Japan day 19 & 20

Mikä siinä oikein on, että melkein joka kerta kun oon Japanissa, niin tulee jotain ei-niin-hyviä uutisia? D: Joka kerta on lakonuhka (finnair i love you), viimeksi eräs sekopää uhkasi räjäyttää kaupungin jossa oltiin ja nyt Putin haluaa mahdollisesti estää meidän kotiinpaluun. Tai no, kaiken järjen ja logiikan mukaan toi Siperian ylilento -kielto on ihan järjetön, enkä millään pysty uskomaan että se oikeasti toteutuisi, mutta kyllä se joka tapauksessa vähän mietityttää. Ei tää matkustaminen muutenkaan mitään stressittömintä mahdollista hommaa ole (ainakaan nyt osakassa, tokio meni vähän pää pilvissä).


6.8.

Eilen meidän oli alunperin tarkoitus käydä Narassa peurailemassa, mutta säätiedoissa ennustettiin sadetta (kuten kuvasta näkyy niin ihan mielettömän sateista oli) + nukuin aamulla vähän pommiin & aloin vielä sähläillä korttien kanssa, niin päädyttiinkin jälleen Osakakoon.

Aloitettiin aamu Baskin & Robbinsilla.  Ehkä maailman ihaninta jäätelöä. ♥

Ostettiin noi jäätelöt Tempozan Marketplacesta, jossa oli jälleen järkyttävästi lapsiperheitä, tungosta ja mukava meteli, mutta rauha laskeutui heti ovista ulos astuessa = kukaan ei halua olla ulkona kun on niin kuuma.

Tempozan marketplace maailmanpyörineen takaapäin. 

 Meri. ♥

 
Tuulisella rannalla kävelyn jälken palattiin marketplacelle.

...ja päädyttiin hetken mielijohteesta maailmanpyörään. :D Ei mitään halpaa lystiä, mutta sieltä oli ihanat näkymät (joille kuvat ei tee oikeutta kumminkaan, joten tässä nyt vaan tällanen suht matalalta otettu kuva).



Mäkin olin siellä. :___D Ihan ylhäällä ollessamme edellisen vaunun japsipojat vilkutteli meille kun viimeistä päivää, mutta ollaan niin ystävällisiä että ignoorattiin ne. Itse asiassa oon tähän mennessä ignoorannut kaikki helout (japanilaisittain haroo) mitä ollaan kuultu. Jopa yhdet järkyttävän sinnikkäät eilen Shinimamiyassa, siitä tuli jo vähän paha mieli tosin kun ne oli oikeesti niin sinnikkäitä... Mutta ihan oikeesti, mitä tollasille muka ees voi vastata? "Joo haroo vaan itelleskin".

Maailmanpyörän jälkeen käytiin syömässä liukuhihnasushia. Ja taas unohtui ottaa lautasista kuvia. ^^'

Syömisen jälkeen käväistiin vielä tässä pikkupuistossa, seuranamme lähinnä epämääräisiä vanhoja ukkoja.

  
Kiivettiin vuorelle. n____n Kyltissä lukee "Japanin matalin vuori". ...eli osakalaista huumoria siis. :D

Osakakon jälkeen käväistiin hotellilla & lähdettiin Nanbaan (jossa ollaan käyty tähän mennessä joka päivä, jos ei muuten niin vähintäänkin ostamassa iltapalaa JR-Nanban aseman supermarketista).

Starbucksissa oli tilaa. ♥ Mä otin juustokakkua ja chunky cookie frappuccinon. Puoltoista tuntia tais tulla istuttua tuolla, sitten ei enää kestetty niitä kovia tuoleja.

Löysin vihdoinkin etsimäni kirjat. \o/ Yritin Tokiossa paristakin kirjakaupasta etsiä Harry Pottereita tai Muumeja japaniksi, mutta en vaan löytänyt kumpiakaan (veikkaisin että olis ollut kyllä, en vaan kattonut tarpeeksi tarkkaan & oikeasta paikasta). Nää taas löytyi tosi simppelisti. :)


7.8.

Tänään sitten vihdoin mentiin oikeasti sinne Naraan. :)

En tiedä mitä muut turistit menee Naraan tekemään, mutta mulla on vaina mielessä vain yksi asia.
 

...nimittäin peurat. ♥ Peura on muuten japaniksi shika, joka romanisoidaan usein häiritsevästi muotoon "sika".

Noi kaksi oli niin ihania. ;-;♥ ...niin joo, ja jos hetkeksi nosti katseensa peuroista niin huomasi että tuolla oli myös ihanan paljon kaikkea kivaa puistoruokaa myynnissä. Me ei vaan syöty oikein mitään - paitsi jätskiä. XD

Siellä missä on varjo, on aina myös vähintään kymmenen peuraa. Tolla turkilla ei varmaan tee kauheasti mieli loikkia ympäriinsä yli 30 asteen lämmössä.



Viime kerroista poiketen päätettiin tällä kertaa tuhlata 500 jeniä (/henkilö) ja mentiin Todaijin temppeliin. En tiiä oliko sen arvoista, mutta lippu on ainakin kiva muisto. :D

Turistilook. Mutkun piti laittaa vuorikiipeilyyn soveltuvat vaatteet... XD

Todaijin sisällä oli buddhapatsaiden, matkamuistomyymälöiden ja temppelien pienoismallien lisäksi tällainen "puu", jonka läpi pystyi ryömimään. En tiedä olisiko tuo tuonut onnea tai jotain, mutta mua ei kyllä olisi saanut kokeilemaan vaikka ton avulla voittaisi lotossa... Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin. D:

Seuraavaksi mentiin syömään! Tai enemminkin vahingossa päädyttiin, ei oltu edes suunniteltu syövämme kunnon lounasta mutta ravintola sattui tulemaan eteen sellaisella hetkellä että oli niin kuuma että halusi ilmastoituun tilaan.

Mun herkullinen teriyakikanadonburi. :)

Shikolla ei ollut nälkä, niin se otti mansikkakakigooria jäätelöllä.

Käveltiin metsässä kera muiden länsimaalaisten. Kansain alueella tällanen on poikkeuksellista, mutta näin tänään varmaan japanilaisia vähemmän kuin ulkomaalaisia.

Tule sika tule. Ei sillä että mulla mitään ruokaa olisi. Tai että edes uskaltaisin silittää tollasta keksinhimoista karvapalleroa, joka näyttää suloselta, mutta on oikeesti valmis nappaamaan kädestä kiinni hetkellä millä hyvänsä.

Seuraavana oli ohjelmassa Wakakusayama, eli pikkuinen 350-metrinen vuori (hinta 150 jeniä). En muistanut ton vuoren nimeä ja äsken googletellessa jossain luki, että se olisi auki turisteille vaan keväällä ja syksyllä, mutta ei näemmä pidä paikkaansa. :D Hyvä etten katsonut netistä mitään etukäteen, koska muuten oltaisiin saatettu jättää toi väliin kun oltaisiin luultu, että se on kiinni (kyllä, Japanissa vuoretkin on välillä "kiinni").

Matalhan se on mutta... Kiipeäminen oli ihan järkyttävän rankkaa. D: Kävelin melkein koko ajan Shikoa ties kuinka paljon jäljessä kun olin niin hidas.

Mulla kyllä nää maisemat oli sen kiipeämisen arvoiset. ♥

Meinattiin jatkaa tuosta vielä pidemmälle, mutta ton pikkurakennuksen jälkeinen osuus olikin jo seuraavaa vuorta ja olisi maksanut toiset 150 jeniä. Onneksi, mun jalat meinaan protestoi ihan tarpeeksi jo muutenkin. XD

Alas laskeutuminen on aina niin paljon ihanampaa kuin ylös kiipeäminen. Mentiin osa matkasta suht nopeasti, kun pilvet alkoi näyttää uhkaavilta. Vähän laskeutumisen jälkeen alkoikin jo jyristä ukkonen, joten ehdittiin ehkä juuri ja juuri ajoissa alas.

Käytiin vielä Gustossa syömässä. XD Käytiin myös konbinissa ostamassa postimerkkejä ja tuli testattua nuoltavien postimerkkien kiinnittäminen kosteuspyyhkeen avulla. Ne merkit tuntui kiinnittyvän ihan hyvin, mutta testin lopullinen tulos selviää vasta sitten kun tiedän meneekö noi perille vai ei. :D

Jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä käymään Kiotossa, mutta ei varmaan ainakaan nyt tässä ihan heti lähdetä, kun taifuunin vaikutus ulottuu tänne eli vähintäänkin sadetta on odotettavissa.