Friday, March 27, 2015

10.3. & 11.3. Tsukiji, tallustelua ja kotiinpaluu

Viimeistä viedään, eli toisin sanottuna tähän merkintään on ahdettu Japanin visiitin kaksi viimeistä päivää ja näin ollen tämä on myös viimeinen merkintä, jonka kyseisestä matkasta kirjoitan.

10.3. lähdettiin heti aamusta Tsukijiin. Heti aamusta tarkoittaa muuten tässä tapauksessa jotain kellonaikaa väliltä 10-12, eli ei, ei tälläkään kertaa menty liukastelemaan aamun kalakauppaan. Veikkaisin, että Kengoa voisi kyllä ehkä kiinnostaakin käväistä siellä joskus, mutta mua ei varmasti saisi hereille niin aikaisin. Ja ei ehkä pitäisi sanoa näin, mutta ei kyllä kiinnostuskaan riittäisi. :D Mieluummin syön kaloja kun katselen kun niitä myydään.



Ensin kierreltiin vähän Tsukijin ihmisjoukon täyteisillä kujilla, ja sitten alettiin etsiä lounaspaikkaa.


Syömispaikaksi valikoitui lopulta tällainen paikka (osasyynä ilmaismisokeittokupongit, jotka satuttiin saamaan paikan ohi kävellessämme :D), johon saatiin tavallaan onneksi tiskipaikat, koska lounasaikaan Tsukijin ravintolat ahdetaan yleensä sen verran täyteen, että ei oltaisi todennäköisesti päästy istumaan kahdestaan esimerkiksi neljän hengen pöydässä. Viime kesänä yhdessä toisessa ravintolossa Tsukijissa meillä oli pöytäseurana pari kiinalaista tyttöä, ja ei siinä mitään sinällään, mutta jotenkin vähemmän awkward istua rivissä tuntemattomien kanssa kuin että joku istuisi sivuttain vastapäätä.


Ikuradon. ♥ Oon jostain syystä ihan rakastunut ikuraan tällä hetkellä. Ennen se on ollut sellaista "ihan hyvää", mutta nyt mun tekisi mieli mennä Hokkaidolle ihan sen takia, että sieltä saa kuulemma ihania ikuradoneja, joissa on niin paljon ikuraa, että loppuvaiheessa jää jäljelle ikuraa eikä riisiä... Muutenkin mun ruokavalio muuttui tämän kertaisella reissulla aika reippaasti. Tai no, enhän mä nyt Suomeen palattuani tietenkään pysty syömään juuri eri tavalla kuin ennenkään (syynä mm. opiskelijabudjetti ja ettei täällä yksinkertaisesti myydä kaikkia niitä mereneläviä tai vihanneksia joita haluaisin syödä), ja ekana aamuna matkan jälkeen en tiennyt yhtään mitä olisin syönyt kun ei ollut riisinkeitintä, nattoa eikä edes kananmunia - jälkimmäisin tosin johtui vain ja ainoastaan allekirjoittaneen laiskuudesta kaupassa käymisen suhteen.

Ja tää nyt ei muuten varsinaisesti liity tähän, mutta koska Tokyokanissa myydään nattoa, niin tuollaista riisi+natto+medamayaki -aamiaista pystyy oikeastaan syömään Suomessakin. :__D Tokyokanin kolmen paketin natto-pakaste tosin maksaa yli 4€ (Japanissa sama määrän saa ei-pakasteena alle sadalla jenillä eli vajaalla eurolla), joten en usko, että tulen kovin usein tekemään tuollaista aamupalaa (tähän mennessä siis tullut kerran kokeiltua). Eikä pakastenatto sitä paitsi ole tarpeeksi limaista. D:

Anyways, takaisin Japaniin. Donburien lisäksi maistettiin myös jotain kuuluisia munakasrullia. Siinä oli kaksi munakasrullia myyvää kojua vierekkäin, toisessa about 15-20 ihmistä jonossa, toisessa ei ketään. Arvatkaa kumpaan jonoon mentiin?


No pidempään tietty. :____D Kuva nyt ei oikein havainnollista kovin hyvin tosin, mutta joka tapauksessa tää on tätä perusjapanilaista logiikkaa, että jos jossain on jonoa, niin se on myös hyvää, joten tietenkin me jonotettiin. Osasyynä oli myös se, että Kengo oli nähnyt tuon paikan telkkarissa jokin aika sitten (ja sama syy varmaan oli monilla muillakin jonottajilla). Hyvää oli kyllä, eli ehkä toi logiikka sitten toimii.

Syötyämme lähdettiin kävelemään kohti tuntematonta.



Tai no, Kengo kyllä tiesi minne oltiin menossa, eli määränpää oli tuntematon vain eräälle suomalaisjuntille.


Tässä vaiheessa matkaa alkoi jo selvitä, minne ollaan menossa: Yurikamome-linjan junan vilahdukset sekä maisemat (ihan kylttejä katsomatta) antoi selkeitä viittauksia siitä, että ollaan jossain Shinbashin lähistöllä.


Tokiossa ei oikeastaan edes tajua miten korkeita rakennukset välillä on - paitsi silloin kun erehtyy katsomaan ylös. 

Käveltiin ympäriinsä, ja käväistiin esimerkiksi Lindtin kahvilamyymälässä ikkunashoppailemassa (ihan vaan siksi kun satuttiin sellaiseen törmäämään ja lindtin suklaa on parasta, mutta liian kallista) ja yhdessä isossa kaupassa katsomassa olisiko siellä ollut huoneenlämmössä säilytettäviä minivanukkaita (älkää kysykö), mutta ei ollut.

Oomoriin palattuamme mentiin syömääännnnn~


Tai no, enemmänkin vaan istumaan Jonathansiin (joka on family restaurant kuten mun edellisten matkojen vakiopaikka Gustokin). Jonathansiin siksi, että sieltä saa maccha lattea. :D Drink barin saa halvemmalla jos syö jotain, joten tilattiin pari annosta: lohisalaatti ja pinaattia kananmunalla.

...mjoo syön salaattia puikoilla. Anteeksi etikettivirheestä.


Matkan viimeisenä päivällisenä oli yakitoria (eli paistettua kanaa vartaissa, muistaakseni neljää tai viittä erilaista), unagia (eli ankeriasta), takoa (eli mustekalaa), kevätrullia ja tuollaisia... No, friteerattuja perunajuttuja, en enää muista tarkalleen mitä ne oli, mutta hyviä nekin. :D


Tässä kuvassa näkyy myös edellisestä kuvasta jäänyt onsentamago. Eli suoraan suomennettuna kuumalähdekananmuna. :D En oikein tiedä mitä näistä sanoisi tarkemmin, mutta kaikki ruoka oli jälleen kerran hyvää - kuten joka ikinen päivä tuolla ollessa. :')

11.3. olikin sitten vuorossa kotiinpaluu. Kengo oli ihana ja huolehti mun matkalaukusta kentälle asti - mukaanlukien lievästi ruuhkaisen aamujunan.



Saavuttiin kentälle mukavan ajoissa, joten ehdittiin vähän kierrellä matkamuistokaupoissa sun muissa ennen turvatarkastusta.

Pakko oli käydä vielä maccha-frappuccinolla ennen lähtöä. ♥


En mennyt porteista läpi niin myöhään kuin Sarin ja Sinin kanssa viime keväänä (eli "apua me myöhästytään"-tyylillä), mutta kumminkin niin myöhään, että portille saapuessa ehdin vain istahtaa ja popsia pois hetki sitten ostamani azukidaifukun ja sitten nousinkin jo jonottamaan sisälle koneeseen. Vierustoverina oli tällä kertaa sellanen nuorehko japanilainen poika (jotain päälle 20 varmasti koska se joi viiniä :D). Ei juuri juteltu, mutta se oli kiltti ja nosti mun laukun ylös lennon alussa. :) Matka meni kivasti vastamelukuulokkeiden kanssa, jotka Kengo alkumatkasta oli suositellut mua ostamaan + myös maksoi puolet (ja tinki hinnasta vähän pois, eli se siitä myytistä ettei Japanissa voisi tinkiä...).


Kotiinpaluu oli jotenkin vielä absurdimpi kuin yleensä. Ennen olen aina matkustanut jonkun kanssa ja ennen kaikkea palannut kotiin, jossa on ollut joku, mutta nyt kentällä ei ollut ketään vastassa ja raahasin vain yksin 21 kilon laukkuni kentältä tänne kopperooni. Olen myös luullut sietäväni yksin oloa hyvin, mutta nyt en oikein yhtään tiedä mitä tekisin, kun ei ole ketään kenelle puhua eikä ylipäätään ketään vieressä jumittaa melkein 24 tuntia päivässä... Jos olisin yöpynyt hotellissa, niin paluu olisi ehkä tuntunut enemmän kotiin paluulta, mutta nyt Japanissa tuntui enemmän kodilta. D: Onneksi ensi viikolla alkaa pääsiäisloma ja pääsen taas kotikotiin Kotkaan. ♥

Ai niin, jos muuten kiinnostaa miksi mun matkalaukku oli lähes ylipainon rajoilla, niin syynä oli vaatteiden + kenkien + matkalaukun elopainon ynnä muun lisäksi kaikki se ruoka ja herkut, joita sieltä raahasin. Seuraavista kuvista näette pienen osan näistä.



Erityismaininta oikean yläkulman juustokakkupaloille. Luulin että ne olisi olleet sellaisia suht tavallisia keksejä, mitkä maistuu juustokakulle, mutta niiden koostumuskin oli ihanan juustokakkumainen. ♥ Myös oikean alareunan suolaiset juustotyynyt oli ihania. Ja noi alareunan perunat ansaitsee myös maininnan - kuka oikeasti on keksinyt myydä paistettuja perunoita snacksseina? Ja siis ne ei ole mitään sipsimäisiä, vaan sellasia vähän kosteita pehmoisia oikeita perunanpaloja. :D 

 Eräs antoi vähän suosituksia maustekastikkeista... :___D Kuvasta löytyy myös misokeittoa, panko-jauhoa (joka on Japanissa oletettavasti reippaasti halvempaa kuin Suomessa) ja kalahiutaleita. Ja ilmaiseksi saamaani currya. :)


Nämäkin Kengu lahjoitti mulle, kun sen huoneessa sattui tällaisia lojumaan. Mausta en sano mitään, mutta tällaisten syöminen on kivaa. :D



Koska en etsinnästä huolimatta ole viimeaikoina onnistunut löytämään Suomesta yhtään kivoja laukkuja, niin suoritin sitten saman tuskaisan etsinnän Japanissa... Vasemman puoleinen on Maruista, oikeanpuoleinen Honey's:ista. Hinta ei mennyt ihan koon mukaan, kun tuo Honey'sin laukku maksoi jonkun reilut 2000 jeniä ja tuo musta taas ehkä kolme kertaa tuon hinnan. ...ja sain sen muuten lahjaksi...



Elämäni ensimmäinen White Day -suklaarasia. ♥ Jonka sain lentokentällä. ;_; Japanissa perinteisesti siis miehet saa ystävänpäivänä suklaata, mutta joutuu kuukautta myöhemmin White Dayna antamaan itse kaikille suklaata lahjoittaneille jotain (tosin jos kyseessä on ns. rakkaudentunnustus-suklaa, eikä itse tunne samoin niin lahjan voi kaiketi jättää palauttamatta), jonka arvo on mielellään ainakin kolme kertaa sen verran kuin ystävänpäivänä saatu suklaa/tms. Joo. En tiedä tuon hinnasta enkä välitäkään tietää, mutta hyvää oli. Halusin Mary's chocolaten suklaata ja sitä sain. :D


Tältä muuten näytti matkalaukunpurkamis-operaationi. Kuva on keskivertoa pienempi ihan siksi, ettette pääse zoomailemaan mitä kaikkea tuossa kasassa on, hah. :D

Aikaero muuten tuntuu vieläkin, vaikka paluusta on jo yli kaksi viikkoa. Tai ehkä ylläpidän sitä itse nousemalla joka aamu jo kuuden ja seitsemän välillä? Mutta minkäs sille voi, että satun heräämään pirteänä silloin ja aurinko paistaa niin kirkkaasti ettei tee mieli enää nukkua... :')

No comments: