tietoakaan + oli kuuma.


Yritin ottaa noista kukista kuvaa, mutta erinäisten pörräävien otusten surina pelotti kauemmas, joten Kengo teki mitä miehen on tehtävä ja otti useita onnistuneita kuvia kyseisistä kukkasista. Harmi vain, ettei se ole vielä pistänyt niitä dropboxiin (eikä ole juuri nyt paikalla suorittamassa kyseistä tehtävää).


Perusnäkymää Odaibasta: asfalttia, pukumiehiä, tyhjähkö parkkipaikka ja maailmanpyörä. Ehkä tekosaari on helpompi asfaltoida kuin pistää vehertämään (ei sillä tosin, on tuolla oikeasti paljon viheralueitakin, enemmän kuin monessa muussa paikassa täällä päin).


Suuntana Venus Fort (blogissa moneen kertaan nähty kauppakeskus)!


Kyseisen kauppakeskuksen kaunista arkkitehtuuria. En ole tosin varma olenko oikeasti tuota mieltä.




Kuten merkinnän alussa mainitsin, käytiin myös autonäyttelyssä testaamassa kannattaako Kengon hankkia ajokortti. Ja kuten kuvasta näkyy, se sopii huomattavasti paremmin pelkääjänpaikalle - ylimääräiset jenit sen kannattaa siis törsätä johonkin muuhun kuin autoon tai ajokorttiin.

...joo, totta puhuen käveltiin vain kyseisen autonäyttelytilan läpi, Kengo istahti yhteen autoon, räpsäisin kuvan ja sitten siirryttiinkin jo pelihalliin leikkimään ilmaiseksi saamillamme poleteilla. Meidän oli alunperin tarkoitus mennä vain batting centeriin, mutta ovella jaettiin kaikenlaisia ilmaiskuponkeja, niin pitihän ne käyttää. :D Pelattiin jotain random pokemon-peliä, jossa lauottiin polettikolikoita sellaiselle liikkuvalle alustalle, ja ne piti jotenkin saada osumaan sinne niin, että niitä kolikoita tuli ulos koneesta. Pointtina siis ilmeisesti se, että pystyy pelaamaan niin kauan kuin mahdollista? :___D Oltiin niin taitavia, että peli meni rikki ennen kuin ehdittiin käyttää kaikki kolikot, ja error-ruudun katselemiseen kyllästyttyämme lähdettiin purkamaan tästä syntyneitä aggressioita (nämä todellisuudessa olemattomat aggressiot syntyivät siksi, että meillä oli juuri ollut joku nappulan-rämppäys-pokemon-ottelu, eikä errorin takia koskaan saatu tietää kumpi voitti) baseball-mailoja heiluttelemalla. Kengo osui palloon joka kerta, mutta pallon lentovauhti oli niin hidas, ettei se saanut lyötyä kunnolla (sen sijaan eräänä toisena päivänä 140 kilsan pallolla lyöminen sujui huomattavasti paremmin). Eräälle toisella ensimmäistä kertaa koskaan edestä päin lentävää palloa lyövälle taas hidaskin vauhti oli ihan liikaa. Kengon mielestä tosin jo se, että osuin palloon 4 kertaa (näistäkin osa oli vain hipaisuja), oli ensikertalaiselta hieno saavutus. :D


Tarpeeksi pelailtuamme palattiin Aqua Cityn lähistölle. Oli tullut jo pimeähköä, mutta olin tällä kertaa laiska ja armollinen kameran muistikortille, ja jätin peruskuvat valaistujen pilvenpiirtäjien ympäröivästä Tokionlahdesta ottamatta. Ei ne kuitenkaan ikinä kovin hyvin onnistu.

Tutkittiin vielä vähän aikaa Odaiban ravintolatarjontaa, mutta päätettiin lopulta palata Oomoriin ja mennä syömään yakinikua.


Juodaan yleensä ravintoloissa vain vettä, koska ollaan niin kitsaita (tai ainakin tuo toinen osapuoli on), mutta tuolla oli niin halpaa, että päätettiin poiketa periaatteistamme ja tilattiin molemmille tuollaista yllä näkyvää sitruunalimsan tyyppistä juomaa (se ei siis logosta tai lasin tekstistä huolimatta ole olutta). Maksoi muuten muistaakseni vain sata jeniä.


Yakiniku-paikoissa on aina ihania salaatteja eikä tämäkään pettänyt odotuksia. Tuo on tosin Kengon vakiopaikka, joten ehkä se tietää mitä kannattaa tilata ja mitä ei. :D Se kehui kovasti yhtä tuon ravintolan tulista keittoa, ja olisin sitäkin halunnut päästä maistamaan, mutta ne ilkimykset oli menneet poistamaan sen listalta. D: Ehkä se oli ollut liian tulista valtavirran makuun.


Kengo löysi netistä jonkun kupongin, jolla sai ilmaiseksi jonkin ennalta määrämättömän ruokalajin, ja saatiin eteemme superspesiaalia ruokaa nimeltään jagabutter. Eli perunoita voissa. ...allekirjoittanut ei tosin ennen ollut juuri tuollaisia tullut syöneeksi, joten en ollut Kengon kanssa samaa mieltä, kun se sanoi että yhtälailla olisi voinut jättää kupongin käyttämättä.


Lihaa, lihaa ja lihaa. ♥ Jossain saattoi olla vielä yksi lautasellinen lisää naudanlihaa. 


Paistaja työssään. Yakiniku-paikoissa mielestäni ehdottomasti parasta on naudanliha (ehkä osittain siksi, etten yleensä juuri pääse sitä syömään), mutta kyllä esimerkiksi kuvassa paistumassa oleva kanakin oli ihan mielettömän hyvää. Koko lysti maksoi muuten vain vajaat 3000 jeniä, ja oli tähän mennessä halvin yakiniku-paikka, jossa olen syönyt. Rehellisesti sanottuna en juuri huomannut makueroa kalliimpiin paikkoihin verrattuna (ja tarkoitan tällä about kaksinkertaista hintaa, en ole missään superextrakalliissa paikoissa syönyt), eli taidetaan käydä Kengon kanssa tästä lähtien aina tuolla yakinikulla. :D

No comments: